Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko Koskelan murhan uhri saanut mielestänne ghostata ystävänsä? Vai olisiko hän ollut narsistinen psykopaatti tehdessään niin?
Kyllä sen uhrin olisi pitänyt sanoittaa niille sen kuoliaaksi kiduttaneille, että nyt en oikein tahtoisi jatkaa enää tätä ystävyyttä.
Ihan tahallaan ymmärrät nyt väärin kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.
Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri.
Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"? Molemmissa tapauksissa case closed.
Niin mutta miksi ei halua olla?
Mitä merkitystä sillä on?
Se on selitetty tuolla aiemmin jo.
Ja minäkin olen selittänyt aiemmin. Jos mä nyt heittäisin vaikka "Annelle" jonkun r**sistisen vitsin, vitsini saattaisi loukata häntä. Mutta jos mä heitänkin sen vitsin "Tiinalle", häntä se ei loukkaa vaan hän nauraa makeasti. Ja noin pääsääntöisesti ei kannata heitellä yhtään kenellekään sellaisia vitsejä. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Voit sanoa ja tehdä asioita, jotka loukkaavat tai aiheuttavat muuten mielipahaa "Annelle", mutta jotka eivät loukkaa tai aiheuta mielipahaa "Tiinalle". Tai voi olla niinkin, että jotkut tekemäsi tai sanomasi asiat loukkaavat "Tiinaa", mutta ei "Annea" ja jotkut toiset asiat taas just päinvastoin. Et sä voi ajatella niin, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin "Anne" ja sen vuoksi sun pitäisi toimia kaikissa ystävyyssuhteissa kuten olisi pitänyt toimia "Annen" kanssa.
Kai se Anne nyt vois vastata mikä vaivaa jos kysytään :D Ei oo niin vaikeeta
Mutta edelleen: mitä teet sillä tiedolla? Ystävyyshän on siinä vaiheessa jo päättynyt. Eikä sun ole tarpeellista muiden ystäviesi kanssa toimia samoin kuin olisi pitänyt ystävyyden päättymisen estääksesi toimia "Annen" kanssa, koska muut ystäväsi eivät ole "Anne". Voihan olla, että jonkun muun ystäväsi mielestä toimintatapasi oli just sitä, miten hän haluaisi sun hänen suhteensa toimivan. Ihmiset ovat erilaisia, ihmiset pitävät erilaisista asioista, ihmiset loukkaantuvat erilaisista asioista jne. Koitan tässä sanoa, että jos sulla on kuitenkin normaalit käytöstavat (et ole väkivaltainen, et vehtaa ystäväsi puolison kanssa, et pummaile rahaa, et pölli ystäväsi tavaroita, et nimittele, et puhu pahaa selän takana jne) , niin ei sun tarvitse itseäsi muuttaa vaan hankkia sellaisia ystäviä, jotka haluavat juuri sun kaltaisesi ystävän.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Helposti vaan ihminen alkaa ajatella että en tiedä mitä tein väärin, ja rupeaa varomaan niiden muidenkin kaverien kanssa sanomisiaan ja tekemisiään kun ei tiedä mitä tapahtui Annen kanssa ja pelkää että sama käy uudestaan.
Ei pidä ajatella niin. Pitää ajatella, että okei, tämä ystävyyssuhde ei kestänyt. Ja sitten mennä elämässä eteenpäin. Toki pitkän ystävyyssuhteen päättyminen aiheuttaa surua, mutta surulle on aikansa ja sen jälkeen elämässä eteenpäin. Pitää siis ymmärtää, että jokainen ystävyyssuhde on uniikki eikä yhdessä ystävyyssuhteessa olleita asioita pidä olettaa olevan myös toisessakin ystävyyssuhteessa.
Ihmiset on niin erilaisia. Toiset murehtii ja haluaa korjata ja pohtia omaa käytöstään. Toiset on että hällä väliä. Tässä ghostausjutussa nyt ne törmää toisiinsa.
