Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin puhelimen ja Facebookin kaksivaiheinen kirjautuminen ei ole enää mahdollista, koska Microsoftin Authenticator ei oletusarvoisesti varmuuskopioi tietoja. 

En siis pääse kirjautumaan Facebookiin mitenkään, eikä Facebook reagoi mitenkään yhteydenotoistani huolimatta. Olen nyt kolmesti lähettänyt sinne kuvan passistani.

Muuten en siellä pyöri, mutta aina välillä on vanhat tutut lähettäneet yv:itä. No, tässähän sitten ghostailen. ;-)

Ghostattu varmaan aluksi ajatteleekin että tässä on varmaan joku tällainen taustalla kun kaveri ei vastaa. Että on käynyt joku juttu. Sitten se valkeneekin hiljalleen että ei, ihan vaan päätti olla vastaamatta. 

Koska vastausta ei voi kuin arvailla - eikä arvailu ole koskaan kuin vain arvailun väärtiä - miksi käyttää asian veivaamiseen kallisarvoista aikaansa? Eteenpäin sanoi mummo lumessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti? 

Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.

Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?

Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta. 

Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.

Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.

Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.

Mä sanoisin tähän, että harrastuskaverille ei kannata edes antaa puhelinnumeroaan. Harrastukseen liittyvät asiat voi viestitellä muutenkin. Jos on esim Facebookissa, yksityisviestiä voi laittaa, vaikka ei olisi Facebook-kaverilistallakaan. Näinhän usein toimitaan erilaisissa ryhmissä eli ryhmän yhteisistä asioista kirjoitetaan ryhmässä ja jos jollain on jotain asiaa vain yhdelle ryhmäläisistä, laitetaan yksityisviesti. Mun puhelinnumeroni on vain työkavereillani, lähisukulaisillani ja ystävilläni. Ei edes kavereillani, koska he ovat kuitenkin mun FB-kavereitani ja voivat seurata mun kuulumisiani sieltä ja viestitellä yksityisviestein.  Ja ne, jotka ovat vain tuttaviani, eivät ole edes FB-kavereitani. Exän olen poistanut FB-kavereistani, mutta en ole laittanut mitään estoja. Alussa hän soitteli mulle juovuspäissään, mutta kun muutaman kerran vaan sanoin, että älä soittele mulle kännissä, luovutti, Jos ei olisi luovuttanut, olisin laittanu tpuhelimeeni eston. Mulla on kyllä muutama draamaqueen -kaveri, jotka välillä poistavat mut kavereistaan ja kun en reagoi asiaan mitenkään, viimeistään puolen vuoden päästä laittavat mulle kaverikutsun. 

Ymmärrän myös aiempia kirjoittajia, joiden tutuille on syntynyt vääriä käsityksia suhteen laadusta. Sen vuoksi tosiaan pitää uusiin ihmisiin tutustuessa pitää selkeä raja. Ei pidä antaa puhelinnumeroaan sellaiselle, jonka soittoja ei halua. Ei pidä pyytää (tai hyväksyä pyyntöä) some-kaverikseen sellaista, josta ei halua itselleen edes kaveria tai ei ainakaan vielä tunne niin hyvin, että osaisi vielä päättää asiasta. Monilta mielipahoilta ja harmeilta välttyy, kun pitää ihmiset tarpeeksi etäällä. Ja päästää lähemmäksi vasta sitten, kun on aidosti varma, että haluaa suhteen muuttuvan kaveruudeksi tai jopa ystävyydeksi. 

Juuri sen vuoksi lopetin somepalvelujen käytön, etten viitsinyt alkaa tuollaiseen rajanvetoon ihmisten kanssa. Minulla on paljon tuttavia, joita arvostan ihan joka ikistä, ja oli mukava lukea heidän jutuistaan somessa silloin kun siellä olin. Tuttavuus on aliarvostettua, ystävyys yliarvostettua sikäli, että suurin osa ajan myötä muuttuu ystävistä ja läheisimmistä kavereista arvokkaiksi tuttaviksi. Heihin ei pidetä yhteyttä, mutta jos tavataan, voidaan silti jutella kuin hyvät tuttavat. Minunkin puhelinnumeroni on vain ystävillä. Ei tuttavilla eikä kaikilla sukulaisillakaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Poistin 'ystäväni' omasta somestani sen jälkeen kun huomasin hänen hehkuttavan onnellista perhetapahtumaa somessa, mutta oli jättänyt asian kertomalla minulle, vaikka olin hänen sanojensa mukaan hänelle tärkeä ja rakas ystävä. Olimme tunteneet yli kymmenen vuotta ja olleet vuosien mittaan todella paljon tekemisissä. Toki jälkikäteen asiaa miettiessäni homma taisi mennä niin, että olin aina hänen ihmissuhde-, työ-, asunto- yms sekasotkuja ratkomassa ja auttamassa. Sen kerran kun olisin kaivannut itselle tukea sain vaivautuneen hymähtelyn vastaukseksi. Tämä ystäväni tuntui olevan vilpittömän järkyttynyt, että HÄNET on poistettu somesta, ei niinkään siitä että emme ole enää ystäviä......

