Nykyajan surkeat isovanhemmat

hassua että se ei kuitenkaan näy mitenkään, sillä kaikki kärsii täällä aivan helvetisti mutta jalosta ei ole tietoakaan ;)



Isovanhemmilta voisi joskus odottaa jotain suhteellisuudentajua. Esim 2 tuntia kerran kuussa eläkkeellä olevilta isovanhemmilta on aivan mitättömän lyhyt aika, siinä ehtii vielä harrastaa kaikki muut 29 tai 30 päivää. Mutta vanhemmille tuo 2 tuntia voisi olla kuin taivaan lahja, jos mitään muuta tukiverkostoa ei ole.

Kotihoitoajat on kuule pidentyneet viime vuosina. Että vähän faktaa väitteiden tueksi. Tuollaista "enää ei osata elää arkea omien lasten kanssa" kliseskeidaa on helppo heittää, vaan iskepä tutkimusdataa pöytään. Pelkkä "meidän kadulla ja naapurit" ei nyt sitten tähän riitä.

Kotihoitoajat on kuule pidentyneet viime vuosina. Että vähän faktaa väitteiden tueksi. Tuollaista "enää ei osata elää arkea omien lasten kanssa" kliseskeidaa on helppo heittää, vaan iskepä tutkimusdataa pöytään. Pelkkä "meidän kadulla ja naapurit" ei nyt sitten tähän riitä.

Minä olin 4 kk ikäisestä oman mummoni luona hoidossa, anoppi taas oli kotona 25 vuotta kotiäitinä ja meni takaisin töihinkin vasta kun kaikki lapset olivat jo pissa kotoa. Ja arvatkaa kumpi mummoista osallistuu lastenlasten hoitoon tänä päivänä? No ei ainakaan se anoppi.

Minusta tämä oli oikein fiksusti sanottu:

Pääasiallisesti vanhempien tehtävä on hoitaa ja kasvattaa jälkikasvunsa. Oma jaksaminen kannattaa ottaa huomioon kun tekee elämän suuria ratkaisuja. Ei sitä vastuuta lapsista voi sysätä isovanhemmille. Minusta isovanhemmilla ei ole mitään automaattista velvoitetta ottaa lapsenlapsia hoitoon, yökyläilemään tms.

Toinen mikä minua tässä tekstissä hieman ärsyttää on se olettamus, että vanhempien kuuluu saada viettää kahdenkeskistä aikaa. Parisuhteen hoitaminenhan ei voi onnistua arjessa. Tästä paistaa läpi se, että tälle ajalle tyypillisesti kaikki pitäisi saada heti ja nyt: pitää saada lapsia, mutta pitää päästä myös vapaasti menemään, harrastamaan yms.. Lapset ovat pieniä kuitenkin vain hetken. Sen hetken verran minusta aikuisen ihmisen pitää pystyä tinkimään hieman omista haluistaan. Minusta on aika paksua väittää, että avioerot johtuvat siitä, etteivät isovanhemmat osallistu perheen elämään tarjoamalla hoitoapua.

Minä olin 4 kk ikäisestä oman mummoni luona hoidossa, anoppi taas oli kotona 25 vuotta kotiäitinä ja meni takaisin töihinkin vasta kun kaikki lapset olivat jo pissa kotoa. Ja arvatkaa kumpi mummoista osallistuu lastenlasten hoitoon tänä päivänä? No ei ainakaan se anoppi.

Niin pitkä on kotonaoloaika, että varmasti tarvitsee muutakin elämää, kuin lastenhoidon. Omaa äitiäsi taas saattaa harmittaa, että oma vauva-aikasikin meni vähän ohi, ja ottaa nyt sitten takaisin.

Joka tapauksessa älytön keskustelu sikäli, että ei kokonaista ikäpolvea voi noin niputtaa, he ovat kaikki erilaisia, samoin me.

Niin pitkä on kotonaoloaika, että varmasti tarvitsee muutakin elämää, kuin lastenhoidon. Omaa äitiäsi taas saattaa harmittaa, että oma vauva-aikasikin meni vähän ohi, ja ottaa nyt sitten takaisin.