Ymmärrän, mutta on ihan turhaa pohtia syitä, kun vahinko on jo tapahtunut. Ainoa tilanne, josta asiasta olisi hyöytä on se, että jostain syystä "Annen" kanssa ystävyys alkaisikin uudelleen. Mutta eiköhän silloin "Anne" kertoisi jo syynkin, miksi katkaisi ystävyyden kymmeneksi vuodeksi. Ja jos ei kerro, hän ei enää 10 vuoden päästä koe asiaa samalla tavalla kuin silloin, kun ystävyys päättyi. Monet meistä oppivat iän myötä viittaamaan kintaalla sellaisillekin asioille, jotka nuorena oli todella merkityksellisiä.
Ei se minusta ole turhaa ollenkaan, vaan tosi tärkeää pohtia, mutta ei tästä oikein enää ole sanottavaa. Näkemykset on niin erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.
Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri.
Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"? Molemmissa tapauksissa case closed.
Niin mutta miksi ei halua olla?
Mitä merkitystä sillä on?
Se on selitetty tuolla aiemmin jo.
Ja minäkin olen selittänyt aiemmin. Jos mä nyt heittäisin vaikka "Annelle" jonkun r**sistisen vitsin, vitsini saattaisi loukata häntä. Mutta jos mä heitänkin sen vitsin "Tiinalle", häntä se ei loukkaa vaan hän nauraa makeasti. Ja noin pääsääntöisesti ei kannata heitellä yhtään kenellekään sellaisia vitsejä. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Voit sanoa ja tehdä asioita, jotka loukkaavat tai aiheuttavat muuten mielipahaa "Annelle", mutta jotka eivät loukkaa tai aiheuta mielipahaa "Tiinalle". Tai voi olla niinkin, että jotkut tekemäsi tai sanomasi asiat loukkaavat "Tiinaa", mutta ei "Annea" ja jotkut toiset asiat taas just päinvastoin. Et sä voi ajatella niin, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin "Anne" ja sen vuoksi sun pitäisi toimia kaikissa ystävyyssuhteissa kuten olisi pitänyt toimia "Annen" kanssa.
Kai se Anne nyt vois vastata mikä vaivaa jos kysytään :D Ei oo niin vaikeeta
Mutta edelleen: mitä teet sillä tiedolla? Ystävyyshän on siinä vaiheessa jo päättynyt. Eikä sun ole tarpeellista muiden ystäviesi kanssa toimia samoin kuin olisi pitänyt ystävyyden päättymisen estääksesi toimia "Annen" kanssa, koska muut ystäväsi eivät ole "Anne". Voihan olla, että jonkun muun ystäväsi mielestä toimintatapasi oli just sitä, miten hän haluaisi sun hänen suhteensa toimivan. Ihmiset ovat erilaisia, ihmiset pitävät erilaisista asioista, ihmiset loukkaantuvat erilaisista asioista jne. Koitan tässä sanoa, että jos sulla on kuitenkin normaalit käytöstavat (et ole väkivaltainen, et vehtaa ystäväsi puolison kanssa, et pummaile rahaa, et pölli ystäväsi tavaroita, et nimittele, et puhu pahaa selän takana jne) , niin ei sun tarvitse itseäsi muuttaa vaan hankkia sellaisia ystäviä, jotka haluavat juuri sun kaltaisesi ystävän.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Helposti vaan ihminen alkaa ajatella että en tiedä mitä tein väärin, ja rupeaa varomaan niiden muidenkin kaverien kanssa sanomisiaan ja tekemisiään kun ei tiedä mitä tapahtui Annen kanssa ja pelkää että sama käy uudestaan.
Ei pidä ajatella niin. Pitää ajatella, että okei, tämä ystävyyssuhde ei kestänyt. Ja sitten mennä elämässä eteenpäin. Toki pitkän ystävyyssuhteen päättyminen aiheuttaa surua, mutta surulle on aikansa ja sen jälkeen elämässä eteenpäin. Pitää siis ymmärtää, että jokainen ystävyyssuhde on uniikki eikä yhdessä ystävyyssuhteessa olleita asioita pidä olettaa olevan myös toisessakin ystävyyssuhteessa.
