Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Toisen kierroksen" miehet kohtelevat puolisoitaan paremmin,
07.06.2015 |
kuin "ensimmäisen kierroksen". On aika karkea yleistys, mutta tällaisen nyt vaan olen huomannut kaveripiirissä ja palstaakin lukiessa. On kuin tokassa pitkässä suhteessa miehet pyrkisivät korjaamaan kaiken sen, mitä tekivät pieleen omien lastensa äidin kanssa. En voi olla pohtimatta, että miksi näin? Miksei sitä lasten äitiä voida kohdella hyvin, vaan vaaditaan avioero ja uusi suhde, että silmät avautuvat? Liian monta kertaa nähnyt tämän saman kuvion.
Kommentit (74)
Jaa, no jokatapauksessa liitto nro 2 päättyy vielä herkemmin eroon kuin se eka. Ihan tilastollinen fakta. Missä sitten lie vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:36"]
Jaa, no jokatapauksessa liitto nro 2 päättyy vielä herkemmin eroon kuin se eka. Ihan tilastollinen fakta. Missä sitten lie vika?
[/quote]
oliskos naiset kamalampia toisessa liitossa juoksuttaessaan miestä palvelemaan lapsiaan********?
Aloitin ensimmäisen seurustelee 17v ja parikymppisinä mentiin naimisiin ja pyöräytin muksun. Kummallakin oli paha olla mutta "kun on toi lapsi" ei uskallettu erota tarpeeksi ajoissa. Avioliitto päättyi tappeluun ja käräjiin. Nyt 30v tiedän omat tunteeni ja osaan sanoa miltä tuntuu eli olen itse onnellinen joten pystyn rakastamaan ilman ehtoja.. Niin ja nro2aviomies menossa.. Ja mitä tuohon mieheen tulee hänkin toisella kierroksella ja puhumisen tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa ;) näin yritämme välttää ensimmäisien liittojemme virheet
Ei pidä unohtaa, että toisessa liitossa ollasn usein jo päälle kolmikymppisiä! Eli kun sitten aletaan hankkia lapsia sen uuden kumppanin kanssa ollaan jo vanhempia, kypsempiä ja kokeneempia! Tiedetään kokemuksesta, että pikkulapsiaika on raskasta, vauvat itkevät, tulee huonosti nukuttuja öitä, väsymystä, lasten sairastelua. Tiedetään jo etukäteen mitä se laosiperheen arki on. Useimmille pareille kun loppukädessä se lapsiperheen ajoittainen raskaus tulee yllätyksenä.
Sanoisin, että se on se ikä, joka tuo liittoon kestävyyttä. Sekä miehet että naiset kypsyvät ja kasvavat iän myötä, tuossa neljänkympin korvilla ihminen vasta alkaa ymmärtää jotain elämästä. Näin se vaan on. Nuorena me kaikki luulemme olevamme tosi fiksuja ja elävämme just oikein ja vanhat vaan narisee miten tyhmiä nuoret on, ihan vaan koska ovat kateellisia nuoruudesta. Sitten kun itse alkaa lähestyä keski-ikää, ymmärtää miten vähän on osannut, tiennyt, ymmärtänyt. Pätee ihan kaikkeen, myös parisuhteeseen.
Nuorena ne omat halut, unelmat ja toiveet korostuu ja odottaa toiselta ihan liian paljon. Jos ja kun ongelmia tulee, alkaa syytellä toista ja odottaa hän jotenkin ihmeellisesti ymmärtää minua sanattakin ja haluaa olla hyvä ja ihana ja rakastava. Odotetaan, että puoliso tekee minut onnelliseksi. Ollaan marttyyreita ja odotetaan toiselta sitten kiitosta ja kunnioitusta. Miehet keksii sitten muuta tekemistä kun vaimo on aina kiukkuinen ja väsynyt. Naiset taas eivät ole kiinnostuneita seksistä kun ihan oikeasti ovat väsyneitä, eivätkä saa puolisolta ihailua. Noidankehä.