Mä en ole ghostannut tai poistanut somesta, mutta lakannut pitämästä yhteyttä yhteen ystävään. Hän lähti ulkomaille töihin pariksi vuodeksi, kävi välillä Suomessa lomilla. Näin sitten somen kautta, että hän on taas ollut Suomessa, mutta minulle ei koskaan näistä kerrottu, eikä minua ilmeisesti haluttu tavata. Ei siinä, hänellä on paljon ystäviä, mutta luulisi että jollakin reissulla olisi kerennyt edes kahvilla käydä. Kun hän sitten palasi Suomeen, en ole edes yrittänyt ottaa yhteyttä. Somen kautta siis sain senkin tiedon, että Suomeen on palattu. Tai ehkä hän lopetti yhteydenpidon minuun? Mieheni kerran häneen törmäsi, ja hänelle kaveri ihmetteli kun ei minusta ole kuulunut mitään. No miksihän? Samalla sain tietää, että hänen puhelinnumeronsa on muuttunut, eikä hän ollut minulle sitäkään ilmoittanut, joten miksihän tosiaan en ole ollut yhteydessä? Itse olen vain vetänyt johtopäätökset, että hänellä on muita, tärkeämpiä ihmisiä elämässään niin paljon, ettei minulle ole aikaa. Se on ihan ok, hänellä on täysi oikeus valita seuransa, mutta voisi kai hänkin peiliin katsoa eikä vain ihmetellä miksi minä en pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyttäisin loputtomaani aikaani sen arvuutteluun, miksi joku toimii (mielestäni) oudolla tavalla? Takuuvarmasti taustalla jokin syy on - syy joka todennäköisesti tuntuu tuosta "oudosti toimivasta" täysin loogiselta. Millä perusteella hän on tilivelvollinen minulle? Miksi minun tarpeeni olisivat tärkeämpiä kuin hänen tarpeensa? Kuten sanottua, jokin syy ghostaamiselle aina on, mutta mikään ei velvoita ghostaajaa tilittämään sen syytä minulle. Sille tilittämättä jättämisellekin kun on myös jokin syy. Enkä minä sen syyn moraalista oikeutusta voi arvuuttelemallakin määritellä, joten jätän miettimättä koko asiaa ja siirryn eteenpäin.

Eikö sekin toisaalta ole vähän outoa ettei yhtään pohtisi että miksi tämä kaveri katosi elämästäni. Kai nyt aina edes vähän pitää itseensä mennä. 

Minusta hesarin artikkeli oli ihan hyvä. Ehkä se herättelee jotain ghostaajaa vähän miettimään asiaa ghostatunkin kannalta. 

Mun mielestä ei ole mitään kummallista siinä, jos asiaa pohtiikin. Mutta olipa syy mikä tahansa, ei se muuta enää mitään. Syy voi olla omasta mielestäni jokin pikkujuttu, jonka olisi voinut vielä jotenkin korjatakin, mutta se on vain mun mielipide ja jos ystäväni on päättänyt toisin, hänellä on siihen täysi oikeus. Voihan olla, ettei syy ghostaukseen edes liity mitenkään minuun. Tai sitten se liittyy, mutta ei mun tarvitsisi alkaa itseäni muuttamaan sen vuoksi.

Mä kuulun niihin ihmisiin, joille ei tarvitse kertoa, miksi joku ei enää halua olla seurassani tai edes pitää mitään yhteyttä muhun. Kun joku on sen päätöksensä tehnyt, se on hänen asiansa. Ghostaamisesta tiedän, että toinen ei halua, ja mulle riittää perusteluksi, että toinen ei halua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi surullinen ystävyyssuhteen päättymisestä. Tottakai olen, mutta en voi ystävyyssuhteen päättymiselle yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyttäisin loputtomaani aikaani sen arvuutteluun, miksi joku toimii (mielestäni) oudolla tavalla? Takuuvarmasti taustalla jokin syy on - syy joka todennäköisesti tuntuu tuosta "oudosti toimivasta" täysin loogiselta. Millä perusteella hän on tilivelvollinen minulle? Miksi minun tarpeeni olisivat tärkeämpiä kuin hänen tarpeensa? Kuten sanottua, jokin syy ghostaamiselle aina on, mutta mikään ei velvoita ghostaajaa tilittämään sen syytä minulle. Sille tilittämättä jättämisellekin kun on myös jokin syy. Enkä minä sen syyn moraalista oikeutusta voi arvuuttelemallakin määritellä, joten jätän miettimättä koko asiaa ja siirryn eteenpäin.

Nyt osuit todella vahvasti asian ytimeen. Omaa aikaa ja mielenterveyttä kannattaa arvostaa sen verran ettei jää turhaan miettimään ghostaamisen syytä. On toki inhimillistä miettiä asiaa hetken, muutaman päivän tai viikon ja asia voi tulla mieleen silloin tällöin vuosien päästäkin, mutta kuukausikaupalla asian tietoinen vatvominen ja pohtiminen ei johda mihinkään ja senkin ajan voi käyttää muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.

Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.

Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.

Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap

Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.

Lopputulos on sama, joten mitä väliä miten siihen päädyttiin. Normaali ihminen tajuaa viestin vähemmästäkin. Ne ,jotka eivät tajua ghoustataan. Sanoisin, että se on se viimeinen keino ,jota käytetään kun toinen ei ota vinkeistä vaarin. Ilmeisesti kaikilla ei ole normaaleja vuorovaikutustaitoja ,että osaisivat olla tuppaamatta kun selkeästi annetaan ymmärtää että ei tykätä.

Totta kai normaali ja vähemmänkin normaali ihminen tajuaa, että jos entinen ystävä lakkaa vastaamasta mihinkään, hän ei enää halua olla yhteyksissä. Normaali ihminen voi kyllä ihmeissään pohtia, mitä hemmettiä oikein tapahtui, että tultiin tähän tilanteeseen. Siksi normaalille ihmiselle voisi olla reilua kertoa syy (jos sellainen on) tai jotenkin vähemmän teatraalisesti feidata kyseinen tyyppi (jos syy on pelkästään toisen pärstään kyllästyminen tms).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyttäisin loputtomaani aikaani sen arvuutteluun, miksi joku toimii (mielestäni) oudolla tavalla? Takuuvarmasti taustalla jokin syy on - syy joka todennäköisesti tuntuu tuosta "oudosti toimivasta" täysin loogiselta. Millä perusteella hän on tilivelvollinen minulle? Miksi minun tarpeeni olisivat tärkeämpiä kuin hänen tarpeensa? Kuten sanottua, jokin syy ghostaamiselle aina on, mutta mikään ei velvoita ghostaajaa tilittämään sen syytä minulle. Sille tilittämättä jättämisellekin kun on myös jokin syy. Enkä minä sen syyn moraalista oikeutusta voi arvuuttelemallakin määritellä, joten jätän miettimättä koko asiaa ja siirryn eteenpäin.

Eikö sekin toisaalta ole vähän outoa ettei yhtään pohtisi että miksi tämä kaveri katosi elämästäni. Kai nyt aina edes vähän pitää itseensä mennä. 

Minusta hesarin artikkeli oli ihan hyvä. Ehkä se herättelee jotain ghostaajaa vähän miettimään asiaa ghostatunkin kannalta. 

Mun mielestä ei ole mitään kummallista siinä, jos asiaa pohtiikin. Mutta olipa syy mikä tahansa, ei se muuta enää mitään. Syy voi olla omasta mielestäni jokin pikkujuttu, jonka olisi voinut vielä jotenkin korjatakin, mutta se on vain mun mielipide ja jos ystäväni on päättänyt toisin, hänellä on siihen täysi oikeus. Voihan olla, ettei syy ghostaukseen edes liity mitenkään minuun. Tai sitten se liittyy, mutta ei mun tarvitsisi alkaa itseäni muuttamaan sen vuoksi.

Mä kuulun niihin ihmisiin, joille ei tarvitse kertoa, miksi joku ei enää halua olla seurassani tai edes pitää mitään yhteyttä muhun. Kun joku on sen päätöksensä tehnyt, se on hänen asiansa. Ghostaamisesta tiedän, että toinen ei halua, ja mulle riittää perusteluksi, että toinen ei halua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi surullinen ystävyyssuhteen päättymisestä. Tottakai olen, mutta en voi ystävyyssuhteen päättymiselle yhtään mitään. 

Hmm, minulle on kyllä aika selkeä ero siinä, jos joku ei vaan halua olla enää seurassani - sanoo jotain tyyliin "nähdään joskus" ja lopettaa keskustelut selkeästi lyhyeen. En yritä kauan enää lämmitellä tuollaista.

Mutta on erilaista, jos joku joka on aiemmin ollut hyvissä väleissä kanssani lakkaa yhtäkkiä mitenkään vastaamasta ja reagoimasta. Ei sillä, ettäkö lopputulema olisi erilainen, jos sama ihminen sanoisi "en jaksa sinua enää, häivy". Mutta siinä totaalisessa hiljaisuudessa - ghostaamisessa - jää mietityttämään, onko kyseessä jokin väärinkäsitys jota en voi korjata, sanoinko jotain väärin, MITÄ tässä nyt tapahtui? Jos ihminen oli edes jollain tasolla minulle tärkeä, kyllä se mietityttää ihan eri tavalla kuin se, että jonkun muun kanssa kasvaa erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti? 

Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.

Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?

Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta. 

Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.

Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.

Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.

