Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Näin olemme tehneet jo 18 vuotta.

Meille ei tulisi mieleenkään ghostata ketään. Ei minulle eikä miehelleni. Ei koskaan. Ei ikinä. Emme edes tiedä, mitä ghostaaminen tarkoittaa.

Untuvakerä puhuu asiaa. Hyvän aamiaisen jälkeen on parempi mieli, eikä tule tarvetta ghostata ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti? 

Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.

Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?

Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta. 

Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.

Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.

Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.

Mä sanoisin tähän, että harrastuskaverille ei kannata edes antaa puhelinnumeroaan. Harrastukseen liittyvät asiat voi viestitellä muutenkin. Jos on esim Facebookissa, yksityisviestiä voi laittaa, vaikka ei olisi Facebook-kaverilistallakaan. Näinhän usein toimitaan erilaisissa ryhmissä eli ryhmän yhteisistä asioista kirjoitetaan ryhmässä ja jos jollain on jotain asiaa vain yhdelle ryhmäläisistä, laitetaan yksityisviesti. Mun puhelinnumeroni on vain työkavereillani, lähisukulaisillani ja ystävilläni. Ei edes kavereillani, koska he ovat kuitenkin mun FB-kavereitani ja voivat seurata mun kuulumisiani sieltä ja viestitellä yksityisviestein.  Ja ne, jotka ovat vain tuttaviani, eivät ole edes FB-kavereitani. Exän olen poistanut FB-kavereistani, mutta en ole laittanut mitään estoja. Alussa hän soitteli mulle juovuspäissään, mutta kun muutaman kerran vaan sanoin, että älä soittele mulle kännissä, luovutti, Jos ei olisi luovuttanut, olisin laittanu tpuhelimeeni eston. Mulla on kyllä muutama draamaqueen -kaveri, jotka välillä poistavat mut kavereistaan ja kun en reagoi asiaan mitenkään, viimeistään puolen vuoden päästä laittavat mulle kaverikutsun. 

Ymmärrän myös aiempia kirjoittajia, joiden tutuille on syntynyt vääriä käsityksia suhteen laadusta. Sen vuoksi tosiaan pitää uusiin ihmisiin tutustuessa pitää selkeä raja. Ei pidä antaa puhelinnumeroaan sellaiselle, jonka soittoja ei halua. Ei pidä pyytää (tai hyväksyä pyyntöä) some-kaverikseen sellaista, josta ei halua itselleen edes kaveria tai ei ainakaan vielä tunne niin hyvin, että osaisi vielä päättää asiasta. Monilta mielipahoilta ja harmeilta välttyy, kun pitää ihmiset tarpeeksi etäällä. Ja päästää lähemmäksi vasta sitten, kun on aidosti varma, että haluaa suhteen muuttuvan kaveruudeksi tai jopa ystävyydeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mut niinhän se ghostaaja tekee! Sitä ON ghostaus. Että teeskentelee ettei tunne toista.

Jooh ehkä tää keskustelu on niin vaikeaa koska puhutaan eri asioista samalla nimellä, tai jotain. Mä oon kyllä uupunut tähän jo, ja poistun ketjusta. Ghostatuille toivotan tsemppiä, jos olet mennyt itseesi etkä keksi aidosti tehneesi mitään pahaa, niin ghostaajalla oli jotain henkisiä ongelmia eikä osannut päättää ihmissuhdetta sinua kunnioittaen.

Ghoustaus on sitä, että lopettaa yhteydenpidon sitä mitenkään selittelemättä. Ei se mitenkään tarkoita etteikö voi tervehtiä tuntemaansa ghoustattua jos jossain sattumalta ohimennen näkee. Tervehtiminen ei tarkoita että ollaan ystäviä eikä ghoustaus tarkoita ettei tunnista enää tuntemaan ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti? 

Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.

Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?

Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta. 

Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.

Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.

Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.

