Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap

Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.

Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap

Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.

Jos ystävyyden loppuminen on niin kova paikka niin saahan sen vuoksi mennä terapiaan, mutta toisen osapuolen ei tarvitse osallistua siihen. Terapiakin on vapaaehtoista. 

Terapeutti joka väittää, että ystävyyden pitää kestää läpi elämän eikä sitä saa lopettaa, on itse terapian tarpeessa. Tai sitten hän halusi tuolla kannanotolla varmistaa että maksavia asiakkaita riittää. 

Terapiaan ystävän kanssa ja vielä maksamaan itse siitä? Kaikkea sitä kuuleekin! Yleensä ghostaamisen kohteeksi joutunut henkilö on sen verran hankala tapaus, että ainoa keino päästä eroon hänestä on jättää kokonaan huomiotta. 

Vierailija kirjoitti:

ystävyydet tulee ja menee, ne ovat väliaikaisia

nämä eivät ole sellaisia suhteita joista tuossa artikkelissa ja YLEENSÄ ihmisten kielenkäytössä tarkoitetaan kun puhutaan YSTÄVÄSTÄ. Ap sekoittaa eri ihmissuhteita toisiinsa, esim. kaveruus, hyvän päivän tuttavuus, työtoveruus, koulutoveruus, naapurisuhde, tms. Ystävyys on ihan eri asia. Se vaatii jo muotoutuakseen paljon enemmän, molemminpuolisen tahtotilan, luottamuksen, vastavuoroisuusolettamuksen,jne.

Tuo terapeutti yritti haalia itselleen muutaman ylimääräisen maksavan asiakkaan. Ei kai siinä pohjimmiltaan ollut kyse siitä mikä on asiakkaille parhaaksi vaan kyse oli siitä että terapeuteilla on nykyään yleisemminkin pula asiakkaista. Ehkä nimenomaan tuon terapeutin asiakkaat harvenivat. Niin tosiaan, mistähän syystä?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Väität siis, että ghostauksessa toinen osapuoli on vuosikymmeniä ”sietänyt” toista hädin tuskin? Erikoista. Ei vastaa näitä tarinoita. Minä taas veikkaan, että aikamme on niin narsistista ja pinnallista, että ihmissuhteista on tullut kertakäyttöhyödykkeitä ja hyväksikäyttömateriaalia. Se on todella, todella surullista.

Haluatko siis väkisin ylläpitää ”ystävyyttä” ihmisen kanssa, joka ei pidä sinusta eikä viihdy seurassasi, ja joka  on mielestäsi narsistinen ja pinnallinen ihminen joka pitää muita ihmisiä vain kettakäyttöhyödykkeinä? Mitä iloa teidän yhteydenpidostanne on kummallekaan?