Nykyajan surkeat isovanhemmat

kun isovanhemmatkaan eivät saisi lapsia hoitaa edes hetkeä kun sitten ollaan niin huonoja vanhempia että! Ei varmaan missään ole näin pienten piirien touhua kuin Suomessa että mitään perhe/sukukeskeisyyttä ei enää ole. Ei meidänkään isovanhemmat ole lapsia hoitaneet mutta en todellakaan tuomitse perheitä, joissa näin tapahtuu.

Minua surettaa jos lapsille ei jää lapsuudesta yhtä ihania muistoja siitä kuinka mummolla ei ollut koskaan mihinkään kiire aina oli aikaa meille lapsenlapsille. Siis silloin kun olimme siellä.



Miettikää nyt itsekkin muistatteko lapsuudesta jonkun linnanmäenreissun vai onko paremmin mielessä ne kiireettömät hetket isovanhempien kanssa.

kun isovanhemmatkaan eivät saisi lapsia hoitaa edes hetkeä kun sitten ollaan niin huonoja vanhempia että! Ei varmaan missään ole näin pienten piirien touhua kuin Suomessa että mitään perhe/sukukeskeisyyttä ei enää ole. Ei meidänkään isovanhemmat ole lapsia hoitaneet mutta en todellakaan tuomitse perheitä, joissa näin tapahtuu.

-- mut täähän on AV:ta parhaimmillaan!!! Itse pitää jaksaa hoitaa lapset 24/7 tai on laiska. Ja vielä nuorenakin pitää lapset hankkia!

PS. Oma äitini oli 31-v kun sai minut. Anoppi sai viimeisen lapsensa 37-vuotiaana. Että kyllä ne 70-luvullakin saivat lapsia "myöhään". Tuskinpa tällä hoidattamisasialla on yhtään mitään tekemistä iän kanssa. Mun äiti ei ois hoitanut mun lapsia yhtään sen enempää nuorempanakaan (sen tiedän koska siskollani on vanhempia lapsia eikä äiti jaksanut heitäkään hoitaa kuin lyhyitä aikoja).

on ylipäänsä tyhmää verrata nykyaikaa menneeseen aikaan, koska elämä nykyään on niin erinlaista. Ja ihmiset ovat oppineet vaatimaan elämältään enemmän, mikä on mun mielestä hyvä, sehän on vaan omaa hyvinvointia. Ennen ei jupistu joka asiasta, mutta sitä tosiasiaa en tiedä kuinka väsyneitä he silloin olivat. Nykyään ei siedetä läheskään niin paljon kuin ennen, mun ukki esim. petti mummoa minkä kerkesi ja mummo tiesi tästä kyllä mutta nieli sen, eihän sen ajan nainen saanut valittaa. Itse en ainakaan tuollaiseen suostuisi, mutta ennen oli ennen nyt on nyt.

Ennen varmaan olikin niin että isovanhemmat osallistuivat lastenlastensa elämään enemmän, asuivat varsinkin maalla jopa samassa taloudessa. Mutta kuinka moni teistä joka valittaa isovanhempien kylmää käytöstä olisi valmis hoitamaan heidät kotona hautaan asti? Eikö se olisi kohtuullinen vaatimus jos kerran vanhempanne hoitavat lapsenlapsiaan? Niinhän ennenkin tehtiin...

Anoppi ja appi ovat hyvä kuntoisia,terveitä ja eivät töissä. Lähellä asuvat.

Mutta,apua antavat kuin armopaloina milloin huvittaa.

ja olemme siis aivan omillamme. Aina olleet. Pakko osata ja onnistua.

Lomilla kaydaan isovanhempia katsomassa, ja kaikki ovat kykenevia hoitamaan lapsia tarvittaessa, paitsi isani, mutta kaikki yrittavat auttaa mahdollisuuksien mukaisesti. En tieda sitten jos pysyvasti asuisimme lahekkain, millainen olis hoito-apu silloin, mutta uskoisin etta pystyisimme kaiken jarjestamaan ihan hyvin.