Jos on 25 vuotta kotona ja lapset ovat syntyneet esim. 2 vuoden välein niin tuosta 25 ehkä vuodesta 10 on ollut työläitä ja sen jälkeen on helpottanut. Ei ol,e kovin raskasta olla YKSIN kotona kun lapset ovat eskarissa, koulussa jne.

Näköjään se on totta että anopit ovat aina pahimpia ;)

Mutta ihmiset ovat erilaisia. Minusta olisi kamala ajatus olla 25 vuotta pois työelämästä, varmasti kaipaisin aikuskontakteja varmasti aivan hurjasti sellaisen jälkeen, enkä todellakaan juuri sitä lastenhoitoa.

mutta viettävät aikaa näiden kanssa paljon ja ovat todella läheisiä lapsillemme. Miksi isovanhempien pitäisi HOITAA lapsia? Miksi ei riitä, että ovat olemassa ja mukana lapsen arjessa?

Niinhän se vähän menee, että nyky-yhteiskunnassa jokainen huolehtii omasta tontistaan. Yhteisöllisyys on kadonnut. Ei meidän lasten työssäkäyvät isovanhemmat jaksa/ehdi hoitaa lapsiamme kuin pari kertaa vuodessa. Työelämä vie kaikki voimat. Fakta, jonka kanssa on elettävä.

Minulle on itsestään selvyys että suku pitää yhtä ja auttaa toisiaan silloin, kun toinen apua tarvitsee. Koska vanhempani auttavat nyt minua lastenhoidossa, on meillä niin läheiset välit, että varmasti lusikoin heille soppaa vanhainkodissa. Näin meidän suvussa on toimittu sukupolvesta toiseen.

Mutta ihmiset ovat erilaisia. Minusta olisi kamala ajatus olla 25 vuotta pois työelämästä, varmasti kaipaisin aikuskontakteja varmasti aivan hurjasti sellaisen jälkeen, enkä todellakaan juuri sitä lastenhoitoa.

Ei se anoppikaan ollut vaan paineli pitkin kaupunkia tai pyysi ystäviään kotiinsa sillä välin kun lapset olivat koulussa.

hoitaako vai onko yhdessä lasten kanssa jos ei asuta samassa taloudessa/naapureina ja jos vanhemmat ovat silloin jossain muualla. Taitaa olla enempi asennoitumiskysymys eli hoitaa=pakkopullaa, viettää aikaa yhdessä=vapaaehtoista ja kivaa.

mutta viettävät aikaa näiden kanssa paljon ja ovat todella läheisiä lapsillemme. Miksi isovanhempien pitäisi HOITAA lapsia? Miksi ei riitä, että ovat olemassa ja mukana lapsen arjessa?

Mutta ihmiset ovat erilaisia. Minusta olisi kamala ajatus olla 25 vuotta pois työelämästä, varmasti kaipaisin aikuskontakteja varmasti aivan hurjasti sellaisen jälkeen, enkä todellakaan juuri sitä lastenhoitoa.

Ei se anoppikaan ollut vaan paineli pitkin kaupunkia tai pyysi ystäviään kotiinsa sillä välin kun lapset olivat koulussa.

Eikä anoppikaan kerro varmasti kaikkea. Oma äitini on ainakin puhunut, että meidän lapsuudessamme äidin väsymys oli tabu, ei siitä puhuttu, eikä mistään vaikeuksista kotona oloon liittyen.

Ei kannata tuomita toista, kun ei kuitenkaan kaikkea toisesta tiedä.

että isovanhemmat ovat tosi paljon meidän lasten kanssa, mutta me olemme itse myös läsnä. En minä kaipaa omaa aikaa vaan minusta on mukava olla yhdessä lapsieni ja vanhemieni tai appivanhempieni kanssa.

hoitaako vai onko yhdessä lasten kanssa jos ei asuta samassa taloudessa/naapureina ja jos vanhemmat ovat silloin jossain muualla. Taitaa olla enempi asennoitumiskysymys eli hoitaa=pakkopullaa, viettää aikaa yhdessä=vapaaehtoista ja kivaa.

mutta viettävät aikaa näiden kanssa paljon ja ovat todella läheisiä lapsillemme. Miksi isovanhempien pitäisi HOITAA lapsia? Miksi ei riitä, että ovat olemassa ja mukana lapsen arjessa?

mutta ei niillä isovanhemmilla, jotka ovat kotona ja tekevät itselleen väkisin kiirettä harrastuksilla. Meille jopa kehtaavat valittaa ettei mitään ehdi tehdä vaikka kesälomallakin ehti viikkotolkulla kitkeä kukkapenkkejä, istuttaa uusia marjapensaita, purkaa aidan ja rakentaa sen uudelleen jne.