Mä sanoisin tähän, että harrastuskaverille ei kannata edes antaa puhelinnumeroaan. Harrastukseen liittyvät asiat voi viestitellä muutenkin. Jos on esim Facebookissa, yksityisviestiä voi laittaa, vaikka ei olisi Facebook-kaverilistallakaan. Näinhän usein toimitaan erilaisissa ryhmissä eli ryhmän yhteisistä asioista kirjoitetaan ryhmässä ja jos jollain on jotain asiaa vain yhdelle ryhmäläisistä, laitetaan yksityisviesti. Mun puhelinnumeroni on vain työkavereillani, lähisukulaisillani ja ystävilläni. Ei edes kavereillani, koska he ovat kuitenkin mun FB-kavereitani ja voivat seurata mun kuulumisiani sieltä ja viestitellä yksityisviestein.  Ja ne, jotka ovat vain tuttaviani, eivät ole edes FB-kavereitani. Exän olen poistanut FB-kavereistani, mutta en ole laittanut mitään estoja. Alussa hän soitteli mulle juovuspäissään, mutta kun muutaman kerran vaan sanoin, että älä soittele mulle kännissä, luovutti, Jos ei olisi luovuttanut, olisin laittanu tpuhelimeeni eston. Mulla on kyllä muutama draamaqueen -kaveri, jotka välillä poistavat mut kavereistaan ja kun en reagoi asiaan mitenkään, viimeistään puolen vuoden päästä laittavat mulle kaverikutsun. 

Ymmärrän myös aiempia kirjoittajia, joiden tutuille on syntynyt vääriä käsityksia suhteen laadusta. Sen vuoksi tosiaan pitää uusiin ihmisiin tutustuessa pitää selkeä raja. Ei pidä antaa puhelinnumeroaan sellaiselle, jonka soittoja ei halua. Ei pidä pyytää (tai hyväksyä pyyntöä) some-kaverikseen sellaista, josta ei halua itselleen edes kaveria tai ei ainakaan vielä tunne niin hyvin, että osaisi vielä päättää asiasta. Monilta mielipahoilta ja harmeilta välttyy, kun pitää ihmiset tarpeeksi etäällä. Ja päästää lähemmäksi vasta sitten, kun on aidosti varma, että haluaa suhteen muuttuvan kaveruudeksi tai jopa ystävyydeksi. 

Tätä ihan samaa mäkin oon tässä yrittänyt sanoa, että ei pidä antaa toisen luulla vahingossakaan että ollaan kavereita. Eli vähän katsoo ettei puhu liian henkilökohtaisia tai anna numeroaan, jos ei yhtään kiinnosta. Ja jos silti tulee väärinkäsitys niin ilmaisee sen sitten vaan jotenkin, kunhan ei yhtäkkiä blokkaamalla kaikkialla. Voi vähän fiksummin hoitaa nämä tilanteet omia rajojaan kunnioittaen. Itse toimin juuri kuten sanoit, olen kaikille mukava mutta pidän etäällä, onnistuu hyvin töissäkin. Eikä ole tapana esittää kaveria jos ei nappaa. Jos vaihtaisin osastoa niin entistä lounaskaveria voisi silti moikata, senhän voi vaikka pyytää mukaan jos sattuu näkemään käytävällä. Ghostaaminen olisi todella outoa ja merkki siitä että hyväksikäytti vaan toiseen koska ei viitsinyt lounastaa yksin tai osannut pitää rajoja aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JJ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyden ylläpito ei varmaan ole pakollista mutta normaali-ihminen luultavasti sanoisi edes jotain eikä vaan dumppaisi kaikkia yhteydenottoyrityksiä roskiin vastaamatta niihin.

Tuossa kohtaa tulee mieleen että ystävyys kelpasi niin kauan kuin siitä oli jotain "hyötyä" tai huvia ja sitten kun ei ollut niin ollaan kuin entistä kaveria ei olisi olemassakaan. Ei tuommoinen ihan normaalista luonteesta kerro. 

Tuollaisessa tilanteessa on varsin todennäköistä, että dumpattu on pitänyt dumppaajaa hyvänäkin ystävänään, mutta tunne ei ole ollut molemminpuolinen. Tässäkin ketjussa on tullut esille, miten eri tavoin ihmiset määrittelevät ystävyyssuhteen. 

No mut eikös tuo just todista sen väitteen että ghostaaja on vähän selkärangaton tyyppi joka on vaan roikottanut jotain tuttua "kaverinaan" vaikkei oikeasti halunnut, ja ahdistuu ja siksi ghostaa.