Minusta ei ole isovanhempien velvollisuus hoitaa lapsenlapsiaan, silloin tarjoavat apua, kutsuvat kylaan ym. kun heille sopii. Tietenkin voi kysya apua, ja minusta isovanhempien on lupa myos saada kieltaytya, vanhempien siita suuttumatta.



Itse olin pienena paljon maalla mummolassa, aina saatiin sinne menna, lomat, viikonloput ym. Miehen toiset isovanhemmat asuivat paritalon toisessa puolikkaassa ja auttoivat paljon.

lastennekin kohdalla? Että teillä ei ole mitään velvollisuutta auttaa, vaikka toiset ovat selkeästi vaikeammassa elämäntilanteessa kuin itse olette?



Onneksi meidän suvussa, sekä minun että miehen, on ajatuksena se, että perhe ja suku pitää yhtä ja auttaa toinen toisiaan. Me vanhemmat emme ole koskaan olleet väsyneitä saati juurikaan stressaantuneita kolmen lapseme kanssa, koska apua saa aina kun tarvitsee.



Totta kai tällä hetkellä me olemme enemmän saavana osapuolena, mutta aivan varmasti tilanne kääntyy toisin päin siinä vaiheessa, kun isovanhemmat ikääntyvät ja meillä taas alkaa lapset olla isoja ja muuttaa pois kotoa. Ja silloin omat vanhempamme taas saavat luottaa siihen, että heitä ei jätetä yksin. Että me nimenomaan koemme täysin normaaliksi velvollisuudeksemme pitää huolta ikääntyvistä vanhemmistamme, eikä se perustu sille, että me nyt tullaan käymään sillon kun meitä just sattuu huvittamaan.



Näin mielestäni perhe toimii, ja mielestäni perhe on sitä toimivampi, mitä isompi osa sukua siihen lasketaan kuuluvaksi.

En voi ymmärtää vanhempia jotka hylkäävät 3-4 -kymppiset lapsensa kun heillä on selkeästi stressaava ja raskas vaihe menossa. Miksi? Ei isovanhemmilla ole velvollisuutta mutta mun järjen mukaan auttaa pitää jos pystyy!



Monista viestistä selvästi kuultaa myös läpi se viesti, että "kun kerran mekin pärjäämme lastemme kanssa yksin niin teidänkin pitäisi pärjätä". Pitää kuitenkin muistaa että perheiden voimavarat ovat erilaisia. Lapsetkin ovat erilaisia, työolosuhteet (mm. työajat) vaikuttavat. Varallisuuskin vaikuttaa, jos on rahaa voi palkata ulkopuolista apua.

ja väsyneitä työelämässä.



Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia. Heillä on oikeus nauttia lapsenlapsista. Oman osuutensa he ovat jo tehneet.



Meillä on mikroaaltouunit, pakastimet, vesi tulee ja menee yms. En tosiaan ymmärrä, että yhden tai kahden lapsen äidit kitisee, kuinka väsyneitä ovat. Ennen ei lojuttu kotihoidontuella kotona ja netissä päivät pitkät vaan tehtiin ihan oikeasti töitä ja kotihommia.

Jotka kyllä ovat kantaneet kortensa kekoon ja hoitaneet lapsiamme, joiden joukossa on myös kaksoset, ihan vauvasta lähtien ja ihan vapaaehtoisesti, toki olemme joskus myös tarpeen mukaan pyytäneetkin. Nyt kun isovanhemmilla alkaa jo olla ikää (70 ja risat),emme tietenkään edellytä samanlaista hoitoapua kuin ennen, ja ovathan lapsetkin jo kasvaneet isommiksi, joten heitä ei tarvitsekaan enää varsinaisesti hoitaa. Meille on itsestään selvää, että kun aika koittaa, olemme omien vanhempiemme tukena siinä missä vaan ikinä pystymme ja osaamme.

