Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo terapiakin on jutussa mainittu minusta sellaisena ennaltaehkäisevänä juttuna. Asiantuntijoiden mielestä on parempi opetella sanoittamaan esim.ärtymys kuin vaan liueta aina paikalta. Oikeastaan alkaa jo vähän ärsyttää että ap jatkaa ghostaamisen puolustelua viestitolkulla. Sanompa suoraan että vaikuttaa että olet ghostannut monesti etkä tahdo ja osaa kohdata epämiellyttäviä tunteita.

Opetella sanoittamaan? Kyllä minä ihan osaan sanoa, että entisestä ystävästäni on tullut itsekeskeinen ankeuttaja. En vaan halua sanoa hänelle noin. 

Hyvä esimerkki huonosta terapeutista lähinnä tämä.

Noi ei ymmärrä, ettei ihmiset lopeta pitkää ystävyyttä hetken mielijohteesta ja yhdestä pikku ärsytyksestä. Kun minä häivyin, olin jo pitkään ajatellut että ollaan ihan eri suuntaan kasvettu eikä ole mitään yhteistä enää.

Sitten kun hän nimitteli, se oli pelkkä oljenkorsi joka katkaisi kamelin selän. Kyllä hänen on täytynyt itsekin tajuta, että vanhaksipiiaksi haukkuminen ei ole mikään syy yksin lopettaa ystävyyttä. Ei hän ole mitenkään tyhmä, kyllä hän tajusi mitä sanoi ja tarkoitti sen satuttavaksi. Mutta silti pommitti tekstareilla, että "mikä sulle tuli". Että tämmöisiä nämä ihan puskasta ghoustatut on, kyllä ne tietää miksi toinen sai tarpeekseen, leikkivät vaan ymmärtämätöntä.

Tuo varmaan on luonnevikainen.

Kyllä sitäkin tapahtuu että joku ghostaa ihan hyvän tyypin. Esim haluaa vaan olla uuden bestiksen kanssa ja vanha ghostataan. Tällaista tapahtuu paljon nuorena ja osa ei vanhempanakaan kypsy.

Kaveri ei siis ole pakko olla. Minä vastustan vain ghostaamista.

Sinä kuulostat vähän ikävältä ihmiseltä, joka ei kestä sitä että joku on eri mieltä, tai sitä että et olekaan auktoriteetti, joka päättää muiden puolesta. 

Ok? Perustelut?

Esim tuo hesarin juttu, aika ilmiselvästi siinä on kyseessä tuollainen oikeasti turha ghostaus. Monet täällä tuntuu olettavan että ghostattu on AINA tehnyt jotain väärää. En usko niin olevan. Jokainen saa päättää mitä itse tekee, mutta minusta ghostaaja on kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo terapiakin on jutussa mainittu minusta sellaisena ennaltaehkäisevänä juttuna. Asiantuntijoiden mielestä on parempi opetella sanoittamaan esim.ärtymys kuin vaan liueta aina paikalta. Oikeastaan alkaa jo vähän ärsyttää että ap jatkaa ghostaamisen puolustelua viestitolkulla. Sanompa suoraan että vaikuttaa että olet ghostannut monesti etkä tahdo ja osaa kohdata epämiellyttäviä tunteita.

Olen ghostannut yhden kerran kuten kerroin aiemmin. Asia kiinnostaa minua periaatteellisella tasolla kuten otsikko ilmentää. En näytä olevan näkemykseni kanssa kovinkaan eri linjoilla enemmistön kanssa. Ap

Se on väärin vaikka kuinka moni olisi samaa mieltä kanssasi. Älä ghostaa. Sano suoraan.

Puutun keskusteluunne. Osa meistä on kasvatettu siten, ettei toista - ainakaan tietoisesti -  pidä loukata. Minä en halua loukata edes sellaista ihmistä, jonka kanssa en halua olla enää koskaan missään tekemisissä. Jos sanoisin suoraan, miksi ystävyys päättyy, joutuisin loukkaamaan entistä ystävääni. Ehkä on olemassa ihmisiä, jotka pitävät siitä, kun heitä loukataan, mutta eivät he silti voi vaatia loukkaamista sellaiselta, joka ei halua loukata. 

Itseasiassa se loukkaa paljon enemmän jos yhtäkkiä vaan katkaisee yhteydet. Ei parisuhdettakaan lopeteta niin. Ei ihmisiä kohdella niin. Poikkeuksena todella nuo luonnevikaiset.