Ei todista, että kaikissa tapauksissa olisi noin. Miten mä tämän nyt koittaisin selittää. Ajattele asiaa niin, että olet kirjoitellut muutaman viestin Tinderissä jonkun kanssa. Sitten tapaatte ja teillä on ihan kivat treffit. Toisesta ei kuitenkaan kuulu enää yhtään mitään, koska hän olettaa, että sunkin mieletä treffit oli ihan kivat, muttei ole enää mitään syytä toisille treffeille. Hän ei siis tajua, että olitkin jo korviasi myöten ihastunut ja toivoisit edes pientä selitystä, miksi miehestä/naisesta ei kuulu enää mitään. 

Tai toinen esimerkki. Olet töissä samassa yksikössä työkaverisi kanssa ja käytte joka päivä yhdessä kahvilla ja lounaalla. Juttelette paljon, kerrotte itsestänne toiselle jne. Jaatte ajatuksia monenlaisisita asioista. Sitten työkaverisi siirtyykin toiseen yksikköön kerrosta ylemmäs ja alkaa käydä jonkun uuden työkaverinsa kanssa kahvilla ja lounaalla. Jos sinä ajattelet, että teidän suhteenne on ollut jo ystävyyttä, tietysti ihmettelet, miksi hän ei enää käykään sun kanssasi (kuitenkin sama rakennus, vain eri kerros). Ja saatat pahoittaa siitä mielesikin. Hän kuitenkin olettaa, että on ollut sinulle vain työkaveri ihan kuten sinäkin olit hänelle. Ja nyt, kun ette ole enää samassa yksikössä töissä, ette ole enää sitäkään. 

Itsestä kyllä tuntuu ihan vilpittömästi että vähän ikävästi hyväksikäytetty ihmistä vaan lounasseuraksi. Voipi olla että olen poikkeava, mutta en kauhean henkilökohtaisia ala edes juttelemaan jos en ole aikeissa kaverustua, ja käyn silloin ihan vaan vaikka yksin lounaalla. Ei varmana jää epäselväksi ettei olla läheisiä ystäviä, enkä tulkitsisi niin kollegoista itsekään.

Enkä roikota ihmisiä elämässä vaan siksi koska pitää. Joku kirjoitti että hänen täytyy roikottaa noita kavereita töistä ja harrastuksista. No eikä täydy :D Teen kyllä hommat töissä ja olen mukava kaikille mutta en hanki kavereita joista en pidä, enkä uskottele toiselle että oltaisiin kavereita. Tai varsinkaan jos ollaan kavereita niin yhtäkkiä ghostaa. Kyllä mä moikkaisin vanhaa lounastuttuakin yhä vaikka vaihtaisin kerrosta. U know.

Se, että käy jonkun työkaverin kanssa syömässä tai kahvilla ei tarkoita normaalille ihmiselle sitä ,että ollaan kavereita henkilökohtaisella tavalla.

Ei se minullekaan tarkoita, mutta tuossa esimerkissä hän kirjoitti että on ensin käynyt ihan joka päivä lounaalla jonkun kollegan kanssa ja jutellut henkilökohtaisia, ja sitten vaihtaa osastoa eikä enää ole tuntevinaankaan (tämä on ghostaus ketju kuitenkin). Niin onhan se vähän outoa. Vähän sellanen meininki että seura kelpasi sen hetken aikaa. 

Minä en kirjoittanut, että ei ole tuntevinaankaan. Minä kirjoitin, että ei käy enää kahvilla ja lounaalla entisen työkaverinsa kanssa vaan nykyisen työkaverinsa. En osaa sanoa, mistä sinä puhut työkaverisi kanssa esimerkiksi 10 vuotta, jos et puhu mistään henkilökohtaisesta asiastasi kuten vaikkapa viettäneesi toisen lomaviikkosi kesämökillästi tai missäpäin sun kesämökkisi on, onko sulla lapsia vai, et vahingossakaan mainitse, että olet ottanut koiranpennun jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mut niinhän se ghostaaja tekee! Sitä ON ghostaus. Että teeskentelee ettei tunne toista.