Eiköhän tämäkin asia riipu aika tavalla olosuhteista ja siitä, mikä on suvun tapa ollut useampien sukupolvien ajan, edellyttäen tietysti että kyse on lähellä asuvista isovanhemmista.

Isovanhempia ylipäätään on elossa enemmän, sekä miehelläni että minulla oli vain yksi mummo ja isoisä alunperinkään, ja heistäkin toinen kuoli kun olimme pieniä. Meidän lapsillamme sen sijaan on neljä hyväkuntoista isovanhempaa.



Missään maalla ei minun mummolani ollut, vaan ihan Helsingissä, eikä mummo mikään maalaistalon emäntä, eikä sinne hoitoon menty. Äiti on meitä aika yksinään hoitanut, ja nyt sitten tulee avuksi aina kun pyydän, kuten anoppikin.

Pääasiallisesti vanhempien tehtävä on hoitaa ja kasvattaa jälkikasvunsa. Oma jaksaminen kannattaa ottaa huomioon kun tekee elämän suuria ratkaisuja. Ei sitä vastuuta lapsista voi sysätä isovanhemmille. Minusta isovanhemmilla ei ole mitään automaattista velvoitetta ottaa lapsenlapsia hoitoon, yökyläilemään tms.



Toinen mikä minua tässä tekstissä hieman ärsyttää on se olettamus, että vanhempien kuuluu saada viettää kahdenkeskistä aikaa. Parisuhteen hoitaminenhan ei voi onnistua arjessa. Tästä paistaa läpi se, että tälle ajalle tyypillisesti kaikki pitäisi saada heti ja nyt: pitää saada lapsia, mutta pitää päästä myös vapaasti menemään, harrastamaan yms.. Lapset ovat pieniä kuitenkin vain hetken. Sen hetken verran minusta aikuisen ihmisen pitää pystyä tinkimään hieman omista haluistaan. Minusta on aika paksua väittää, että avioerot johtuvat siitä, etteivät isovanhemmat osallistu perheen elämään tarjoamalla hoitoapua.

Lähtökohta ei ole lapseni tarvitsema hoitoapu vaan minun oma tahto. t. 13

Jotkut isovanhemmat käyvät töissä ja lähtevät kotoa seitsemän jälkeen tullen takaisin kotiin viiden maissa - ja tarvitsevat 8-tuntiset yöunet. Mahdollisesti myös käyvät kaupassa, syövät, siivoavat, tekevät kotitöitä, käyvät suihkussa, koittavat ehkä rentoutua jossain välissä kunnes menevät taas nukkumaan jotta seuraavana aamuna jaksaa nousta ajoissa. Ei sellaisena arkena kovin montaa kertaa viikossa jaksa kaiken päälle valvomassa lapsenlapsia jotta vanhemmat pääsisivät leffaan kaksistaan.



Viikonloppuisin olisi isovanhemmilla tilaisuus käydä omistamallaan kesämökillä veneilemässä, kalastamassa, sukuloimassa, rentoutua ja kerätä voimia seuraavaan viikkoon, tai hoitaa puutarhaa - kylvää, harventaa, kitkeä, tukea, mullata, kuokkia, kastella, korjata satoa, hillota, mehustaa, säilöä, perata, poimia marjoja - joista osa päätynee niistäkin lapsenlasten suuhun.



He ovat ehkä saaneet säästöön rahaa ja olisi varaa matkustaa niissä paikoissa joista he ovat pikkulasten vanhempina vain haaveilleet. Mutta ei, kun pikku lapsenlasten vanhemmat haluavat että he hoitavat lapsenlapsia jotta vanhemmat itse pääsisivät vapaalle tai hengähtämään.



Isovanhemmat ovat jo hoitaneet omien lastensa kanssa yövalvomiset, hampaidenpuhkeamiset, korvatulehduskierteet, koliikit, surut sekä ilot. Reissut jotka kuluttavat puhki niin nuorena kuin vanhana.

Koska isovanhemmilla on tilaisuus levätä joskus ja nauttia elämästä?





Kirjoitin tahallani kärjistetysti.