Ihmiset on niin erilaisia. Toiset murehtii ja haluaa korjata ja pohtia omaa käytöstään. Toiset on että hällä väliä. Tässä ghostausjutussa nyt ne törmää toisiinsa.
Ymmärrän, mutta on ihan turhaa pohtia syitä, kun vahinko on jo tapahtunut. Ainoa tilanne, josta asiasta olisi hyöytä on se, että jostain syystä "Annen" kanssa ystävyys alkaisikin uudelleen. Mutta eiköhän silloin "Anne" kertoisi jo syynkin, miksi katkaisi ystävyyden kymmeneksi vuodeksi. Ja jos ei kerro, hän ei enää 10 vuoden päästä koe asiaa samalla tavalla kuin silloin, kun ystävyys päättyi. Monet meistä oppivat iän myötä viittaamaan kintaalla sellaisillekin asioille, jotka nuorena oli todella merkityksellisiä.
Ei se minusta ole turhaa ollenkaan, vaan tosi tärkeää pohtia, mutta ei tästä oikein enää ole sanottavaa. Näkemykset on niin erilaiset.
No jos tykkää märehtiä asioita, joille ei enää voi mitään, niin ihan vapaasti vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmissuhteet ovat väliaikaisia jos ne ovat egovetoisia. Ihmisyydessä ei ole juurikaan mitään hyvää - vain varjoa.
Deepak Chopra Varjominä.
Viihdynkin hyvin ihan itsekseni.
On mulla onneks pari kaveriakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heebo_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"? Molemmissa tapauksissa case closed.
Ei todellakaan ole sama asia. Ethän voi tietää mitä ystävälle on tapahtunut, jos se ei vastaa. Onko saanut vaikka sairaskohtauksen ja sairaalassa, vaipunut syvään masennukseen tms. johon voisi tarvita apua/tukea.
Entä sitten? Jos se ihminen on saanut sairaskohtauksen ja haluaa sinut käymään, hän kyllä ilmoittaa. Syvään masennukseen tarvitaan lääkäriä, ei rajatonta ex-ystävää.
Hah, aivan. Rajattomat ihmiset kyllä usein löytävät sen ylikiltin (toisen rajattoman), jonka tontilla voi vapaasti toteuttaa itseään, kunnes tälle kiltille koittaa se viimeinen pisara. Toisaalta masentunut tai sairas ihminen voi aluksi ilahtua ystävyydestä, kunnes huomaa mitä kaikkea se pitää sisällään. Tuollaisista tilanteistahan on elokuviakin kirjoitettu, kauhuun tai huumoriin puettuina. Ap
Taas sisältää oletuksen että se joka on ghostattu on jotenkin rajaton ja kamala tyyppi.
Kuka haluaa päästä eroon kivasta tyypistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.
Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.
Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.
Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap
Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.
Silti on myös paljon ihmisiä jotka ovat niin tarvitsevia että mikään ”hiljainen häivytys” ei onnistu. Kieltäytyvät hyväksymästä toisen kyllästymistä.
Ei jättäjän osakaan ole mukava. Suhde on voinut olla hyvinkin tärkeä vaikka se on ollut myös tuskallinen.
Täällä on muotoiltu hienosti sitä, miten jokaisen tulisi hyväksyä se että suhteet voivat päättyä. Antaa toisen mennä. Mutta on usein avuttomia, epävarmoja ihmisiä joita on tuskallista jättää mutta joiden seura ei anna mitään. Suoraanko tämä kaikki pitäisi näille sanoa? Asiat joita on pitänyt sisällään ehkä vuosia, säälistä? Ja mennyt itsekin valheellisuuteen mukaan.
Minut on ghostattu, mutta en ole pohjimmiltani paska. Päästin vaan yhdelle suustani asiattoman kommentin ja pyysin myöhemmin anteeksi. Vahinko oli jo tapahtunut.
Tätä kommenttia edelsi myös epämääräinen aika ystävyydessä eikä hän silloinkaan oikein ollut yhteydessä. Ehkä tämän oli tarkoitus mennä kun näin.
Mietin jopa että kun hän on itse rikas ja hyvistä piireistä ja minä taas olen köyhä niin emmekö olekaan ihan samaa "tasoa".