Jooh ehkä tää keskustelu on niin vaikeaa koska puhutaan eri asioista samalla nimellä, tai jotain. Mä oon kyllä uupunut tähän jo, ja poistun ketjusta. Ghostatuille toivotan tsemppiä, jos olet mennyt itseesi etkä keksi aidosti tehneesi mitään pahaa, niin ghostaajalla oli jotain henkisiä ongelmia eikä osannut päättää ihmissuhdetta sinua kunnioittaen.

Ghoustaus on sitä, että lopettaa yhteydenpidon sitä mitenkään selittelemättä. Ei se mitenkään tarkoita etteikö voi tervehtiä tuntemaansa ghoustattua jos jossain sattumalta ohimennen näkee. Tervehtiminen ei tarkoita että ollaan ystäviä eikä ghoustaus tarkoita ettei tunnista enää tuntemaan ihmisiä.

Itseasiassa ghostaus on sitä, että lakkaa yhteydenpidon, ja jos toinen kyselee miksi, ei siihenkään vastaa. Silloin on vähän outoa moikkailla sitä samaa tyyppiä kadulla. Vaikuttaa että sä oot itseasiassa feidannut ihmisiä etkä ghostannut, joten puhut ehkä ihan eri jutusta.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen että ghostaaminen on todella julmaa, minut ghostattiin 25 vuoden ystävyydestä aivan täysin ilman selityksiä. En toki muutamien yritysten jälkeen enää ottanut yhteyttä, kun ymmärsin ettei toinen halua olla tekemisissä. Mietin todella pitkään mitä tein väärin, vietin lukemattomia öitä miettiessäni olenko sanonut tai tehnyt jotain sellaista, joka toista on loukannut. Nykyään tiedän, mistä on kyse, ja ymmärrän ettei se missään tapauksessa ollut minun vikani. Sain vuosia myöhemmin kuulla entisen ystäväni äidiltä, että he eivät voi saada lapsia ja minun raskautumiseni osui juuri noiden uutisten kohdalle. En siis syytä tuota entistä ystävääkään enää, mutta yksi viesti olisi riittänyt siihen ettei toinen mieti kuukausi kaupalla mitä teki väärin.

Olen itsekin päättänyt ystävyyksiä, mutta aina kertonut miksi. En nyt kannata mitään pariterapiaa ystävyyden päättämiseen, mutta sen, että kertoo miksi on ratkaisuunsa päätynyt.

Tyypillistä naisten venkoilua nuo ystävyyden päättämiset.

Täsmennän. Ghostaus on sitä, että kaveri laittaa viestin, ja et vastaa sille. Etkä vastaa kun se huhuilee perään. Ihan yhtäkkiä. 

Se että ei laita viestiä, muttei se toinenkaan laita, ei ole ghostausta. Se on ihan normaalia.

Hemmetti oonko mä joku 2h käyttänyt tästä asiasta vääntämiseen kun luulin koko ajan että oot ghostaaja! 

Voitaisko kaikki opetella nämä termit. Ymmärrän että voi olla vähän vaikeaa mutta ei nyt olla niin mummoutuneita että ei näitä opetella. Ihan oikeinkirjoituksesta lähtien. Jookosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti? 

Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.

Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?

Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta. 

Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.

Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.

Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.

Mä sanoisin tähän, että harrastuskaverille ei kannata edes antaa puhelinnumeroaan. Harrastukseen liittyvät asiat voi viestitellä muutenkin. Jos on esim Facebookissa, yksityisviestiä voi laittaa, vaikka ei olisi Facebook-kaverilistallakaan. Näinhän usein toimitaan erilaisissa ryhmissä eli ryhmän yhteisistä asioista kirjoitetaan ryhmässä ja jos jollain on jotain asiaa vain yhdelle ryhmäläisistä, laitetaan yksityisviesti. Mun puhelinnumeroni on vain työkavereillani, lähisukulaisillani ja ystävilläni. Ei edes kavereillani, koska he ovat kuitenkin mun FB-kavereitani ja voivat seurata mun kuulumisiani sieltä ja viestitellä yksityisviestein.  Ja ne, jotka ovat vain tuttaviani, eivät ole edes FB-kavereitani. Exän olen poistanut FB-kavereistani, mutta en ole laittanut mitään estoja. Alussa hän soitteli mulle juovuspäissään, mutta kun muutaman kerran vaan sanoin, että älä soittele mulle kännissä, luovutti, Jos ei olisi luovuttanut, olisin laittanu tpuhelimeeni eston. Mulla on kyllä muutama draamaqueen -kaveri, jotka välillä poistavat mut kavereistaan ja kun en reagoi asiaan mitenkään, viimeistään puolen vuoden päästä laittavat mulle kaverikutsun. 