Kun ikää ja elämänkokemusta ja viisautta karttuu, tajuaa, että ihan itse on vastuussa omasta osastaan avioliitossa ja vain itseään voi muuttaa. Ja kun se muutos lähtee liikkeelle, alkaa kaikki muuttua vähitellen paremmaksi. Mies viihtyy paremmin vaimon seurassa, alkaa lausua kohteliaisuuksia, ottaa huomioon vaimonsa tunteet ja väsymyksen. Ja myös järjestää vaimolleen sitä lepoaikaa. Vastavuoroisesti nainen ottaa miehen huomioon, mieshän ei paljon vaadi, kunhan saa hyvää ruokaa ja seksiä. Ja ruuallakaan ei ole niin väliä ;). Molemmat huomaavat, miten hyvä olo tulee, kun tekee sitä mistä toinen ilahtuu ja vähitellen alkaa itsekin nauttimaan ja kun suhde sitä myötä paranee, ne rakasteluhalut tulevat naisellekin voimakkaiksi. Mies muuttuu auttavaiseksi, kohteliaaksi ja jopa romanttiseksi.
Ne, jotka ovat kestäneet nuoruuden sähläilyn perhemyllyssä, talonrakentamisessa ja siinä tylsässä arkirumbassa, löytävät todella suuren onnen ja rakkauden sen tutun puolison kanssa iän myötä. Monet eroavat täysin turhaan, eivät vain jaksa odottaa kymmentä vuotta tai mikä se aika nyt itse kelläkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:51"]
Sanoisin, että se on se ikä, joka tuo liittoon kestävyyttä. Sekä miehet että naiset kypsyvät ja kasvavat iän myötä, tuossa neljänkympin korvilla ihminen vasta alkaa ymmärtää jotain elämästä. Näin se vaan on. Nuorena me kaikki luulemme olevamme tosi fiksuja ja elävämme just oikein ja vanhat vaan narisee miten tyhmiä nuoret on, ihan vaan koska ovat kateellisia nuoruudesta. Sitten kun itse alkaa lähestyä keski-ikää, ymmärtää miten vähän on osannut, tiennyt, ymmärtänyt. Pätee ihan kaikkeen, myös parisuhteeseen.
Nuorena ne omat halut, unelmat ja toiveet korostuu ja odottaa toiselta ihan liian paljon. Jos ja kun ongelmia tulee, alkaa syytellä toista ja odottaa hän jotenkin ihmeellisesti ymmärtää minua sanattakin ja haluaa olla hyvä ja ihana ja rakastava. Odotetaan, että puoliso tekee minut onnelliseksi. Ollaan marttyyreita ja odotetaan toiselta sitten kiitosta ja kunnioitusta. Miehet keksii sitten muuta tekemistä kun vaimo on aina kiukkuinen ja väsynyt. Naiset taas eivät ole kiinnostuneita seksistä kun ihan oikeasti ovat väsyneitä, eivätkä saa puolisolta ihailua. Noidankehä.
Kun ikää ja elämänkokemusta ja viisautta karttuu, tajuaa, että ihan itse on vastuussa omasta osastaan avioliitossa ja vain itseään voi muuttaa. Ja kun se muutos lähtee liikkeelle, alkaa kaikki muuttua vähitellen paremmaksi. Mies viihtyy paremmin vaimon seurassa, alkaa lausua kohteliaisuuksia, ottaa huomioon vaimonsa tunteet ja väsymyksen. Ja myös järjestää vaimolleen sitä lepoaikaa. Vastavuoroisesti nainen ottaa miehen huomioon, mieshän ei paljon vaadi, kunhan saa hyvää ruokaa ja seksiä. Ja ruuallakaan ei ole niin väliä ;). Molemmat huomaavat, miten hyvä olo tulee, kun tekee sitä mistä toinen ilahtuu ja vähitellen alkaa itsekin nauttimaan ja kun suhde sitä myötä paranee, ne rakasteluhalut tulevat naisellekin voimakkaiksi. Mies muuttuu auttavaiseksi, kohteliaaksi ja jopa romanttiseksi.
Ne, jotka ovat kestäneet nuoruuden sähläilyn perhemyllyssä, talonrakentamisessa ja siinä tylsässä arkirumbassa, löytävät todella suuren onnen ja rakkauden sen tutun puolison kanssa iän myötä. Monet eroavat täysin turhaan, eivät vain jaksa odottaa kymmentä vuotta tai mikä se aika nyt itse kelläkin on.
