Täytyykö vauvassa tosiaan olla niin kiinni, ettei äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa/vessassa?

Vauvat ovat todella erilaisia. Ei siihen vauva-arkeen kannata kauheasti luoda odotuksia suuntaan tai toiseen. Toisilla se on vaaleanpunaista höttöä, vauvakuplaa ja ties mitä ja toisilla sitten ihan toisenlaista. Et ole huono äiti tai epäonnistunut kummassakaan tapauksessa.

Jotkut vauvat nukkuvat lähes vuorokauden ympäri, äiti ehtii vaikka mitä ja voi vaikka tylsistyä. Toiset vauvat valvottavat rajusti, voivat itkeä todella paljon, kärsiä allergioista ja sairastella kovasti. Tällöin arki voi olla todella kaukana siitä millaista se on hyvin nukkuvan, perustyytyväisen ja täysin terveen vauvan kanssa. Silloin voi olla rankkaa kuunnella vakuutteluja siitä kuinka sinullakin olisi omaa aikaa ja jaksamista, kun vaan toimisit niin ja näin.

Onpa vauva-aikasi sitten pilvissä liihottelua, rankkaa ja uuvuttavaa tai jotakin siltä väliltä - on se loppujen lopuksi vain ohi menevä elämänvaihe ja lapsi kasvaa nopeasti. Lapsen kasvaessa odottaa uusien ilojen, uusien haasteiden, uusien ihmetysten ja uusien onnenhetkien polku.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä uskaltanut jättää omiani hetkeksikään. Hyvä kun vauvan nukkuessa maltoin itse nukkua kun piti tuijottaa että eihän se nyt kierähdä naamalleen ja tukehdu tmv. Se suojeluvietti oli niin valtavan vahva, että untakin piti ”kuunnella”.

Suihkuun otin mukaan, samoin vessassa istui sylissä. Tavaramerkkini olikin mikrosta ja eri tasoilta löytyviä kylmiä täysiä teemukeja, joita toiveikkaina olin ehtinyt valmistaa, mutten juuri koskaan juoda. Sitten vein mikroon ja lämmitin, mutten taaskaan ehtinyt juoda 😅.

Ihan normaaleja koululaisia lapsistani kasvoi, vaikka minussa vauvan myötä heräsi leijonaäiti. Se vauva vaan oli niin suurta ja ihmeellistä ettei siitä saanut eikä halunnut silmiään irrottaa. Eikä itkua vaan pystynyt kuuntelemaan, se sattui fyysisesti. Oman vauvan saamisen jälkeen muidenkin vauvojen itkut herätti ahdistusta ja painetta rintoihin. Se oli hämmentävää.

Kai se kaikki vahtiminen oli myös suurta menettämisen pelkoa, joka lapsen synnyttyä vanhemmalla herää.

"Normaaleja koululaisia lapsistani kasvoi" - ei kai se vauvaa haittaakaan että äiti vahtii jatkuvasti. Mutta kovin voimakas "riippuvuus" vauvasta voi altistaa äidin uupumukselle ja raskauden jälkeiselle masennukselle ja nämä voivat heijastua vauvaan. Ei se poikkeuksellinen voimakas huoli siis aina täysin vaaratontakaan ole. Sinulle ei mitä ilmeisimmin käynyt niin. Mutta hieman karsastan sitä, että tuoreille äideille luodaan kuvaa että se överiksi menevä huoli on ihan normaalia ja okei. Joskus se on. Joskus taas on niin, että jatkuva vauvan vahtaustarve ja esim. tukehtumispelko on ensimmäisiä oireita siitä että äidin pää on pettämässä ja tarvitaan apua. Pahimmillaan kyseessä voi olla jopa alkava lapsivuodepsykoosi.

Ihmisvauvat todella itsenäisiä. Jo parin viikon ikäisenä voi laittaa oman tietokoneen ääreen. Netistä vauva voi oppia olemaan ihminen.

Tämä riippuu niin vauvasta ja kaikki on suhteellista. Siksi en luottaisi näihin kokemusasiantuntijoihin, koska ensi käden kokemusta tosiaan on vain siitä omasta vauvasta.

