Nykyajan surkeat isovanhemmat

Ja jos mitään ei voi antaa, vaan aina pitää miettiä mitä itse on saanut, niin miettikääpä miten paljon ne vanhemmat ovat teitä hoitaneet. Tuskin kukaan omia vanhempiaan niin paljoa tulee hoitamaan.

Suomi24:lla käy edelleen keskustelu kiivaana.

Käykääpäs lukemassa ja kertokaa oletteko samoilla linjoilla. Me ainakin olemme.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=45000000…

Mieheni on suomenruotsalainen ja itsekin olen äidin puolelta suomenruotsalainen. On TODELLAKIN ISOT erot siinä, miten suvut ja perheet käyttäytyvät keskenään. Mieheni puolella erityisesti auttavat jatkuvasti toisiaan, pitävät usein sukukokoontumisia jne. Jos miehein tarvitsee apua, hän soittaa vanhemmilleen, veljelleen tai serkulleen. Apua saa varmasti!



Isäni siis on suomenkielinen ja kyllä on etäiset välit sisaruksiin ja muuhun sukuun.. Osaa serkuistani en ole nähnyt 25 vuoteen! En edes tuntisi tätiäni jos hänet näkisin... Siinäpä tosiaan läheiset välit!



Kyllä miehen suvussa on tosi lämpimät ja mukavat välit. Ihanaahan se mielestäni on.

Minun kaltaisiani on monia muitakin. Minusta on surullista, että suvut ovat hajallaan ja sukulaisia ei kiinnosta toistensa asiat. Minusta siinä on jotain perin surullista, että postinjakajaakin kiinnostaa lapseni pyöräilytaito yms. enemmän kuin mummoa tai tätiä.

Ei saa hoitoapua ei.. Itse vietin kaikki lomani lapsena mummoloissa tai tädilläni (äitini oli yh). Jostain syystä nykyajan mummoja ei enää kiinnosta lapsenlapset muutoin kuin kauniissa puheissa. Meillä tilanne on se, että äitini on satoja kertoja luvannut ottaa esim. vanhimman lapseni viikonlopuksi, mutta perunut sen sitten viime hetkellä. Esikoinen on nyt 7 v ja ollut 3 kertaa yötä mummollaan. Anopin hoidossa ei ole ollut koskaan. Vaareja ei valitettavasti enää ole. Kun kaikilla tutuillammekin on saman tilanne (pienet lapset, vaativa työ, rakentamista ym) niin ei edes kehtaa kysyä hoitoapua. MLL hoitajia on kylällämme neuvolan mukaan 3 kpl, jotka kaikki ovat muuttaneet pois paikkakunnalta. Kunnan resurssit riittävät ainoastaan vanhuksille, kotiapua eivät lapsiperheet saa. Helvetti, kun olisi tämän tiennyt, olisin varmaan jättänyt lapset tekemättä! Itsellä hajoaa pää, kun ei hetken vertaa saa olla rauhassa, miehen kanssa vaan riidellään kumpi tänään juoksee viemään lapsia tunnin verran takaisin omiin sänkyihinsä. Mutta perkele kestettävähän se on, kun on kerran lapset tullut tehtyä. En yhtään ihmettele, miksi niin monet pienten lasten vanhemmat eroavat - saapahan edes kerran kuussa yhden vapaan viikonlopun!

Jos sitä joskus edes saisi yhden illan vapaaksi, että pääsisi tuosta nukutusrumbasta!!! Meillä jääräpäinen 2,5 v jonka vieressä on maatava joka ilta että nukahtaisi. Jos vierestä lähtee (kokeiltu sitäkin) niin nukahtaminen kestää kahta kauemmin ja hermot menee kaikilla! Tää jätkä nukahtaa vasta klo 22 joka ilta jos on hoidossa nukkunut päikkärit. Kaks vanhempaa lastakin nukahtavat vasta 22, aamuisin nousevat kouluun klo 7.30.



Itse en kyllä kaipaa mitään romanttista iltaa tai bilettämistä. KUn nyt edes joku tulisi tunniksi istumaan, että pääsisimme yhdessä miehen kanssa kävelylle rauhassa!!



Äitini ja isäni ovat jotenkin niin omissa maailmoissaan että heitä kiinnostavat vain tv-sarjat. Hammasta purren voivat ottaa lapset hoitoon, silloinkin olen appua kysynyt VAIN ÄÄRIMMÄISESSÄ HÄDÄSSÄ, esim. jos on lääkärikäynti tms.

[En yhtään ihmettele, miksi niin monet pienten lasten vanhemmat eroavat - saapahan edes kerran kuussa yhden vapaan viikonlopun!

[/quote]

Veit sanat suustani!!

Yksin siellä vanhainkodissa kuitenkin riutuu. Oli hoitanut lapsenlapsia tai ei.Kun lapsenlapset kasvavat niin heillä on oma elämänsä. Minun edesmennyt isäni sanoi että jokaisella on oma elämä elettävänä. Hän ei kylläkään riutunut yksin vanhainkodissa vaikka ei välittänyt lapsenlapsista tuon taivaallista elämänsä aikana. 

Vierailija kirjoitti:

milipiteeni on, koskien niin isovanhemmuutta kuin 6-kymppisten käyttäytymistä työelämässä ja yhteiskunnassa, että velliperseisempää ja paskahousuisempaa sukupolvea ei Suomessa ole kuin tuo sotien jälkeen syntynyt sukupolvi.



joka paikassa etuillaan ja ollaan niin olevinaan.



Nyky-yhteiskunnan suurimpia ongelmia on yhteisöllisyyden puute ja läheisyyden puute, sekä luottamisen puute lähimmäisiään kohtaan. Sotien jälkeinen sukupolvi on vienyt pohjan toimivalta yhteiskunnalta.



