Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Toisen kierroksen" miehet kohtelevat puolisoitaan paremmin,
07.06.2015 |
kuin "ensimmäisen kierroksen". On aika karkea yleistys, mutta tällaisen nyt vaan olen huomannut kaveripiirissä ja palstaakin lukiessa. On kuin tokassa pitkässä suhteessa miehet pyrkisivät korjaamaan kaiken sen, mitä tekivät pieleen omien lastensa äidin kanssa. En voi olla pohtimatta, että miksi näin? Miksei sitä lasten äitiä voida kohdella hyvin, vaan vaaditaan avioero ja uusi suhde, että silmät avautuvat? Liian monta kertaa nähnyt tämän saman kuvion.
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten on niitäkin, jotka toistavat samoja virheitä uudestaan ja uudestaan parisuhteissaan. Toisella kierroksella olevat lähtevät helpommin myös kolmannelle kierrokselle. Näitä projektiparisuhdeihmisiä on yhä enemmän, joissa parisuhdetta suoritetaan ja sitä jaksetaan tosiaan suorittaa täysillä niin pitkään kun kiimavaihetta kestää. Siinä vaiheessa näyttää vielä, että sitä seuraavaa puolisoa tosiaan kohdellaan paremmin kuin edellistä - kunnes kiimavaihe päättyy ja tosirakkauden, uskollisuuden ja pitkäjänteisyyden pitäisi astua peliin.
Ja on niitä, jotka ovat jo alunperinkin taitavia perhe-elämässä ja parisuhdetaidoiltaan, ja joiden ei tarvitse katua mitä on tullut tehtyä tai jätetty tekemättä sen ekan puoliso kanssa. Toiset vain ovat hieman yksinkertaisempia, että oppivat vain kantapään kautta. Toiset oppivat ja osaavat ihan muutenkin.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:51"]Olipa karkea yleistys. En koe mieheni kohtelussa olevan mitään vikaa, kyllä tässä pitkän parisuhteen aikana on molemmat kehittynyt ja oppinut virheistään.
Ehkä se virheistä oppiminen vaatii joidenkin kohdalla jätetyksi tulemisen tms, vasta sitten osataan tarkastella omaa toimintaa objektiivisesti. Sehän voi olla jokin muukin kriisitilanne.
[/quote]
Näin. Mies on muuttunut huomioimaan aivan kuin olisi sillä toisella kierroksella vaikka ollaan oltu yhdessä jo tosi pitkään.
Meillä menee siis paremmin kuin koskaan.
Toivottavasti olen itsekin muuttunut parempaan suuntaan.
Näinhän se on että ihminen oppii virheistään. Miehelläni takana yksi lyhyt nuoruuden liitto, siitä yksi lapsi. Erosivat lapsen ollessa pieni. On sanonut että tokassa yrityksessä vasta ymmärtänyt mistä avioliitossa kyse. Ja tottahan se myös on että vaihtamalla paranee jos on ekaks valinnut väärän ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä suurempi ätoisen puolison arvostus' ja parisuhdetekojen hehkutus facessa kiimavaiheessa sitä todennäköisemmin ero tulee siinä vaiheessa kun kiima/ihastusvaihe on ohi ja parisuhteessa pitäisi siirtyä 'seuraavalle tasolle'.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:01"]
Mitä suurempi ätoisen puolison arvostus' ja parisuhdetekojen hehkutus facessa kiimavaiheessa sitä todennäköisemmin ero tulee siinä vaiheessa kun kiima/ihastusvaihe on ohi ja parisuhteessa pitäisi siirtyä 'seuraavalle tasolle'.
[/quote]
korjaus: ätoisen -> 'toisen puolison arvostus'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:25"]
ja katkeruus koko maailman naisia kohtaan on sillä perusteltu, että keski-ikäinen, työtön, ylipainoinen, maantienharmaa, kaikesta valittava mt-ongelmainen lassukka ei saa nuorta, kaunista, menestyvää mallinaista.
[/quote]
Mutta niillähän on ratkaisu tuohon, nehän on ehdottaneet, että kaikkien nuorien kauniiden naisten pillut sosialisoidaan valtiolle väkisin.
Ja sitten lassukka voi soittaa itselleen sellaisen naisen, vähän kuin pizzan.
Tämä olisi lassukoiden mukaan oikeudenmukaista.
[/quote]
Ei tuo toimisi koska se romahduttaisi yhteiskunnan. Miehet eivät viitsisi tehdä enää mitään jos ilmaista kaunista pillua olisi kokoajan tarjolla.
Tai ehkä eliitti sitten varaisi itselleen parhaat ja jättäisi taviksille huonommat.