Itse olin myös esikoisen kanssa sitä mieltä, että vauva kyllä voi hetken odottaa ja itkeä jne ja ihmettelin äitejä, jotka reagoi joka inahdukseen. No, kuopuksen kanssa oli pakko toimia itsekin niin, koska jos hän pääsi aloittamaan kunnon itkun ei siitä niin vaan rauhoittunutkaan, vaan kehitty itselleen paniikin eikä mitkään rauhoittelut enää siinä vaiheessa toiminut, vaan vauva itki niin ettei saanut henkeä, oksensi, tärisi ja saattoi jatkaa tätä tunninkin vaikka piti lähellä ja yritti rauhoittaa.

Parempi siis oli tyynnyttää itku heti alkuunsa ja estää itkukohtaus.

Riippuu vauvasta. Osa ei edes huuda, jos äiti haluaa käydä vessassa ja jättää vauvan siksi aikaa vaikka sänkyyn. Mutta osa huutaa sitten hereillä ollessaan koko ajan ellei saa olla sylissä. Ainakin syöminen on sellainen toiminto, joka kannattaa opetella tekemään yhdellä kädellä vauva sylissä. Osa äideistä ei päivisin syö muuta kuin kylmää ruokaa, koska kuuma ruoka voi polttaa vauvaa pudotessaan sen päälle, mutta henkilökohtaisesti en olisi pysynyt tuollaisella ruokavaliolla järjissäni.

Meillä isoin ongelma tuli siitä, että en voinut nukkua päivisin vauvan kanssa samaan aikaan, koska se ei nukkunut muualla kuin liikkuvissa vaunuissa. Kävelin pahassa univelassa (koska vauvalla oli koliikki, eikä se nukkunut öisinkään kuin max 2 tunnin pätkiä) sitten ympäri kaupunkia päivät. Ja siinä ei voinut pysähtyä esim. syömään jotain tai käymään vessassa, koska huuto alkoi heti vaunujen pysähdyttyä ja muut ihmiset eivät kestä julkisella paikalla vauvan huutoa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Moni kysyy, missä isä. Isä on usein päivän töissä eikä siis voi olla avuksi. Illalla hän on töistä väsynyt ja haluaa rentoutua. Enkä itse jaksanut muutenkaan odottaa iltaan, jotta pääsisin suihkuun.

Miten niin "haluaa rentoutua"? Tietysti jokainen ihminen haluaa joskus rentoutua. Pikkuvauvaperheessä se rentoutuminen vaan toteutuu vauvan ehdoilla ja omalla vuorolla. Ei pikkuvauvan vanhempi voi kieltäytyä vauvan hoidosta vaan ilmoittamalla että ei kuule nappaa, mä haluan rentoutua.

Ei ihme että äidit väsyy, kun kaiken maailman perseilyä ollaan valmiita mieheltä katsomaan.

Jännityksellä itse odotan omaa vauvaa että millainen luonne hän on (nyt rv 29) ja miten meidän yhteiselo lähtee luonnistumaan!

Oli kiva lukea teidän ajatuksia ja neuvoja, kiitos. Näin esikoista odotellessa on kiva saada perspektiiviä erilaisiin vauvoihin ja tapoihin hoitaa äitiyttä.

Onkohan mitään perää siinä että kun tämä vauva tuntuu kohdussa olevan kovin aktiivinen ja vilkas, että samaa voisi odottaa myös syntymäpäivänsä jälkeen?

Sitteri on hyvä apu, laitoin vauvan siihen ja otin mukaan kylpyhuoneeseen pitemmälle istunnolle tai suihkuun mennessä. Jos jätin vauvan jonnekin, missä vauva ei nähnyt minua, vauva veti itsensä parissa minuutissa sellaiseen paniikki-itkuun, että oksensi.

