Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.
Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.
Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.
Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap
Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.
Silti on myös paljon ihmisiä jotka ovat niin tarvitsevia että mikään ”hiljainen häivytys” ei onnistu. Kieltäytyvät hyväksymästä toisen kyllästymistä.
Ei jättäjän osakaan ole mukava. Suhde on voinut olla hyvinkin tärkeä vaikka se on ollut myös tuskallinen.
Täällä on muotoiltu hienosti sitä, miten jokaisen tulisi hyväksyä se että suhteet voivat päättyä. Antaa toisen mennä. Mutta on usein avuttomia, epävarmoja ihmisiä joita on tuskallista jättää mutta joiden seura ei anna mitään. Suoraanko tämä kaikki pitäisi näille sanoa? Asiat joita on pitänyt sisällään ehkä vuosia, säälistä? Ja mennyt itsekin valheellisuuteen mukaan.
Tämä tiivistääkin aika hyvin mitä ajattelen ghostaajista. Ovat mielestäni selkärangatonta porukkaa joka ei osaa pitää huolta rajoistaan kunnolla, vaan roikottaa esim "kaverina" ihmisiä joista ei edes oikeasti pidä. Sitten ahdistaa ja ghostataan ne, ja oikeutetaan se kaikenlaisin oudoin perusteluin.
Sieltähän se tuli. 'Oudot perustelut'.
Miten niin sieltähän se tuli. Sanoin noin jo aiemmin. Näitä selityksiä on vaikea ymmärtää. Itselle homma on ihan selvä. Jos toinen ei ole luonnehäiriöinen, pyrin ilmaisemaan suoraan tai häivyttämään jos en halua olla enää kaveria. En ghostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan toi liittyy siihe, ettei niistä kavereista pääse ihan helposti enää eroon. On kaikenmaailman whatsapp ryhmät ja muut, joista ei pääse ihan noin vain eroon ilman, että nähdään jonaan ghostaajana tms. Kun olin lapsi ja teini ihmisistä pääsi helposti eroon, kun oli vain lankapuhelimet tai alkeelliset kännykät. Sen kun vain jätti soittamatta. Nykyään taas pitää roikkua joissaan viestiryhmissä ellei halua jotaan riitoja aikaan sillä, että lähtee pois.
Tämä on muuten totta. Sen takia lopetin nuo kokonaan, koska siellä tapahtuneet alkoivat saada liian suurta roolia ja merkitystä. Ystävien kanssa voi soitella ja tapailla kuten ennenkin. Ap
Pahinta on se jos valehdellaan jostain ihmisestä jotain juttuja liittyen persoonaan, tai ystävyyksiin tyyliin, joku on ollut yhteydessä ja kertonut jotain vaikka ei ole tai jotain mujta ihmeellistä. Laitetaan sanoja ja tekoja toisen suuhun.
Ei ystävyys mikään pakollinen juttu ole, paitsi voi olla hyödyksi jos esim
sattuisi olla sellainen tilanne että olisi joutunut joidenkin ikävien, hullujen huhujen kohteeksi, mut ei kai tuollainen niin yleistä ole ja aika huono tuuri on jos noin pääsee käymään. Siinäkin on eroa paljon kokee tarvetta hengailla muiden kanssa, vaikka totaalinen yksin olo ei varmaan kaikille sovi ja se, että on tuttuja yleensä parempi kun ei tuttuja.
Ystävyyden ylläpito ei varmaan ole pakollista mutta normaali-ihminen luultavasti sanoisi edes jotain eikä vaan dumppaisi kaikkia yhteydenottoyrityksiä roskiin vastaamatta niihin.
Tuossa kohtaa tulee mieleen että ystävyys kelpasi niin kauan kuin siitä oli jotain "hyötyä" tai huvia ja sitten kun ei ollut niin ollaan kuin entistä kaveria ei olisi olemassakaan. Ei tuommoinen ihan normaalista luonteesta kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.
Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.
Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.
Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap
Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.
Silti on myös paljon ihmisiä jotka ovat niin tarvitsevia että mikään ”hiljainen häivytys” ei onnistu. Kieltäytyvät hyväksymästä toisen kyllästymistä.
Ei jättäjän osakaan ole mukava. Suhde on voinut olla hyvinkin tärkeä vaikka se on ollut myös tuskallinen.
