Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan surkeat isovanhemmat
15.08.2008 |
Käykääpäs lukemassa ja kertokaa oletteko samoilla linjoilla. Me ainakin olemme.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=45000000…
Kommentit (112)
täysikasvuiseksi. Velkaa ei tarvitse tuntea. Vanhempiani korkeintaan ohi mennen moikkaan, kun on laitoksessa. Yhtään eivät ole olleet elämässäni läsnä muutettuani omilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa että tämä ketjun aloitus oli kaiken palstan turhuuden joukossa paras ja asiallisin juttu aikoihin. Ja tekstistä päätellen vielä miehen kirjoittama?
t. Täälläkin yksi väsynyt äiti, jota omat vanhemmat muistaa lähinnä postikortilla kanarialta.
Meidän lasten molemmat isoäidit ovat mahtavan auttavaisia ja aktiivisia, iso kiitos siitä heille! On ollut lukemattomia tilanteita, ettemme olisi oikein mitenkään selvinneet ilman heidän apuaan. Kun tästä joskus sanoin äidilleni, hän totesi vain, että olettaa saavansa vastapalveluksen sitten joskus vanhana. Ja niin todella aionkin pitää hänestä yhtä hyvää huolta kuin mitä hän on minusta pitänyt. Nykyään vain tuntuu joidenkin käsitys olevan, että lapset ja vanhukset hoitaa laitos, omaisten ei tarvitse pistää tikkua ristiin, ellei nimenomaan satu huvittamaan.
se ei useinkaan ole pelkästään sen lapsen aikaansaannosta ja silloin sitä
Mutta silti, tiedän monia ihmisiä, joilla on ollut hyvin vaikeat välit vanhempiinsa, ja silti tiukan paikan tullen niistä vanhemmista kuitenkin huolehditaan. Aika harvalla onneksi riittää pokkaa jättää toinen ihan oman onnensa nojaan.
aina talvella 4 kuukaudeksi ulkomaille. Siis hävytöntä kun mulla on pienet lapset ja ei saada miehen kans koskaan parisuhdeaikaa. Mikä helvetin oikeus isovanhemmilla on mennä jonnekin aurinkorannalle kahdestaan. He on oman aikansa saaneet ja voisivat nyt ajatella minuakin hiukan.
Ap.lta todella hyvä aloitus.
En ole ennen av.ta kuullut mistään, että lapsia tehdään sen varaan, että isovanhemmat jää kohta eläkkeelle ja hoitaa ne.
Av opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ennen av.ta kuullut mistään, että lapsia tehdään sen varaan, että isovanhemmat jää kohta eläkkeelle ja hoitaa ne.
Av opettaa.
-- Mutta täähän on AV:a parhaimmillaan, kamalaa yleistämista ja musta-valkoajattelua! Juu haluan että vanhempani hoitavat MINUN LAPSENI TÄYSIN. En halua ottaa heistä mitään vastuuta! *näinhän se menee*
En ole ennen av.ta kuullut mistään, että lapsia tehdään sen varaan, että isovanhemmat jää kohta eläkkeelle ja hoitaa ne.
Av opettaa.
Kukahan tässä keskustelussa on noin sanonut?
Olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä, tosin silmään pisti tuo parisuhdeaika ja leffareissut. Meillä kun isovanhempien apua tarvitaan pääasiassa sairastapauksissa, tai kun esim. muutettiin/ remontoitiin jne. Tai jos menen vaikka itse hammaslääkäriin. Tosi harvoin ollaan oltu miehen kanssa missään kaksin.. Mutta ihanat isovanhemmat ovat kyllä aina olleet valmiita auttamaan ja ovatkin olleet taivaan lahjoja monet kerrat. En oikein tajua tuota surullista asennetta, että kun kerran on lapsia synnyttänyt, ne on itse pystyttävä vaikka hampaat irvessä hoitamaan. Minulla taitaakin olla pikkuisen yhteisöllisempi maailmankuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isovanhempien työn lisäksi pitäis hoitaa sitten vielä lapsenlapsia?? Meitinkin mummilla niitä "vaan" 6. Apua saa jos tarvii, muuten ei viitsi vaivata! Ei oo mummien tehtävä olla hoitajia!
On sääli, että sukuverkostot on monilla ajettu täysin alas. Suomenruotsalaisethan ovat tutkimusten mukaan onnellisempia kuin muut suomalaiset. Yksi syy tähän on sukurakkaus = se että ollaan suvun kanssa tekemisissä.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Koska vanhempani eivät ole kiinnostuneita minun elämästäni, en ole kiinnostunut heidän elämästään. Eikö ihmissuhde ole kahden kauppa. Saavat vanhainkodista paikat hankkia itse enkä aio olla millään tavalla osallinen heidän vanhuuttaan. Sitä saa mitä tilaa. Harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ymmärrän toki että kuuden lapsen mummolla riittää vähemmän aikaa lasta kohden kuin vaikka kahden lapsen mummolla mutta kyllä jotain kunnianhimoa lastenlasten suhteen pitäisi olla kaikilla isovanhemmilla. Päivittäinen hoitaja on eri asia kuin tukihenkilö vanhemmille silloin tällöin.
