Täytyykö vauvassa tosiaan olla niin kiinni, ettei äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa/vessassa?

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mun tuli otettua vauva suihkuun mukaan. Istu siinä omassa kaukalossaan sen ajan. EN uskaltanut jättää esim. yksin sänkyyn.

Tai uskalsi silloin, kun ei vielä liikkunut. Mutta kun alkoi ryömiä ja kiipeillä niin en.

Aina olen ehtinyt suihkuun ja syömään jne. Itselläni kolme lasta joista kahden vanhemman ikäero on pieni, ei mitään ongelmaa.

Mutta vierestä olen nähnyt miten se voi käydä, sukulaistyttö sai esikoisensa yli kolmekymppisenä ja luki kaikki mahdolliset ohjeet miten vauvan kanssa kuuluu olla. Lopputulos oli se että makasi tuntitolkulla sängyssä vauva tississä kiinni kun jokainen vauvan inahdus tulkittiin näläksi. Jos vauva sattui nukahtamaan niin sen piti antaa nukkua sylissä, omaan sänkyyn tai vaunuihin ei voinut vauvaa siirtää nukkumaan. Veikkaan että hänellä saattoi olla ongelmia päästä suihkuun.

Vauvalla voi olla esim koliikki, jolloin hän on tosi riippuvainen läheisyydestä.

Kannattaa osaa sitteri, sillä voi kantaa vauvaa aina lähelle sitä paikkaa missä teet omia asioita, niin että vauva edes näkee sinut.

Kyllä mä oon aina käynyt vaikka siellä suihkussa nopeasti silloinkin ku vauva itkee, koska se vauva ei välttämättä rauhoitu ihan hetkessä, ainakaan silloin ku on se koliikki.

Kyllä ehtii vaikka saunoa ja syödä 3 ruokalajin päivällisen. Vauva nukkui monta tuntia vaunuissa ulkona itkuhälyttimen kanssa tai omassa sängyssään. Usein nukuin tosin itsekin. Meillä nukkui koko yöt 3 kk lähtien, lisäksi 2 h aamupäivällä ja sitten vielä klo 14-17.

Jotkut äidit sekoavat kun vauva syntyy, menettävät maalaisjärjen. Vauva ei mene rikki, jos se makaa vaunuissa tai sängyssä sen hetken kun käyt vessassa. Ja suihkussa käynnin ajan vauva voi olla vaikka isän hoivissa.

Aikatauluja voi myös joutua rukaamaan hieman vauvan unirytmin takia eli tehdä tärkeät asiat silloin kun vauva nukkuu. Vähemmän tärkeillä ei ole niin väliä.

Tärkeitä asioita on äidin syöminen ja juominen (maitoa riittää) ja nukkuminen. Myös wc-käynnit ja peseytyminen on aika tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten nämä läheisriippuvaiset mammat imettää lastaan lähes kouluikään saakka, samoin nukkuu samassa sängyssä ties kuinka vanhaksi. Alkaa olla jo epätervettä moinen, lapsenkin pitää itsenäistyä vanhemmasta!

Sitte nää lapset saa ADHD diagnoosin koulussa, vaikka ihan kasvatettua että nää lapset ovat vaativia ja eivät osaa keskittyä kun ei ole ikinä mitään vaadittu vaan kaikki annetaan heti eikä itse tarvitse tehdä mitään... Samaan aikaan he joilla ois oikeesti poikkeavuuksia jäävät vaille hoitoa... Lehdissä kirjoittaa kuinka kastellaan kukat menkkaverellä ja toimitetaan lapsia tissillä, eikä edes lastensuojelu puutu näihin..

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia, että vauva on 24/7 kiinni äidissä. Älä opeta vauvaa, että nukahtaa vain tissille tai syliin. Pienet vauvat nukkuvat todella paljon, hyvin ehdit tehdä normaaleja toimia sillä aikaa. Ja toki myös vauvan hereilläkin ollessa.

Tai sitten eivät nuku. En tiennyt miten vähän jo vastasyntynyt voi nukkua ennenkuin sain vauvan.

Ja miten kovaa sellainen voi karjua ilman syliä.