Täällä on muotoiltu hienosti sitä, miten jokaisen tulisi hyväksyä se että suhteet voivat päättyä. Antaa toisen mennä. Mutta on usein avuttomia, epävarmoja ihmisiä joita on tuskallista jättää mutta joiden seura ei anna mitään. Suoraanko tämä kaikki pitäisi näille sanoa? Asiat joita on pitänyt sisällään ehkä vuosia, säälistä? Ja mennyt itsekin valheellisuuteen mukaan.
Tämä tiivistääkin aika hyvin mitä ajattelen ghostaajista. Ovat mielestäni selkärangatonta porukkaa joka ei osaa pitää huolta rajoistaan kunnolla, vaan roikottaa esim "kaverina" ihmisiä joista ei edes oikeasti pidä. Sitten ahdistaa ja ghostataan ne, ja oikeutetaan se kaikenlaisin oudoin perusteluin.
Missä todellisuudessa sä oikein elät? Me muut "roikotetaan" kavereita mm töistä ja harrastuksista, koska muuten elämästä tulee hyvin vaikeaa. Tullaan toimeen, vaikka ei oikeasti pidetä. Nykytyöelämässä on pakko.
Eikä ihmiset ole mustavalkoisesti joko kivoja tai pahoja, 99% on sitä harmaata massaa jota ei tunneta kovin hyvin, eikä edes haluta tuntea. Kannattaa hankkia se kuuluisa elämä ja itsetunto, niin saa vähän perspektiiviä. Vai eikö ole oikeita ongelmia lainkaan, kun se että joku satunnainen kaveri "ghoustaa" (miten voi edes ghoustata, kun ollaan pelkkiä kavereita tai tuttuja) saa maailman ihan sekaisin.
Hmm, en mä kyllä roikota kavereita oikein mistään! En anna ihmissuhteen muuttua ystävyydeksi jos en ole kiinnostunut. En sano kavereiksikaan sellaisia. Tämä ketju käsittelee muutenkin tapausta jossa hesarissa haastatellun naisen oli ystävä ghostannut yhtäkkiä yhteisen lomamatkan jälkeen. Ei ole kyse jostain tuttavuudesta jonka katoaminen saa maailman sekaisin. Tuntuu kanssasi että en tiedä mistä edes puhut, vaikuttaa että tulkitset kirjoituksiani jonkun oman elämän tapauksen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan toi liittyy siihe, ettei niistä kavereista pääse ihan helposti enää eroon. On kaikenmaailman whatsapp ryhmät ja muut, joista ei pääse ihan noin vain eroon ilman, että nähdään jonaan ghostaajana tms. Kun olin lapsi ja teini ihmisistä pääsi helposti eroon, kun oli vain lankapuhelimet tai alkeelliset kännykät. Sen kun vain jätti soittamatta. Nykyään taas pitää roikkua joissaan viestiryhmissä ellei halua jotaan riitoja aikaan sillä, että lähtee pois.
Tämä on muuten totta. Sen takia lopetin nuo kokonaan, koska siellä tapahtuneet alkoivat saada liian suurta roolia ja merkitystä. Ystävien kanssa voi soitella ja tapailla kuten ennenkin. Ap
Jos perustelu on "outo", ei hyväksy sitä että muilla on oikeus päästä hänestä eroon. Ihan vaan siksi, että tahtovat päästä eroon.
Siihenhän ne perustelut vaan johtaisivat, rajaton jankkaisi loputtomiin, kunnes olisi taas päässyt takaisin toisen elämään. Siksi ainoa tapa on vaan häipyä eikä vastata mitään, ja toivoa että rajaton löytää jonkun muun. Rajattomuus on yleistynyt, mitä vähemmän parisuhteita sitä enemmän on yksinäisiä ihmisiä, joilla osalla on kova tarve sellaiseen henkiseen läheisyyteen, jota oikeasti on vain perheessä. Siitä nämä "jätettyjen" avautumiset. Ikäänkuin ystävyys olisi jokin elinkautinen, josta voi päästä eroon vain armoa anomalla.
Mikä ei nyt tarkoita että kaikki yksinelävät olisi jotakin läheisriippuvaisia, osa on oikeasti onnellisia ihan yksin. Mutta he eivät avaudukaan mediassa.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden ylläpito ei varmaan ole pakollista mutta normaali-ihminen luultavasti sanoisi edes jotain eikä vaan dumppaisi kaikkia yhteydenottoyrityksiä roskiin vastaamatta niihin.