Jäi nyt levy päälle tuolle yhdelle. Ei oikea elämä ole tuolla tavalla mustavalkoista. Ja hänet ghoustaisin ihan varmasti, ei osaa olla jankuttamatta mielipidettään ja heittelee diagnooseja eri mieltä oleville. Taitaa muutkin olla ghoustanneet, en ihmettele.

Inttää perusteluja, haluaa "voittaa" jankkaamalla. Juuri tuollainen ihminen pitää ghoustata, koska muuten hänestä ei koskaan pääse eroon. Ei hyväksy ettei hänen mielipiteensä ole se ainoa oikea, hänen mielestään vain hänellä on oikeus päättää miten ystävyys lopetetaan.

Mutta oikein hyvä esimerkki tähän ketjuun, että miksi jotkut vaan on parasta ghoustata. Ellei ghoustaa, se jankkaaminen ei lopu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.

Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.

Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.

Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.

Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien. 

Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap

Minä taas en nimenomaan pidä ghostaamista ystävyyteen kuuluvana asiana, ja pidän sitä hyvin epäkunnioittavana tapana lopettaa pitkä ja läheinen ihmissuhde.

Mieluummin vaan hiipuu pois, kuin yhtäkkiä vaan lyö pellit kiinni.

Se, että pitkäaikainen, läheinen ystävä poistaa yhtäkkiä somesta ym. vie kunnioituksen koko ihmistä kohtaan, ja likaa kaikki yhteiset muistotkin.

Ajatus koko ihmisestä muuttuu.

Itselleni siis yksi pitkäaikainen ja läheinen ystävä teki noin, ja vaikka jälkikäteen ajateltuna koko asia on aivan sama, niin fiksumpi olisi ottanut tuohon johtaneet syyt puheeksi tai lähettänyt vaikka jonkun ”en koe enää oloani hyväksi kanssasi, älä ota enää minuun yhteyttä”-viestin jonka jälkeen ne poistot.

Itsekin olen päättänyt elämäni aikana useamman tiiviin ystävyyssuhteen, mutta en yhtäkään niistä ghostaten, ja jokaisen kanssa ollaan sellaisissa väleissä, että jos nähdään, niin moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.

Mustavalkoiset, kehittymättömät ihmiset pistää välit kokonaan poikki ja suhtautuu ihmisiin joko-tai-mentaliteetilla; että pitää olla suunnilleen bestiksiä, tai sitten inhotaan ja lyödään välit poikki.

Olen kaikesta vain ihan samaa mieltä kuin tämä kirjoittaja. Hän vaan kirjoitti sen ehkä vähän vähemmän hiillostuen :)

Vierailija kirjoitti:

Jäi nyt levy päälle tuolle yhdelle. Ei oikea elämä ole tuolla tavalla mustavalkoista. Ja hänet ghoustaisin ihan varmasti, ei osaa olla jankuttamatta mielipidettään ja heittelee diagnooseja eri mieltä oleville. Taitaa muutkin olla ghoustanneet, en ihmettele.

Inttää perusteluja, haluaa "voittaa" jankkaamalla. Juuri tuollainen ihminen pitää ghoustata, koska muuten hänestä ei koskaan pääse eroon. Ei hyväksy ettei hänen mielipiteensä ole se ainoa oikea, hänen mielestään vain hänellä on oikeus päättää miten ystävyys lopetetaan.

Mutta oikein hyvä esimerkki tähän ketjuun, että miksi jotkut vaan on parasta ghoustata. Ellei ghoustaa, se jankkaaminen ei lopu koskaan.

Luitkohan nyt viestejäni ihan oikein. Sanoin sitä haukkuvaa kaveria luonnevikaiseksi, enkä sitä joka ghostasi hänet. Minusta vaan olisi tärkeää kohdella ystävänä pidettyä ihmistä inhimillisesti, ja lopettaa suhde antaen toiselle selitys, viimeistään siinä vaiheessa kun toinen sitä pyytää. Poikkeuksena pidän sitten noita luonnevikaisia, eihän heihin mikään tehoa. Mutta ehkä kannattaa pohtia tarkkaan ennen kuin ajattelee että toinen on perustavanlaatuisesti luonnevikainen, vai onko kyse jostain muusta. On myös ihmisiä jotka saattavat vaikka masentuneena sanoa jotain töksähtäen, ja olisivat pahoillaan jos tietäisivät sen loukanneen. Tällaiselle olisi reilua sanoa missä vika, jos hän kysyy. Kaveri ei tarvitse kenenkään kanssa olla. Mutta ghostaaminen on julmaa. 