Tuntuu vaan siltä, että katkerat "oman onnensa varaan jätetyt vanhemmat" ovat näitä kärkkäimpiä Do_it_all_by_yourself_in_every_case -paskiaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten itse olette kohdelleet omia vanhempianne?
Jos olette murrosiässä nyhtäneet vanhemmiltanne voimat pois ja sen jälkeen opiskeluaikaan rahat ja maksattaneet häät yms. vanhempanne voivat olla teihin niin väsyneitä, etteivät jaksa enää. Varsinkin jos ette ole pitäneet yhteyttä vuosiin. Vasta sitten kun tarvitaan lastenhoitoapua, muistetaan, että jippii, mullahan on äiti, joka on nyt mummo ja siksi ilmainen lastenhoitoautomaatti.
Asiaa voi ajatella näinkin päin. Niin rumasti täällä puhutaan omista vanhemmista ja anopeista, etten yhtään ihmettele, etteivät he halua lisätyötä teidän lapsistanne enää, eivätkä pidä yhteyttä. Siunaavat varmaan sen, että vihdoin saavat elää omaa elämää.
Isovanhemmat asuivat poikansa ja miniänsä luona. Poika elätti heidät ja miniä ruokki, vaatetti ja auttoi. Isovanhemmat hakivat lapsen päivällä koulusta ja hoisivat kunnes vanhemmat tulivat töistä. Eikä kukaan tuntenut itseään riistetyksi, koska niin sen asian siellä kuuluukin mennä.
Suomessa jokaisen kuuluu pärjätä ihan omillaan, edes puolisoa ei saisi vaivata. Ja jos ei pärjää niin ainahan voi listiä lapset ja itsensä. Niinhän se nykyään menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan että muutetaan omaa käyttäytymistä. Tavataan niitä isovanhempia yhdessä muutenkin kuin silloin kun tarvitaan apua, tehdään heille kivoja juttuja.
On jännä, miten moni nuori aikuinen ei ajattele vanhempiaan ihmisinä, joilla on omia tarpeita, vaan mietitään pelkästään, mitä se vanhempi tekee minun eteeni. Odotetaan passausta ja palvelua kuin pikkulapset.
Tähänkin hän suostuu noin 1kerta/2-3kk. Sitten hän jaksaa koko ajan moittia, miten en valmista ruokia aina alusta lähtien, en tiskaa tarpeeksi usein (ei konetta meillä), en ulkoile lasten kanssa 2 kertaa päivässä, miten meillä on sotkuista kun tavaroita (leluja) pitkin lattioita, jne.... moitteiden lista on loputon, kehua ja kannustusta en ole koskaan kuullut.
t. kahden lapsen yh-äiti, opiskelija ja työssäkäyvä, joka kuitenkin hoiti lapset kotona 3-vuotiaiksi
okei, meni vähän OT, mutta paljon ei ole mummo apuaan antanut, silti on niin maireaa synttärikutsuilla...
Tähänkin hän suostuu noin 1kerta/2-3kk. Sitten hän jaksaa koko ajan moittia, miten en valmista ruokia aina alusta lähtien, en tiskaa tarpeeksi usein (ei konetta meillä), en ulkoile lasten kanssa 2 kertaa päivässä, miten meillä on sotkuista kun tavaroita (leluja) pitkin lattioita, jne.... moitteiden lista on loputon, kehua ja kannustusta en ole koskaan kuullut.
-- sama juttu meillä! Mun äiti aina valittaa että meillä on muka liikaa tavaraa ja sotkuista.. Niin mitäpä muuta voisikaan olla kun neliöitä on 80, lapsia 3 ja kissakin siihen päälle! Tuntuu, että siivoan ja plokkailen jatkuvasti. Moitteita saan silti kuulla kun en kuulemma vaihda verhoja niin usein kuin mummo haluaisi.
No, en mäkään mitään isoja vaadi. Oikeasti mulle riittäis se että edes kerran kahdessa kuussa vois vaikkapa lähteä asioilel ilman lapsia. Mistään leffailloista tai yhteisestä ajasta miehen kanssa en edes voi haaveilla, kun sellaista hoitoapua on niin vähän!
Mua tässä keskustelussa eniten ärsyttää se, että joku tulee heti kritisoimaan meitä jotka ehkä kaipaisivatkin sitä apua silloin tällöin. Tai vain edes isovanhempaa joka VÄLITTÄISI lapsenlapsestaan!!!
Mun vanhemmat eivät edes ole työelämässä ja silti on muka niin kiireistä. Tähän aikaan kaiken ajan päivisin vie marjojen keruu ja iltaisin tietty rakas töllö! Mutta tuollaista se on kun on liikaa aikaa niin ei osaa enää käyttää aikaa yhtään.
... Oman osuutensa he ovat jo tehneet.