Tuossa kohtaa tulee mieleen että ystävyys kelpasi niin kauan kuin siitä oli jotain "hyötyä" tai huvia ja sitten kun ei ollut niin ollaan kuin entistä kaveria ei olisi olemassakaan. Ei tuommoinen ihan normaalista luonteesta kerro.
Tuollaisessa tilanteessa on varsin todennäköistä, että dumpattu on pitänyt dumppaajaa hyvänäkin ystävänään, mutta tunne ei ole ollut molemminpuolinen. Tässäkin ketjussa on tullut esille, miten eri tavoin ihmiset määrittelevät ystävyyssuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan toi liittyy siihe, ettei niistä kavereista pääse ihan helposti enää eroon. On kaikenmaailman whatsapp ryhmät ja muut, joista ei pääse ihan noin vain eroon ilman, että nähdään jonaan ghostaajana tms. Kun olin lapsi ja teini ihmisistä pääsi helposti eroon, kun oli vain lankapuhelimet tai alkeelliset kännykät. Sen kun vain jätti soittamatta. Nykyään taas pitää roikkua joissaan viestiryhmissä ellei halua jotaan riitoja aikaan sillä, että lähtee pois.
Tämä on muuten totta. Sen takia lopetin nuo kokonaan, koska siellä tapahtuneet alkoivat saada liian suurta roolia ja merkitystä. Ystävien kanssa voi soitella ja tapailla kuten ennenkin. Ap
Jos perustelu on "outo", ei hyväksy sitä että muilla on oikeus päästä hänestä eroon. Ihan vaan siksi, että tahtovat päästä eroon.
Siihenhän ne perustelut vaan johtaisivat, rajaton jankkaisi loputtomiin, kunnes olisi taas päässyt takaisin toisen elämään. Siksi ainoa tapa on vaan häipyä eikä vastata mitään, ja toivoa että rajaton löytää jonkun muun. Rajattomuus on yleistynyt, mitä vähemmän parisuhteita sitä enemmän on yksinäisiä ihmisiä, joilla osalla on kova tarve sellaiseen henkiseen läheisyyteen, jota oikeasti on vain perheessä. Siitä nämä "jätettyjen" avautumiset. Ikäänkuin ystävyys olisi jokin elinkautinen, josta voi päästä eroon vain armoa anomalla.
Mikä ei nyt tarkoita että kaikki yksinelävät olisi jotakin läheisriippuvaisia, osa on oikeasti onnellisia ihan yksin. Mutta he eivät avaudukaan mediassa.
Perustelua voi pitää outona ja sitten jättää ghostaajan omaan arvoonsa. Niin teen nyt kyllä tämän ketjun suhteen. En voi ymmärtää ja ajattelen vain että ghostaaminen ei ole ihan tervettä touhua. Hyvää jatkoa teille kuitenkin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden ylläpito ei varmaan ole pakollista mutta normaali-ihminen luultavasti sanoisi edes jotain eikä vaan dumppaisi kaikkia yhteydenottoyrityksiä roskiin vastaamatta niihin.
Tuossa kohtaa tulee mieleen että ystävyys kelpasi niin kauan kuin siitä oli jotain "hyötyä" tai huvia ja sitten kun ei ollut niin ollaan kuin entistä kaveria ei olisi olemassakaan. Ei tuommoinen ihan normaalista luonteesta kerro.
Tuollaisessa tilanteessa on varsin todennäköistä, että dumpattu on pitänyt dumppaajaa hyvänäkin ystävänään, mutta tunne ei ole ollut molemminpuolinen. Tässäkin ketjussa on tullut esille, miten eri tavoin ihmiset määrittelevät ystävyyssuhteen.
No mut eikös tuo just todista sen väitteen että ghostaaja on vähän selkärangaton tyyppi joka on vaan roikottanut jotain tuttua "kaverinaan" vaikkei oikeasti halunnut, ja ahdistuu ja siksi ghostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pääse lukemaan juttua maksumuurin vuoksi, mutta kommentoin silti. Hämmästelen kommentteja siitä, että jos ystävä ottaa etäisyyttä, pitäisi vaan antaa olla ja hyväksyä se, että toinen katosi elämästä selittämättä mitään. Näin siis, jos kyseessä on pitkäaikainen vastavuoroinen ystävyyssuhde, johon ei liity manipulaatiota, väkivallan uhkaa tai muuta vastaavaa.