.... on todella usein vietetty isovanhemmillaan. Moni tutuistani on sanonut, etteivät edes oikein muista ovatko koskaan tehneet vanhempiensa kanssa mitään kesälomalla, vaan heidät on aina viety kesälomaksi mummolaan.



Eli joltain osin pitää paikkaansa se, että nykyiset 60-vuotiaat ovat hoidattaneet omat lapsensa äideillään/anopeillaan, mutta eivät myöskään nyt halua hoitaa ollenkaan lapsenlapsiaan....



Ei kai kukaan vaadikaan, että lapsenlapsia hoidettaisiin KOKO ajan. Mutta onhan se vähän omituista, jos mummi on pitänyt omia lapsiaan aikoinaan viikkokaupalla mummolassa eikä nyt voi hoitaa lapsenlapsia 3 tuntia....

Eikös nämäkin asiat voisi laittaa samaan mittapuuhun? Ennen isovanhemmat hoiti niitä lapsenlapsia jokapäivä, ja myösne isovanhemmat hoidettiin täysin kotona.

Tässäkään ketjussa ei kukaanvaadi ispvanhempia korvaamaan päiväjoitoa, vaan hoitoapua haluttaisiin muutaman kerran kuukaudessa ehkä. Eilös silloin reilua olisi myös isovanhempien hoitaminen muutaman kerran kuussa /viikossa sen hoitokodin lisäksi?

Ennen varmaan olikin niin että isovanhemmat osallistuivat lastenlastensa elämään enemmän, asuivat varsinkin maalla jopa samassa taloudessa. Mutta kuinka moni teistä joka valittaa isovanhempien kylmää käytöstä olisi valmis hoitamaan heidät kotona hautaan asti? Eikö se olisi kohtuullinen vaatimus jos kerran vanhempanne hoitavat lapsenlapsiaan? Niinhän ennenkin tehtiin...

Mitä iloa on tuollaisesta kärjistetytä tekstistä? Mun käsittääkseni tässäkin aloituksessa oli ihan vaan kyse tavallisten ihmisten tarvitsemasta ehkä n. kerran kuussa tarittavasta yhden illan/yön hoitoavusta.

Ja kuten sanottu, noiden harmaiden panttereiden lienee turhaa sitten vinkua, kun ei jalka enää taivu seniorigolffiin tai muuhunkaan, puoliso on kenties kuollut - ja ne omat lapset ovat vihdoin saaneet lapsensa niin isoiksi, että haluavat itse "levätä" ja viettää laatuaikaa. Mitäs sitä vanhaa, tuntemattomaksi jäänyttä mummelia tai papparaa vanhainkodissa moikkailemaan.

Jotkut isovanhemmat käyvät töissä ja lähtevät kotoa seitsemän jälkeen tullen takaisin kotiin viiden maissa - ja tarvitsevat 8-tuntiset yöunet. Mahdollisesti myös käyvät kaupassa, syövät, siivoavat, tekevät kotitöitä, käyvät suihkussa, koittavat ehkä rentoutua jossain välissä kunnes menevät taas nukkumaan jotta seuraavana aamuna jaksaa nousta ajoissa. Ei sellaisena arkena kovin montaa kertaa viikossa jaksa kaiken päälle valvomassa lapsenlapsia jotta vanhemmat pääsisivät leffaan kaksistaan.

Viikonloppuisin olisi isovanhemmilla tilaisuus käydä omistamallaan kesämökillä veneilemässä, kalastamassa, sukuloimassa, rentoutua ja kerätä voimia seuraavaan viikkoon, tai hoitaa puutarhaa - kylvää, harventaa, kitkeä, tukea, mullata, kuokkia, kastella, korjata satoa, hillota, mehustaa, säilöä, perata, poimia marjoja - joista osa päätynee niistäkin lapsenlasten suuhun.

