"Toisen kierroksen" miehet kohtelevat puolisoitaan paremmin,

Usein se vaan vaatii sen. Ja toisella kerralla osataan ehkä valita paremmin sopivan puolison.

Allekirjoitan tuon osoittain. Osaltani tähän on johtanut se, että uudella kierroksella parinvalinta on tehty eri pohjalta. Ymmärsin olla lähtemättä uudelleen suhteeseen ihmisen kanssa, jonka luonne, elintavat, ja arvot poikkeavat liikaa omistani. Ei tarvitse enää vääntää riitaa jokaisesta haarukan piikistä, ja molemmat tiedostavat että mitä hyvän parisuhteen eteen on tehtävä. Löytyi tasapaino ja on hyvä olla, joka johtaa siihen uutta kumppania kohtelee paremmin, vaikka ihan tuosta ei ole pohjimmiltaan ole kyse. Helppo kohdella hyvin kun tulee arvostetuksi ja saa läheisyyttä.

No joo. Oikeasti toiset liitot päättyvät eroon todennäköisemmin kuin ensimmäiset. Joten luultavasti se koko ikänsä saman puolison kanssa pärjäävä kohtelee puolisoaan kaikkein parhaiten.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:42"]

kuin "ensimmäisen kierroksen". On aika karkea yleistys, mutta tällaisen nyt vaan olen huomannut kaveripiirissä ja palstaakin lukiessa. On kuin tokassa pitkässä suhteessa miehet pyrkisivät korjaamaan kaiken sen, mitä tekivät pieleen omien lastensa äidin kanssa. En voi olla pohtimatta, että miksi näin? Miksei sitä lasten äitiä voida kohdella hyvin, vaan vaaditaan avioero ja uusi suhde, että silmät avautuvat? Liian monta kertaa nähnyt tämän saman kuvion.

[/quote]

Samaa monesti pohtinut. Mutta asia varmaan menee juuri siksi näin, että ihmisen elämässä on kolme suhdetta. Nuoruuden huima rakkaus. Puoliso, kenen kanssa tehdään lapset. Aikuinen rakkaus, missä tärkeintä on parisuhde.

Joillain on onni elää yhdessä suhteessa nämä kaikki suhteet. Toiset käyvät läpi kolme suhdetta ja siinä kolmannessa osaavat elää arvostaen toista, koska toinen valitaan kumppaniksi, eikä lasten isäksi tai äidiksi.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:46"]

Luultavasti ensimmäisen kierroksen parisuhteessa on ollut jotain häikkää. T:Einstein

[/quote]

Niin. Se "häikkä" voi esimerkiksi olla se, että mies ei ole henkisesti valmis perhe-elämään. Huitelee jossain omissa menoissaan ja käy välillä kotona kääntymässä. Lasta hoidetaan se minimi, jonka puoliso vaatii ja puolisolle ei osoiteta enää rakkautta ja hellyyttä, koska sehän on nyt vaan äiti ja kotitalouskone. Kuvitellaan, että noin voi jatkaa hamaan tappiin asti.

Sitten kun se ero tulee, niin miehelle tulee epätoivo siitä, että nyt pitäisi saada tämä seuraava juttu kestämään. Hän ottaa siis ihan tietoisesti ihan eri lähestymistavan suhteeseen, vaikka olisi voinut tehdä sen jo edellisen suhteen aikana. Näkee uuden puolisonsa tasavertaisena kumppanina, rakastettuna, ihmisenä, jota pitää huomioida, jotta hän voisi hyvin.

Paljon tarinoita, jotka toistaa tätä samaa kaavaa. Se on mielestäni surullista. ap

Niin voi käydä jos mies on oppinut omista virheistään mutta paljon riippuu myös uudesta parisuhteesta ja sen toimivuudesta. Eka suhde on vain ollut huonompi ja toinen suhde parempi. 

Kyllä parisuhde on aina kahden kauppa, ei siinä ainoastaan toinen "kohtele" vaan molemmat ovat yhtä lailla osallisia. Siis jos puhutaan toimivasta parisuhteesta.