Jep, ymmärrän myös jos välit viilenevät ja hiipuvat. Mutta suoranainen ghostaus tiiviistä ystävyydestä ei ole okei käytöstä. Jättää suoranaisesti trauman, että voi tulla yhtäkkiä hylätyksi.

Seuraavaksi kun uutisen Annika lähtee jonkun ystävän kanssa matkalla, voin vain kuvitella miten sama pelko hänen mielessä toistuu, tuleeko hän matkan jälkeen hylätyksi. Pystyykö hän rentoutumaan matkan aikana, vai pelkääkö hän koko ajan, että onko tietämättään loukannut toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo terapiakin on jutussa mainittu minusta sellaisena ennaltaehkäisevänä juttuna. Asiantuntijoiden mielestä on parempi opetella sanoittamaan esim.ärtymys kuin vaan liueta aina paikalta. Oikeastaan alkaa jo vähän ärsyttää että ap jatkaa ghostaamisen puolustelua viestitolkulla. Sanompa suoraan että vaikuttaa että olet ghostannut monesti etkä tahdo ja osaa kohdata epämiellyttäviä tunteita.

Olen ghostannut yhden kerran kuten kerroin aiemmin. Asia kiinnostaa minua periaatteellisella tasolla kuten otsikko ilmentää. En näytä olevan näkemykseni kanssa kovinkaan eri linjoilla enemmistön kanssa. Ap

Se on väärin vaikka kuinka moni olisi samaa mieltä kanssasi. Älä ghostaa. Sano suoraan.

Puutun keskusteluunne. Osa meistä on kasvatettu siten, ettei toista - ainakaan tietoisesti -  pidä loukata. Minä en halua loukata edes sellaista ihmistä, jonka kanssa en halua olla enää koskaan missään tekemisissä. Jos sanoisin suoraan, miksi ystävyys päättyy, joutuisin loukkaamaan entistä ystävääni. Ehkä on olemassa ihmisiä, jotka pitävät siitä, kun heitä loukataan, mutta eivät he silti voi vaatia loukkaamista sellaiselta, joka ei halua loukata. 

Itseasiassa se loukkaa paljon enemmän jos yhtäkkiä vaan katkaisee yhteydet. Ei parisuhdettakaan lopeteta niin. Ei ihmisiä kohdella niin. Poikkeuksena todella nuo luonnevikaiset.

Ehkä sinua. Minä en halua mitään pitkää vikaluetteloa itsestäni, sellainen loukkaa. Enkä halua mitään valheitakaan, olimmehan joskus ystäviä.

Jos toinen häipyy, huomaan sen kyllä ilman erityistä ilmoitustakin. Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Vierailija kirjoitti:

Jep, ymmärrän myös jos välit viilenevät ja hiipuvat. Mutta suoranainen ghostaus tiiviistä ystävyydestä ei ole okei käytöstä. Jättää suoranaisesti trauman, että voi tulla yhtäkkiä hylätyksi.

Seuraavaksi kun uutisen Annika lähtee jonkun ystävän kanssa matkalla, voin vain kuvitella miten sama pelko hänen mielessä toistuu, tuleeko hän matkan jälkeen hylätyksi. Pystyykö hän rentoutumaan matkan aikana, vai pelkääkö hän koko ajan, että onko tietämättään loukannut toista.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Jep, ymmärrän myös jos välit viilenevät ja hiipuvat. Mutta suoranainen ghostaus tiiviistä ystävyydestä ei ole okei käytöstä. Jättää suoranaisesti trauman, että voi tulla yhtäkkiä hylätyksi.

Seuraavaksi kun uutisen Annika lähtee jonkun ystävän kanssa matkalla, voin vain kuvitella miten sama pelko hänen mielessä toistuu, tuleeko hän matkan jälkeen hylätyksi. Pystyykö hän rentoutumaan matkan aikana, vai pelkääkö hän koko ajan, että onko tietämättään loukannut toista.

Hylätyksi? Puhut kuin parisuhteesta, juoksisin jos olisit minun ystäväni. Siksi en enää halua ystäviä lainkaan, niin monella menee sekaisin ystävyys ja parisuhde.

