Juhlissa käyttäytymisen vaikeus

Voihan sitä tullessaan vaikka tervehtiäkin vain, yksissä juhlissa viikko sitten olohyoneeseen tupsahti perhe, eivät vilkaissetkaan huoneessa jo olevia vaan kiirehtivät takaoven kautta pihalle. Luulisi että olisivat edes nyökänneet ja jatkaneet sitten matkaa, huh huh.

Todellakin olisi paikallaan ihan jokaisen lukea jonkinmoinen kultaisen käytöksen kirja ennen juhliin lähtöä. Av:n kirjoitus kertoi paljon. Itseäni on hämmästyttänyt eniten se, miten vanhemmat eivät opeta lapsiaan käytäytymään juhlissa.

Miehelläni on monta sisarusta ja erinäisiä juhlia olemme viettäneet vuosittain. Kertaakaan - siis aidosti ei kertaakaan nuo vanhemmat ole vaatineet, että lapsensa tervehtisivät ketään. Ilmeisesti olemme kaikki niin tuttuja toisillemme, ettei tarvitse? Emme kuitenkaan näe kovinkaan usein ja vaikka näkisimmekin, niin kai silti voisi tervehtiä? Rippijuhlissa sankari on omissa oloissaan, eikä ota vieraita vastaan.

Juhliin tulessaan nämä sukulaislapset juoksevat aikuisten ohi serkkujensa luokse. Ei tervehditä edes muualta Suomesta saapuneita isovanhempia. Miten nämä lapsukaiset oppivat tapoja, ellei vanhemmat niitä opeta? Itselläni on noita serkkuja nuoremmat lapset. Olen aina vaatinut, että tervehtivät juhlissa muutkin vieraat. Vasta sitten menevät menojaan. Ja juhlasta lähtiessä kiitetään.

Sitten on nämä, jotka eivät tippaakaan katso lastensa perään. Juuri olin juhlissa, jossa kakarat mättivät lautaset kukkuroilleen kaikkea mahdollista herkkua ja vähän sorkkivat niitä ja poistuivat pöydästä. Roskiin meni isot määrät macaronseja, leivoksia, kakkua, taidokkaasti tehtyjä pikkuleipiä ja konvehteja.

Mun ongelmani on se, että haluaisin kyllä esim. kätellä juhlissa kaikki paikallaolijat, mutta toteutus ontuu usein kamalasti. Olen vähän ujo, enkä oikein osaa etikettiäkään ehkä tarpeeksi. Ääneni ei myöskään ole kovin kuuluva. Monesti aloitan kättelyn ja joku pari kolme ensimmäistä menee ok. Sitten tulee sähellystä, kun joku puhuu jotain kovaan ääneen tai joku keskeyttää kättelyni. No sitten arvon siinä huoneen keskellä, kun kaikki katsovat, että korotanko ääntäni kun vasta kättelijäni ei nyt huomaa, että ojennan omaa kättäni jo toista minuuttia ja yritän sönköttää nimeäni moneen kertaan. Tilanne on jäätävä ja alan ahdistua. Sitten tulee taas uusia ihmisiä' ja kaikkien katseet ja huomio kiinnitty heihin ja sitten jo huudetaankin kahvipöytään. Nyt mietin itsekseni, että huudanko tässä moikka kaikille yhteisesti vai kierränkö nyt tuon kahvipöydän kättelemässä kaikki jäljelle jääneet, joilla kyllä on jo kahvikupit edessä ja suut täynnä kakkua. Ahdistun ajatuksesta ja ajattelen, että antaa olla. Koko tilanteesta jää vaivaantunut olo minulle ja varmasti muillekin ja päätän, että ensi kerralla annan olla ja luikin vaan johonkin vapaaseen nurkkaan kättelemättä ketään.

Tämä oli nyt vaan yksi esimerkki, mutta tarvisin oikeasti apua miten tälläisissä tilanteissa kuuluu toimia? En pidä huomiosta ja keskipisteenä oleminen saa minut vaivautuneeksi.

Tulit kutsuihin ensimmäisenä ja lähdit viimeisenä ja ehdit tarkkailla jokaisen vieraan tervehtimiset, syömiset ja hyvästit.

