Miksi olet hylännyt ystäväsi/kaverisi?

Hylkään negatiiviset tai raskaat ihmiset. Myös hyökkään jos ihminen tunaroi liikaa eli pilaa itse elämänsä. En jaksa sellaista katsella.

1. Muuttui naljailijaksi ja jos samanlaista kuittia heitti takaisinpäin niin alkoi uhkailemaan väkivallalla. Vedin rajan tuohon.

2. Toinen tyyppi joka muuttui koko ajan röyhkeämmäksi naljailijaksi. Meni vaikeaksi kun laitoin samanlaista naljailua takaisin päin eikä ole koko äijästä kuulunut mitään sen jälkeen :D Ei meillä ollutkaan kuin 20 vuotta yhteistä historiaa, mutta ei kaduta koska minä en tehnyt mitään väärää.

3. Kyllästyttiin toisiimme, ja toisaalta senkin takia että yritti melko selvästi provosoida jotain mustasukkaisuusriitaa ulos minusta. En katsele tuollaisia manipulointiyrityksiä.

Minä kasvoin, hän ei. En varsinaisesti jättänyt mutta tiet erkanivat.

Pitkäaikainen paras kverini löysi yhtäkkiä uuden bestiksen ja kohteli minua, kuin ilmaa, eikä suostunut pitämään minuun minkäänlaista yhteyttä. No, vuoden päästä tämä uusi kaveri muutti toiselle paikkakunnalle ja minun seurani alkoi ex-bestistä taas kiinnostaa. Olin kuitenkin onneksi jo saanut uuden bestiksen ja kaveriporukan ja entiselle parhaalle kaverille sanoin adiós. Oli kiva tietää, että olin ollut tytölle vain varakaveri ja "paremman puutteessa"-kaveri
Näin siis ala- ja yläasteen vaihteessa

Masentuneille ja mulle reppanille sanon baibai.

Pummasi rahaa, soitti vain kun tarvitsi jotain. Ei pystynyt keskittymään minuun kun olimme yhdessä vaikka kahvilla, vaan räpläsi puhelintaan, n 2h kahvittelun yms aikana sain hänen huomionsa yhteensä n 5 minuutiksi.

Ei mulla tule mitään tarvetta nähdä ystäviä. Joku nettikaveri vois sopia hyvin.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:23"]

Masentuneille ja mulle reppanille sanon baibai.

[/quote]

Toivotaan ettet koskaan masennu.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:25"]

Pummasi rahaa, soitti vain kun tarvitsi jotain. Ei pystynyt keskittymään minuun kun olimme yhdessä vaikka kahvilla, vaan räpläsi puhelintaan, n 2h kahvittelun yms aikana sain hänen huomionsa yhteensä n 5 minuutiksi.

[/quote]

Kuulostaa ihan kaveriltani tuo kahvittelukuvaus. Rasittavaa!

En sanoisi hylännyt, mutta en ole enää yhden kanssa tekemisissä. Jätin hänet, koska hän ei tuntunut enää ystävältä, tai tarkemmin ajatellen ei ikinä tuntunutkaan. Hän syyllisti minua kaikesta ja manipuloi ja sen sellaista. En vain kestänyt enää.

Kateellinen ja ilkeä

En muista hylänneeni, mutta minut on hylätty. Ehkeivät pitäneet arvoisenaan, mutta yli on päästy ja uusia tuttavuuksia, ystävyyksiäkin muodostunut. Jostain rivien välistä oon ymmärtänyt noitten ex-ystävien hylänneen muitakin.

Itsestään puhuvat jotka eivät koskaan olleet kiinnostuneita mun asioista olen skipannut, ei jaksa olla niiden kuuntelijana, ei kyllä jaksa kukaan muukaan kauaa, näil vaihtuu kaverit tiuhaan, täysin käsittämättömiä tyyppejä.