Mä sanoisin tähän, että harrastuskaverille ei kannata edes antaa puhelinnumeroaan. Harrastukseen liittyvät asiat voi viestitellä muutenkin. Jos on esim Facebookissa, yksityisviestiä voi laittaa, vaikka ei olisi Facebook-kaverilistallakaan. Näinhän usein toimitaan erilaisissa ryhmissä eli ryhmän yhteisistä asioista kirjoitetaan ryhmässä ja jos jollain on jotain asiaa vain yhdelle ryhmäläisistä, laitetaan yksityisviesti. Mun puhelinnumeroni on vain työkavereillani, lähisukulaisillani ja ystävilläni. Ei edes kavereillani, koska he ovat kuitenkin mun FB-kavereitani ja voivat seurata mun kuulumisiani sieltä ja viestitellä yksityisviestein.  Ja ne, jotka ovat vain tuttaviani, eivät ole edes FB-kavereitani. Exän olen poistanut FB-kavereistani, mutta en ole laittanut mitään estoja. Alussa hän soitteli mulle juovuspäissään, mutta kun muutaman kerran vaan sanoin, että älä soittele mulle kännissä, luovutti, Jos ei olisi luovuttanut, olisin laittanu tpuhelimeeni eston. Mulla on kyllä muutama draamaqueen -kaveri, jotka välillä poistavat mut kavereistaan ja kun en reagoi asiaan mitenkään, viimeistään puolen vuoden päästä laittavat mulle kaverikutsun. 

Ymmärrän myös aiempia kirjoittajia, joiden tutuille on syntynyt vääriä käsityksia suhteen laadusta. Sen vuoksi tosiaan pitää uusiin ihmisiin tutustuessa pitää selkeä raja. Ei pidä antaa puhelinnumeroaan sellaiselle, jonka soittoja ei halua. Ei pidä pyytää (tai hyväksyä pyyntöä) some-kaverikseen sellaista, josta ei halua itselleen edes kaveria tai ei ainakaan vielä tunne niin hyvin, että osaisi vielä päättää asiasta. Monilta mielipahoilta ja harmeilta välttyy, kun pitää ihmiset tarpeeksi etäällä. Ja päästää lähemmäksi vasta sitten, kun on aidosti varma, että haluaa suhteen muuttuvan kaveruudeksi tai jopa ystävyydeksi. 

Juuri sen vuoksi lopetin somepalvelujen käytön, etten viitsinyt alkaa tuollaiseen rajanvetoon ihmisten kanssa. Minulla on paljon tuttavia, joita arvostan ihan joka ikistä, ja oli mukava lukea heidän jutuistaan somessa silloin kun siellä olin. Tuttavuus on aliarvostettua, ystävyys yliarvostettua sikäli, että suurin osa ajan myötä muuttuu ystävistä ja läheisimmistä kavereista arvokkaiksi tuttaviksi. Heihin ei pidetä yhteyttä, mutta jos tavataan, voidaan silti jutella kuin hyvät tuttavat. Minunkin puhelinnumeroni on vain ystävillä. Ei tuttavilla eikä kaikilla sukulaisillakaan. Ap

Mä käytän somepalveluita siksi, että olen ajoittain liikuntarajoitteinen. Mutta tuo kohta, minkä lihavoin, pitää paikkansa. Mä en poista FB-kavereistani sellaisia ihmisiä, jotka ovat joskus olleet ystäviäni tai kavereitani, mutta suhde on ajan myötä hiipunut pelkäksi tuttavuudeksi. Sen sijaan uusia tuttavuuksia en ota FB-kavereikseni ennenkuin olen tutustunut toiseen tarpeeksi hyvin. Somemaailmakin on siitä erikoinen, että jollain on tuhansia FB-kavereita (eivätkä takuulla ole kaikki oikeasti ystäviä tai kavereita), mutta jotkut taas olettavat, että FB-kaveriksi pyytäminen/hyväksyminen tarkoittaakin sitten jo oikeaa kaveruutta. Ja sen vuoksi pidän mieluummin tämän linjan uusien ihmisten kohdalla, jotta en tule antaneeksi väärää käsitystä. Sen sijaan kuten aiemmassa jo kerroin, olen ottanut takaisin FB-kavereikseni näitä draamaqueenejakin, kun ovat halunneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin puhelimen ja Facebookin kaksivaiheinen kirjautuminen ei ole enää mahdollista, koska Microsoftin Authenticator ei oletusarvoisesti varmuuskopioi tietoja. 

En siis pääse kirjautumaan Facebookiin mitenkään, eikä Facebook reagoi mitenkään yhteydenotoistani huolimatta. Olen nyt kolmesti lähettänyt sinne kuvan passistani.

Muuten en siellä pyöri, mutta aina välillä on vanhat tutut lähettäneet yv:itä. No, tässähän sitten ghostailen. ;-)

Ghostattu varmaan aluksi ajatteleekin että tässä on varmaan joku tällainen taustalla kun kaveri ei vastaa. Että on käynyt joku juttu. Sitten se valkeneekin hiljalleen että ei, ihan vaan päätti olla vastaamatta. 

Koska vastausta ei voi kuin arvailla - eikä arvailu ole koskaan kuin vain arvailun väärtiä - miksi käyttää asian veivaamiseen kallisarvoista aikaansa? Eteenpäin sanoi mummo lumessa. 

Jos tuolla kaverille ei ole elämässäsi juuri mitään merkitystä, ei varmaan olekaan mitään väliä, mikä vastaus loppujen lopuksi oli. Jos taas kyseessä on vaikka joku, jonka kanssa on oltu ystäviä jo 10 vuotta, ei sille voi mitään, että asia mietityttää. Ei tässä nyt ihan tunteettomia robotteja olla.