Jokainen tulee jätetyksi joskus, eikä se ole kenenkään muun ongelma kuin sen, joka ei asiaa halua hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo terapiakin on jutussa mainittu minusta sellaisena ennaltaehkäisevänä juttuna. Asiantuntijoiden mielestä on parempi opetella sanoittamaan esim.ärtymys kuin vaan liueta aina paikalta. Oikeastaan alkaa jo vähän ärsyttää että ap jatkaa ghostaamisen puolustelua viestitolkulla. Sanompa suoraan että vaikuttaa että olet ghostannut monesti etkä tahdo ja osaa kohdata epämiellyttäviä tunteita.

Olen ghostannut yhden kerran kuten kerroin aiemmin. Asia kiinnostaa minua periaatteellisella tasolla kuten otsikko ilmentää. En näytä olevan näkemykseni kanssa kovinkaan eri linjoilla enemmistön kanssa. Ap

Se on väärin vaikka kuinka moni olisi samaa mieltä kanssasi. Älä ghostaa. Sano suoraan.

Puutun keskusteluunne. Osa meistä on kasvatettu siten, ettei toista - ainakaan tietoisesti -  pidä loukata. Minä en halua loukata edes sellaista ihmistä, jonka kanssa en halua olla enää koskaan missään tekemisissä. Jos sanoisin suoraan, miksi ystävyys päättyy, joutuisin loukkaamaan entistä ystävääni. Ehkä on olemassa ihmisiä, jotka pitävät siitä, kun heitä loukataan, mutta eivät he silti voi vaatia loukkaamista sellaiselta, joka ei halua loukata. 

Itseasiassa se loukkaa paljon enemmän jos yhtäkkiä vaan katkaisee yhteydet. Ei parisuhdettakaan lopeteta niin. Ei ihmisiä kohdella niin. Poikkeuksena todella nuo luonnevikaiset.

Kannataa sinunkin muistaa, että vaikka sinusta tuntuu tuolta, jostain toisesta ei tunnu. Tässäkin ketjussa on ollut kirjoittajia, jotka EIVÄT halua, että heitä loukattaisiin kertomalla syy, miksi ystävyys päättyi. 

Vielä palaan ystävyyssuhteen ja parisuhteeseen vertaamiseen. Jos mulla päättyy ystäyyssuhde, ystävän ei tarvitse kerätä omistamiaan tavaroita mun kodistani. Mun ei tarvitse ystäväni kanssa purkaa yhteistä vuokrasuhdetta. Kummankaan meistä ei tarvitse muuttaa yhtään minnekään. Ystävyyssuhteen päättyessä mun ei tarvitse miettiä, onko mulla enää varaa asua kodissani vai ei. Ystävyyssuhteen päättyessä mun ei tarvitse uhrata ajatustakaan ystäväni perheelle ja sukulaisille, mutta jos mulla on parisuhteessa lapsia, mun pitää miettiä, miten lasteni suhteet isän puolen sukulaisiin jatkossa hoituu eli missä määrin haluan olla tuon suvun kanssa tekemisissä. Samoin joudun miettimään lasten elatusasioita, lasten ja etävanhemman tapaamisia jne jne. Ja vaikka lapset eivät olisikaan miehen, josta olen eroamassa, joudun silti selittämään ainakin jossain määrin, miksi mies katosi meidän elämästämme. Ystävistäni mun ei tarvitse selitellä lapsilleni yhtään mitään, koska mun ystävyyssuhteeni päättyminen ei vaikuta lapsiini yhtään mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ymmärrän myös jos välit viilenevät ja hiipuvat. Mutta suoranainen ghostaus tiiviistä ystävyydestä ei ole okei käytöstä. Jättää suoranaisesti trauman, että voi tulla yhtäkkiä hylätyksi.

Seuraavaksi kun uutisen Annika lähtee jonkun ystävän kanssa matkalla, voin vain kuvitella miten sama pelko hänen mielessä toistuu, tuleeko hän matkan jälkeen hylätyksi. Pystyykö hän rentoutumaan matkan aikana, vai pelkääkö hän koko ajan, että onko tietämättään loukannut toista.

Hylätyksi? Puhut kuin parisuhteesta, juoksisin jos olisit minun ystäväni. Siksi en enää halua ystäviä lainkaan, niin monella menee sekaisin ystävyys ja parisuhde.

Jokainen tulee jätetyksi joskus, eikä se ole kenenkään muun ongelma kuin sen, joka ei asiaa halua hyväksyä.