Meillä on mikroaaltouunit, pakastimet, vesi tulee ja menee yms. En tosiaan ymmärrä, että yhden tai kahden lapsen äidit kitisee, kuinka väsyneitä ovat. Ennen ei lojuttu kotihoidontuella kotona ja netissä päivät pitkät vaan tehtiin ihan oikeasti töitä ja kotihommia.
Pakkohan tässä elämässä ei ole kuin kuolla joten mikään pakko ei ole niitä lapsenlapsaikaan hoitaa. Mutta esim. anoppi oli 20-vuotta parhaassa iässään kotiäitinä joten kyllä siinä ilman mikroaaltouuniakin kohtuullisen helpolla pääsi kun oli yksin päivät kotona ja kolme lastansa päivät koulussa.
Pääasiallisesti vanhempien tehtävä on hoitaa ja kasvattaa jälkikasvunsa. Oma jaksaminen kannattaa ottaa huomioon kun tekee elämän suuria ratkaisuja. Ei sitä vastuuta lapsista voi sysätä isovanhemmille. Minusta isovanhemmilla ei ole mitään automaattista velvoitetta ottaa lapsenlapsia hoitoon, yökyläilemään tms.
Toinen mikä minua tässä tekstissä hieman ärsyttää on se olettamus, että vanhempien kuuluu saada viettää kahdenkeskistä aikaa. Parisuhteen hoitaminenhan ei voi onnistua arjessa. Tästä paistaa läpi se, että tälle ajalle tyypillisesti kaikki pitäisi saada heti ja nyt: pitää saada lapsia, mutta pitää päästä myös vapaasti menemään, harrastamaan yms.. Lapset ovat pieniä kuitenkin vain hetken. Sen hetken verran minusta aikuisen ihmisen pitää pystyä tinkimään hieman omista haluistaan. Minusta on aika paksua väittää, että avioerot johtuvat siitä, etteivät isovanhemmat osallistu perheen elämään tarjoamalla hoitoapua.
Miksi pitää asiat esittää aina niin mustavalkoisesti ja kärjistetysti? Miten se muuttaa vanhempien PÄÄASIALLISTA velvollisuutta jos lapset ovat esim. 3+3 viikonloppua vuodessa hoidossa isovanhempien luona tai vaikka yhden illan per kuukausi?
Avioeroja olisi muuten paljon vähemmän jos vanhemmilla olisi joskus kahdenkeskistä aikaa mm. parisuhteen vaalimiseen. Käykää vaikka parisuhdeterapiassa, ensimmäisiä konkreettisia ehdotuksia on viedä lapset hoitoon ja keskittyä välillä siihen puolisoonkin.
Jotkut isovanhemmat käyvät töissä ja lähtevät kotoa seitsemän jälkeen tullen takaisin kotiin viiden maissa - ja tarvitsevat 8-tuntiset yöunet. Mahdollisesti myös käyvät kaupassa, syövät, siivoavat, tekevät kotitöitä, käyvät suihkussa, koittavat ehkä rentoutua jossain välissä kunnes menevät taas nukkumaan jotta seuraavana aamuna jaksaa nousta ajoissa. Ei sellaisena arkena kovin montaa kertaa viikossa jaksa kaiken päälle valvomassa lapsenlapsia jotta vanhemmat pääsisivät leffaan kaksistaan.
Viikonloppuisin olisi isovanhemmilla tilaisuus käydä omistamallaan kesämökillä veneilemässä, kalastamassa, sukuloimassa, rentoutua ja kerätä voimia seuraavaan viikkoon, tai hoitaa puutarhaa - kylvää, harventaa, kitkeä, tukea, mullata, kuokkia, kastella, korjata satoa, hillota, mehustaa, säilöä, perata, poimia marjoja - joista osa päätynee niistäkin lapsenlasten suuhun.
He ovat ehkä saaneet säästöön rahaa ja olisi varaa matkustaa niissä paikoissa joista he ovat pikkulasten vanhempina vain haaveilleet. Mutta ei, kun pikku lapsenlasten vanhemmat haluavat että he hoitavat lapsenlapsia jotta vanhemmat itse pääsisivät vapaalle tai hengähtämään.
Isovanhemmat ovat jo hoitaneet omien lastensa kanssa yövalvomiset, hampaidenpuhkeamiset, korvatulehduskierteet, koliikit, surut sekä ilot. Reissut jotka kuluttavat puhki niin nuorena kuin vanhana.
Koska isovanhemmilla on tilaisuus levätä joskus ja nauttia elämästä?Kirjoitin tahallani kärjistetysti.
Monta kertaa viikossa on vähän eri asia kuin esim. 3 kertaa vuodessa. Ja miksi niitä lapsia, esim. kouluikäisiä, ei voi ottaa mukaan sinne mökille?
Mutta silti, tiedän monia ihmisiä, joilla on ollut hyvin vaikeat välit vanhempiinsa, ja silti tiukan paikan tullen niistä vanhemmista kuitenkin huolehditaan. Aika harvalla onneksi riittää pokkaa jättää toinen ihan oman onnensa nojaan.