Itse olen ainakin huomannut että olen nykyisessä parisuhteessa ns. parempi kuin edellisissä. Eli kai sitä vaan virheistään oppii. Monesti ne virheet on liitossa tehty jo niin, että ei pysty enää siitä korjaamaan. Seuraavassa suhteessa taas osaa purkaa ne jo ennen kuin menee liian solmuun.

Yksi syy voisi olla se, että parisuhteissa virheistään oppii. Minulla on takana muutama vuoden mittainen suhde ennen tätä nykyistä miestäni, ja olen oppinut valtavasti jo niiden aikana - itsetuntemusta, kriisien selvittämistä, parisuhteen hoitamista. 

Miehellä ei ollut pitkiä suhteita takana, ja olemmekin joutuneet tekemään aika paljon töitä tiettyjen juttujen suhteen, kun kulmia on hiottu yhteen. Voisin kuvitella että jos tämä päättyisi eroon ja mies löytäisi uuden naisen, olisi iso osa parisuhdetyöstä tehty jo valmiiksi, ja voisi sitten keskittyä muihin juttuihin heti. 

Minä itse ekassa avioliitossani olin kamala! Halusin häät, talon, lapsia paljon pienellä ikäerolla ja ihan sama mitä toinen oli mieltä, hän vaan "oli siinä". Olipa yllätys että erottiin.

nyt toisessa avioliitossani pääasia on puolisoni. Pyrin huomiomaan ja rakastamaan, kysyn toiselta mielipidettä, pidän kuin kukkaa kämmenellä. Toki sekin vaikuttaa että lapset on kaikki yläasteiässä eikä ole enää mitään muuta stressiä elämässä kuten esim. talonrakennus.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:42"]

kuin "ensimmäisen kierroksen". On aika karkea yleistys, mutta tällaisen nyt vaan olen huomannut kaveripiirissä ja palstaakin lukiessa. On kuin tokassa pitkässä suhteessa miehet pyrkisivät korjaamaan kaiken sen, mitä tekivät pieleen omien lastensa äidin kanssa. En voi olla pohtimatta, että miksi näin? Miksei sitä lasten äitiä voida kohdella hyvin, vaan vaaditaan avioero ja uusi suhde, että silmät avautuvat? Liian monta kertaa nähnyt tämän saman kuvion.

[/quote]

Samaa monesti pohtinut. Mutta asia varmaan menee juuri siksi näin, että ihmisen elämässä on kolme suhdetta. Nuoruuden huima rakkaus. Puoliso, kenen kanssa tehdään lapset. Aikuinen rakkaus, missä tärkeintä on parisuhde.

Joillain on onni elää yhdessä suhteessa nämä kaikki suhteet. Toiset käyvät läpi kolme suhdetta ja siinä kolmannessa osaavat elää arvostaen toista, koska toinen valitaan kumppaniksi, eikä lasten isäksi tai äidiksi.

[/quote]

Kyllä se näin varmasti on. Ongelma vain on se, että ihmiset eivät itse tunnista näitä käyttäytymismallejaan. Ja toinen ongelma on se, että naiselle tämä prosessi on huomattavasti raskaampi, koska nainen on eron tullessa usein päävastuussa lapsista. Ei ole helppoa etsiä uutta puolisoa pienten lasten äitinä, jota ei ole kunnioitettu edellisessä suhteessa. ap

Asun kakkosessa. Pidän muutenkin kakkosesta enemmän.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:52"]

No joo. Oikeasti toiset liitot päättyvät eroon todennäköisemmin kuin ensimmäiset. Joten luultavasti se koko ikänsä saman puolison kanssa pärjäävä kohtelee puolisoaan kaikkein parhaiten.

[/quote]

Tämä on fakta.