Normaalitilanteessa jokainen ansaitsee selityksen, jos toinen päättää ihmissuhteen. On itsekästä ajatella pääsevänsä helpolla, kun ei tarvitse suoraan dumpata toista, vaan voi vaan kadota. Itsekin olen joutunut vaikeisiin tilanteisiin ja joutunut päättämään ihmissuhteita tietäen, että loukkaan toista. Olen silti halunnut antaa selityksen. Ainoat kerrat, joina en näin ole tehnyt, ovat olleet sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kunnioita toisia ihmisiä ylipäätään ja joiden kanssa normaali keskustelu ei tuota tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Ghostaajat on raukkoja , eivät pysty / osaa / uskalla selvittää miksi ystävyys päättyy. Jätetty varmaan haluaisi tietää syyn ystävyyden loppumiseen.
Monelle on varmasti vaikea sanoa toiselle suoraan ettei halua olla tämän kanssa missään tekemisissä opittuaan tuntemaan henkilön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua maksumuurin vuoksi, mutta kommentoin silti. Hämmästelen kommentteja siitä, että jos ystävä ottaa etäisyyttä, pitäisi vaan antaa olla ja hyväksyä se, että toinen katosi elämästä selittämättä mitään. Näin siis, jos kyseessä on pitkäaikainen vastavuoroinen ystävyyssuhde, johon ei liity manipulaatiota, väkivallan uhkaa tai muuta vastaavaa.
Normaalitilanteessa jokainen ansaitsee selityksen, jos toinen päättää ihmissuhteen. On itsekästä ajatella pääsevänsä helpolla, kun ei tarvitse suoraan dumpata toista, vaan voi vaan kadota. Itsekin olen joutunut vaikeisiin tilanteisiin ja joutunut päättämään ihmissuhteita tietäen, että loukkaan toista. Olen silti halunnut antaa selityksen. Ainoat kerrat, joina en näin ole tehnyt, ovat olleet sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kunnioita toisia ihmisiä ylipäätään ja joiden kanssa normaali keskustelu ei tuota tulosta.
Ai noi Koskelan kaveritkin ansaitsee selityksen? Oletko kysynyt niiltä jätetyiltä, ovatko he halunneet sun selitystä? Tai onko sun selitys tehnyt heidän olonsa paremmaksi? Vai onko kyse vain siitä, että sinun olosi on parempi, kun olet päässyt selittämään miten kaikin tavoin mahdoton ja kelpaamaton se entinen ystävä onkaan, kun hänet pitää jättää oikein pitkän kaavan mukaan.
Minusta kuulostaa aika itsekkäältä ja varsin ajattelemattomalta.
Artikkeli oikeastaan vastasi hyvin kysymyksen miksi ystävyydet joskus päättyvät ilman sen erityisempiä keskusteluja. Jokainen joka on joskus ollut tekemisissä ripustautuvan narsistin kanssa tietää mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden ylläpito ei varmaan ole pakollista mutta normaali-ihminen luultavasti sanoisi edes jotain eikä vaan dumppaisi kaikkia yhteydenottoyrityksiä roskiin vastaamatta niihin.
Tuossa kohtaa tulee mieleen että ystävyys kelpasi niin kauan kuin siitä oli jotain "hyötyä" tai huvia ja sitten kun ei ollut niin ollaan kuin entistä kaveria ei olisi olemassakaan. Ei tuommoinen ihan normaalista luonteesta kerro.
Tuollaisessa tilanteessa on varsin todennäköistä, että dumpattu on pitänyt dumppaajaa hyvänäkin ystävänään, mutta tunne ei ole ollut molemminpuolinen. Tässäkin ketjussa on tullut esille, miten eri tavoin ihmiset määrittelevät ystävyyssuhteen.
No mut eikös tuo just todista sen väitteen että ghostaaja on vähän selkärangaton tyyppi joka on vaan roikottanut jotain tuttua "kaverinaan" vaikkei oikeasti halunnut, ja ahdistuu ja siksi ghostaa.