En tiedä hylkäsinkö minä vai hylättiinkö minut. Ystävyys muuttui noin kolme vuotta sitten, kun vuosien jälkeen satuttiin asumaan samalla paikkakunnalla ja ystävälläni lähti menemään mielestäni turhan lujaa. Vanha mies vaihtoon, uusi heti tilalle ja alkoholin käyttö oli ja on edelleen mielestäni liiallista. Facebookissa kerran vuodessa syntymäpäivinä onnitellaan toisia. Toisinaan harmittaa että yksi lapsuuden ystävistä on tavallaan kadonnut, mutta ei meillä taida tänä päivänä olla enää mitään yhteistä.

Kahden kanssa olen laittanut ihan tietoisesti välit poikki. Toinen petti luottamuksen aran asian suhteen monta vuotta sitten ja toinen haukkui ja loukkasi sen verran ikävästi, etten enää kestänyt vaan sanoin heipat. Välillä on ikävä tätä jälkimmäistä kaveria, mutta oli niin törkeä, että antaapa olla.

Syitähän on. Usein tiet vaan erkanee, kun ei oikein ole yhteiset mielenkiinnon kohteet. Joidenkin kohdalla olen vähentänyt yhdessäoloaikaa erilaisten arvojen/mielipiteiden takia, kun heidät pitäisi mielestään hyväksyä, mutta eivät itse hyväksy muita.

Miksi en olisi hyljännyt! :) Kaveruudesta pitäisi saada jotain muutakin kuin vitutusta. Kai?

Yksi alkoi joka kerta humalassa haukkumaan minua milloin mistäkin, tunnuin olevan syyllinen joka asiaan eikä minussa ollut mitään hyvää. Selvinpäinkin muutaman kerran suuttui jostain omituisesta syystä. Esimerkiksi kerran siitä, kun toinen yhteinen ystäväni sanoi jotain häneen liittyvää, johon minä tuumasin vain "joo tosiaan" ja koko juttu kääntyi jotenkin niin, että minä olin ollut äärettömän loukkaava. Kyllä tämä yhteinenkin kaveri ihmetteli, että miksi tämä ystävä suuttui minulle eikä hänelle, kun hänhän sen asian ääneen sanoi, ihmetteli myös mikä siinä oli olllut niin loukkaavaa kun ei se kummankaan mielestä ollut edes mitenkään pahasti sanottu.

Viimeinen niitti ystävyyden loppumiselle oli kuitenkin se, kun hän erään kerran kävi sanallisesti tuoreen miesystäväni kimppuun. Mies ei ollut edes tavannut häntä kuin muutaman kerran ohimennen, eikä mies ollut tosiaan millään tavalla loukannut häntä ja oli ihmeissään että mitä oikein tapahtui. Todennäköisesti tämäkin viha oli oikeasti kohdistunut minuun, mutta mies sillä kertaa sai toimia sijaiskärsijänä. Itse olin sitä mieltä, että kenenkään läheiseni ei tarvitse sietää sellaista käytöstä syyttä suotta, vain sen takia että joku ns ystävä kostaa minuun kohdistuvan vihamielisyyden. Sen jälkeen en enää jaksanut olla yhteydessä. Vieläkään en tiedä, miksi tämän entisen ystävän käytös alkoi muuttumaan niin negatiiviseksi ja joskus jopa agressiiviseksi minua kohtaan. Yhteinen kaverimme on joskus ihmetellyt että mitä oikein tapahtui että tilanne kehittyi sellaiseksi, enkä ole voinut sanoa kuin että en oikeasti tiedä. Itse olen epäillyt että tämä ihminen oli aluksi kehittänyt jonkinlaisen ihannekuvan minusta ja pettyi sitten kun en ollutkaan halutunlainen.

Olen ottanut etäisyyttä ystävään joka on muuttunut vain huonompaan suuntaan vuosien varrella. En jaksa enää kuunnella. Ystävyydestä pitäisi tulla edes joskus hyvä mieli eikä ystävyyssuhde saa olla hyötysuhde. 

Masennuin.