Joka tapauksessa en mennyttä takaisin saa ja näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.
Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.
Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.
Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap
Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.
Silti on myös paljon ihmisiä jotka ovat niin tarvitsevia että mikään ”hiljainen häivytys” ei onnistu. Kieltäytyvät hyväksymästä toisen kyllästymistä.
Ei jättäjän osakaan ole mukava. Suhde on voinut olla hyvinkin tärkeä vaikka se on ollut myös tuskallinen.
Täällä on muotoiltu hienosti sitä, miten jokaisen tulisi hyväksyä se että suhteet voivat päättyä. Antaa toisen mennä. Mutta on usein avuttomia, epävarmoja ihmisiä joita on tuskallista jättää mutta joiden seura ei anna mitään. Suoraanko tämä kaikki pitäisi näille sanoa? Asiat joita on pitänyt sisällään ehkä vuosia, säälistä? Ja mennyt itsekin valheellisuuteen mukaan.
Tämä tiivistääkin aika hyvin mitä ajattelen ghostaajista. Ovat mielestäni selkärangatonta porukkaa joka ei osaa pitää huolta rajoistaan kunnolla, vaan roikottaa esim "kaverina" ihmisiä joista ei edes oikeasti pidä. Sitten ahdistaa ja ghostataan ne, ja oikeutetaan se kaikenlaisin oudoin perusteluin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko Koskelan murhan uhri saanut mielestänne ghostata ystävänsä? Vai olisiko hän ollut narsistinen psykopaatti tehdessään niin?
Kyllä sen uhrin olisi pitänyt sanoittaa niille sen kuoliaaksi kiduttaneille, että nyt en oikein tahtoisi jatkaa enää tätä ystävyyttä.
Ihan tahallaan ymmärrät nyt väärin kaiken.
Ja sinäkö sen päätät, miten muiden pitää ymmärtää? Kuka kuoli ja teki sinusta auktoriteetin? Siellä aiemmin sulle oli listaa, siellä luki "päällepäsmäri". Ihan syystä.
Päällepäsmäristä ainoa tapa päästä eroon on ghoustata. Muuten siitä jankkaamisesta ja inttämisestä ei koskaan tule loppua. Eikä hän perusteluja kaipaa (vaan suuttuu jos niitä saa), hän kaipaa yhteydenpidon jatkumista tarkoituksena jyrätä ne muut, jotka ei enää halua olla tekemisissä. Vähintään hän haluaa saada ns viimeisen sanan, sitten kun on haukkunut kyllikseen mt-diagnooseilla, hän saattaa siirtyä haukkumaan entistä ystäväänsä vieraille ihmisille. Ruma riita siitä vaan tulee, ja turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut ystävyydessä jossa tunsin että minut tarvitaan pönkittämään toisen valheellista minäkuvaa.
Muita ystäviä minulla ei ollut.
Se epätoivo kun tajuaa että minun kertakaikkiaan täytyy päästä irti tämän ihmisen otteesta. Emmekä riidelleet tms.
Tuo on ohan eri asia kuin rehellinen ihmissuhde missä asioista on kyetty puhumaan jne. Ja silti, hyväkin suhde voi päättyä. Ihan kaikki suhteet voivat. Suhteen pituus ei myöskään ole mikään tae sen laadusta tai aidosta läheisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heebo_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"? Molemmissa tapauksissa case closed.
Ei todellakaan ole sama asia. Ethän voi tietää mitä ystävälle on tapahtunut, jos se ei vastaa. Onko saanut vaikka sairaskohtauksen ja sairaalassa, vaipunut syvään masennukseen tms. johon voisi tarvita apua/tukea.
Entä sitten? Jos se ihminen on saanut sairaskohtauksen ja haluaa sinut käymään, hän kyllä ilmoittaa. Syvään masennukseen tarvitaan lääkäriä, ei rajatonta ex-ystävää.