Ymmärrän myös aiempia kirjoittajia, joiden tutuille on syntynyt vääriä käsityksia suhteen laadusta. Sen vuoksi tosiaan pitää uusiin ihmisiin tutustuessa pitää selkeä raja. Ei pidä antaa puhelinnumeroaan sellaiselle, jonka soittoja ei halua. Ei pidä pyytää (tai hyväksyä pyyntöä) some-kaverikseen sellaista, josta ei halua itselleen edes kaveria tai ei ainakaan vielä tunne niin hyvin, että osaisi vielä päättää asiasta. Monilta mielipahoilta ja harmeilta välttyy, kun pitää ihmiset tarpeeksi etäällä. Ja päästää lähemmäksi vasta sitten, kun on aidosti varma, että haluaa suhteen muuttuvan kaveruudeksi tai jopa ystävyydeksi. 

Tätä ihan samaa mäkin oon tässä yrittänyt sanoa, että ei pidä antaa toisen luulla vahingossakaan että ollaan kavereita. Eli vähän katsoo ettei puhu liian henkilökohtaisia tai anna numeroaan, jos ei yhtään kiinnosta. Ja jos silti tulee väärinkäsitys niin ilmaisee sen sitten vaan jotenkin, kunhan ei yhtäkkiä blokkaamalla kaikkialla. Voi vähän fiksummin hoitaa nämä tilanteet omia rajojaan kunnioittaen. Itse toimin juuri kuten sanoit, olen kaikille mukava mutta pidän etäällä, onnistuu hyvin töissäkin. Eikä ole tapana esittää kaveria jos ei nappaa. Jos vaihtaisin osastoa niin entistä lounaskaveria voisi silti moikata, senhän voi vaikka pyytää mukaan jos sattuu näkemään käytävällä. Ghostaaminen olisi todella outoa ja merkki siitä että hyväksikäytti vaan toiseen koska ei viitsinyt lounastaa yksin tai osannut pitää rajoja aiemmin.

Mä luulen, että moni oppii tuon vasta kantapään kautta. Niin nimittäin on käynyt itsellenikin. Ystävällisyyteni on sekoitettu ystävyyteen. Ja sen vuoksi joudun kontrolloimaan, miten ilmaisen ystävällisyyteni. Kirjoitin eilen ketjuun, että olen hyvä kuuntelija sekä osoitan empatiaa ja tämä on ollut aiemmin mun palkkatyötänikin. Ihmiset avautuvat mulle varsin nopeasti asioistaan. Vaikeistakin asioista. Olen ihan tavallisen ja mitäänsanomattoman näköinen, mutta mulle on parikin ihmistä sanonut, että mulla on ystävälliset kasvot ja sen vuoksi mua on helppo lähestyä. Tavallaan ymmärrän, että kun toinen on avautunut mulle jostain elämänsä herkimmistä asioista, hän saattaa tuntea muhun jotain sellaista yhteyttä, jota taas mä en tunne häneen. Mähän olen vain kuunnellut ja ollut myötätuntoinen. Tällä kertaa mulle ei vaan ole maksettu siitä palkkaa. Joten nykyisin pyrin kääntämään tällaiset keskustelut siihen suuntaan, että henkilö hakeutuisi ammattiavun piiriin tai kehotan puhumaan asioista jollekin läheiselleen. Korostan usein myös, että joskus voi auttaa puhuminen jollekin vieraallekin, kuten nyt puhuit minulle, mutta että kannattaisi kuitenkin tukeutua joko läheisiin ihmisiin, ammattiapuun tai molempiin. On myös ihmisiä, joilla on niin kova puhumisen ja avautumisen tarve, etteivät he edes huomaa, että he ovat tuttavuussuhteessaan ainoa avautuva osapuoli ja toinen on edelleen kilpikonna kuoressaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti? 

Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.

Mutta kun sinä et edelleenkään vastaa tuohon varsinaiseen ghostaamis-osioon mitenkään :D Ex-kavereita on ihan normaalia ohimennen tervehtiä, koska on paljon muitakin tapoja päättää ystävyys kuin "ghostaaminen".

Eroatko sinä muka exästäkin niin, että vaihdat lukot selittämättä mitään, laitat numeron estoon, et vastaa viesteihin, et vastaa mitään kun exä kysyy mitä ihmettä tapahtui? Jos eroat, niin exäsi tuskin haluaa olla missään väleissä kanssasi.

Mä olen tehnyt näin vuonna 1981. Numeron estot eivät siihen aikaan olleet mahdollisia eikä ollut mitään viestejäkään vielä keksitty, mutta kun hän soitti, löin luurin korvaan. Pakkasin hänen tavaransa pahvilaatikkoon, soitin hänen veljelleen ja kerroin, milloin laatikon voi noutaa. Veli kävi noutamassa exän tavarat. En ole kuullut exästä mitään sen jälkeen. 

- eri - 

No tässä tapauksessa exä varmaan teki jotain tosi väärin ja oli tietoinenkin siitä.

Mikäli ei ollut, ja ero tuli vain siksi että olit kyllästynyt hänen naamaansa, oli erotapa kieltämättä erikoinen.

Tuntuu että ghostaamisesta vaahtoaminen on lähinnä naisten heiniä? Olen miehenä hyvinkin tottunut siihen, että jostain "kaverista" ei yksinkertaisesti kuulu mitään kuukausiin, ehkä vuosiin, ei ehkä enää koskaan. 

Jos vaikkapa viestiini ei vastata mitään, toki mietin mahdollista syytä ja ehkä lähetän vielä toisenkin viestin. Mutta vaikea kuvitella tilannetta, että alkaisin mielessäni syyttää sitä toista osapuolta "ghostaamisesta" tai mistä ikinä.

Jokin syyhän siihen feidaamiseen aina on, ja minun pitää vain hyväksyä se tosiasia, että en sitä todellista syytä tiedä enkä ehkä koskaan saakaan tietää. Enkä voi omista vaikuttimistani käsin  velvoittaa ketään toista aikuista ihmistä tilittämään minulle omia motiivejaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti? 

Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.

Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?

Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta. 

Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.

Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.

Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.

Mä sanoisin tähän, että harrastuskaverille ei kannata edes antaa puhelinnumeroaan. Harrastukseen liittyvät asiat voi viestitellä muutenkin. Jos on esim Facebookissa, yksityisviestiä voi laittaa, vaikka ei olisi Facebook-kaverilistallakaan. Näinhän usein toimitaan erilaisissa ryhmissä eli ryhmän yhteisistä asioista kirjoitetaan ryhmässä ja jos jollain on jotain asiaa vain yhdelle ryhmäläisistä, laitetaan yksityisviesti. Mun puhelinnumeroni on vain työkavereillani, lähisukulaisillani ja ystävilläni. Ei edes kavereillani, koska he ovat kuitenkin mun FB-kavereitani ja voivat seurata mun kuulumisiani sieltä ja viestitellä yksityisviestein.  Ja ne, jotka ovat vain tuttaviani, eivät ole edes FB-kavereitani. Exän olen poistanut FB-kavereistani, mutta en ole laittanut mitään estoja. Alussa hän soitteli mulle juovuspäissään, mutta kun muutaman kerran vaan sanoin, että älä soittele mulle kännissä, luovutti, Jos ei olisi luovuttanut, olisin laittanu tpuhelimeeni eston. Mulla on kyllä muutama draamaqueen -kaveri, jotka välillä poistavat mut kavereistaan ja kun en reagoi asiaan mitenkään, viimeistään puolen vuoden päästä laittavat mulle kaverikutsun. 