Hieno homma.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 17:48"]

Mun ongelmani on se, että haluaisin kyllä esim. kätellä juhlissa kaikki paikallaolijat, mutta toteutus ontuu usein kamalasti. Olen vähän ujo, enkä oikein osaa etikettiäkään ehkä tarpeeksi. Ääneni ei myöskään ole kovin kuuluva. Monesti aloitan kättelyn ja joku pari kolme ensimmäistä menee ok. Sitten tulee sähellystä, kun joku puhuu jotain kovaan ääneen tai joku keskeyttää kättelyni. No sitten arvon siinä huoneen keskellä, kun kaikki katsovat, että korotanko ääntäni kun vasta kättelijäni ei nyt huomaa, että ojennan omaa kättäni jo toista minuuttia ja yritän sönköttää nimeäni moneen kertaan. Tilanne on jäätävä ja alan ahdistua. Sitten tulee taas uusia ihmisiä' ja kaikkien katseet ja huomio kiinnitty heihin ja sitten jo huudetaankin kahvipöytään. Nyt mietin itsekseni, että huudanko tässä moikka kaikille yhteisesti vai kierränkö nyt tuon kahvipöydän kättelemässä kaikki jäljelle jääneet, joilla kyllä on jo kahvikupit edessä ja suut täynnä kakkua. Ahdistun ajatuksesta ja ajattelen, että antaa olla. Koko tilanteesta jää vaivaantunut olo minulle ja varmasti muillekin ja päätän, että ensi kerralla annan olla ja luikin vaan johonkin vapaaseen nurkkaan kättelemättä ketään.

Tämä oli nyt vaan yksi esimerkki, mutta tarvisin oikeasti apua miten tälläisissä tilanteissa kuuluu toimia? En pidä huomiosta ja keskipisteenä oleminen saa minut vaivautuneeksi.

[/quote]

Kättele heidät, jotka eivät ole vielä ruokailemassa :) Myöskään ruokajonoon en lähtisi enää kättelemään, vaan lähinnä heidät, jotka seisoskelevat paikallaa, istuskelevat yms. Pöytään tullessa tervehdit jo siinä istuvat ja syövät, ei tarvitse kätellä, elleivät he itse ojenna kättään. Tervehtiminen ja nimensä esitteleminen riittää, vastapuoli voi sitten vastata haluamallaan tavalla. Usein kuitenkin juhlissa odotellaan lähinnä malja kädessä sitä, että viimeisetkin vieraat saapuvat ja tällä välin on hyvä kiertää läpi heidät, jotka ehdit. Mikäli kaikkia ei ehdi siinä hetkessä kätellä, voi mennä myöhemminkin juttelemaan ja esittäytymään, jos kokee sen kohteliaaksi. :)

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 18:01"]

Tulit kutsuihin ensimmäisenä ja lähdit viimeisenä ja ehdit tarkkailla jokaisen vieraan tervehtimiset, syömiset ja hyvästit.

Hieno homma.

[/quote]

En suinkaan, mutta jälkeeni saapui vielä lukuisia ja monet isäntäväen ihmettelyt siitä, "mihinkäs ne Virtaset ovat kadonneet?" kuulin kyllä :) 

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 17:48"]

Mun ongelmani on se, että haluaisin kyllä esim. kätellä juhlissa kaikki paikallaolijat, mutta toteutus ontuu usein kamalasti. Olen vähän ujo, enkä oikein osaa etikettiäkään ehkä tarpeeksi. Ääneni ei myöskään ole kovin kuuluva. Monesti aloitan kättelyn ja joku pari kolme ensimmäistä menee ok. Sitten tulee sähellystä, kun joku puhuu jotain kovaan ääneen tai joku keskeyttää kättelyni. No sitten arvon siinä huoneen keskellä, kun kaikki katsovat, että korotanko ääntäni kun vasta kättelijäni ei nyt huomaa, että ojennan omaa kättäni jo toista minuuttia ja yritän sönköttää nimeäni moneen kertaan. Tilanne on jäätävä ja alan ahdistua. Sitten tulee taas uusia ihmisiä' ja kaikkien katseet ja huomio kiinnitty heihin ja sitten jo huudetaankin kahvipöytään. Nyt mietin itsekseni, että huudanko tässä moikka kaikille yhteisesti vai kierränkö nyt tuon kahvipöydän kättelemässä kaikki jäljelle jääneet, joilla kyllä on jo kahvikupit edessä ja suut täynnä kakkua. Ahdistun ajatuksesta ja ajattelen, että antaa olla. Koko tilanteesta jää vaivaantunut olo minulle ja varmasti muillekin ja päätän, että ensi kerralla annan olla ja luikin vaan johonkin vapaaseen nurkkaan kättelemättä ketään.

Tämä oli nyt vaan yksi esimerkki, mutta tarvisin oikeasti apua miten tälläisissä tilanteissa kuuluu toimia? En pidä huomiosta ja keskipisteenä oleminen saa minut vaivautuneeksi.