Hah, aivan. Rajattomat ihmiset kyllä usein löytävät sen ylikiltin (toisen rajattoman), jonka tontilla voi vapaasti toteuttaa itseään, kunnes tälle kiltille koittaa se viimeinen pisara. Toisaalta masentunut tai sairas ihminen voi aluksi ilahtua ystävyydestä, kunnes huomaa mitä kaikkea se pitää sisällään. Tuollaisista tilanteistahan on elokuviakin kirjoitettu, kauhuun tai huumoriin puettuina. Ap
Taas sisältää oletuksen että se joka on ghostattu on jotenkin rajaton ja kamala tyyppi.
Kuka haluaa päästä eroon kivasta tyypistä?
Varmaan aika moni tällainen ghostaaja. Kyllästyy vaan kun elämään tulee esim uusia jännittävämpiä kavereita. Siis kyllähän tällaista tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut ystävyydessä jossa tunsin että minut tarvitaan pönkittämään toisen valheellista minäkuvaa.
Muita ystäviä minulla ei ollut.Se epätoivo kun tajuaa että minun kertakaikkiaan täytyy päästä irti tämän ihmisen otteesta. Emmekä riidelleet tms.
Tuo on ohan eri asia kuin rehellinen ihmissuhde missä asioista on kyetty puhumaan jne. Ja silti, hyväkin suhde voi päättyä. Ihan kaikki suhteet voivat. Suhteen pituus ei myöskään ole mikään tae sen laadusta tai aidosta läheisyydestä.
Kyllä ystävyyteen kuuluu toisen hyvien juttujen ihailu myös, mutta jos aina tuntee olevansa jonain lähteenä toisen erinomaisuudelle ei se oikein toimi.
Oman kokemuksen mukaan toi liittyy siihe, ettei niistä kavereista pääse ihan helposti enää eroon. On kaikenmaailman whatsapp ryhmät ja muut, joista ei pääse ihan noin vain eroon ilman, että nähdään jonaan ghostaajana tms. Kun olin lapsi ja teini ihmisistä pääsi helposti eroon, kun oli vain lankapuhelimet tai alkeelliset kännykät. Sen kun vain jätti soittamatta. Nykyään taas pitää roikkua joissaan viestiryhmissä ellei halua jotaan riitoja aikaan sillä, että lähtee pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heebo_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"? Molemmissa tapauksissa case closed.
Ei todellakaan ole sama asia. Ethän voi tietää mitä ystävälle on tapahtunut, jos se ei vastaa. Onko saanut vaikka sairaskohtauksen ja sairaalassa, vaipunut syvään masennukseen tms. johon voisi tarvita apua/tukea.
Entä sitten? Jos se ihminen on saanut sairaskohtauksen ja haluaa sinut käymään, hän kyllä ilmoittaa. Syvään masennukseen tarvitaan lääkäriä, ei rajatonta ex-ystävää.
Hah, aivan. Rajattomat ihmiset kyllä usein löytävät sen ylikiltin (toisen rajattoman), jonka tontilla voi vapaasti toteuttaa itseään, kunnes tälle kiltille koittaa se viimeinen pisara. Toisaalta masentunut tai sairas ihminen voi aluksi ilahtua ystävyydestä, kunnes huomaa mitä kaikkea se pitää sisällään. Tuollaisista tilanteistahan on elokuviakin kirjoitettu, kauhuun tai huumoriin puettuina. Ap
Taas sisältää oletuksen että se joka on ghostattu on jotenkin rajaton ja kamala tyyppi.
Kuka haluaa päästä eroon kivasta tyypistä?
Varmaan aika moni tällainen ghostaaja. Kyllästyy vaan kun elämään tulee esim uusia jännittävämpiä kavereita. Siis kyllähän tällaista tapahtuu.
Jossakin ala-asteella, jossa ollaan bestis aina sen kanssa kenellä on uusin MyLittlePony. Ei enää aikuisten maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heebo_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"? Molemmissa tapauksissa case closed.
Ei todellakaan ole sama asia. Ethän voi tietää mitä ystävälle on tapahtunut, jos se ei vastaa. Onko saanut vaikka sairaskohtauksen ja sairaalassa, vaipunut syvään masennukseen tms. johon voisi tarvita apua/tukea.