Ei todista, että kaikissa tapauksissa olisi noin. Miten mä tämän nyt koittaisin selittää. Ajattele asiaa niin, että olet kirjoitellut muutaman viestin Tinderissä jonkun kanssa. Sitten tapaatte ja teillä on ihan kivat treffit. Toisesta ei kuitenkaan kuulu enää yhtään mitään, koska hän olettaa, että sunkin mieletä treffit oli ihan kivat, muttei ole enää mitään syytä toisille treffeille. Hän ei siis tajua, että olitkin jo korviasi myöten ihastunut ja toivoisit edes pientä selitystä, miksi miehestä/naisesta ei kuulu enää mitään.
Tai toinen esimerkki. Olet töissä samassa yksikössä työkaverisi kanssa ja käytte joka päivä yhdessä kahvilla ja lounaalla. Juttelette paljon, kerrotte itsestänne toiselle jne. Jaatte ajatuksia monenlaisisita asioista. Sitten työkaverisi siirtyykin toiseen yksikköön kerrosta ylemmäs ja alkaa käydä jonkun uuden työkaverinsa kanssa kahvilla ja lounaalla. Jos sinä ajattelet, että teidän suhteenne on ollut jo ystävyyttä, tietysti ihmettelet, miksi hän ei enää käykään sun kanssasi (kuitenkin sama rakennus, vain eri kerros). Ja saatat pahoittaa siitä mielesikin. Hän kuitenkin olettaa, että on ollut sinulle vain työkaveri ihan kuten sinäkin olit hänelle. Ja nyt, kun ette ole enää samassa yksikössä töissä, ette ole enää sitäkään.
Ihmettelen miksi jotkut kuvittelevat toisten ihmisten olevan tilivelvollisia tuollaisista asioista. Seuransa voi onneksi valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden ylläpito ei varmaan ole pakollista mutta normaali-ihminen luultavasti sanoisi edes jotain eikä vaan dumppaisi kaikkia yhteydenottoyrityksiä roskiin vastaamatta niihin.
Tuossa kohtaa tulee mieleen että ystävyys kelpasi niin kauan kuin siitä oli jotain "hyötyä" tai huvia ja sitten kun ei ollut niin ollaan kuin entistä kaveria ei olisi olemassakaan. Ei tuommoinen ihan normaalista luonteesta kerro.
Tuollaisessa tilanteessa on varsin todennäköistä, että dumpattu on pitänyt dumppaajaa hyvänäkin ystävänään, mutta tunne ei ole ollut molemminpuolinen. Tässäkin ketjussa on tullut esille, miten eri tavoin ihmiset määrittelevät ystävyyssuhteen.
No mut eikös tuo just todista sen väitteen että ghostaaja on vähän selkärangaton tyyppi joka on vaan roikottanut jotain tuttua "kaverinaan" vaikkei oikeasti halunnut, ja ahdistuu ja siksi ghostaa.
Ei todista, että kaikissa tapauksissa olisi noin. Miten mä tämän nyt koittaisin selittää. Ajattele asiaa niin, että olet kirjoitellut muutaman viestin Tinderissä jonkun kanssa. Sitten tapaatte ja teillä on ihan kivat treffit. Toisesta ei kuitenkaan kuulu enää yhtään mitään, koska hän olettaa, että sunkin mieletä treffit oli ihan kivat, muttei ole enää mitään syytä toisille treffeille. Hän ei siis tajua, että olitkin jo korviasi myöten ihastunut ja toivoisit edes pientä selitystä, miksi miehestä/naisesta ei kuulu enää mitään.
Tai toinen esimerkki. Olet töissä samassa yksikössä työkaverisi kanssa ja käytte joka päivä yhdessä kahvilla ja lounaalla. Juttelette paljon, kerrotte itsestänne toiselle jne. Jaatte ajatuksia monenlaisisita asioista. Sitten työkaverisi siirtyykin toiseen yksikköön kerrosta ylemmäs ja alkaa käydä jonkun uuden työkaverinsa kanssa kahvilla ja lounaalla. Jos sinä ajattelet, että teidän suhteenne on ollut jo ystävyyttä, tietysti ihmettelet, miksi hän ei enää käykään sun kanssasi (kuitenkin sama rakennus, vain eri kerros). Ja saatat pahoittaa siitä mielesikin. Hän kuitenkin olettaa, että on ollut sinulle vain työkaveri ihan kuten sinäkin olit hänelle. Ja nyt, kun ette ole enää samassa yksikössä töissä, ette ole enää sitäkään.