Muistan ensimmäisen lapsen kohdalla juuri tuon suihkussa käymisen vaikeuden, kun vauva oli itkuherkkä sylivauva. Kun vauva alkoi itkemään, minulla alkoi maito suihkuamaan. Piti laittaa sellaiset kumisuojukset tisseihin, että pääsi suihkusta puhtaana, eikä maitoa valuvana pois. Onneksi toinen vauva oli sitten rauhallisempi.

Minä en pystynyt edes käymään vessassa ilman vauvaa. Hän oli todella temperamentikas ja ilmoitti kovaäänisesti, mitä haluaa. Ei sellaista pysty normaali ihminen kuuntelemaan tyynesti, kun vauva/taapero itkee vessan oven takana ja rynkyttää ovenkahvaa. Nälkä iski myös niin nopeasti, että silloin piti suunnilleen juosta. Vauvalla on tehokas ase eli itku, eikä sitä vaan voi kauaa kuunnella. Jotkut vauvat ovat sitten hitaampia ja rauhallisempia, yksi tuttu vauva ei itkenyt kertaakaan, koskaan. Hän vain makasi sängyssä tai sitterissä hiljaa ja tuijotti. Suoraan sanoen epäilen, että sillä ei ollut kaikki ihan ns kotona, mutta kai jotkut vauvat ovat bäniin apaattisiakin.

En minäkään ymmärtänyt tätä ennen vauvaa, että miten se ei muka kestä hetken eroa, mutta ainakin oma vauvani rääkyi hengenhädässä jopa vessakäyntien ajan. Ja kyllä, vauva on "läheisriippuva" ja se ON ahdistavaa, kun on siihen asti tottunut huolehtimaan vain itsestään. Ja kyllä, tulet kokemaan väsymystä ja monenlaisia erilaisia tunteita.

Mutta se vauvavuosi menee pian ja niin ahdistavaa kuin se riippuvuus voikin olla, todennäköisesti myöskään toisaalta sinä itse et halua olla vauvasta paljoa erossa. Nämä asiat ymmärtää kunnolla vasta sitten, kun ne kokee. Ennen sitä se on hankalaa, niin oli minullekin, ihmettelin ihan samoin, että miten voi muka olla.

Odotusaikana kaveri valitteli ettei oman vauvansa takia ehdi lukemaan hesaria ollenkaan. Itse otin tavoitteeksi että ainakin luen Hesarin joka päivä. Ja onnistuin kyllä vaikka lapsilla (2) oli molemmilla koliikki ja toinen syntyi keskosena. Taaperon otin mukaan suihkuun jos mies ei ollut kotona.

Huom pientä vauvaa ei saa jättää ilman valvontaa mihinkään muualle kuin lattialle. Iso paksu matto ja siihen päälle vauvan oma torkkupetto ja joku helistinhäkkyrä tms niin yleensä viihtyy aika hyvin pitkät ajat. Itse voi ottaa päiväunet siinä vieressä.

Vauvat on tosi erilaisia. Jotkut on aika vaativia. Lisäksi, jos vauvan tullessa on ennestään taaperolapsia kuten itselläni oli, voi olla vaikeaa yksi ollessa päästä esim suihkuun, niin hasardia touhua se voi pahimmillaan olla 😀 Raskasta, mutta jälkikäteen ajateltuna ihanaakin aikaa.

T. Kolmen teinin äiti

Vierailija kirjoitti:

Minä en pystynyt edes käymään vessassa ilman vauvaa. Hän oli todella temperamentikas ja ilmoitti kovaäänisesti, mitä haluaa. Ei sellaista pysty normaali ihminen kuuntelemaan tyynesti, kun vauva/taapero itkee vessan oven takana ja rynkyttää ovenkahvaa. Nälkä iski myös niin nopeasti, että silloin piti suunnilleen juosta. Vauvalla on tehokas ase eli itku, eikä sitä vaan voi kauaa kuunnella. Jotkut vauvat ovat sitten hitaampia ja rauhallisempia, yksi tuttu vauva ei itkenyt kertaakaan, koskaan. Hän vain makasi sängyssä tai sitterissä hiljaa ja tuijotti. Suoraan sanoen epäilen, että sillä ei ollut kaikki ihan ns kotona, mutta kai jotkut vauvat ovat bäniin apaattisiakin.