Onneksi minulla ei ole ollut ystäviä eikä kavereita vuosiin. Ei tarvitse jankata tällaista.

Vierailija kirjoitti:

heebo_ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"?  Molemmissa tapauksissa case closed.

Ei todellakaan ole sama asia. Ethän voi tietää mitä ystävälle on tapahtunut, jos se ei vastaa. Onko saanut vaikka sairaskohtauksen ja sairaalassa, vaipunut syvään masennukseen tms. johon voisi tarvita apua/tukea. 

Entä sitten? Jos se ihminen on saanut sairaskohtauksen ja haluaa sinut käymään, hän kyllä ilmoittaa. Syvään masennukseen tarvitaan lääkäriä, ei rajatonta ex-ystävää.

Tätä samaa ajattelin. Ystävä pitää kyllä huolen että jotain kautta halutut ihmiset saavat tiedon tiedon tapahtuneesta. Jos ei siihen porukkaan satu kuulumaan, se on vähän voi voi, terveystiedot ovat kuitenkin erittäin henkilökohtaisia ja lain suojaamia, eikä niitä tarvitse kaikille kuuluttaa. Ja mitä ihmettä luulet pystyväsi tekemään apuna jos toinen makaa sairaalassa tms? Kyllä se sairas sieltä osaa apua pyytää jos sitä haluaa, paranemaan meistä kukaan ei ystäviään saa, se on lääkäreiden hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyttäisin loputtomaani aikaani sen arvuutteluun, miksi joku toimii (mielestäni) oudolla tavalla? Takuuvarmasti taustalla jokin syy on - syy joka todennäköisesti tuntuu tuosta "oudosti toimivasta" täysin loogiselta. Millä perusteella hän on tilivelvollinen minulle? Miksi minun tarpeeni olisivat tärkeämpiä kuin hänen tarpeensa? Kuten sanottua, jokin syy ghostaamiselle aina on, mutta mikään ei velvoita ghostaajaa tilittämään sen syytä minulle. Sille tilittämättä jättämisellekin kun on myös jokin syy. Enkä minä sen syyn moraalista oikeutusta voi arvuuttelemallakin määritellä, joten jätän miettimättä koko asiaa ja siirryn eteenpäin.

Eikö sekin toisaalta ole vähän outoa ettei yhtään pohtisi että miksi tämä kaveri katosi elämästäni. Kai nyt aina edes vähän pitää itseensä mennä. 

Minusta hesarin artikkeli oli ihan hyvä. Ehkä se herättelee jotain ghostaajaa vähän miettimään asiaa ghostatunkin kannalta. 

Mun mielestä ei ole mitään kummallista siinä, jos asiaa pohtiikin. Mutta olipa syy mikä tahansa, ei se muuta enää mitään. Syy voi olla omasta mielestäni jokin pikkujuttu, jonka olisi voinut vielä jotenkin korjatakin, mutta se on vain mun mielipide ja jos ystäväni on päättänyt toisin, hänellä on siihen täysi oikeus. Voihan olla, ettei syy ghostaukseen edes liity mitenkään minuun. Tai sitten se liittyy, mutta ei mun tarvitsisi alkaa itseäni muuttamaan sen vuoksi.

Mä kuulun niihin ihmisiin, joille ei tarvitse kertoa, miksi joku ei enää halua olla seurassani tai edes pitää mitään yhteyttä muhun. Kun joku on sen päätöksensä tehnyt, se on hänen asiansa. Ghostaamisesta tiedän, että toinen ei halua, ja mulle riittää perusteluksi, että toinen ei halua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi surullinen ystävyyssuhteen päättymisestä. Tottakai olen, mutta en voi ystävyyssuhteen päättymiselle yhtään mitään. 

Hmm, minulle on kyllä aika selkeä ero siinä, jos joku ei vaan halua olla enää seurassani - sanoo jotain tyyliin "nähdään joskus" ja lopettaa keskustelut selkeästi lyhyeen. En yritä kauan enää lämmitellä tuollaista.

Mutta on erilaista, jos joku joka on aiemmin ollut hyvissä väleissä kanssani lakkaa yhtäkkiä mitenkään vastaamasta ja reagoimasta. Ei sillä, ettäkö lopputulema olisi erilainen, jos sama ihminen sanoisi "en jaksa sinua enää, häivy". Mutta siinä totaalisessa hiljaisuudessa - ghostaamisessa - jää mietityttämään, onko kyseessä jokin väärinkäsitys jota en voi korjata, sanoinko jotain väärin, MITÄ tässä nyt tapahtui? Jos ihminen oli edes jollain tasolla minulle tärkeä, kyllä se mietityttää ihan eri tavalla kuin se, että jonkun muun kanssa kasvaa erilleen.