[/quote]

Kättele heidät, jotka eivät ole vielä ruokailemassa :) Myöskään ruokajonoon en lähtisi enää kättelemään, vaan lähinnä heidät, jotka seisoskelevat paikallaa, istuskelevat yms. Pöytään tullessa tervehdit jo siinä istuvat ja syövät, ei tarvitse kätellä, elleivät he itse ojenna kättään. Tervehtiminen ja nimensä esitteleminen riittää, vastapuoli voi sitten vastata haluamallaan tavalla. Usein kuitenkin juhlissa odotellaan lähinnä malja kädessä sitä, että viimeisetkin vieraat saapuvat ja tällä välin on hyvä kiertää läpi heidät, jotka ehdit. Mikäli kaikkia ei ehdi siinä hetkessä kätellä, voi mennä myöhemminkin juttelemaan ja esittäytymään, jos kokee sen kohteliaaksi. :)

[/quote]

Joo näin se kuulostaa hyvältä, mutta tosi tilanteessa en pysty valitettavasti näin käyttäytymään. Esim. kahvipöytään istuessani en vain yksinkertaisesti pysty tervehtimään niin, että sanoisin nimeni. Se kuulostaa todella hullulta :) Moikat kyllä pystyn sanomaan. Ehkä oon vaan luonteeltani niin ujo.

Puolustaakseni "törppöjä" voin sanoa että osalle ihmisistä ei oikeasti ikinä opeteta noita juttuja tai he eivät ikinä ole nähneet tuommoista.Minä olin tuollainen ja olen osan noista oppinut omille päästyäni kun olen päässyt kavereiden juhliin mukaan ns.aikuisena enkä lapsena.Suvussani noita asioita ei paljoa ole ikinä näkynyt,maalta kotoisin ja supisuomalaista ujoa,hiljaista ja ei-tungettelevaa väkeä ollut aina ympärillä niin on tosi iso harppaus "normaaleihin"juhliin.Sitä ei ihan oikeasti vain ole ikinä nähty jossain päin ja ei välttämättä haluta vaivata tai ajatellaan että miksi joku tuntematon haluaisi jutella.Huonot puheenaiheet tulee helposti jos ei paljoa pääse juttelemaan,sitä sitten helposti purkaa kärkkäitä tuntemuksiaan paikasta riippumatta.

Kuvitelkaapa tilannetta perinteisissä kotijuhlissa. Kakkulautanen sylissä, kahvikuppi kädessä istut nojatuolissa. Jälkeesi tulee 60 vierasta, jotka jokainen käy kättelemässä ja esittelemässä itsensä sinulle. Siinä saa jo varoa, ettei se kakku löydy hameenhelmasta :)

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 18:48"]

Kuvitelkaapa tilannetta perinteisissä kotijuhlissa. Kakkulautanen sylissä, kahvikuppi kädessä istut nojatuolissa. Jälkeesi tulee 60 vierasta, jotka jokainen käy kättelemässä ja esittelemässä itsensä sinulle. Siinä saa jo varoa, ettei se kakku löydy hameenhelmasta :)

[/quote]

Ruokailevaa vierasta ei koskaan mennä häiritsemään kättelyllä - se kuuluu ihan perusetikettiin se. 

Jos ihminen on saanut asiallisen kasvatuksen, omaa rahtusen empatiaa sekä on vähintään normaaliälyinen, hän pystyy juhlissa ja muissa sosiaalisissa tilanteissa toimimaan fiksusti ja kohteliaasti, vaikka olisikin ujo tai muuten sosiaalisesti rajoittunut. Meillä on olemassa käyttäytymisnormit ja perinteet juuri siksi, että myös kaikki muut kuin ne sosiaalisesti kyvykkäimmät osaisivat käyttäytyä.

Allekirjoitan ap:n valitukset muilta osin, mutta tuo, että mennään esittäytymään aiemmin paikalle saapuneille on oikeasti monelle ujolle ihmiselle aivan ylivoimaista. Tässä voikin soveltaa, eli esittäydytään omalle pöytäseurueelle tms., ei tarvitse kaikkien kuullen alkaa huutamaan, kuka ja mistä on. Fiksu emäntä/isäntä osaa muuten hoitaa myös vieraiden esittelyn toisilleen.

Käytöstapojen puute on moukkamaista. Jokainen saa olla oma persoonansa, mutta jos ottaa juhlakutsun vastaan, siinä sitoutuu samalla käyttäytymään hyvin.