Ehkä se johtuu helppoudesta. Miettikää nyt itsekin jos eroaisitte ja lapset olisivat luonanne vain joka toinen viikonloppu tai korkeintaan joka toinen viikko, miten helppoa siinä olisi panostaa parisuhteeseen. Aikaa ja energiaa olisi ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No saisi nyt edes sen ensimmäisen kierroksen koettua, niin voin sanoakkin asiaan jotain.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:26"]
Ehkä se johtuu helppoudesta. Miettikää nyt itsekin jos eroaisitte ja lapset olisivat luonanne vain joka toinen viikonloppu tai korkeintaan joka toinen viikko, miten helppoa siinä olisi panostaa parisuhteeseen. Aikaa ja energiaa olisi ihan eri tavalla.
[/quote]
Tämä onkin uusioperhekuvioissa se ainoa "helppo" osuus. Hyvin paljon tulee myös asioita, jotka kuormittavat uutta parisuhdetta. Tarvitsee tuskin avata enempää, kaikki kyllä ymmärtävät pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon todellakin näin. Nuorena on musta-valkoinen, vanne usein kireällä. Lisäksi monet "ekat liitot" on solmittu nuorena ja suhteeseen on tullut paineita tietynlaisesta kypsymättömyydestä, usein juuri miesten puolelta.
Esimerkiksi veljeni sai ensimmäisen lapsen 20-vuotiaana silloisen 19-vuotiaan avokkinsa kanssa. Yrittivät toki parhaansa, mutta meno oli todella lapsellista, kypsymätöntä. Lasta hoitivat ihan ok, mutta laskettiin kovin tiukkaan omaa aikaa, omia biletyksiä jne. Toisen sukat väärässä paikassa olivat hirveä riidan aihe jne. Erosivat, onneksi, ja kumpikin on aikanaan sitten löytänyt uuden. (heidän välinsä ovat hyvät nykyään ja lapsi on aina ollut myös veljeni elämässä täyspainoisesti) Eksästään en tiedä tarkemmin, mutta veljeni on ainakin nyt 41-vuotiaana ihan toista maata. Rennompi, keskittyy lapsiin ja perheeseen. Ei laske omia menojaan lapsellisesti vaan suhdetta hoidetaan silllä periaatteella, että "kilpailkaa toistenne palvelemisessa". Ilta lastenvahtina rouvan ollessa työmenossa on enemmän etuoikeus kuin raskas velvollisuus, jolle pitää saada seuraavana iltana korvaus.
Ehkä kohteli paremmin. Ensimmäistä petti kuuden naisen kanssa, minua tietääkseni yhden. Nyt on kolmas vaimo kierroksessa.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on ihan samanlainen tarina kerrottavana kuin monilla tähän ketjuun kirjoittaneilla: mieheni ja minä päädyimme molemmat tosi nuorina yhteen "ihan ok" kumppanien kanssa. Kun ei paremmasta tiedä ja nuorena on vielä yleensä tosi mukautuva, ajautuu helposti suhteeseen väärin perustein, itselleen väärän ihmisen kanssa. Kun haluaa että on joku, pelkää yksin jäämistä, haluaa perustaa perheen. Molemmat myös yritimme pitää suhteet ja perheet kasassa, mutta jos liki 10 vuoden taistelun ja yrittämisen ja sinnittelyn jälkeen tuntuu siltä, että kuolee henkisesti, jos ei lähde, niin on pakko tehdä vaikeita päätöksiä. Erosimme molemmat noin 20 vuoden suhteista ja pari vuotta erosta löysimme toisemme. Vasta nyt kumpikin tietää, mitä suhde voi parhaimmillaan olla. Mieheni oli monella tapaa varmasti ihan yhtä hyvä ja huomioiva exäänsä kohtaan, mutta minun kanssani hän on "puhjennut kukkaan", kuten minäkin. Osaamme arvostaa toisiamme ihan eri tavalla. Suhdettamme on takana vasta alle 5 v eli aika näyttää, mihin kuljemme, mutta perusta on niin vahva ja henkinen sekä fyysinen yhteytemme niin voimakas, että onnistumisen edellytykset ovat ihan eri luokkaa kuin aiemmissa suhteissa. Tiedämme kumpikin, mitä haluamme sekä miten olla hyvä toiselle. Elämänarvomme ja -tapamme ovat samanlaiset jne. Olen näinä vuosina tullut paljon läheisemmäksi kuin exäni kanssa koskaan. Myös mieheni sanoo, että on vasta minun kanssani ymmärtänyt, millainen on hyvä parisuhde ja miltä rakkauden oikeasti pitää tuntua.