Olen eri, mutta tämä olikin alkuperäinen kommenttini että ihmettelin miten niin moni ajattelee noin välinpitämättömästi ystävyyssuhteista. Ja pohdin onko se jotenkin tyypillisen suomalaista välttelevää kiintymyssuhdetta. Kyllä itse ainakin olen tosi kiintynyt kavereihini, vaikken heitä tyyliin koko ajan näe ja eletään kaikki omia elämiämme. Mulle oli yllätys miten niin monelle ne on ihan yhdentekeviä, ja että kaveri hankitaan vaan esim.harrastukseen seuraksi ja unohdetaan jos harrastus loppuu. Siis en vaan ymmärrä sellaista. Itse bondaan ehkä syvällisemmin ja ei mulla edes ole sellaisia keveitä kaverisuhteita joiden kanssa puhutaan vaan säästä. Tai on ne tavallaan keveitä, mutta kiintymys on läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Mitä sillä selityksellä teet? Tuleeko sulle oikeasti parempi mieli siitä, että toinen kertoo, että ei voi seurassasi hyvin? Mihin käytät tuota selitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"?  Molemmissa tapauksissa case closed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Mitä sillä selityksellä teet? Tuleeko sulle oikeasti parempi mieli siitä, että toinen kertoo, että ei voi seurassasi hyvin? Mihin käytät tuota selitystä?

No kehittämään itseäni tietysti! Jos käyttäytyisin tietämättäni loukkaavasti haluaisin muuttaa sen jottei vastaavaa tapahdu eri ihmissuhteissa ja yllättävä hylkääminen ei toistuisi. On kamalaa jos ei tiedä mitä on tapahtunut kun sitten se jää pyörimään mieleen tosi pitkäksi aikaa. Jos kaveri kertoo syyn tulee toki vähän paha mieli mutta sitä ei tarvitse jäädä arvailemaan missä on vika. Ja siksi olenkin koko ajan toitottanut että luonnehäiriöisen suhteen on vähän eri asia, koska ei sellaisella ole itsereflektointikykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Tämäkin keskustelu osoittaa, että selityksen vaatijat ovat jankkaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"?  Molemmissa tapauksissa case closed.

Niin mutta miksi ei halua olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Mitä sillä selityksellä teet? Tuleeko sulle oikeasti parempi mieli siitä, että toinen kertoo, että ei voi seurassasi hyvin? Mihin käytät tuota selitystä?

No kehittämään itseäni tietysti! Jos käyttäytyisin tietämättäni loukkaavasti haluaisin muuttaa sen jottei vastaavaa tapahdu eri ihmissuhteissa ja yllättävä hylkääminen ei toistuisi. On kamalaa jos ei tiedä mitä on tapahtunut kun sitten se jää pyörimään mieleen tosi pitkäksi aikaa. Jos kaveri kertoo syyn tulee toki vähän paha mieli mutta sitä ei tarvitse jäädä arvailemaan missä on vika. Ja siksi olenkin koko ajan toitottanut että luonnehäiriöisen suhteen on vähän eri asia, koska ei sellaisella ole itsereflektointikykyä.

Ei jankkaaja mikään luonnevikainen ole välttämättä, mutta koska tietää jo jankkaajaksi, tulee ghostatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"?  Molemmissa tapauksissa case closed.

Niin mutta miksi ei halua olla?

Koska ei halua. Eikä ole velvollisuutta. Tosiaan kuten joku sanoi, tässä hyvin näkyy miksi on parempi ghoustata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä perusteluvaatimukset on oikeasti sitä, ettei hyväksy sitä toisen halua päästä sinusta eroon. Ei hyväksy sitä, ettei voi vaikuttaa lopputulokseen ja sen toisen päätökseen, ja siksi kiukkuaa ja heittelee diagnooseja. Kartettava päällepäsmäri.

Olet itseasiassa väärässä, ei tämä ole sitä ettei hyväksyisi toisen halua päästä eroon, vaan se on sellaista closuren hakemista. On tosi iso trauma jos ystävä yhtäkkiä mitään sanomatta katkaisee vaan välit eikä vastaa jos toinen kysyy "onko jotain tapahtunut?". Jos toinen ei halua olla enää kaveri se on ihan ok, ei se selityksen vaatiminen ole sitä että haluaisi olla väkisin kaveri. 

Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"?  Molemmissa tapauksissa case closed.

Niin mutta miksi ei halua olla?

Koska ei halua. Eikä ole velvollisuutta. Tosiaan kuten joku sanoi, tässä hyvin näkyy miksi on parempi ghoustata. 

Vastasin vain kysymykseen, kun sanottiin eikö asia ole sillä selvä että kaveri jättää vastaamatta, niin ei, sillä se ei ole selvä se syy miksi niin tapahtui.