Tosin tiedän miehiä, jotka todellakin ovat ottaneet opiksi mutta useimmiten niin, että ymmärtävät vihdoin, ettei asia naista vaihtamalla parane vaan omaa käytöstään muuttamalla. Esim. veljeni on nyt tunnustanut, ettei ensimmäisessä liitossa ollut loppupeleissä mitään isoa vialla ja että hän vain sattui olemaan liian itsekäs ja lapsellinen perherooliin sillä kerralla. Toisessa liitossa alkoi samat ongelmat, kun lapsia syntyi, mutta nyt veli tajusikin, että on muutettava omaa asennetta eikä lähdettävä jälleen etsimään uutta naista.

En tiedä, kohteleeko mies paremmin minua kuin exäänsä, mutta sen tiedän, että sovimme paremmin yhteen. Ja senkin, että rakastaa minua enemmän. Vielä kymmenen vuoden jälkeenkin on sitä mieltä, ettei exänsä kanssa yhteen mennessään edes tuennyt, miltä oikea rakkaus tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:52"]

No joo. Oikeasti toiset liitot päättyvät eroon todennäköisemmin kuin ensimmäiset. Joten luultavasti se koko ikänsä saman puolison kanssa pärjäävä kohtelee puolisoaan kaikkein parhaiten.

[/quote]

Tai sitten se joka on toisen puolison kanssa osaa jo arvostaa omaa onneaan eikä vaan hyväksy enää kaikkea paskaa mitä tarjotaan. Todella moni pitkään avioliitossa ollut hyväksyy kaiken paskan vaan sen takia että liitto pysyisi kasassa eikä tulisi riitaa. Minusta ihmisen pitää olla onnellinen ja sitä pitää tavoitella. Jos se puoliso ei ole enää sellainen että se tuo enemmän onnea kuin vie sitä niin se pitäisi jättää. Todella moni pitkässä suhteessa oleva ei näin tee. 

Moni hyväksyy seksittömän liiton vaikka itsellä olisi vielä haluja, moni jopa suostuu siihen että pariskunnasta tulee melkein kämppäkaveri eikä aviokumppani. Kuitenkaan ei erota. Missä järki?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:42"]

kuin "ensimmäisen kierroksen". On aika karkea yleistys, mutta tällaisen nyt vaan olen huomannut kaveripiirissä ja palstaakin lukiessa. On kuin tokassa pitkässä suhteessa miehet pyrkisivät korjaamaan kaiken sen, mitä tekivät pieleen omien lastensa äidin kanssa. En voi olla pohtimatta, että miksi näin? Miksei sitä lasten äitiä voida kohdella hyvin, vaan vaaditaan avioero ja uusi suhde, että silmät avautuvat? Liian monta kertaa nähnyt tämän saman kuvion.

[/quote]

Samaa monesti pohtinut. Mutta asia varmaan menee juuri siksi näin, että ihmisen elämässä on kolme suhdetta. Nuoruuden huima rakkaus. Puoliso, kenen kanssa tehdään lapset. Aikuinen rakkaus, missä tärkeintä on parisuhde.

Joillain on onni elää yhdessä suhteessa nämä kaikki suhteet. Toiset käyvät läpi kolme suhdetta ja siinä kolmannessa osaavat elää arvostaen toista, koska toinen valitaan kumppaniksi, eikä lasten isäksi tai äidiksi.

[/quote]

No onhan se aika säälittävä tyyppi joka valitsee lastensa isäksi/äidiksi eri ihmisen kun oman kumppaninsa? 

Tuollaisella tyypillä joka on toitottanut rakkauttaan jo usealle ihmiselle ei tee yhtään mitään. Koska sen sanoihin ei voi luottaa pätkääkään. Se on jo todistanut että niillä sanoilla ei ole merkitystä

No ei se kyllä ole ihan noin mustavalkoista. Ihan niinkuin se mies olisi ainoa, joka siinä suhteessa tekee mitään? Halojaa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:42"]

kuin "ensimmäisen kierroksen". On aika karkea yleistys, mutta tällaisen nyt vaan olen huomannut kaveripiirissä ja palstaakin lukiessa. On kuin tokassa pitkässä suhteessa miehet pyrkisivät korjaamaan kaiken sen, mitä tekivät pieleen omien lastensa äidin kanssa. En voi olla pohtimatta, että miksi näin? Miksei sitä lasten äitiä voida kohdella hyvin, vaan vaaditaan avioero ja uusi suhde, että silmät avautuvat? Liian monta kertaa nähnyt tämän saman kuvion.

