Nainen: odotatko, että ensitreffeillä mies maksaa molempien laskun kahvilassa/ravintolassa?
Minua mietityttää seuraava asia:
Minulle on 2-3 kertaa käynyt niin, että olen Tinderissä viestitellyt miehen kanssa ja on ollut puhetta myös treffeistä ja mies on vaikuttanut olevan kiinnostunut treffeille lähtemisestä tai jopa itse tehnyt aloitteen treffeistä. Sitten kun minä ehdotan konkreettisesti, että vaikka ”käytäisiinkö ravintolassa illallisella ensi lauantaina?”, on mies joko poistanut yhtäkkiä matchimme kokonaan tai sitten mies sanoo , ettei haluakaan lähteä treffeille ollenkaan.
Mietin vaan, että voiko syynä olla se, että mies kuvittelee, että minä odotan hänen maksavan loppulaskun ja siksi muuttavat mielensä treffeistä? Minun mielestäni on taasen outoa, jos nykyaikana moderni suomalainen nainen kuvittelee, että miehen tehtävä on maksaa ravintolalasku. Ja minullakin profiilissa lukee, että olen vakituisesti työssä käyvä lapseton sairaanhoitaja, joten fiksu ihminen voisi siitäkin päätellä, että eiköhän minullakin ole maksukykyä maksaa omat ruokani. Sitä paitsi, jos menee illalliselle vaikka Pancho Villaan tai Amarilloon, niin sieltä saa burgerin ja limun alle 20€ hintaan, ja joka tapauksessa, jos menisi kahvilaan treffeille ja tilaisi pelkän chai latten ja mozzarellacroissantin, niin sekin maksaa helposti jo sen 10€.
Olisi kiva kuulla myös miesten kokemuksia, että onko joskus treffeillä naiset olettaneet miehen maksavan loppulaskun?
Kommentit (199)
Minua ei ole koskaan viety treffeille ravintolaan tms. No, baarissa kävin nuorena treffeillä, mies söi makkaraperunat nenäni edessä, minä en mitään.
Kyllä kai miehen pisteet nousisivat jos tarjoaisi ensitreffeillä jotain.
Viimeksi menin miehen luokse olutlaatikon ja parin pakastepizzan kanssa, mies totesi jotain että onhan tämä ihan syötävää pizzaa.
Sanoin että sepä olisikin kun nainen tulisi kotiisi oluiden ja pizzojen kanssa, ja vielä keksisit valittamista...
Olen nainen, miehellä ei ole velvollisuutta maksaa. Halutessaan saa tarjota ja vastavuoroisesti minä tarjoan joskus.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käynyt treffeillä, poikaystävät löytyi ihan elämän kautta.
Minua vieroksuttaa tämmöinen treffikulttuuri, ei kovin suomalaista. Vieraan ihmisen kanssa mennään johonkin ravintolaan syömään?! Ei kyllä minulta onnistuisi, hädin tuskin olen käynyt "ulkona syömässä" edes läheisten kanssa.
Kuulostaa hirveelle suoraansanottuna.
Ihan itse maksaisin oman annokseni. Eri asia jos se syömäkaveri ois vanha tuttu, sitten vois maksaa minunkin ruuat, ja minä voisin sitten vastavuorosesti ostaa sille jotain.
Olet varmaan aika nuori. Kyllä Suomessakin on ollut tapana että kun nuori mies on kutsunut mielitiettynsä treffeille, hän on tarjonnut syötävät tai vaikkapa pullakahvit. Nainen on voinut puolestaan kutsua miehen kylään ja tarjonnut kahvit ja leipomukset. Tämä tarkka jokainen-maksaa-aina-omansa -meininki on tullut tavaksi vasta viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. En ole oikein varma että miksi, mutta varsin suomalainen ilmiö jota perustellaan hanakasti tasa-arvolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran.....
Minä en äänestä koska sitä etiketin mukaista vaihtoehtoa ei ollut edes mainittu. Tyypillistä, mutta kun Suomessa ollaan niin ei yllätä.
KUTSUN esittänyt tarjoutuu maksamaan. Kaikki muu on moukkamaista. Eli jos sinä sairaanhoitaja kutsut miehen, niin silloin myös tarjoudut maksamaan. Jos mies kutsuu, niin silloin mies tarjoutuu maksamaan. Jos kutsuttu haluaa, hän voi tietenkin aina tarjoutua maksamaan molemmat tai omansa. Jos on niin köyhä (tai pihi) ettei voi maksaa mistään mitään, kannattaa ehdottaa kävelylenkkiä puistossa niin eipä maksa kenellekään mitään.