Eläkkeet on nostettu pari vuotta sitten tappiin ja ne maksatateen omilla lapsilla ja lapsenlapsilla todella hävyttömästi.



Nyky-yhteiskunnassa pitää pyytää lapsen hoitoapua/tarhasta haku apua tuttavalta, jollan on pari lasta omasta takaa jaloissa pyörimässä. Iso joukko isovanhemmista ovat liian itsekkäitä tähän, eli apua tarvittaessa pitää kuormittaa toisia samassa tilanteessa olevia, sen sijaan että eläkkeellä olevia isovanhempia saisi apuun

Herran tähden, mitä tekstiä.

Kirjoitat suurista ikäluokista!  Jotka on jo aikaa sitten jääneet eläkkeelle ja kuitenkin mielestäsi pitävät kynsin hampain kiinni jostain johtajanpaikastaan, eivät päästä nuoria tilalleen.  Että siis mitenkä?

Politiikassakin muuten hilluvat nykyään suurten ikäluokkien LAPSET!  Katsokaas  vaikka noita eduskunnan kyselytunteja, montakos suurten ikäluokkien edustajaa siellä onkaan?  Hyvä jos yhtäkään.

Kuusikymppiset ei ole suuria ikäluokkia.

Vierailija kirjoitti:

Ja vastaanväittäjille: Miksi nykyvanhemman pitäisi pärjätä aivan yksin? MIKSI? Mitä ihailtavaa on siinä, että perheet asuvat omina saarekkeinaan mahdollisimman itsenäisesti?



Joku voisi vielä kirjoittaa kuvailun ihmisen arkielämästä, mitä se oikeasti on, kun on täysin ilman tukiverkkoja.

Mutta ne isovanhemmatko sitten on ne ainoat mahdolliset tukiverkot?

Ei ne isovanhemmat voi kovinkaan paljoa auttaa, jos eletään kaukana toisistaan.  Pitäisi asua sen verran lähellä, että on mahdollista pienelläkin varoitusajalla ottaa se lapsi hoitoon.

Oma kokemukseni nykyajan isovanhemmuudesta ei ole noin mustavalkoinen, kuin täällä väitetään.  Olin töissä paikassa, jossa kävi aina paljon lapsia vanhempiensa ja myös isovanhempiensa kanssa.  Enimmäkseen olen nähnyt vain toimivia suhteita kahden sukupolven kesken.  

Hyvinkin vanhat isovanhemmat hoitivat vielä alle kouluikäisiä lapsenlapsiaan.  Itse tulin mummoksi ensimmäisen kerran 39-vuotiaana.  Ennen eläkkeelle pääsyä olin hoitanut jo aikuisiksi asti neljä lastenlasta.  Siis oman palkkatyöni ohella.  

Tuntuu epäoikeudenmukaiselta lukea tällaista tekstiä, jossa kaikki isovanhemmat niputetaan itsekkäiksi ja paskoiksi.  

Itse en lapsena ollut ikinä isovanhempien hoidossa, en minuuttiakaan.  Silti pidin heitä arvossa, he oli hyviä ihmisiä ja ahkeria työntekijöitä.  Kummallakin mummolla  oli aina kädet täynnä työtä.  

Oma äitini sairasteli nuoresta asti, mutta jonkun verran sentään hoiti lapsenlapsiaankin.  Ei tulisi mieleenkään moittia häntä mistään.

Mistä tämä kauhea omien vanhempien haukkuminen on alkanut?  Onko se vain niin, että nykyään osataan vaatia kaikkea, eikä nähdä sitä, että itsekin ollaan aika itsekkäitä niissä vaatimuksissaan.  Rahaakin pitäisi vielä aikuisille lapsille jakaa, vaikka aina sanotaan, että pitää tulla toimeen omillaan.  No mitä sitten tapahtuu, kun kukaan ei enää tule toimeen omillaan, ja nämä parjatut vanhemmatkin on kuolleet?  Ketä sitten vihataan?

Tuolle yhdelle marmattajallle: kirjoitit, että sotien jälkeinen sukupolvi on vienyt pois pohjan toimivalta yhteiskunnalta.

Päinvastoin.  Sotien jälkeinen sukupolvi, eli suuret ikäluokat LOIVAT toimivan yhteiskunnan.

Pohjan siltä ovat parasta aikaa viemässä nykyiset ahneet päättäjät.

Et kovin hyvin tunne historiaa ja ennen / nyt olemassa olevia yhteiskuntarakenteita.  Luultavasti aloitat ajanlaskun siitä, kun itse synnyit.

Vierailija kirjoitti:

Ja vastaanväittäjille: Miksi nykyvanhemman pitäisi pärjätä aivan yksin? MIKSI? Mitä ihailtavaa on siinä, että perheet asuvat omina saarekkeinaan mahdollisimman itsenäisesti?



Joku voisi vielä kirjoittaa kuvailun ihmisen arkielämästä, mitä se oikeasti on, kun on täysin ilman tukiverkkoja.

Ei siinä mitään ihailtavaa olekaan, mutta tällaiseksi on maailma muuttunut.  Ei haluta, että kukaan puuttuisi kenenkään elämään.  Ei kenellekään saa mennä kyläänkään ilman, ettei ensin soita ja kysy voiko tulla.  Jokainen hoitakoon omat asiansa.  Älä pistä nokkaasi minun asioihini.  Jos lapsi itkee koko yön, älä vaan tule ovelle kysymään, onko joku hätä!  Olet utelias kyttääjä.

Kaikesta häiriinnytään ja otetaan nokkaansa.  Älä tule alueelleni, olet rajaton!

Tämä on nykyaikaa.  Ja kylänhän ei tässä ajassa anneta kasvattaa, niin kuin ennen oli.