He ovat ehkä saaneet säästöön rahaa ja olisi varaa matkustaa niissä paikoissa joista he ovat pikkulasten vanhempina vain haaveilleet. Mutta ei, kun pikku lapsenlasten vanhemmat haluavat että he hoitavat lapsenlapsia jotta vanhemmat itse pääsisivät vapaalle tai hengähtämään.

Isovanhemmat ovat jo hoitaneet omien lastensa kanssa yövalvomiset, hampaidenpuhkeamiset, korvatulehduskierteet, koliikit, surut sekä ilot. Reissut jotka kuluttavat puhki niin nuorena kuin vanhana.

Koska isovanhemmilla on tilaisuus levätä joskus ja nauttia elämästä?

Kirjoitin tahallani kärjistetysti.

Otan tässä muutamia niistä esiin.

- isovanhempien vastuullisuus. Mitä sillä tarkoitat? Kenelle tai kenestä isovanhemmat ovat vastuussa?

- ennen isovanhemmat - jos he asuivat lähellä/jaksoivat/ehtivät/olivat elossa hoitivat lastenlapsia vanhempien ollessa työssä. Nykyään lapset ovat päivähoidossa vanhempien ollessa työssä. Pitäisikö isovanhempien ryhtyä lastenlastensa päivähoitajiksi? Miten se kävisi päinsä, kun he ovat itsekin usein vielä töissä tai sitten niin vanhoja tai sairaita, että ovat päässeet vanhuus- tai sairauseläkkeelle?

Eikä se entisaikojen lastenhoito käynyt niin luontevasti kuin kuvittelet. Kovaa oli silloinkin - paljon kovempaa kuin nykyään. Eivätkä sen ajan maalaisvanhemmat menneet illalla elokuviin, eikä heillä ollut "yhteistä aikaa" sitäkään vähää kuin nykyihmisillä.

- Luuletko, ettei kuusikymppisten työelämä ja arjen pyörittäminen ole hektistä?

- Eikö harmailla panttereilla saisi olla omia menoja eikä harrastuksia? Eivätkö he mielestäsi tarvitse yhteistä aikaa tai omaa aikaa?

- Ovatko avioerot mielestäsi isovanhempien syytä? Helpottaako avioero lastenhoitoa?

- Ennen sanottiin, että yksi äiti pystyy hoitamaan kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei pysty hoitamaan yhtä äitiä. Miten ihmeessä nykyvanhemmat, jotka eivät pysty hoitamaan yhtä tai kahta lastaankaan, pystyisivät huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan? Turha tuollaisella on pelotella, ei sen varaan kukaan mitään on suunnitellut.



Kerro nyt vielä, mitä työtä oikein teet, kun se noin kovasti käy voimille? Ihaileminasi entisaikoina miehet raivasivat peltoja käsipelillä, olivat talvella mottimetsässä, rakensivat talon, pilkkoivat puut, tekivät heinää, korjasivat viljan, työviikko oli kuusipäiväinen ja työpäivä esim. kymmentuntinen. Monelta meni viisi vuotta sotahommissa.

Naiset hoitivat karjan, kantoivat vedet ja puut ja laskiämpärit, pesivät pyykit käsin, valmistivat vaatteet, laittoivat ruoat.

Ei ollut sisävessaa, kylpyhuonetta, autoa, puhelinta, pesukonetta, pakastinta, eineksiä, valmisvaatteita, vaippoja, ehkäisyvälineitä yms.

Voisitpa sinäkin elää hetken aikaa ihannoimissasi entisajoissa! Jos joku terve nuori ihminen olisi silloin julistanut olevansa jaksamisen äärirajoilla, olisi hän joutunut takuulla pilkan kohteeksi.



-Itsenäiset isovanhemmat-

ja auttoivat lapsien hoidossa.

MUTTA kun he vanhenivat, omat lapset hoisivat heidät hautaan.



Nykyään vaaditaan isovanhemmilta vielä eläkkeellä rahallista apua ja lastenhoitoapua. Ja kun omat vanhemmat vanhenee, heidät työnnetään äkkiä vanhainkotiin, etteivät he ole tiellä.