Ymmärrän pointtisi, mutta jossittelu ei auta yhtään mitään. Kun toinen on päätöksensä jo tehnyt, se on sen tehnyt. Enää ei voi korjata eikä tehdä jotain toisin. Jos olen sanonut jotain väärin, en voi kääntää aikaa taaksepäin ja jättää sanomatta tai sanoa jollain toisella tavalla. Mikä on tapahtunut, on tapahtunut ja se mun vain pitää hyväksyä. Mä ajattelen tällaisissa tilanteissa, että minä en päättänyt ystävyyssuhteen katkaisemisesta vaan se toinen. Ja olipa hänen syynsä siihen mikä tahansa, se on hänen päätöksensä ja mun on se vain hyväksyttävä.

Hyvä ystäväni ghostasi mut 20 vuotta sitten. Ei vastannut enää sähköposteihin ja kun koitin soittaa, tuli vain ilmoitus, että numero ei ole enää käytössä. Toki mietin, mitä on tapahtunut. Mutta mitä ikinä olikin tapahtunut, enhän mä voinut asialle yhtään mitään. Mulla on numero säilynyt samana kaikki nämä vuodet ja viime kesänä hän yllättäen soitti. Kertoi, että oli miettinyt vuosikausia, kehtaako enää ottaa muhun yhteyttä. Ja kertoi, mitä hänen elämässään oli 20 vuotta sitten tapahtunut. Tapahtunut ei liittynyt millään tavalla minuun enkä ollut ainoa, jonka hän silloin ghostasi. Koki ghostaamisen itselleen silloin helpommaksi kuin kertoa, että oli joutunut vankilaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"?  Molemmissa tapauksissa case closed.

Niin mutta miksi ei halua olla?

Mitä merkitystä sillä on? 

Se on selitetty tuolla aiemmin jo.

Ja minäkin olen selittänyt aiemmin. Jos mä nyt heittäisin vaikka "Annelle" jonkun r**sistisen vitsin, vitsini saattaisi loukata häntä. Mutta jos mä heitänkin sen vitsin "Tiinalle", häntä se ei loukkaa vaan hän nauraa makeasti. Ja noin pääsääntöisesti ei kannata heitellä yhtään kenellekään sellaisia vitsejä. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Voit sanoa ja tehdä asioita, jotka loukkaavat tai aiheuttavat muuten mielipahaa "Annelle", mutta jotka eivät loukkaa tai aiheuta mielipahaa "Tiinalle". Tai voi olla niinkin, että jotkut tekemäsi tai sanomasi asiat loukkaavat "Tiinaa", mutta ei "Annea" ja jotkut toiset asiat taas just päinvastoin. Et sä voi ajatella niin, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin "Anne" ja sen vuoksi sun pitäisi toimia kaikissa ystävyyssuhteissa kuten olisi pitänyt toimia "Annen" kanssa. 

Kai se Anne nyt vois vastata mikä vaivaa jos kysytään :D Ei oo niin vaikeeta

Mutta edelleen: mitä teet sillä tiedolla? Ystävyyshän on siinä vaiheessa jo päättynyt. Eikä sun ole tarpeellista muiden ystäviesi kanssa toimia samoin kuin olisi pitänyt ystävyyden päättymisen estääksesi toimia "Annen" kanssa, koska muut ystäväsi eivät ole "Anne". Voihan olla, että jonkun muun ystäväsi mielestä toimintatapasi oli just sitä, miten hän haluaisi sun hänen suhteensa toimivan. Ihmiset ovat erilaisia, ihmiset pitävät erilaisista asioista, ihmiset loukkaantuvat erilaisista asioista jne. Koitan tässä sanoa, että jos sulla on kuitenkin normaalit käytöstavat (et ole väkivaltainen, et vehtaa ystäväsi puolison kanssa, et pummaile rahaa, et pölli ystäväsi tavaroita, et nimittele, et puhu pahaa selän takana jne) , niin ei sun tarvitse itseäsi muuttaa vaan hankkia sellaisia ystäviä, jotka haluavat juuri sun kaltaisesi ystävän. 

Ymmärrän mitä tarkoitat. Helposti vaan ihminen alkaa ajatella että en tiedä mitä tein väärin, ja rupeaa varomaan niiden muidenkin kaverien kanssa sanomisiaan ja tekemisiään kun ei tiedä mitä tapahtui Annen kanssa ja pelkää että sama käy uudestaan.

Ei pidä ajatella niin. Pitää ajatella, että okei, tämä ystävyyssuhde ei kestänyt. Ja sitten mennä elämässä eteenpäin. Toki pitkän ystävyyssuhteen päättyminen aiheuttaa surua, mutta surulle on aikansa ja sen jälkeen elämässä eteenpäin. Pitää siis ymmärtää, että jokainen ystävyyssuhde on uniikki eikä yhdessä ystävyyssuhteessa olleita asioita pidä olettaa olevan myös toisessakin ystävyyssuhteessa.

Ihmiset on niin erilaisia. Toiset murehtii ja haluaa korjata ja pohtia omaa käytöstään. Toiset on että hällä väliä. Tässä ghostausjutussa nyt ne törmää toisiinsa.