Mutta tässä artikkelissa oli kaveri monen vuoden ajalta jonka kanssa oli oltu läheisiä ja käyty ulkomaanmatkoillakin. Ei joku kollega jonka kanssa syötiin lounaat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua maksumuurin vuoksi, mutta kommentoin silti. Hämmästelen kommentteja siitä, että jos ystävä ottaa etäisyyttä, pitäisi vaan antaa olla ja hyväksyä se, että toinen katosi elämästä selittämättä mitään. Näin siis, jos kyseessä on pitkäaikainen vastavuoroinen ystävyyssuhde, johon ei liity manipulaatiota, väkivallan uhkaa tai muuta vastaavaa.
Normaalitilanteessa jokainen ansaitsee selityksen, jos toinen päättää ihmissuhteen. On itsekästä ajatella pääsevänsä helpolla, kun ei tarvitse suoraan dumpata toista, vaan voi vaan kadota. Itsekin olen joutunut vaikeisiin tilanteisiin ja joutunut päättämään ihmissuhteita tietäen, että loukkaan toista. Olen silti halunnut antaa selityksen. Ainoat kerrat, joina en näin ole tehnyt, ovat olleet sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kunnioita toisia ihmisiä ylipäätään ja joiden kanssa normaali keskustelu ei tuota tulosta.
Ai noi Koskelan kaveritkin ansaitsee selityksen? Oletko kysynyt niiltä jätetyiltä, ovatko he halunneet sun selitystä? Tai onko sun selitys tehnyt heidän olonsa paremmaksi? Vai onko kyse vain siitä, että sinun olosi on parempi, kun olet päässyt selittämään miten kaikin tavoin mahdoton ja kelpaamaton se entinen ystävä onkaan, kun hänet pitää jättää oikein pitkän kaavan mukaan.
Minusta kuulostaa aika itsekkäältä ja varsin ajattelemattomalta.
Miksi kärjistät sanomisiani? Puhuin normaaleista vastavuoroisista ihmissuhteista, en Koskelan tapauksen kaltaisesta toisen rääkkäämisestä. Kerroin, etten itsekään ole selittänyt mitään, jos kyseessä on ollut ihminen, joka ei kunnioita minua tai käyttäytyy jotenkin uhkaavasti.
Ja kyllä, olen kysynyt ystäviltäni, joihin välit ovat katkenneet. Heillekin on ollut helpotus, että asiat on puhuttu halki, ja molemmat ovat voineet jatkaa siitä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksi ystävyydeksi katsoisin sellaisen tilanteen, jossa ei olla välttämättä jatkuvassa vuorovaikutuksessa, mutta kun ollaan, ikäänkuin jatketaan mihin jäätiin. Kumpikaan ei kyttää toisen menoja, eikä ole mustasukkainen, vaikka kaverilla on muitakin ystävyyssuhteita. Ei siis mitään ripustautumista, eikä pakottavia sitoumuksia.
Mitä ghostaamiseen tulee, jos sen kohteeksi joutunut alkaa kyselemään ystävyyden perään, suhteessa on heti särö. Jotkut pystyvät selvittämään sen ja jatkamaan normaalisti. Itse en esim. enää silloin pystyisi luottamaan ghostaavaan ystävään niin paljon, että kertoisin mitään henkilökohtaisempaa asiaa. Jos siis huomaan tulleeni syrjäytetyksi, annan olla ja jatkan eteenpäin. Mutta mikäli joskus tästä tulee toiselta osapuolelta syyllistämistä, kerron kyllä oman kantani, ja sen, että ystävyys on vastavuoroista.
Minä olen onnekas, että minulla on tällainen ystävä. Olen ollut elämäntilanteeni takia muutaman vuoden todella huono ottamaan yhteyttä kehenkään, ja ymmärrettävästi (?) iso osa ystävistä on loukkaantunut tästä ja suhtautuu minuun nyt kylmästi. Mutta yksi ihana ihminen on aina yhtä lämmin - tuntuu tosiaan siltä kuin ystävyys jatkuisi juuri siitä päivästä, mihin se jäi, vaikka aikaa olisi kulunut kuinka paljon.