Ja samaan aikaan jotkut miehet kehtaavat vaatia seksiä tai muuten jättävät perheen. Äiti kun ei ehdi edes perustarpeitaan tyydyttää niin mies vonkuu vielä vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vauvasta. Osa ei edes huuda, jos äiti haluaa käydä vessassa ja jättää vauvan siksi aikaa vaikka sänkyyn. Mutta osa huutaa sitten hereillä ollessaan koko ajan ellei saa olla sylissä. Ainakin syöminen on sellainen toiminto, joka kannattaa opetella tekemään yhdellä kädellä vauva sylissä. Osa äideistä ei päivisin syö muuta kuin kylmää ruokaa, koska kuuma ruoka voi polttaa vauvaa pudotessaan sen päälle, mutta henkilökohtaisesti en olisi pysynyt tuollaisella ruokavaliolla järjissäni.

Meillä isoin ongelma tuli siitä, että en voinut nukkua päivisin vauvan kanssa samaan aikaan, koska se ei nukkunut muualla kuin liikkuvissa vaunuissa. Kävelin pahassa univelassa (koska vauvalla oli koliikki, eikä se nukkunut öisinkään kuin max 2 tunnin pätkiä) sitten ympäri kaupunkia päivät. Ja siinä ei voinut pysähtyä esim. syömään jotain tai käymään vessassa, koska huuto alkoi heti vaunujen pysähdyttyä ja muut ihmiset eivät kestä julkisella paikalla vauvan huutoa yhtään.

Ei kai kovin moni nyt sata-asteisena sitä ruokaa syö? Eiköhän se yleensä ole lämmintä, ei tulikuumaa. Ihme asioista taas tehty ongelmia. Ja miksi pitäisi jotenkin etukäteen opetella syömään vauva sylissä, kun suurin osa vauvoista kuitenkin nukkuu jossain vaiheessa päivää? Kai sen voi siinä vaiheessakin opetella, jos tulee niin surkea mäihä että on se maailmanlopun koliikkiyksilö kotona.

Ja voihan sitä kävellessäkin syödä? Voileipää, energiapatukoita tms?

Tuossa on kai joku kulttuurillinen aspekti. Itsekin Suomessa kasvaneena ja noita kauhujuttuja kuulleena päähäni oli iskostunut sellainen kuva että tuoreet äidit eivät ehdi suihkuun, nukkumaan, kodin ulkopuolelle, tai hädin tuskin juomaan omaa kahviaan.

Asun nyt kuitenkin ulkosuomalaisena Keski-Euroopassa ja odotin samaa vauvarumbarallia nyt kun paikallinen tuttavapiiri on alkanut saamaan jälkikasvua. Miten kävikään? Yhdelläkään vauvan saaneista elämä ei mennyt tauolle tai pyöri vain puklurättien ympärillä. Yksi ajoi miehensä kanssa Route 66:n ja vauva kulki mukana sitterissä. Toinen käy vauvan kanssa kahviloissa ja muissa riennoissa. Yksi pariskunta teki hiihtovaelluksen, vauvan roudasivat mukana jossain ahkiossa. Kaikilla noista on tosin todella tasapainoinen kotitalous ja perheisiinsä panostavat miehet. Vauvat voi ymmärtääkseni täällä mennä päivähoitoon jo 3 kk:n ikäisenä, ja monet palaa takaisin töihin jo tuolloin. Ei mitään puhetta että jäätäisiin kolmeksi vuodeksi hilloutumaan kotiin johonkin pukluntuoksuiseen vauvakuplaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja samaan aikaan jotkut miehet kehtaavat vaatia seksiä tai muuten jättävät perheen. Äiti kun ei ehdi edes perustarpeitaan tyydyttää niin mies vonkuu vielä vieressä.

Jos äiti ei ehdi perustarpeita tyydyttämään, niin usein se on itseaiheutettua, joskus johtuu siitä ettei puoliso hoida hommiaan. Hyvin harvoin vauva oikeasti vaatii äidiltä 24/7 vahtaamista.

Tähän ketjuun vastaa ja peukuttaa noin 7 läheisriippuvaista äitiä, jotka ovat koko ajan kiinni vauvassa. Me muut olemme käyneet suihkussa silloin, kun vauva on nukkunut ja vessassa silloin, kun olemme tunteneet siihen tarvetta.