Entä sitten? Jos se ihminen on saanut sairaskohtauksen ja haluaa sinut käymään, hän kyllä ilmoittaa. Syvään masennukseen tarvitaan lääkäriä, ei rajatonta ex-ystävää.
Hah, aivan. Rajattomat ihmiset kyllä usein löytävät sen ylikiltin (toisen rajattoman), jonka tontilla voi vapaasti toteuttaa itseään, kunnes tälle kiltille koittaa se viimeinen pisara. Toisaalta masentunut tai sairas ihminen voi aluksi ilahtua ystävyydestä, kunnes huomaa mitä kaikkea se pitää sisällään. Tuollaisista tilanteistahan on elokuviakin kirjoitettu, kauhuun tai huumoriin puettuina. Ap
Taas sisältää oletuksen että se joka on ghostattu on jotenkin rajaton ja kamala tyyppi.
Kuka haluaa päästä eroon kivasta tyypistä?
Varmaan aika moni tällainen ghostaaja. Kyllästyy vaan kun elämään tulee esim uusia jännittävämpiä kavereita. Siis kyllähän tällaista tapahtuu.
Jossakin ala-asteella, jossa ollaan bestis aina sen kanssa kenellä on uusin MyLittlePony. Ei enää aikuisten maailmassa.
Eipä.
heebo_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"? Molemmissa tapauksissa case closed.
Ei todellakaan ole sama asia. Ethän voi tietää mitä ystävälle on tapahtunut, jos se ei vastaa. Onko saanut vaikka sairaskohtauksen ja sairaalassa, vaipunut syvään masennukseen tms. johon voisi tarvita apua/tukea.
Mä olen saanut vakavan sairaskohtauksen 9 vuotta sitten. Täysin yllättäen. Juuri täysi-ikäiseksi tullut poikani soitti ambulanssin ja sitten ilmoitti jo kotoa muuttaneelle isosiskolleen, joka taas ilmoitti isälleni ja siskolleni. Äidilleni ei kerrottu, koska olisi saanut sydärin. Kolmeen vuorokauteen en ollut edes tajuissani kuin pieniä hetkiä kerrallaan. Kirjaimellisesti taistelin hengestäni eikä mun vointiini olisi tipan tippaa vaikuttanut ystävieni puhelinsoitot (joihin en olisi voinut vastata), viestit (joihin en olsisi voinut vastata) tai sairaalassa vierailut. Itseasiassa alussa mua ei edes päästetty katsomaan muita kuin omat lapseni. Kun päivien päästä selvisi, että vastoin kaikkien lääkäreiden odotuksia taitaisin sittenkin jäädä henkiin, pyysin tytärtäni kirjoittamaan mun Facebook-seinälleni, mitä on tapahtunut ja että tulen itse kertomaan kuulumisia, kun jaksan. Olin 3 viikkoa sairaalassa ja kun olin viikon ollut kotona, päivitin kuulumiseni Facebookiin.
Jos olet jonkun ystäväsi ainoa ihminen, joka voi auttaa ja tukea, asiasta kannattaa puhua hyvissä ajoin ennenkuin mitään tapahtuu. Esimerkiksi laittaa sut ystäväsi potilastietoihin yhteyshenkilöksi tai ainakin kännykkäsi taustakuvaan teksti "ICE" ja siihen perään sun nimi ja puhelinnumero. Jos ystävällesi sitten sattuukin jotain eikä hän pysty itse soittamaan tai laittamaan viestiä sulle, hän voi pyytää hoitohenkilökuntaa ottamaan suhun yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.
Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.
Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.
Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap
Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.
Silti on myös paljon ihmisiä jotka ovat niin tarvitsevia että mikään ”hiljainen häivytys” ei onnistu. Kieltäytyvät hyväksymästä toisen kyllästymistä.
Ei jättäjän osakaan ole mukava. Suhde on voinut olla hyvinkin tärkeä vaikka se on ollut myös tuskallinen.
