Täytyykö vauvassa tosiaan olla niin kiinni, ettei äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa/vessassa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia, että vauva on 24/7 kiinni äidissä. Älä opeta vauvaa, että nukahtaa vain tissille tai syliin. Pienet vauvat nukkuvat todella paljon, hyvin ehdit tehdä normaaleja toimia sillä aikaa. Ja toki myös vauvan hereilläkin ollessa.

No riippuu ihan vauvasta. Meidän vauva on nukkunut alusta lähtien tosi hyvin. Ekoinakin kuukausina nukkui jo monen tunnin unia ja nukahti helposti. Nyt hän on yhdeksän kuukautta ja nukkuu täydet yöt heräämättä. Päivisin nukkuu parinkin tunnin päikkärit.

Kavereilla on samanikäinen vauva, joka ei nuku. Hän nukkuu vaunuissa, kun ollaan kävelyllä eikä iltaisin nukahda sänkyyn. Kolmen tunnin unipätkä yöllä on jo luksusta, ja vauva yleensä heräilee  jopa tunnin välein. Vanhemmat kokeilee unikouluja ja ihan mitä tahansa, kun ovat jo aika epätoivoisia.

Voit arvata kumpi perhe ehtii tehdä normaaleja toimia, kokkailla ja harrastaa, ja kummat yrittää selviytyä päivästä toiseen.

Ekat neljä kuukautta meni itsellä ainakin aika sumussa. Siinä yritti vaan hoitaa vauvaa niin hyvin kuin suinkin osasi. Varmasti joku näpsempi tapaus osaa järjestellä aikataulunsa ja tekemisensä niin että pääsee suihkuun ja syömään silloin kun haluaa, mutta sekin taitaa vaatia sen että puoliso tai joku muu henkilö on auttamassa.

Väitän ettet voi selviytyä ilman ettet edes kerran joudu lähtemään kahvilta tai ruokapöydästä vauvan perään kun tämä herää uniltaan juuri kun olet saanut tehtyä kotityöt ja istunut alas.

Kyllä ehtii. Kaikki vauvat nukkuu ja useimmilla on puolisokin iltaisin ja viikonloppuisin paikalla. Ne äidit, jotka ei muka pääse edes suihkuun ja syömään on joko todella vakavasti sairaan vauvan totaaliyksinhuoltajia jotka on kieltäytyneet kaikesta tarjotusta avusta tai sitten heillä on jokin psyykkinen ongelma jonka vuoksi takertuvat vauvaan.

Useimmat vauvat nukkuu päikkäreitä ihan tyytyväisenä pinnasängyssä, mutta on olemassa pieni vähemmistö jotka ei nuku kuin rinnalla tai sylissä. Näistäkin suurin on äidin toimesta tällaisiksi opetettu. Ja näidenkin äidit voi syödä esim. vauva rintarepussa ja käydä suihkussa illalla puolison katsoessa vauvaa. Ja aika nopeasti sitä oppii tekemään asioita vauva sylissä. Itse priorisoin aina nukkumisen vauvan päikkäriaikaan, joten kotityöt ja ruuanlaiton hoidin pääasiassa vauva sylissä ja joskus vauva lattialla.

Ja iästä riippuen vauvan voi jättää hetkeksi lattiallekin itsekseen. Jos perheessä ei ole muita lapsia tai lemmikkejä eikä vauva vielä liiku itsenäisesti, niin vauva voi ihan hyvin köllötellä hetken matolla vaikkapa lelukaaren alla. Jos siis suostuu olemaan, jotkut vauvat ei suostu vaan alkaa heti itkemään. Mutta lattia on vauvan motoriselle kehitykselle parempi kuin esim. sitteri.

Itse en kyllä uskaltanut jättää omiani hetkeksikään. Hyvä kun vauvan nukkuessa maltoin itse nukkua kun piti tuijottaa että eihän se nyt kierähdä naamalleen ja tukehdu tmv. Se suojeluvietti oli niin valtavan vahva, että untakin piti ”kuunnella”.

Suihkuun otin mukaan, samoin vessassa istui sylissä. Tavaramerkkini olikin mikrosta ja eri tasoilta löytyviä kylmiä täysiä teemukeja, joita toiveikkaina olin ehtinyt valmistaa, mutten juuri koskaan juoda. Sitten vein mikroon ja lämmitin, mutten taaskaan ehtinyt juoda 😅.