Jos sovitaan yhdessä kavereitten kesken että mennään jonnekin syömään niin sitten yleensä kaikki maksavat omansa. Ensitreffit eivät ole mikään kaveri-illallinen. Ymmärtääkö suomalainen edes eron?
Miksi tämä on Suomessa tehty niiiiiiiin hankalaksi?
En miehenä odota että nainen maksaa vaikka kuinka olisi ehdottanut treffejä ja valinnut paikan.
Olet ehkä keski-ikäinen jo? Tuntuu, että enää sen ikäisille se kahvikupin tarjoaminen on luontevaa, eikä sitä jakseta muistella vielä vuosien kuluttua että kuinka sille ei saatu vastinetta.
Kyllä. Keski-ikäinen.
Niin arvelinkin. Jotenkin tällaisesta asiasta ei mielestäni nuoruudessani edes keskusteltu, vaikka syytä ehkä olisikin ollut? Toisaalta minun kokemukseni mukaan mies yleensä pyysi puhelinnumeroa, soitti seuraavana päivänä tapaamisesta ja vei sitten treffeille omaan budjettiinsa sopivaan paikkaan. Olen käynyt ihan vaan puistossa piknikillä, rannalla istuskelemassa, nuotiomakkaran paistossa, kuin myös kolmen ruokalajin illallisilla. Ei ollut ennen niin kovasti ongelmaa tästä. Nykyinen Tinder on vissiin ongelma. :D
N52
Huh, kunpa pääsisi edes kerran treffeille. Eipä ole vielä kukaan numeroa pyytänyt, saati sitten soittanut, tai vienyt yhtään minnekään :D. T. N39, ikisinkku (ilmiselvästi!)
Et tietenkään ole edes Tinderissä, mutta jostain vaan pitäisi ilmestyä se mies kuin taikaiskusta.
Ääliömäinen kommentti, mutta menköön nyt: olen kokeillut ihan kaikkea nettideiteistä ja appeista siihen kuuluisaan ruokakaupassa jutteluun. Olen myös pyytänyt lukuisia miehiä ulos. Eli omasta aktiivisuudestani ei ole ollut kiinni.
Toki parina viime vuonna en ole jaksanut enää yrittää.
En oleta, että mies maksaa.
Joka kerta näin on kuitenkin käynyt eli mies tahtonut välttämättä maksaa.
Herrasmies maksaa ehdottomasti laskun. Olen vanha mies, mutta en voi antaa Naisen maksaa omaa osuuttaaan laskusta, jos minulla ei ole siihen varaa, niin jätän kutsumatta! Mielipiteitä asiasta, olkaa hyvät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran.....
Minä en äänestä koska sitä etiketin mukaista vaihtoehtoa ei ollut edes mainittu. Tyypillistä, mutta kun Suomessa ollaan niin ei yllätä.
KUTSUN esittänyt tarjoutuu maksamaan. Kaikki muu on moukkamaista. Eli jos sinä sairaanhoitaja kutsut miehen, niin silloin myös tarjoudut maksamaan. Jos mies kutsuu, niin silloin mies tarjoutuu maksamaan. Jos kutsuttu haluaa, hän voi tietenkin aina tarjoutua maksamaan molemmat tai omansa. Jos on niin köyhä (tai pihi) ettei voi maksaa mistään mitään, kannattaa ehdottaa kävelylenkkiä puistossa niin eipä maksa kenellekään mitään.
Jos sovitaan yhdessä kavereitten kesken että mennään jonnekin syömään niin sitten yleensä kaikki maksavat omansa. Ensitreffit eivät ole mikään kaveri-illallinen. Ymmärtääkö suomalainen edes eron?
Miksi tämä on Suomessa tehty niiiiiiiin hankalaksi?
Olet ääliö. Tässä on puhe nimenomaan suomalaisesta etiketistä, eikä siihen liity mitenkään se, miten jossain toisessa maassa tehdään. Ei vaikka siellä olisi mielestäsi jotenkin hienompaa.