Tämä nyt on ihan hölmöä. Jos sä korjaat käytösti miellyttääksesi ”Annea”, voi olla että ”Tiina” ei tykkää siitä, sitten taas miettiä minkälaista roolia piti kenenkin seurassa esittää, etkä voi vaan olla oma itsesi. Kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää. Minä kumarran itseni suuntaan, olemalla oma itseni. Ne joille se on ok jäävät kavereiksi ja ehkä jopa ystäviksi. Ne keille se ei ole ok, jatkavat matkaa enkä minä heidän peräänsä itke. Oltaisiin joka tapauksessa oltu sitten liian erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Tässä keskustelussa varmaan on kyse eri sukupolvistakin. Tuli mieleen, että olen sitten ilmeisesti ghostannut ihmisiä tarkoittamattani, kun olen poistanut heitä somesta ja ollut vastaamatta viesteihin, haasteisiin ym sälään, jota on lähetetty. Siitä huolimatta olen tervehtinyt noita ihmisiä ja jutellut aivan normaalisti, jos olen heitä jossain nähnyt. Joku voi siis antaa tuollaiselle somepalveluissa tehdylle asialle aivan toisen merkityksen kuin minä itse vain siksi, että käyttää noita palveluita ja minä en. Tämä liittyy myös käsitteeseen ghostata eli nuo mainittiin lehtijutussakin esimerkkeinä tylystä käytöksestä.

Alun perin ghostaaminen tarkoitti kai deittailussa häviämistä kuin tuhka tuuleen ilman selityksiä pienen tapailun jälkeen. Ap

Ja tämä oli ihan normaalia mun nuoruudessani 1970- ja 1980-luvulla. Ei sitä alettu lankapuhelimella soittelemaan (kun jokainen puhelu maksoi), että en nyt halua enää lähteä sun kanssasi yhtään minnekään. Eikä ollut somea, mistä olisi voinut ketään stalkatakaan. Sitä vaan huomasi jääneensä nuolemaan näppejään, joten ei muuta kuin seuraavana viikonloppuna taas diskoon. 

Tulevaisuudessa ei ole ystäviä, vaan fast friendshippiä fast foodin tapaan. Tehdään jotain nopeasti yhdessä, sitten uudet tuulet jonkun muun kanssa tai jopa yksinoloa. Se on tehokasta ja kiinnostavaa. Miksi ihmisiä pitää kahlita, jotta jotain välittämistä voisi syntyä toiseen? Kyllä ne kokemuksien laatu merkkaa enemmän kuin määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.

Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.

Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.

Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap

Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.

Lopputulos on sama, joten mitä väliä miten siihen päädyttiin. Normaali ihminen tajuaa viestin vähemmästäkin. Ne ,jotka eivät tajua ghoustataan. Sanoisin, että se on se viimeinen keino ,jota käytetään kun toinen ei ota vinkeistä vaarin. Ilmeisesti kaikilla ei ole normaaleja vuorovaikutustaitoja ,että osaisivat olla tuppaamatta kun selkeästi annetaan ymmärtää että ei tykätä.

Totta kai normaali ja vähemmänkin normaali ihminen tajuaa, että jos entinen ystävä lakkaa vastaamasta mihinkään, hän ei enää halua olla yhteyksissä. Normaali ihminen voi kyllä ihmeissään pohtia, mitä hemmettiä oikein tapahtui, että tultiin tähän tilanteeseen. Siksi normaalille ihmiselle voisi olla reilua kertoa syy (jos sellainen on) tai jotenkin vähemmän teatraalisesti feidata kyseinen tyyppi (jos syy on pelkästään toisen pärstään kyllästyminen tms).

Mutta onko sekään sitten kaikkien mielestä niin hyvä juttu? Elää kenties pitkäänkin siinä käsityksessä, että ystävyyssuhde on olemassa edelleen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.

Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.

Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.

Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap

Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.

Lopputulos on sama, joten mitä väliä miten siihen päädyttiin. Normaali ihminen tajuaa viestin vähemmästäkin. Ne ,jotka eivät tajua ghoustataan. Sanoisin, että se on se viimeinen keino ,jota käytetään kun toinen ei ota vinkeistä vaarin. Ilmeisesti kaikilla ei ole normaaleja vuorovaikutustaitoja ,että osaisivat olla tuppaamatta kun selkeästi annetaan ymmärtää että ei tykätä.

Totta kai normaali ja vähemmänkin normaali ihminen tajuaa, että jos entinen ystävä lakkaa vastaamasta mihinkään, hän ei enää halua olla yhteyksissä. Normaali ihminen voi kyllä ihmeissään pohtia, mitä hemmettiä oikein tapahtui, että tultiin tähän tilanteeseen. Siksi normaalille ihmiselle voisi olla reilua kertoa syy (jos sellainen on) tai jotenkin vähemmän teatraalisesti feidata kyseinen tyyppi (jos syy on pelkästään toisen pärstään kyllästyminen tms).

Mutta onko sekään sitten kaikkien mielestä niin hyvä juttu? Elää kenties pitkäänkin siinä käsityksessä, että ystävyyssuhde on olemassa edelleen? 