[/quote]
Mutta ei ole mitään järkeä odottaa paskassa liitossa kymmentä vuotta. Ei mitään järkeä edes vuotta. Elämä on siihen liian lyhyt. Mielummin yksin kuin sitä jatkuvaa paskaa.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:51"]
Sanoisin, että se on se ikä, joka tuo liittoon kestävyyttä. Sekä miehet että naiset kypsyvät ja kasvavat iän myötä, tuossa neljänkympin korvilla ihminen vasta alkaa ymmärtää jotain elämästä. Näin se vaan on. Nuorena me kaikki luulemme olevamme tosi fiksuja ja elävämme just oikein ja vanhat vaan narisee miten tyhmiä nuoret on, ihan vaan koska ovat kateellisia nuoruudesta. Sitten kun itse alkaa lähestyä keski-ikää, ymmärtää miten vähän on osannut, tiennyt, ymmärtänyt. Pätee ihan kaikkeen, myös parisuhteeseen.
Nuorena ne omat halut, unelmat ja toiveet korostuu ja odottaa toiselta ihan liian paljon. Jos ja kun ongelmia tulee, alkaa syytellä toista ja odottaa hän jotenkin ihmeellisesti ymmärtää minua sanattakin ja haluaa olla hyvä ja ihana ja rakastava. Odotetaan, että puoliso tekee minut onnelliseksi. Ollaan marttyyreita ja odotetaan toiselta sitten kiitosta ja kunnioitusta. Miehet keksii sitten muuta tekemistä kun vaimo on aina kiukkuinen ja väsynyt. Naiset taas eivät ole kiinnostuneita seksistä kun ihan oikeasti ovat väsyneitä, eivätkä saa puolisolta ihailua. Noidankehä.
Kun ikää ja elämänkokemusta ja viisautta karttuu, tajuaa, että ihan itse on vastuussa omasta osastaan avioliitossa ja vain itseään voi muuttaa. Ja kun se muutos lähtee liikkeelle, alkaa kaikki muuttua vähitellen paremmaksi. Mies viihtyy paremmin vaimon seurassa, alkaa lausua kohteliaisuuksia, ottaa huomioon vaimonsa tunteet ja väsymyksen. Ja myös järjestää vaimolleen sitä lepoaikaa. Vastavuoroisesti nainen ottaa miehen huomioon, mieshän ei paljon vaadi, kunhan saa hyvää ruokaa ja seksiä. Ja ruuallakaan ei ole niin väliä ;). Molemmat huomaavat, miten hyvä olo tulee, kun tekee sitä mistä toinen ilahtuu ja vähitellen alkaa itsekin nauttimaan ja kun suhde sitä myötä paranee, ne rakasteluhalut tulevat naisellekin voimakkaiksi. Mies muuttuu auttavaiseksi, kohteliaaksi ja jopa romanttiseksi.
Ne, jotka ovat kestäneet nuoruuden sähläilyn perhemyllyssä, talonrakentamisessa ja siinä tylsässä arkirumbassa, löytävät todella suuren onnen ja rakkauden sen tutun puolison kanssa iän myötä. Monet eroavat täysin turhaan, eivät vain jaksa odottaa kymmentä vuotta tai mikä se aika nyt itse kelläkin on.
[/quote]
Mutta ei ole mitään järkeä odottaa paskassa liitossa kymmentä vuotta. Ei mitään järkeä edes vuotta. Elämä on siihen liian lyhyt. Mielummin yksin kuin sitä jatkuvaa paskaa.
[/quote]Riippuu varmasti siitä, millaista se jatkuva paska on. Jos se on väkivaltaa, alkoholismia ja pettämistä, niin silloin sitä ei todellakaan kannata kestää. Jos se on vain riitelyä ja tylsyyttä, "kasvettiin erilleen" yms, niin mun mielestä kannattaa kestää se 10 v ja vaikka pitempäänkin. Tietysti asialle voi tehdä jotain jo aiemmin, jos on valmis. Mun mielestä perhehelvetti on nimenomaan sitä, että on toinen tai kolmas liitto, lapsia useammalle miehelle / naiselle, sinun, minun ja meidän lapset, entisten puolisoitten sukulaiset jnejne. Lapset ravaa kahden kodin välillä. Pitää löytyä se tahto, mikä naimisiinmennessä luvattiin.