Täällä on muotoiltu hienosti sitä, miten jokaisen tulisi hyväksyä se että suhteet voivat päättyä. Antaa toisen mennä. Mutta on usein avuttomia, epävarmoja ihmisiä joita on tuskallista jättää mutta joiden seura ei anna mitään. Suoraanko tämä kaikki pitäisi näille sanoa? Asiat joita on pitänyt sisällään ehkä vuosia, säälistä? Ja mennyt itsekin valheellisuuteen mukaan.
Tämä tiivistääkin aika hyvin mitä ajattelen ghostaajista. Ovat mielestäni selkärangatonta porukkaa joka ei osaa pitää huolta rajoistaan kunnolla, vaan roikottaa esim "kaverina" ihmisiä joista ei edes oikeasti pidä. Sitten ahdistaa ja ghostataan ne, ja oikeutetaan se kaikenlaisin oudoin perusteluin.
Sieltähän se tuli. 'Oudot perustelut'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heebo_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"? Molemmissa tapauksissa case closed.
Ei todellakaan ole sama asia. Ethän voi tietää mitä ystävälle on tapahtunut, jos se ei vastaa. Onko saanut vaikka sairaskohtauksen ja sairaalassa, vaipunut syvään masennukseen tms. johon voisi tarvita apua/tukea.
Entä sitten? Jos se ihminen on saanut sairaskohtauksen ja haluaa sinut käymään, hän kyllä ilmoittaa. Syvään masennukseen tarvitaan lääkäriä, ei rajatonta ex-ystävää.
Hah, aivan. Rajattomat ihmiset kyllä usein löytävät sen ylikiltin (toisen rajattoman), jonka tontilla voi vapaasti toteuttaa itseään, kunnes tälle kiltille koittaa se viimeinen pisara. Toisaalta masentunut tai sairas ihminen voi aluksi ilahtua ystävyydestä, kunnes huomaa mitä kaikkea se pitää sisällään. Tuollaisista tilanteistahan on elokuviakin kirjoitettu, kauhuun tai huumoriin puettuina. Ap
Taas sisältää oletuksen että se joka on ghostattu on jotenkin rajaton ja kamala tyyppi.
Jotkut ghostatut ovat rajattomia, eivät varmasti kaikki. Tässä kirjoitin kahdesta rajattomasta, jotka usein päätyvät yhteen, kunnes toinen löytää rajansa. Se kamaluuden ajatus toisesta ihmisestä voi sekin olla rajantekoa. Saa vihdoin kiinni siitä, missä omat rajat kulkevat, kun kiltti viimein saa katkaistua suhteen hyväksikäyttävään tai muuten rajattomaan ihmiseen. Suurin osa ystävyyden päättymisistä ei kuitenkaan ole mitään "kamalaa". Vain ihan normaalia elämää, jota tapahtuu kaikille sekä ystävyyden kaipaajana että sen katkaisijana. Ap
Esimerkkinä alkoholisti ystävät jos oma elämä on muuttunut toisenlaiseksi. Siinä eivät auta selittelyt miksi ei enää haluaisi pitää yhteyttä . Alkoholisti suuttuu, puhuu seläntakana ,käydään oikein joukolla jauhamaan pahaa . Silloin on vain ghostattava ei muu auta . Viestejä voi tulla perään kauan yhteydenpidon katkettua ikäänkuyin testataan vieläkö on vastaaamatta . Satut vastaamaan yhteenkään viestiin , pommitus alkaa alusta seläntakana puhumisen lisäksi. Ghostaaminen ei ole välttämättä huono asia . Tästä näkökulmasta se on hyvä asia omaa hyvinvointiasi turvataksesi.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän, mutta on ihan turhaa pohtia syitä, kun vahinko on jo tapahtunut. Ainoa tilanne, josta asiasta olisi hyöytä on se, että jostain syystä "Annen" kanssa ystävyys alkaisikin uudelleen. Mutta eiköhän silloin "Anne" kertoisi jo syynkin, miksi katkaisi ystävyyden kymmeneksi vuodeksi. Ja jos ei kerro, hän ei enää 10 vuoden päästä koe asiaa samalla tavalla kuin silloin, kun ystävyys päättyi. Monet meistä oppivat iän myötä viittaamaan kintaalla sellaisillekin asioille, jotka nuorena oli todella merkityksellisiä.