Ihan normaaleja koululaisia lapsistani kasvoi, vaikka minussa vauvan myötä heräsi leijonaäiti. Se vauva vaan oli niin suurta ja ihmeellistä ettei siitä saanut eikä halunnut silmiään irrottaa. Eikä itkua vaan pystynyt kuuntelemaan, se sattui fyysisesti. Oman vauvan saamisen jälkeen muidenkin vauvojen itkut herätti ahdistusta ja painetta rintoihin. Se oli hämmentävää.

Kai se kaikki vahtiminen oli myös suurta menettämisen pelkoa, joka lapsen synnyttyä vanhemmalla herää.

Eikö vauvalla ole isää, joka voi hoitaa?

Tuli vain mieleen, kun sitä ei tässä mainittu sanallakaan. Miettikään, miten oudolta kuulostaisi, jos tämä kaikki käännettäisi päinvastoin. Vauvasta ja miehestä puhuttaisiin vain ja siitä, kuinka mies ei ehdi syödä, nukkua, käydä paskalla tai suihkussa. Johan siinä tulisi poru. 

Riippuu vauvasta. Kun oli pakko päästä suihkuun, jätin vauvan pinnasänkyyn huutamaan siksi aikaa. Onnistuu se niinkin.

46 jatkaa. Sama juttu syömisen kanssa. Yhdessä vaiheessa vauva alkoi huutaa myös aina, kun aloin syödä. Mutta pakkohan sitä on päivän aikana syödäkin.

Jännä ettei edes vauvoilla saa olla läheisyydentarvetta vaan pitää olla itsenäinen

Ensimmäinen vauvani oli aina seuraani vailla - en siis saanut poistua näkyvistä.

Vessassa kävin ovi auki. Lehdet ja kirjat luimme yhdessä. Hän oli sellainen hidas syöjä, ja imetyssessio saattoi viedä 1-1,5 tuntia. Hän söi ja söi ja minä luin romaanin jos toisenkin.

Yösyötöt tekivät sen, etten osannut itse nukahtaa uudelleen ja luin sitten kirjoja unta houkutellakseni. Väsymystä hallitsin sitten todellakin niin, että nukuin vauvan kanssa myös päikkärit.

Lauloin hänelle tosi paljon, kaikki lastenlaulut, kansanlaulut ja raskassisältöisetkin balladit, myös muilla kielillä kuin suomeksi. Parikuisesta luin hänelle "iltasadun". Hänestä kasvoi sitten musikaalinen, kielitaitoinen lukutoukka :D

- Kotitöitä en vauvan hoidon ja pyykin pesun ohella enää jaksanut - tehtiin viikonloppuna miehen kanssa. Pesukonetta ei tuolloin ollut ja isompi pyykki pestiin taloyhtiön koneella, mutta sinne en vauvan vaatteita vienyt.

Vierailija kirjoitti:

Eikö vauvalla ole isää, joka voi hoitaa?

Tuli vain mieleen, kun sitä ei tässä mainittu sanallakaan. Miettikään, miten oudolta kuulostaisi, jos tämä kaikki käännettäisi päinvastoin. Vauvasta ja miehestä puhuttaisiin vain ja siitä, kuinka mies ei ehdi syödä, nukkua, käydä paskalla tai suihkussa. Johan siinä tulisi poru. 

Isästä kerrotaan riittävästi aloituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Ekat neljä kuukautta meni itsellä ainakin aika sumussa. Siinä yritti vaan hoitaa vauvaa niin hyvin kuin suinkin osasi. Varmasti joku näpsempi tapaus osaa järjestellä aikataulunsa ja tekemisensä niin että pääsee suihkuun ja syömään silloin kun haluaa, mutta sekin taitaa vaatia sen että puoliso tai joku muu henkilö on auttamassa.

Väitän ettet voi selviytyä ilman ettet edes kerran joudu lähtemään kahvilta tai ruokapöydästä vauvan perään kun tämä herää uniltaan juuri kun olet saanut tehtyä kotityöt ja istunut alas.

Ei varmaan kukaan odotakaan pääsevänsä pikkuvauvan kanssa suihkuun juuri sillä sekunnilla kuin haluaa. Veikkaan, että useimmille riittää että suihkuun pääsee kerran päivän aikana ja ruokaa saa jonkun tunnin parin aikaikkunan sisällä silloin kun on nälkä. Jotkut vaan antavat ymmärtää, ettei sitä ruokaa ja suihkua yms saa ollenkaan.