Parasta tietysti, jos voi parantaa liittoaan jo nuorena, harva vaan siihen on valmis. Kokemuksesta sanon, että pitkässä liitossa puolisot hioo toisistaan timantteja. Ja kun se useimmiten on niin, että vaikka puolison vaihtaa toiseen, niin ongelmat pysyvät. Voihan sitä valita yksinolonkin, joillekin sekin sopii, useimmat kuitenkin kaipaavat rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä, seksiä, tukea, ystävyyttä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni on asunut yhteensä viiden naisen kanssa yhdessä, ekat kolme 'vain' avovaimoja vaikka olikin kihloissa heistä jokaisen kanssa ja sit tuli eka aviovaimo ja sit mä (toka aviovaimo). Tiedän et mieheni joutui etsiin pitkään ennen kuin löysi "sen oikean" ja kohtelee mua tosi hyvin, ei ole pettänyt yms. kuten kaikkien muiden kanssa on tehnyt ja ollaan oltu jo kohta 5 vuotta onnellisia ja varmaan ollaanki loppuelämä onnellisia. Et joillakin se kestää ennen kuin löytää "sen oikean" mutta silti se voi löytyä!!
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:31"]
Oma mieheni on asunut yhteensä viiden naisen kanssa yhdessä, ekat kolme 'vain' avovaimoja vaikka olikin kihloissa heistä jokaisen kanssa ja sit tuli eka aviovaimo ja sit mä (toka aviovaimo). Tiedän et mieheni joutui etsiin pitkään ennen kuin löysi "sen oikean" ja kohtelee mua tosi hyvin, ei ole pettänyt yms. kuten kaikkien muiden kanssa on tehnyt ja ollaan oltu jo kohta 5 vuotta onnellisia ja varmaan ollaanki loppuelämä onnellisia. Et joillakin se kestää ennen kuin löytää "sen oikean" mutta silti se voi löytyä!!
[/quote]
Ahahhahhahha!!!
En tiedä milloin olen viimeksi nauranut näin paljon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:31"]
Oma mieheni on asunut yhteensä viiden naisen kanssa yhdessä, ekat kolme 'vain' avovaimoja vaikka olikin kihloissa heistä jokaisen kanssa ja sit tuli eka aviovaimo ja sit mä (toka aviovaimo). Tiedän et mieheni joutui etsiin pitkään ennen kuin löysi "sen oikean" ja kohtelee mua tosi hyvin, ei ole pettänyt yms. kuten kaikkien muiden kanssa on tehnyt ja ollaan oltu jo kohta 5 vuotta onnellisia ja varmaan ollaanki loppuelämä onnellisia. Et joillakin se kestää ennen kuin löytää "sen oikean" mutta silti se voi löytyä!!
[/quote]
Onko miehesi Nykänen vai Tauski???
Syy miksi ne kakkosliitot päättyy eroon: toisella on jo kuitenkin se oma elämä valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:51"]
Sanoisin, että se on se ikä, joka tuo liittoon kestävyyttä. Sekä miehet että naiset kypsyvät ja kasvavat iän myötä, tuossa neljänkympin korvilla ihminen vasta alkaa ymmärtää jotain elämästä. Näin se vaan on. Nuorena me kaikki luulemme olevamme tosi fiksuja ja elävämme just oikein ja vanhat vaan narisee miten tyhmiä nuoret on, ihan vaan koska ovat kateellisia nuoruudesta. Sitten kun itse alkaa lähestyä keski-ikää, ymmärtää miten vähän on osannut, tiennyt, ymmärtänyt. Pätee ihan kaikkeen, myös parisuhteeseen.
Nuorena ne omat halut, unelmat ja toiveet korostuu ja odottaa toiselta ihan liian paljon. Jos ja kun ongelmia tulee, alkaa syytellä toista ja odottaa hän jotenkin ihmeellisesti ymmärtää minua sanattakin ja haluaa olla hyvä ja ihana ja rakastava. Odotetaan, että puoliso tekee minut onnelliseksi. Ollaan marttyyreita ja odotetaan toiselta sitten kiitosta ja kunnioitusta. Miehet keksii sitten muuta tekemistä kun vaimo on aina kiukkuinen ja väsynyt. Naiset taas eivät ole kiinnostuneita seksistä kun ihan oikeasti ovat väsyneitä, eivätkä saa puolisolta ihailua. Noidankehä.