Jos tuntisit etikettiä niin ymmärtäisit että sama etiketti pätee myös Suomessa. Paitsi että täällä sille etiketille heilutellaan iloisesti keskisormea. Suomalaiset ovat päättäneet että mukamas tasa-arvon nimissä kutsuja voi viedä kutsutun treffeille ihan mihin paikkaan vaan ja laittaa maksamaan omat syömiset ja juomiset, sopivat ne kutsutun budjettiin tai ei. Kai tämä on sitten sitä suomalaista tapakulttuuria.
En ihmettele että suomalaiset eivät oikein pärjää muiden kansallisuuksien rinnalla maailmalla. Ei ole humaaniutta eikä luonnollista toisten huomioon ottamista. Liian töks töks -meininkiä.
Nainen olettaa aina että mies maksaa ravintolassa. Puolensataa naista olen treffeillä syöttänyt ja juottanut. Ja usean kanssa seurustellut. Yksikään ei ole omaehtoisesti kaivanut rahaa esiin maksaakseen.
Vastaukseni on sama kuin se on aina ollut ja mikä se tulee olemaan tulevaisuudessakin, jos jään sinkuksi:
Kyllä. odotan. Jos mies haluaa kaljalle tai kahville, odotan hänen tarjoavan. Ensitreffeillä en syömään edes lähde. Mieluiten lähden kävelylle, mutta jos mies haluaa mieluummin sisätiloihin, missä kuuluu ostaa jotain, niin odotan hänen maksavan. Jos hänelle muutaman euron hintainen juoma on syystä tai toisesta kynnyskysymys, emme joka tapauksessa sovi yhteen.
Parisuhteessa (avoliitossa) pidän itsestäänselvyytenä asumis- ja muiden yhteisten kulujen jakamista 50/50. Olen tarjonnut puolisolleni lukuisia ravintoloissa syömisiä, elokuvia, harrastuksia ja jopa ulkomaanmatkoja, mutta ensitreffien kohdalla kyse on käytöstavoista ja siitä, tekeekö mies todella 2-6 euron hintaisesta ostosta numeron. Se, joka haluaa kahvilaan/kaljalle, tarjoaa.
Vierailija kirjoitti:
Herrasmies maksaa ehdottomasti laskun. Olen vanha mies, mutta en voi antaa Naisen maksaa omaa osuuttaaan laskusta, jos minulla ei ole siihen varaa, niin jätän kutsumatta! Mielipiteitä asiasta, olkaa hyvät!
Kyllä, olet herrasmies. Katoavaa kansanperinnettä. Isäni oli samanlainen vanhan kansan herrasmies. Ei hän usein kutsunut ketään esimerkiksi kanssaan kahvilaan, mutta kun kutsui, hän ehdottomasti vaati saada maksaa laskun, koskapa oli kutsunkin esittänyt. Olen itse samaan oppinut, vaikka olen nainen. Kun minä esitän kutsun, maksan myös vieraitteni laskun.
En lähde naisen kanssa treffeille ravintolaan. Olen kyllästynyt toimimaan maksumiehenä. Käyn vaikka mieluummin yksin kympin kebabilla.
Olen tavannut monia miehiä ja on niitä, joiden kehonkielestä huomaa esim. kahvilan jonossa että jaa on niin pihi, ettei voi sitä kahvikuppia tarjota. Sitten taas on niitä jotka avokätisesti maksavat kaiken. Olen myös ollut kaikenlaisilla "kävely"treffeillä joiden ideana luultavasti on miehen puolelta varmistaa, ettei vain joudu sentin latia pulittamaan. Toisaalta olen itse avokätisest juottanut kavereitani baarissa, kun ovat olleet esim. työttöminä.
Vain köyhälle tai pihille miehelle tarjoaminen on ongelma. En halua kumpaakaan, joten olen miehen kanssa naimisissa nyt, joka todellakin tarjosi ekoilla treffeillä ja sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vastaukseni on sama kuin se on aina ollut ja mikä se tulee olemaan tulevaisuudessakin, jos jään sinkuksi:
Kyllä. odotan. Jos mies haluaa kaljalle tai kahville, odotan hänen tarjoavan. Ensitreffeillä en syömään edes lähde. Mieluiten lähden kävelylle, mutta jos mies haluaa mieluummin sisätiloihin, missä kuuluu ostaa jotain, niin odotan hänen maksavan. Jos hänelle muutaman euron hintainen juoma on syystä tai toisesta kynnyskysymys, emme joka tapauksessa sovi yhteen.