Olisi kyllä hyvä, jos vauva-aikana olisi perheessä toinenkin aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samaan aikaan jotkut miehet kehtaavat vaatia seksiä tai muuten jättävät perheen. Äiti kun ei ehdi edes perustarpeitaan tyydyttää niin mies vonkuu vielä vieressä.

Jos äiti ei ehdi perustarpeita tyydyttämään, niin usein se on itseaiheutettua, joskus johtuu siitä ettei puoliso hoida hommiaan. Hyvin harvoin vauva oikeasti vaatii äidiltä 24/7 vahtaamista.

Öö vauva nimenomaan vaatii 24/7 vahtaamista? Toki se ei tarkoita sylissä 10cm päässä.

Se on persoonakysymys. Toinen äiti ehtii paljon ja toinen ei mitään mutta ehtii kuitenkin valittaa. Äitien ei kannata kuluttaa ainakaan netissä aikaansa että ehtii hoitaa vauvan ja ittensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä uskaltanut jättää omiani hetkeksikään. Hyvä kun vauvan nukkuessa maltoin itse nukkua kun piti tuijottaa että eihän se nyt kierähdä naamalleen ja tukehdu tmv. Se suojeluvietti oli niin valtavan vahva, että untakin piti ”kuunnella”.

Suihkuun otin mukaan, samoin vessassa istui sylissä. Tavaramerkkini olikin mikrosta ja eri tasoilta löytyviä kylmiä täysiä teemukeja, joita toiveikkaina olin ehtinyt valmistaa, mutten juuri koskaan juoda. Sitten vein mikroon ja lämmitin, mutten taaskaan ehtinyt juoda 😅.

Ihan normaaleja koululaisia lapsistani kasvoi, vaikka minussa vauvan myötä heräsi leijonaäiti. Se vauva vaan oli niin suurta ja ihmeellistä ettei siitä saanut eikä halunnut silmiään irrottaa. Eikä itkua vaan pystynyt kuuntelemaan, se sattui fyysisesti. Oman vauvan saamisen jälkeen muidenkin vauvojen itkut herätti ahdistusta ja painetta rintoihin. Se oli hämmentävää.

Kai se kaikki vahtiminen oli myös suurta menettämisen pelkoa, joka lapsen synnyttyä vanhemmalla herää.

"Normaaleja koululaisia lapsistani kasvoi" - ei kai se vauvaa haittaakaan että äiti vahtii jatkuvasti. Mutta kovin voimakas "riippuvuus" vauvasta voi altistaa äidin uupumukselle ja raskauden jälkeiselle masennukselle ja nämä voivat heijastua vauvaan. Ei se poikkeuksellinen voimakas huoli siis aina täysin vaaratontakaan ole. Sinulle ei mitä ilmeisimmin käynyt niin. Mutta hieman karsastan sitä, että tuoreille äideille luodaan kuvaa että se överiksi menevä huoli on ihan normaalia ja okei. Joskus se on. Joskus taas on niin, että jatkuva vauvan vahtaustarve ja esim. tukehtumispelko on ensimmäisiä oireita siitä että äidin pää on pettämässä ja tarvitaan apua. Pahimmillaan kyseessä voi olla jopa alkava lapsivuodepsykoosi.

Joo siinä kohtaa on syytä huolestua, jos ei itse pysty edes nukkumaan kun täytyy koko ajan vahdata vauvaa. Tai jos alkaa olla ylihuolissaan esim. siitä, että vauva yhtäkkiä lopettaa hengittämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samaan aikaan jotkut miehet kehtaavat vaatia seksiä tai muuten jättävät perheen. Äiti kun ei ehdi edes perustarpeitaan tyydyttää niin mies vonkuu vielä vieressä.

Jos äiti ei ehdi perustarpeita tyydyttämään, niin usein se on itseaiheutettua, joskus johtuu siitä ettei puoliso hoida hommiaan. Hyvin harvoin vauva oikeasti vaatii äidiltä 24/7 vahtaamista.

Öö vauva nimenomaan vaatii 24/7 vahtaamista? Toki se ei tarkoita sylissä 10cm päässä.