Kun ikää ja elämänkokemusta ja viisautta karttuu, tajuaa, että ihan itse on vastuussa omasta osastaan avioliitossa ja vain itseään voi muuttaa. Ja kun se muutos lähtee liikkeelle, alkaa kaikki muuttua vähitellen paremmaksi. Mies viihtyy paremmin vaimon seurassa, alkaa lausua kohteliaisuuksia, ottaa huomioon vaimonsa tunteet ja väsymyksen. Ja myös järjestää vaimolleen sitä lepoaikaa. Vastavuoroisesti nainen ottaa miehen huomioon, mieshän ei paljon vaadi, kunhan saa hyvää ruokaa ja seksiä. Ja ruuallakaan ei ole niin väliä ;). Molemmat huomaavat, miten hyvä olo tulee, kun tekee sitä mistä toinen ilahtuu ja vähitellen alkaa itsekin nauttimaan ja kun suhde sitä myötä paranee, ne rakasteluhalut tulevat naisellekin voimakkaiksi. Mies muuttuu auttavaiseksi, kohteliaaksi ja jopa romanttiseksi.
Ne, jotka ovat kestäneet nuoruuden sähläilyn perhemyllyssä, talonrakentamisessa ja siinä tylsässä arkirumbassa, löytävät todella suuren onnen ja rakkauden sen tutun puolison kanssa iän myötä. Monet eroavat täysin turhaan, eivät vain jaksa odottaa kymmentä vuotta tai mikä se aika nyt itse kelläkin on.
[/quote]
Mutta ei ole mitään järkeä odottaa paskassa liitossa kymmentä vuotta. Ei mitään järkeä edes vuotta. Elämä on siihen liian lyhyt. Mielummin yksin kuin sitä jatkuvaa paskaa.
[/quote]Riippuu varmasti siitä, millaista se jatkuva paska on. Jos se on väkivaltaa, alkoholismia ja pettämistä, niin silloin sitä ei todellakaan kannata kestää. Jos se on vain riitelyä ja tylsyyttä, "kasvettiin erilleen" yms, niin mun mielestä kannattaa kestää se 10 v ja vaikka pitempäänkin. Tietysti asialle voi tehdä jotain jo aiemmin, jos on valmis. Mun mielestä perhehelvetti on nimenomaan sitä, että on toinen tai kolmas liitto, lapsia useammalle miehelle / naiselle, sinun, minun ja meidän lapset, entisten puolisoitten sukulaiset jnejne. Lapset ravaa kahden kodin välillä. Pitää löytyä se tahto, mikä naimisiinmennessä luvattiin.
Parasta tietysti, jos voi parantaa liittoaan jo nuorena, harva vaan siihen on valmis. Kokemuksesta sanon, että pitkässä liitossa puolisot hioo toisistaan timantteja. Ja kun se useimmiten on niin, että vaikka puolison vaihtaa toiseen, niin ongelmat pysyvät. Voihan sitä valita yksinolonkin, joillekin sekin sopii, useimmat kuitenkin kaipaavat rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä, seksiä, tukea, ystävyyttä jne.
[/quote]
Mitä järkeä olla liitossa jossa on riitelyä, pitkää seksittömyyttä ja koti minne ei edes halua tulla? Vaikka ei olisi väkivaltaa eikä alkoholia? Siis nyt puhun siitä että toi riitely ja seksittömyys kestää vaikka vuoden ja yli?
Kun tulet kotiin niin pelkäät aina että mikä riitä siellä nyt alkaa? Kuka sellaista jaksaa? Sitä että vuoden viikonlopuista iso osa menee itkemiseen ja riitelyyn?
No sitten jos tästä päästää jossain vaiheessa ohi ja pariskunta sopii että ei riitele, niin tilanne on se että ne eivät juuri puhu. Kumpikin välttelee toisiaan kaikin keinoin. Pitäisikö tälläisessä kodissa lasten asua? Kuinka monta vuotta?