[/quote]

Samaa monesti pohtinut. Mutta asia varmaan menee juuri siksi näin, että ihmisen elämässä on kolme suhdetta. Nuoruuden huima rakkaus. Puoliso, kenen kanssa tehdään lapset. Aikuinen rakkaus, missä tärkeintä on parisuhde.

Joillain on onni elää yhdessä suhteessa nämä kaikki suhteet. Toiset käyvät läpi kolme suhdetta ja siinä kolmannessa osaavat elää arvostaen toista, koska toinen valitaan kumppaniksi, eikä lasten isäksi tai äidiksi.

[/quote]

Kyllä se näin varmasti on. Ongelma vain on se, että ihmiset eivät itse tunnista näitä käyttäytymismallejaan. Ja toinen ongelma on se, että naiselle tämä prosessi on huomattavasti raskaampi, koska nainen on eron tullessa usein päävastuussa lapsista. Ei ole helppoa etsiä uutta puolisoa pienten lasten äitinä, jota ei ole kunnioitettu edellisessä suhteessa. ap

[/quote]

Se äiti on ihan yhtä usein se joka ei kunnioita toista. Naurettavaa AP toi sinun naisten jalustalle nostaminen. Naiset ovat vähintäänkin yhtä pahoja suhteissa kuin miehetkin ja aivan yhtä vastuuttomia kuin miehetkin. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:46"]

Luultavasti ensimmäisen kierroksen parisuhteessa on ollut jotain häikkää. T:Einstein

[/quote]

Niin. Se "häikkä" voi esimerkiksi olla se, että mies ei ole henkisesti valmis perhe-elämään. Huitelee jossain omissa menoissaan ja käy välillä kotona kääntymässä. Lasta hoidetaan se minimi, jonka puoliso vaatii ja puolisolle ei osoiteta enää rakkautta ja hellyyttä, koska sehän on nyt vaan äiti ja kotitalouskone. Kuvitellaan, että noin voi jatkaa hamaan tappiin asti.

Sitten kun se ero tulee, niin miehelle tulee epätoivo siitä, että nyt pitäisi saada tämä seuraava juttu kestämään. Hän ottaa siis ihan tietoisesti ihan eri lähestymistavan suhteeseen, vaikka olisi voinut tehdä sen jo edellisen suhteen aikana. Näkee uuden puolisonsa tasavertaisena kumppanina, rakastettuna, ihmisenä, jota pitää huomioida, jotta hän voisi hyvin.

Paljon tarinoita, jotka toistaa tätä samaa kaavaa. Se on mielestäni surullista. ap

[/quote]

Kyllä, täsmälleen näin meni meillä. Mies ei tehnyt kotona yhtään mitään kun meillä oli pienet lapset, huiteli omissa menoissaan eikä paljon tulevaisuutta miettinyt. Nyt lasten mukaan tekee ihan kaiken, siivoaa, käy kaupassa, laittaa ruuan ja uusi vaimo ei tee mitään, harrastaa paljon jne. On kovin herkkänä mitä uusi puoliso on mieltä ja koittaa miellyttää tätä kaikin tavoin. Jos olisi ollut tuollainen kun olimme yhdessä, suhde olisi tuskin päättynyt eroon. Sensijaan oli hvin itsekäs ja piti minua itsestäänselvyytenä.

Kyllähän tämä on itsestään selvää. Toisella kierroksella ollaan vanhempia, kypsempiä ja opittu omista virheistä. Itsekin kohtelen miehiä paremmin nyt kolmekymppisenä.

Mies tuo onnea ?? Kyllä se onni ja onnellisuus täytyy lähteä itsestä. Toinen ei ole siitä vastuussa.