Moni kysyy, missä isä. Isä on usein päivän töissä eikä siis voi olla avuksi. Illalla hän on töistä väsynyt ja haluaa rentoutua. Enkä itse jaksanut muutenkaan odottaa iltaan, jotta pääsisin suihkuun.

Johan siinä menee itse nopeasti huonoon kuntoon, jos imettää vauvaa eikä syö ja juo kunnolla. Kannattaa yrittää välttää kaikenlaista stressaamista ja pingottamista, se vaikuttaa negatiivisesti mielialaan sekä äidin ja vauvan väliseen suhteeseen. Maalaisjärjellä itse pääsin pitkälle esikoisen kanssa, toki esim. yöunista joutui pakostikin tinkimään.

Riippuu kai miten sen asian ottaa. Meillä neljäs tulossa. En ole kokenut hankalaksi suihkukäynyiä tai vessassa oloa. Toisaalta olen imettänyt sujuvasti joka tilanteessa ja se on helpottanut elämää. Jos molemmilla on hätä samaan aikaan, en ole kokenut mitenkään kummalliseksi imettää pöntöllä siinä samassa tai ottaa vauvaakin suihkuttelemaan 😀. Aika harvoin kuitenkaan näin.

Kaksi vauvaa oli helpompia, kolmas tykkäsi pienenä olostaan sylissään einä nukahtanut muuten. Mittei se kovin hankalalta tu tunut, kun siinä sylissä oli yleensä tyytyväinen. Jos olisi siinäkin parkunut, olisi ollut eri juttu.

Toki koliikki yms. terveyssyyt erikseen, kivuliaan vauvan kanssa olisi ollut tietty hyvin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö vauvalla ole isää, joka voi hoitaa?

Tuli vain mieleen, kun sitä ei tässä mainittu sanallakaan. Miettikään, miten oudolta kuulostaisi, jos tämä kaikki käännettäisi päinvastoin. Vauvasta ja miehestä puhuttaisiin vain ja siitä, kuinka mies ei ehdi syödä, nukkua, käydä paskalla tai suihkussa. Johan siinä tulisi poru. 

En ole ap, mutta ei kaikilla ole isää kuvioissa mukana. Monet ovat alusta saakka yksinhuoltajia.

Jotkut äidit vaan tykkäävät uhriutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vauvalla ole isää, joka voi hoitaa?

Tuli vain mieleen, kun sitä ei tässä mainittu sanallakaan. Miettikään, miten oudolta kuulostaisi, jos tämä kaikki käännettäisi päinvastoin. Vauvasta ja miehestä puhuttaisiin vain ja siitä, kuinka mies ei ehdi syödä, nukkua, käydä paskalla tai suihkussa. Johan siinä tulisi poru. 

Isästä kerrotaan riittävästi aloituksessa.

Anteeksi, sekoitin siihen toiseen vauva-lähtenyt isä ketjuun. :(

Iso osa vauvoista ei itke lattialla tai sängyssään, vauvan ääni kun ei aina ole itkua. Oma esikoiseni lauloi aamuisin ennen kuin osasi jokellella ja annoin hänen kaikessa rauhassa riemuita äänestään ja elämästään. Joku toinen olisi napannut "itkevän" vauvan turvaan syliinsä.

Kannattaa opetella kuuntelemaan ja kuulemaan lastaan, jokainen ääni ei kerro pelosta ja turvattomuudesta.

Kiitos teille asiallisista vastauksista! Melkein odotin kommentteja tyyliin "mitäs menet tekemään lapsen, jos et ole valmis asettamaan hänen tarpeitaan etusijalle 24/7" :D Lapsella on tosiaan isä, mutta minä jää kotiin vauvan kanssa ja puoliso käy töissä. Toki kotona ollessaan hoitaa myös vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille asiallisista vastauksista! Melkein odotin kommentteja tyyliin "mitäs menet tekemään lapsen, jos et ole valmis asettamaan hänen tarpeitaan etusijalle 24/7" :D Lapsella on tosiaan isä, mutta minä jää kotiin vauvan kanssa ja puoliso käy töissä. Toki kotona ollessaan hoitaa myös vauvaa.

Tämän siis kirjoitti Ap.