Kai se riippuu siitä, miten hidas kyseinen ihminen on tajuamaan. Normaali ihminen varmaan viimeistään ymmärtää, että hetkinen, Minnalla ei ole ollut mukamas koskaan aikaa jutella nyt vuoteen. Eiköhän tämä nyt ollut tässä.

Joku tästä varmaan loukkaantuu, mutta ainakin tietää sitten, ettei asiassa ollut mitään outoa väärinkäsitystä vaan Minna ei yksinkertaisesti jaksa jutella kanssasi enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Tässä keskustelussa varmaan on kyse eri sukupolvistakin. Tuli mieleen, että olen sitten ilmeisesti ghostannut ihmisiä tarkoittamattani, kun olen poistanut heitä somesta ja ollut vastaamatta viesteihin, haasteisiin ym sälään, jota on lähetetty. Siitä huolimatta olen tervehtinyt noita ihmisiä ja jutellut aivan normaalisti, jos olen heitä jossain nähnyt. Joku voi siis antaa tuollaiselle somepalveluissa tehdylle asialle aivan toisen merkityksen kuin minä itse vain siksi, että käyttää noita palveluita ja minä en. Tämä liittyy myös käsitteeseen ghostata eli nuo mainittiin lehtijutussakin esimerkkeinä tylystä käytöksestä.

Alun perin ghostaaminen tarkoitti kai deittailussa häviämistä kuin tuhka tuuleen ilman selityksiä pienen tapailun jälkeen. Ap

Ja tämä oli ihan normaalia mun nuoruudessani 1970- ja 1980-luvulla. Ei sitä alettu lankapuhelimella soittelemaan (kun jokainen puhelu maksoi), että en nyt halua enää lähteä sun kanssasi yhtään minnekään. Eikä ollut somea, mistä olisi voinut ketään stalkatakaan. Sitä vaan huomasi jääneensä nuolemaan näppejään, joten ei muuta kuin seuraavana viikonloppuna taas diskoon. 

Olet muuten oikeassa. Somejutuissa huomaa monesti muutenkin, että voi ei, too much information. Jollain tapaa rajat ovat hämärtyneet siinä mistä kaikesta on velvoitettu muita informoimaan ja tsemppaamaan. 

Joku kirjoitti, etteivät miehet harrasta ghostaamisesta pöyristymistä vieläkään. Eivät ainakaan minun tuntemani miehet, joille kaveruus on ilmeisesti huomattavasti simppelimpää kuin monille naisille. Ollaan yhteyksissä kun molemmille käy, mitään draamoja ei siihen liity. Vasta äsken tapasimme mieheni ystävän, jonka olemme viimeksi nähneet yli 10 vuotta sitten. Mieheni ei vastaa juuri mihinkään viesteihin (on vielä huonompi siinä kuin minä), mutta siitä huolimatta tuo ystävä jatkoi kuin olisimme tavanneet eilen ja sovimme kyläilystä siltä seisomalta.

Tältä pohjalta ghostaajien paheksunta ja dramatisointi (parisuhdeterapiaan!?) tuntuu vähän erikoiselta. Ap

Aina, jos ei halua olla kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.

Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.

Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.

Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap

Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.

Lopputulos on sama, joten mitä väliä miten siihen päädyttiin. Normaali ihminen tajuaa viestin vähemmästäkin. Ne ,jotka eivät tajua ghoustataan. Sanoisin, että se on se viimeinen keino ,jota käytetään kun toinen ei ota vinkeistä vaarin. Ilmeisesti kaikilla ei ole normaaleja vuorovaikutustaitoja ,että osaisivat olla tuppaamatta kun selkeästi annetaan ymmärtää että ei tykätä.

Totta kai normaali ja vähemmänkin normaali ihminen tajuaa, että jos entinen ystävä lakkaa vastaamasta mihinkään, hän ei enää halua olla yhteyksissä. Normaali ihminen voi kyllä ihmeissään pohtia, mitä hemmettiä oikein tapahtui, että tultiin tähän tilanteeseen. Siksi normaalille ihmiselle voisi olla reilua kertoa syy (jos sellainen on) tai jotenkin vähemmän teatraalisesti feidata kyseinen tyyppi (jos syy on pelkästään toisen pärstään kyllästyminen tms).

Mutta onko sekään sitten kaikkien mielestä niin hyvä juttu? Elää kenties pitkäänkin siinä käsityksessä, että ystävyyssuhde on olemassa edelleen? 

Kai se riippuu siitä, miten hidas kyseinen ihminen on tajuamaan. Normaali ihminen varmaan viimeistään ymmärtää, että hetkinen, Minnalla ei ole ollut mukamas koskaan aikaa jutella nyt vuoteen. Eiköhän tämä nyt ollut tässä.

Joku tästä varmaan loukkaantuu, mutta ainakin tietää sitten, ettei asiassa ollut mitään outoa väärinkäsitystä vaan Minna ei yksinkertaisesti jaksa jutella kanssasi enää.

Eihän tuossa tapauksessa voi mitenkään olla varma, ettei asiassa ole ollut mitään outoa väärinkäsitystä. Voihan Minna sanoa, ettei ole aikaa jutella, vaikka todellinen syy on jokin outo väärinkäsitys.