Hassuinta tässä on se, että tämä ole ikinä ollut mikään superläheinen, paita-ja-peppu, bestest friends 4evah -tyylinen ystävyys, ja silti olemme aina ymmärtäneet toisiamme täydellisesti ja voineet puhua ihan kaikesta mistä muille on vaikea puhua. Joidenkin ihmisten kanssa vaan yksinkertaisesti synkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.
Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.
Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.
Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap
Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.
Silti on myös paljon ihmisiä jotka ovat niin tarvitsevia että mikään ”hiljainen häivytys” ei onnistu. Kieltäytyvät hyväksymästä toisen kyllästymistä.
Ei jättäjän osakaan ole mukava. Suhde on voinut olla hyvinkin tärkeä vaikka se on ollut myös tuskallinen.
Täällä on muotoiltu hienosti sitä, miten jokaisen tulisi hyväksyä se että suhteet voivat päättyä. Antaa toisen mennä. Mutta on usein avuttomia, epävarmoja ihmisiä joita on tuskallista jättää mutta joiden seura ei anna mitään. Suoraanko tämä kaikki pitäisi näille sanoa? Asiat joita on pitänyt sisällään ehkä vuosia, säälistä? Ja mennyt itsekin valheellisuuteen mukaan.
Tämä tiivistääkin aika hyvin mitä ajattelen ghostaajista. Ovat mielestäni selkärangatonta porukkaa joka ei osaa pitää huolta rajoistaan kunnolla, vaan roikottaa esim "kaverina" ihmisiä joista ei edes oikeasti pidä. Sitten ahdistaa ja ghostataan ne, ja oikeutetaan se kaikenlaisin oudoin perusteluin.
Missä todellisuudessa sä oikein elät? Me muut "roikotetaan" kavereita mm töistä ja harrastuksista, koska muuten elämästä tulee hyvin vaikeaa. Tullaan toimeen, vaikka ei oikeasti pidetä. Nykytyöelämässä on pakko.
Eikä ihmiset ole mustavalkoisesti joko kivoja tai pahoja, 99% on sitä harmaata massaa jota ei tunneta kovin hyvin, eikä edes haluta tuntea. Kannattaa hankkia se kuuluisa elämä ja itsetunto, niin saa vähän perspektiiviä. Vai eikö ole oikeita ongelmia lainkaan, kun se että joku satunnainen kaveri "ghoustaa" (miten voi edes ghoustata, kun ollaan pelkkiä kavereita tai tuttuja) saa maailman ihan sekaisin.
Hmm, en mä kyllä roikota kavereita oikein mistään! En anna ihmissuhteen muuttua ystävyydeksi jos en ole kiinnostunut. En sano kavereiksikaan sellaisia. Tämä ketju käsittelee muutenkin tapausta jossa hesarissa haastatellun naisen oli ystävä ghostannut yhtäkkiä yhteisen lomamatkan jälkeen. Ei ole kyse jostain tuttavuudesta jonka katoaminen saa maailman sekaisin. Tuntuu kanssasi että en tiedä mistä edes puhut, vaikuttaa että tulkitset kirjoituksiani jonkun oman elämän tapauksen kautta.
Hesarin jutusta ei käynyt ilmi kuin ghostatun käsitys asiasta. Jos olisi kuultu ghostaajaa, koko tarina saattaisi saada ihan erilaisen sävyn.
Alue: Aihe vapaa
Missä todellisuudessa sä oikein elät? Me muut "roikotetaan" kavereita mm töistä ja harrastuksista, koska muuten elämästä tulee hyvin vaikeaa. Tullaan toimeen, vaikka ei oikeasti pidetä. Nykytyöelämässä on pakko.
Eikä ihmiset ole mustavalkoisesti joko kivoja tai pahoja, 99% on sitä harmaata massaa jota ei tunneta kovin hyvin, eikä edes haluta tuntea. Kannattaa hankkia se kuuluisa elämä ja itsetunto, niin saa vähän perspektiiviä. Vai eikö ole oikeita ongelmia lainkaan, kun se että joku satunnainen kaveri "ghoustaa" (miten voi edes ghoustata, kun ollaan pelkkiä kavereita tai tuttuja) saa maailman ihan sekaisin.