Ei vaadi. Useimmat vanhemmat nukkuvatkin joskus. Ja myös yksinhuoltajat syövät, peseytyvät, tekevät kotitöitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kai joku kulttuurillinen aspekti. Itsekin Suomessa kasvaneena ja noita kauhujuttuja kuulleena päähäni oli iskostunut sellainen kuva että tuoreet äidit eivät ehdi suihkuun, nukkumaan, kodin ulkopuolelle, tai hädin tuskin juomaan omaa kahviaan.

Asun nyt kuitenkin ulkosuomalaisena Keski-Euroopassa ja odotin samaa vauvarumbarallia nyt kun paikallinen tuttavapiiri on alkanut saamaan jälkikasvua. Miten kävikään? Yhdelläkään vauvan saaneista elämä ei mennyt tauolle tai pyöri vain puklurättien ympärillä. Yksi ajoi miehensä kanssa Route 66:n ja vauva kulki mukana sitterissä. Toinen käy vauvan kanssa kahviloissa ja muissa riennoissa. Yksi pariskunta teki hiihtovaelluksen, vauvan roudasivat mukana jossain ahkiossa. Kaikilla noista on tosin todella tasapainoinen kotitalous ja perheisiinsä panostavat miehet. Vauvat voi ymmärtääkseni täällä mennä päivähoitoon jo 3 kk:n ikäisenä, ja monet palaa takaisin töihin jo tuolloin. Ei mitään puhetta että jäätäisiin kolmeksi vuodeksi hilloutumaan kotiin johonkin pukluntuoksuiseen vauvakuplaan.

3kk ikäinen on kyllä kovin pieni menemään hoitoon, silloinhan useimmat vielä imettävätkin. Mua sheimattiin kiitettävästi jo siitä, kun aloitin työt vauvan ollessa 9kk ja huom. lapsen isä jäi tuolloin muutamaksi kuukaudeksi kotiin vauvan kanssa ennen päivähoidon alkua.

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun vastaa ja peukuttaa noin 7 läheisriippuvaista äitiä, jotka ovat koko ajan kiinni vauvassa. Me muut olemme käyneet suihkussa silloin, kun vauva on nukkunut ja vessassa silloin, kun olemme tunteneet siihen tarvetta.

Olisi kyllä hyvä, jos vauva-aikana olisi perheessä toinenkin aikuinen.

Tämä. Minulla on kolme lasta ja aina olen ehtinyt syömään, nukkumaan, käymään suihkussa jne. Toki meillä oli helpot vauvat ja kaikilla ei ole näin. Mutta on lähipiirissä koliikki- ja refluksivauvojakin. Se on raskasta, ei voi muuta väittää, mutta kyllä näidenkin äidit syö ja käy suihkussa. Ei syömistä ja juomista edes voi laiminlyödä jos haluaa imettää. Se on asia josta on vaan huolehdittava. Eri juttu sitten, saako syödä pitkää lämmintä ateriaa rauhassa tai nukkua kokonaisia öitä. Monet ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Jännityksellä itse odotan omaa vauvaa että millainen luonne hän on (nyt rv 29) ja miten meidän yhteiselo lähtee luonnistumaan!

Oli kiva lukea teidän ajatuksia ja neuvoja, kiitos. Näin esikoista odotellessa on kiva saada perspektiiviä erilaisiin vauvoihin ja tapoihin hoitaa äitiyttä.

Onkohan mitään perää siinä että kun tämä vauva tuntuu kohdussa olevan kovin aktiivinen ja vilkas, että samaa voisi odottaa myös syntymäpäivänsä jälkeen?

Mulla oli kohdussa tosi rauhallinen vauva ja rauhallinen on ollut syntymänsä jälkeen. Loppuraskaudessa hän potki aina samoihin kellonaikoihin ja tuo rytmi säilyi monta viikkoa vauvan synnyttyä eli oli tiettyihin aikoihin aktiivinen. Nyt 4kk vauva tyytyväisenä katselee lattialta touhujani, ei oo hätää mitään hänellä. Että kyllä sun vauva luultavasti tulee olemaan vilkas, eikä se huono asia ole ollenkaan, keksit vaan omat keinot hänen hoitoonsa :)