Parisuhteessa (avoliitossa) pidän itsestäänselvyytenä asumis- ja muiden yhteisten kulujen jakamista 50/50. Olen tarjonnut puolisolleni lukuisia ravintoloissa syömisiä, elokuvia, harrastuksia ja jopa ulkomaanmatkoja, mutta ensitreffien kohdalla kyse on käytöstavoista ja siitä, tekeekö mies todella 2-6 euron hintaisesta ostosta numeron. Se, joka haluaa kahvilaan/kaljalle, tarjoaa.
Jatkan vielä:
"Sitä paitsi, jos menee illalliselle vaikka Pancho Villaan tai Amarilloon, niin sieltä saa burgerin ja limun alle 20€ hintaan,"
Nyt sotket, ap, pahasti asioita. Kutsut miehen illalliselle, vaikka tarkoitat burgeria ja limua :-DDD ketjuravintolassa. Ei ihme, että mies pelästyy. Illallinen tarkoittaa usean ruokalajin fine diningia. Googleta, ellet usko.
En ymmärrä, miksi haluat illalliselle ensitapaamisella, kun et tiedä yhtään, millainen mies paikalle tulee, mutta ehkä Siperia opettaa... Joka tapauksessa: jos sinulle on tärkeää päästä illalliselle, tee selväksi, että sinä tarjoat. Ja jos tarkoitat burgeria ja limsaa, niin älä puhu illallisesta.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos kutsuja ei olisi maksanut.
Noista asioista pitäisi sopia etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Nainen olettaa aina että mies maksaa ravintolassa. Puolensataa naista olen treffeillä syöttänyt ja juottanut. Ja usean kanssa seurustellut. Yksikään ei ole omaehtoisesti kaivanut rahaa esiin maksaakseen.
Tuo kertoo vain sinusta ja sinun naismaustasi. Minulle oli heti toisesta tapaamisesta alkaen selvää, että kulut jaetaan tasan. Ei sentilleen, mutta mies tarjosi silloin kyydin kohteeseen, jossa kävimme, joten minä tarjosin ruoan.
On parempi, että mies vie paikkaan, jossa pystyy maksamaan molempien laskun.
Jos ei ole rahaa, niin kutsuu hampurilaisille tai pitsalle.
Vielä parempi on, jos viitsii kokata itse jotain.
Vierailija kirjoitti:
Tuo että mies maksaa periytyy ajalta jolloin miehet kävivät töissä ja naiset hoitivat kotia. Samaten naisten ei kuulunut näyttää kiinnostustaan, vaan miehen piti tehdä aloite. Mutta onneksi ajat muuttuvat, ja tapojenkin sopii muuttua siinä sen mukana.
Hyvä muistaa että se että tarjoaako ensi treffeillä vai ei, ei lopulta kerro ihmisestä yhtään mitään, vaikka joku saattaa ehkä niin kuvitellakin. Täys kelmi voi pyrkiä tekemään vaikutuksen kun taas hyvä kumppani kandidaatti voi lähteä siitä että molemmat maksaa omansa.
Kyllä se kertoo. Minulle se kertoo, että miehellä ei ole käytöstapoja ja/tai hän on todella pihi. Pihin ihmisen kanssa en voisi olla, koska haluan käydä yhdessä kumppanini kanssa syömässä, leffassa, konserteissa, matkoilla jne (huom. maksan itse omani ja välillä toisenkin kulut).
En ole koskaan tajunnut ajatusmallia, että "tottakai miehen kuuluu maksaa". Mitä telkkaria. Ihan sama jos se juontaa juurensa ajoista, jolloin naiset olivat kotirouvia - se aika on historiaa. Mielestäni joko molemmat maksavat omansa tai sitten kutsuja maksaa. Kutsujan maksaminen on järkevää jo mainituista syistä eli koska hän on kenties päättänyt paikan ja siten hintatason. Mutta muutoin minusta on ihan normaalia, että laskut otetaan erikseen. Eikä ainoastaan ensitreffeillä.
That said, jos mies _haluaa_ maksaa, en ala asiasta vääntämäänkään. Kunhan ei maksa joka kerran, se olisi vaivaannuttavaa. 🙂 Jos haluaa osoittaa olevansa herrasmies, siihen ei tarvita rahaa. Oven avaaminen ja takin päälle auttaminen ovat minun silmissäni hyviä keinoja siihen.
Tinderissä on täysin eri asia kuin kaveripiirissä. Tinderissä on oletus että halutaan tavata ja ravintola on yksi helppo sekä turvallinen paikka tavata uusi ihminen.