Kuinka monta vuotta esimerkiksi minun miehenä pitäisi tuollaista kestää? Olin aivan henkisen kestävyyteni äärirajoilla. Ex-vaimon kanssa riideltiin vähän väliä ja välillä se taas itsi surkeata elämäänsä ja minä jouduin sitä kuuntelemaan (joka on erittäin rankkaa. Kukaan ei jaksa kuunnella jatkuvasti itkemistä ja valittamista).
Olen erittäin seksuaallinen mutta seksiä ei ollut vuosiin. Koska Ex-vaimoa ei pätkääkään kiinnostanut.
Joten miten kauan tälläistä olisi pitänyt sietää? Eikö koti pitäisi kuitenkin olla paikka missä saa rentoutua ja rauhoittua eikä paikka missä saa koko ajan pelätä koska pommi räjähtää? Minä olen väkivallaton ihminen mutta pakko myöntää että kun toinen koko ajan riehuu ja valittaa (minä yritin suorastaan paeta tilannetta mm. omaan toimisto huoneeseeni koska minä EN halua riidellä.) niin alitajunnassa rupesi jopa tulemaan ajatuksia että turpa kiinni tai minä lyön.
Siinä vaiheessa tajusin että tästä on pakko päästä pois. Olisin tullut hulluksi. Kukaan EI kestä sitä kun aamusta iltaan henkisesti painostetaan eikä saa olla rauhassa.
Olihan meillä joskus viikkojakin jolloin ei ollut riitoja mutta silloin ei puhuttu juuri mitään. Rakastin ja rakastan edelleen kyseistä naista mutta en olisi jatksanut sitä enää hetkeäkään.
Silloinkin kun emme riidelleet hän sai minut tuntemaan syyllisyyttä ja tietenkin olin moneenkin syyllinen mutta ei ole ihmiselle terveellistä olla vuosia tilanteessa missä häntä koko ajan muistutetaan ja syytetään virheistään ja samalla vielä haukutaan. Samalla kun kyseinen nainen oli tehnyt minua kohtaan asioita väärin niin tilanne oli liikaa.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:44"]
Syy miksi ne kakkosliitot päättyy eroon: toisella on jo kuitenkin se oma elämä valmiina.
[/quote]
Minusta avioliittoa ei pitäisi ikinä solmia ennenkuin kummallakin on oma elämä ensiksi. Tällä tarkoitan että on koulutus, ura ja vähän elämää takana. Koska se liitto ei saa olla sellainen pakko eikä pakopaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut omassa isässäni tämän. Vanhempieni suhde oli helvettiä, isäni oli väkivaltainen äitiäni kohtaan. Itse asiassa näin juuri viime yönä painajaista, jossa he tappelivat todella väkivaltaisesti. En tiedä miksi näin kyseistä unta, sillä nykyään he tulevat hyvin toimeen ja noista kauheuksista on aikaa melkein kymmenen vuotta. Nyt isäni on ollut uuden naisen kanssa kahdeksan vuotta ja heillä on yhteinen lapsikin. Uuden naisen kanssa ei ole ollut väkivaltaisia tappeluita. N19
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:31"]
Mies tuo onnea ?? Kyllä se onni ja onnellisuus täytyy lähteä itsestä. Toinen ei ole siitä vastuussa.
[/quote]
Olipa tyhmästi sanottu. Totta kai toisesta saa olla onnellinen. Ihan sama miten sen ilmaisee, joko niin että se toisesta onnelliseksi tuleminen lähtee itsestä tai että toinen tuo onnea. Ei nuo kaksi ole toisensa poissulkevat, vaan vahvistavat toisiaan.
Minun mieheni rupesi olemaan hyvä parisuhteessa vasta neljännellä kierroksella :D Tai ainakin, mitä olen exien kanssa puhunut, niin ennen mieheni ei todellakaan ollut mikään helmi. Hyvin tuo kuitenkin on kehittynyt elämässään. Jos erotaan, niin tuo on seuraavan kanssa varmaan timantti kultareunuksilla ;)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:36"]
Jaa, no jokatapauksessa liitto nro 2 päättyy vielä herkemmin eroon kuin se eka. Ihan tilastollinen fakta. Missä sitten lie vika?