Ymmärrän myös aiempia kirjoittajia, joiden tutuille on syntynyt vääriä käsityksia suhteen laadusta. Sen vuoksi tosiaan pitää uusiin ihmisiin tutustuessa pitää selkeä raja. Ei pidä antaa puhelinnumeroaan sellaiselle, jonka soittoja ei halua. Ei pidä pyytää (tai hyväksyä pyyntöä) some-kaverikseen sellaista, josta ei halua itselleen edes kaveria tai ei ainakaan vielä tunne niin hyvin, että osaisi vielä päättää asiasta. Monilta mielipahoilta ja harmeilta välttyy, kun pitää ihmiset tarpeeksi etäällä. Ja päästää lähemmäksi vasta sitten, kun on aidosti varma, että haluaa suhteen muuttuvan kaveruudeksi tai jopa ystävyydeksi. 

Tätä ihan samaa mäkin oon tässä yrittänyt sanoa, että ei pidä antaa toisen luulla vahingossakaan että ollaan kavereita. Eli vähän katsoo ettei puhu liian henkilökohtaisia tai anna numeroaan, jos ei yhtään kiinnosta. Ja jos silti tulee väärinkäsitys niin ilmaisee sen sitten vaan jotenkin, kunhan ei yhtäkkiä blokkaamalla kaikkialla. Voi vähän fiksummin hoitaa nämä tilanteet omia rajojaan kunnioittaen. Itse toimin juuri kuten sanoit, olen kaikille mukava mutta pidän etäällä, onnistuu hyvin töissäkin. Eikä ole tapana esittää kaveria jos ei nappaa. Jos vaihtaisin osastoa niin entistä lounaskaveria voisi silti moikata, senhän voi vaikka pyytää mukaan jos sattuu näkemään käytävällä. Ghostaaminen olisi todella outoa ja merkki siitä että hyväksikäytti vaan toiseen koska ei viitsinyt lounastaa yksin tai osannut pitää rajoja aiemmin.

Mä luulen, että moni oppii tuon vasta kantapään kautta. Niin nimittäin on käynyt itsellenikin. Ystävällisyyteni on sekoitettu ystävyyteen. Ja sen vuoksi joudun kontrolloimaan, miten ilmaisen ystävällisyyteni. Kirjoitin eilen ketjuun, että olen hyvä kuuntelija sekä osoitan empatiaa ja tämä on ollut aiemmin mun palkkatyötänikin. Ihmiset avautuvat mulle varsin nopeasti asioistaan. Vaikeistakin asioista. Olen ihan tavallisen ja mitäänsanomattoman näköinen, mutta mulle on parikin ihmistä sanonut, että mulla on ystävälliset kasvot ja sen vuoksi mua on helppo lähestyä. Tavallaan ymmärrän, että kun toinen on avautunut mulle jostain elämänsä herkimmistä asioista, hän saattaa tuntea muhun jotain sellaista yhteyttä, jota taas mä en tunne häneen. Mähän olen vain kuunnellut ja ollut myötätuntoinen. Tällä kertaa mulle ei vaan ole maksettu siitä palkkaa. Joten nykyisin pyrin kääntämään tällaiset keskustelut siihen suuntaan, että henkilö hakeutuisi ammattiavun piiriin tai kehotan puhumaan asioista jollekin läheiselleen. Korostan usein myös, että joskus voi auttaa puhuminen jollekin vieraallekin, kuten nyt puhuit minulle, mutta että kannattaisi kuitenkin tukeutua joko läheisiin ihmisiin, ammattiapuun tai molempiin. On myös ihmisiä, joilla on niin kova puhumisen ja avautumisen tarve, etteivät he edes huomaa, että he ovat tuttavuussuhteessaan ainoa avautuva osapuoli ja toinen on edelleen kilpikonna kuoressaan. 

Samoja kokemuksia täälläkin. Olen perusluonteeltani aina kohtelias ja ystävällinen, ja toisinaan joku hypertuttavallinen ihminen on selvästi ajatellut meitä heti ystävyksiksi, vaikka näin ei omalta osaltani ole ollut.

