Miksi kansainvälisiä nimiä pidetään "liian hienoina" suomalaisille?
En keksinyt parempaa otsikkoa. Monesti saa kuulla rajua arvostelua näistä "Cecilia Möttösistä". Ensin alkaa juurikin tuo piruilu sukunimestä, aivan kuin kaikilla suomalaisilla olisi tuollainen sukunimi ja toisaalta pitääkö antaa omasta mielestään ruma etunimi että se sopii ns vaatimattomaan sukunimeen? Toisaalta taas, vähän koreampi nimi ei todellakaan ole mikään uusi juttu - katso reilu sata vuotta vanhoja syntymä/kuolintietoja, löydät sieltä Charlotan, Matildan, Adelen, Valentinin, Fransin ja Felixin. Useammankin. Mikä on muuttunut kun pidetään hienosteluna, jos antaa oikein ulkomaalaisen nimen? Eiköhän lähes kaikki nimet ole kansainvälistä perää.
Kommentit (60)
No ne vanhat kirkonkirjojen nimet ei ole samoja mitä henkilö oikeasti käytti. Ne on vaan kirjoitettu kirjoihin ruotsalaisittain. Esim. mun suvun Viljo oli kirkonkirjassa William, Heikki oli Heinrich, Venla oli kirjoitettu Vendlaksi ja Etti Edithiksi. Lotta oli Charlotta. Ei henkilö läheskään aina edes tiennyt oman nimensä kirjoitusasua, moni oli lukutaidoton.
Möttönen on ollut entisenä tai nykyisenä nimenä yhteensä 1926 suomalaisella. Ei siis suikaan kaikilla...
Donna. Ja sukunimi nyt sit oli mikä oli.. Tosin siinä ei ole mitään hienoa. Vaikka sitä kai yritetty hakee. Lähinnä vaan naurattaa.
Vierailija kirjoitti:
Donna. Ja sukunimi nyt sit oli mikä oli.. Tosin siinä ei ole mitään hienoa. Vaikka sitä kai yritetty hakee. Lähinnä vaan naurattaa.
Mikä siinä naurattaa? D-kirjain?
En pidä hienosteluna. Jos nimi sopii suomenkieleen eli lausutaan kuten kirjoitetaan niin ihan normaali nimiä ovat.
Sama kuin jos osaa englantia, on joidenkin mielestä tarkoituksella hienostelemassa, tai mikä tahansa syy, minkä kuulija kokee kolahtavan itseensä. Suomalaiset ovat semmoisia.
Miksi ei voisi antaa tavallisia suomalaisia nimiä? Kaikkien tarvi olla sitä samaa Ceciliaa… Ja se kirjoitettaisiin. oneen otteeseen Sesiliana.
Tosin nykyäänhän ne nimet on tolppaa, myrskyä, sumua ja pilkkua.
Mitä sinä siitä mitä muut ajattelee. Annat nimeksi Cecilia Jade-Charlotta Möttönen jos siltä tuntuu.
Paula, Heidi, Hanna, Maria...
Kansainvälisiä nimiä. Mikä niissä on ongelmana?
Äitini s. 1923 nimi oli Armida,
veljensä oli Leander.
Sukunimi oli otettu asuinpaikan mukaan. Sukututkimus tehty 1500 luvulle asti ja siitä löytyy lisää näitä outoja nimijä.
Olen miettinyt miten pohjois-suomalainen maanviljelijäperhe löysi tuon Armida nimen?
Se on Rossinin oopperan nimi.
Tiettävästi sähköttömässä talossa ei oopperaa harrastettu.
Vierailija kirjoitti:
Tulin otsikon nähtyäni sanomaan, että jos sukunimi on Möttönen... ja siinähän se Möttönen oli heti aloituksessa.
Hah sama! Mutta Möttösen sijaan Cecilia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donna. Ja sukunimi nyt sit oli mikä oli.. Tosin siinä ei ole mitään hienoa. Vaikka sitä kai yritetty hakee. Lähinnä vaan naurattaa.
Mikä siinä naurattaa? D-kirjain?
No se sukunimi. MIETI
Koska se Cordelia Pöntinen nyt vain on koomisen kuuloinen nimi ja tuo heti mieleen muhkean,tatuoidun mamman mylvimässä kaupungin vuokrakämpän parvekkeella rööki suussa "Kordelia!" Samalla,kun 6 kerrosta alempana leopardikuosiin verhottu pikkurinsessa heittelee autoja kivillä.
Vierailija kirjoitti:
Paula, Heidi, Hanna, Maria...
Kansainvälisiä nimiä. Mikä niissä on ongelmana?
Siitä kansainvälisyydestä on myös haittaa, kun Suomessa nuokin nimet sanotaan eri tavalla kuin muualla. Aina saa kuulla oman nimensä väärin lausuttuna.
Vierailija kirjoitti:
No ne vanhat kirkonkirjojen nimet ei ole samoja mitä henkilö oikeasti käytti. Ne on vaan kirjoitettu kirjoihin ruotsalaisittain. Esim. mun suvun Viljo oli kirkonkirjassa William, Heikki oli Heinrich, Venla oli kirjoitettu ja Etti Edithiksi. Lotta oli Charlotta. Ei henkilö läheskään aina edes tiennyt oman nimensä kirjoitusasua, moni oli lukutaidoton.
Isoäitini (s. 1896) nimen kirkonkirjoissa oleva kirjoitusmuoto selvisi vasta hänen kuoltuaan vuonna 1989. Hänen virallseksi nimeksi oli luultu kirjoitusmuodoltaan hieman erilaista.
Kaikki käy. Nimetkin ovat muoti tuotteita. Tänä vuonna muodissa ja ensi vuonna pois muodista, kuten vaatteet. Itselläni on suomalainen etunimi ja ulkomaalainen sukunimi. Kummastakaan ei ole ollut haittaa koskaan.
On paljon suomalaisia, jotka eivät joko osaa tai halua lausua oudompia nimiä oikein. Eri murrealueilla dissataan erilaisia äänteitä, joten Robert on helposti Roopertti ja Danielista tulee Taniel tai Taneli.
Entäpä Tonna, p.o. Donna ja Vilippa, p.o. Filippa. Jne jne. En minä ainakaan halua, että lapseni nimi väännetään tyhmänkuuloiseksi suomalaisjunttiversioksi.
Tulin otsikon nähtyäni sanomaan, että jos sukunimi on Möttönen... ja siinähän se Möttönen oli heti aloituksessa.