[/quote]
minä olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että toisella kerralla on vain niin helppo erota jo. Se kynnys puuttuu, ja jos yhtään toinen kohtelee huonosti, niin sitä lähtee eikä niele.
Itse olin 20 vuotta aviossa päättäen olla eroamatta koskaan. Kun miehen salasuhde paljastui, niin ero oli vaikea. Vaika mies oli käyttänyt henkistä väkivaltaa aiemminkin. Nyt tiedän, että tällä kerralla se ei olisi yhtään niin vaikea. Nykyisen miehen ei tarvitse minulle montaa rumaa sanaa sanoa, niin meikä lähtee...
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:51"]
Sanoisin, että se on se ikä, joka tuo liittoon kestävyyttä. Sekä miehet että naiset kypsyvät ja kasvavat iän myötä, tuossa neljänkympin korvilla ihminen vasta alkaa ymmärtää jotain elämästä. Näin se vaan on. Nuorena me kaikki luulemme olevamme tosi fiksuja ja elävämme just oikein ja vanhat vaan narisee miten tyhmiä nuoret on, ihan vaan koska ovat kateellisia nuoruudesta. Sitten kun itse alkaa lähestyä keski-ikää, ymmärtää miten vähän on osannut, tiennyt, ymmärtänyt. Pätee ihan kaikkeen, myös parisuhteeseen.
Nuorena ne omat halut, unelmat ja toiveet korostuu ja odottaa toiselta ihan liian paljon. Jos ja kun ongelmia tulee, alkaa syytellä toista ja odottaa hän jotenkin ihmeellisesti ymmärtää minua sanattakin ja haluaa olla hyvä ja ihana ja rakastava. Odotetaan, että puoliso tekee minut onnelliseksi. Ollaan marttyyreita ja odotetaan toiselta sitten kiitosta ja kunnioitusta. Miehet keksii sitten muuta tekemistä kun vaimo on aina kiukkuinen ja väsynyt. Naiset taas eivät ole kiinnostuneita seksistä kun ihan oikeasti ovat väsyneitä, eivätkä saa puolisolta ihailua. Noidankehä.
Kun ikää ja elämänkokemusta ja viisautta karttuu, tajuaa, että ihan itse on vastuussa omasta osastaan avioliitossa ja vain itseään voi muuttaa. Ja kun se muutos lähtee liikkeelle, alkaa kaikki muuttua vähitellen paremmaksi. Mies viihtyy paremmin vaimon seurassa, alkaa lausua kohteliaisuuksia, ottaa huomioon vaimonsa tunteet ja väsymyksen. Ja myös järjestää vaimolleen sitä lepoaikaa. Vastavuoroisesti nainen ottaa miehen huomioon, mieshän ei paljon vaadi, kunhan saa hyvää ruokaa ja seksiä. Ja ruuallakaan ei ole niin väliä ;). Molemmat huomaavat, miten hyvä olo tulee, kun tekee sitä mistä toinen ilahtuu ja vähitellen alkaa itsekin nauttimaan ja kun suhde sitä myötä paranee, ne rakasteluhalut tulevat naisellekin voimakkaiksi. Mies muuttuu auttavaiseksi, kohteliaaksi ja jopa romanttiseksi.
Ne, jotka ovat kestäneet nuoruuden sähläilyn perhemyllyssä, talonrakentamisessa ja siinä tylsässä arkirumbassa, löytävät todella suuren onnen ja rakkauden sen tutun puolison kanssa iän myötä. Monet eroavat täysin turhaan, eivät vain jaksa odottaa kymmentä vuotta tai mikä se aika nyt itse kelläkin on.
[/quote]
amen.
Toiset liitot loppuvat siksi nopeampaa, koska ei kestetä sitä "minun lapset ja sinun exäsi lapset ja meidän yhteinen rakkausrusina ja kuka on vastuussa kenestäkin"
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:31"]
Mies tuo onnea ?? Kyllä se onni ja onnellisuus täytyy lähteä itsestä. Toinen ei ole siitä vastuussa.
[/quote]
Miten tämä kommentti nyt liittyi mihinkään?