Niinhän se vähän menee, että nyky-yhteiskunnassa jokainen huolehtii omasta tontistaan. Yhteisöllisyys on kadonnut. Ei meidän lasten työssäkäyvät isovanhemmat jaksa/ehdi hoitaa lapsiamme kuin pari kertaa vuodessa. Työelämä vie kaikki voimat. Fakta, jonka kanssa on elettävä.

vaikka kitkeä kukkapenkkiä neljä viikkoa.



Ethän sinäkään hyväksytä suunnitelmiasi tai vapaa-ajanohjelmaasi vanhemmillasi. miksi heidän täytyisi kysyä sinulta mitä saavat tehdä.



Minä pelkkien poikien äitinä pelkään että saan juuri tuollaisia miniöitä. jotka olettavat että minä hoidan heidän lapsensa. Mielelläni lastenlapsia varmasti hoidankin, mutta en halua siitä mitään pakkoa.



järkyttyneenä kuuntelin kuinka ystäväni puhui anopilleen, että kun heillä on niin raskasta ja tekin voisitte hoitaa niitä enemmän. Ja yökyläänkin voisitte ottaa. Ja lapset olivat juuri kaksi viikkoa kesällä heidän hoidossa. minä kyllä jo suuttuisin tuollaiseen laiskaan miniään.

Nimittäin silloin kun lapset olivat pieniä, elämä oli raskaimmillaan ja tuntui että pää halkeaa ihan justiinsa kun edes p**kalla ei saa käydä rauhassa niin se mitä kaikkein eniten kaipasi, oli hetken rauha muilta. Roskapussin vienti roskakatokseen miehen tultua töistä saattoi olla päivän kohokohta asioilla käymisestä puhumattakaan. Eli välillä ei kannata kuluttaa kaikkien kynttilää molemmista päistä samaan aikaan vaan vuorotella niiden lasten kanssa.

että isovanhemmat ovat tosi paljon meidän lasten kanssa, mutta me olemme itse myös läsnä. En minä kaipaa omaa aikaa vaan minusta on mukava olla yhdessä lapsieni ja vanhemieni tai appivanhempieni kanssa.

[

vaikka kitkeä kukkapenkkiä neljä viikkoa

.

mutta vittuako omille lapsilleen valittavat ettei eläkkeellä "ehdi mitään". Ja saavat myös sitten vaikka maata kusisissa räteissään 20 vuoden päästä vanhainkodissa kun me vietämme "laatuaikaa".

t. Ilkeä, laiska vävypoika ja vittumainen miniä ;)

kun tehän olette paljon mukavampia ja hoidatte sitten niitä lapsenlapsia.

joskus koko viikon kohokohta on se, kun pääsee illalla yksin ruokakauppaan. Silti silloin kun isovanhemmat tulevat kylään (ja käyvät usein) minä todellakin nautin heidän seurastaan ja haluan itsekin heidän kanssaan viettää aikaa.

Mutta jokainen tyylillään.

Nimittäin silloin kun lapset olivat pieniä, elämä oli raskaimmillaan ja tuntui että pää halkeaa ihan justiinsa kun edes p**kalla ei saa käydä rauhassa niin se mitä kaikkein eniten kaipasi, oli hetken rauha muilta. Roskapussin vienti roskakatokseen miehen tultua töistä saattoi olla päivän kohokohta asioilla käymisestä puhumattakaan. Eli välillä ei kannata kuluttaa kaikkien kynttilää molemmista päistä samaan aikaan vaan vuorotella niiden lasten kanssa.

että isovanhemmat ovat tosi paljon meidän lasten kanssa, mutta me olemme itse myös läsnä. En minä kaipaa omaa aikaa vaan minusta on mukava olla yhdessä lapsieni ja vanhemieni tai appivanhempieni kanssa.

[