Ymmärrän hyvin miksi osa keskustelijoista on tullut ghostatuksi. 🤔

Henkilöille itselleen se tuntuu olevan edelleen mysteeri. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Tässä keskustelussa varmaan on kyse eri sukupolvistakin. Tuli mieleen, että olen sitten ilmeisesti ghostannut ihmisiä tarkoittamattani, kun olen poistanut heitä somesta ja ollut vastaamatta viesteihin, haasteisiin ym sälään, jota on lähetetty. Siitä huolimatta olen tervehtinyt noita ihmisiä ja jutellut aivan normaalisti, jos olen heitä jossain nähnyt. Joku voi siis antaa tuollaiselle somepalveluissa tehdylle asialle aivan toisen merkityksen kuin minä itse vain siksi, että käyttää noita palveluita ja minä en. Tämä liittyy myös käsitteeseen ghostata eli nuo mainittiin lehtijutussakin esimerkkeinä tylystä käytöksestä.

Alun perin ghostaaminen tarkoitti kai deittailussa häviämistä kuin tuhka tuuleen ilman selityksiä pienen tapailun jälkeen. Ap

Luojan kiitos en ole somessa

Miksi käyttäisin loputtomaani aikaani sen arvuutteluun, miksi joku toimii (mielestäni) oudolla tavalla? Takuuvarmasti taustalla jokin syy on - syy joka todennäköisesti tuntuu tuosta "oudosti toimivasta" täysin loogiselta. Millä perusteella hän on tilivelvollinen minulle? Miksi minun tarpeeni olisivat tärkeämpiä kuin hänen tarpeensa? Kuten sanottua, jokin syy ghostaamiselle aina on, mutta mikään ei velvoita ghostaajaa tilittämään sen syytä minulle. Sille tilittämättä jättämisellekin kun on myös jokin syy. Enkä minä sen syyn moraalista oikeutusta voi arvuuttelemallakin määritellä, joten jätän miettimättä koko asiaa ja siirryn eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyttäisin loputtomaani aikaani sen arvuutteluun, miksi joku toimii (mielestäni) oudolla tavalla? Takuuvarmasti taustalla jokin syy on - syy joka todennäköisesti tuntuu tuosta "oudosti toimivasta" täysin loogiselta. Millä perusteella hän on tilivelvollinen minulle? Miksi minun tarpeeni olisivat tärkeämpiä kuin hänen tarpeensa? Kuten sanottua, jokin syy ghostaamiselle aina on, mutta mikään ei velvoita ghostaajaa tilittämään sen syytä minulle. Sille tilittämättä jättämisellekin kun on myös jokin syy. Enkä minä sen syyn moraalista oikeutusta voi arvuuttelemallakin määritellä, joten jätän miettimättä koko asiaa ja siirryn eteenpäin.

Eikö sekin toisaalta ole vähän outoa ettei yhtään pohtisi että miksi tämä kaveri katosi elämästäni. Kai nyt aina edes vähän pitää itseensä mennä. 

Minusta hesarin artikkeli oli ihan hyvä. Ehkä se herättelee jotain ghostaajaa vähän miettimään asiaa ghostatunkin kannalta. 

Vaihdoin puhelimen ja Facebookin kaksivaiheinen kirjautuminen ei ole enää mahdollista, koska Microsoftin Authenticator ei oletusarvoisesti varmuuskopioi tietoja. 

En siis pääse kirjautumaan Facebookiin mitenkään, eikä Facebook reagoi mitenkään yhteydenotoistani huolimatta. Olen nyt kolmesti lähettänyt sinne kuvan passistani.

Muuten en siellä pyöri, mutta aina välillä on vanhat tutut lähettäneet yv:itä. No, tässähän sitten ghostailen. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin puhelimen ja Facebookin kaksivaiheinen kirjautuminen ei ole enää mahdollista, koska Microsoftin Authenticator ei oletusarvoisesti varmuuskopioi tietoja. 

En siis pääse kirjautumaan Facebookiin mitenkään, eikä Facebook reagoi mitenkään yhteydenotoistani huolimatta. Olen nyt kolmesti lähettänyt sinne kuvan passistani.

Muuten en siellä pyöri, mutta aina välillä on vanhat tutut lähettäneet yv:itä. No, tässähän sitten ghostailen. ;-)

Ghostattu varmaan aluksi ajatteleekin että tässä on varmaan joku tällainen taustalla kun kaveri ei vastaa. Että on käynyt joku juttu. Sitten se valkeneekin hiljalleen että ei, ihan vaan päätti olla vastaamatta.