Ja kommenttina sille yhdelle kirjoittajalle, joka muka väitti kommentissaan, että vastaamalla vauvan tarpeisiin kasvatettaisiin jotain adhd-lapsia, niin sanoisin, että ihan päinvastoin.

Minun temperamentikas vauvani on nykyään hyvin pärjäävä tasapainoinen teinityttö, koulussa keskiarvo melkein 10. Se hiljainen, itkemätön ja tuijotteleva vauva on nykyään add-häiriöiden lapsi, joka tarvitsee koulussa tukiopetusta.

Koliikkivauvat ovat asia erikseen, mutta muiden vauvojen kanssa kyllä pystyy huolehtimaan itsestään ja kodista. Ongelma on siinä, että ensimmäisen vauvan kanssa äidit ovat ymmärrettävästi hukassa ja vauvan suurinpiirtein pelätään särkyvän jos tekee pienenkin asian väärin. Sitten kun saa toisen lapsen, miettii että miksi sen ensimmäisen kanssa ei älynnyt nauttia elämästä, nyt on niin kiire kun huolehtii vauvasta ja taaperosta…

Mutta tosiaan itse en esikoisen kanssa edes uskaltanut lähteä kauppaan tai kyläilemään, olin vaan kotona ja itsestä huolehtiminenkin jäi. Sitten sain toisen vauvan niin että esikoinen oli alle kaksivuotias. En usko että toinen lapsi oli sen ”helpompi” mutta oma itsevarmuus oli kasvanut ja tuo vauva-aika oli tosi kivaa ja rentoa.

Iltatähti syntyi sitten kun isommat olivat jo koulussa ja eskarissa, niin silloin oli aikaa vaikka mihin.

Omituisesti joku leimasi ketjussa vauvan tarpeen olla lähellä hoitajaansa läheisriippuvaisuudeksi. Se on vauvalle täysin luonnollinen tarve, välttämätön selviytymiselle. Vauva on täysin avuton ja sen eloonjääminen on täysin kiinni siitä aikuisesta, jonka pitäisi sitä hoitaa. Jos vauvaa laiminlyödään, se myös oppii, ettei sillä ole väliä ja siten kasvatetaan tunne-elämältään häiriintyneitä aikuisia. Vauvaa ei voi todellakaan pitää liikaa sylissä ja hyvänä.

Riippuu vauvasta, mutta vielä enemmän äidistä (äidinvaistosta), miten hoidat pakolliset asiat. Silloin ei tietenkään vessaan tai syömään pääse, jos vauva roikkuu tunninkin putkeen tissillä, mikä on ihan normaalia, mutta silloin voi puolisoa pyytää tuomaan syömistä, jos on kotona.

Meillä vauva oli valtaosan ajasta unipesässä, jos ei syönyt ja vaikka ei olisi nukkunut. Oli täysin tyytyväinen. Kuukauden iästä eteenpäin sai istuskella (tai oikeammin makoilla, koska melkein makuuasennossa siinä oli) sitterissä ja katsoa, mitä vanhemmat puuhaavat. Oli ihan tyytyväinen. Suihkuun ja saunaan päästiin, kun laitettiin lapsi sitteriin kylppäriin, josta kuuli ja usein näkikin vanhemmat. Ruokaa söin, kun oli sitterissä.

Sitten sanotaan nyt vaikka näin, että vaikka lapsi ei ns. viihtyisi unipesässä tai sitterissä, eli siis itkisi, niin vauva ei mene rikki siitä, jos äiti käy muutaman minuutin vessassa tai tekee voileipää. Juttelet samalla lapselle, että ymmärtää, että olet lähellä vaikka vauva ei olisikaan iholla. Voi tuntua aluksi imetyshormoneissa pahalta kuunnella itkua, mutta itku on vauvan ainoa tapa kommunikoida, eikä se aina tarkoita, että olisi asiat mitenkään huonosti. Voi sillä itkulla ihan vain huhuilla vanhemman perään, tai ns. osoittaa mieltä.

Lyhyesti sanottuna rentoudu. Jos vauva nyt itkee sen aikaa, että käyt vessassa, niin otat sitten vessasta käytyä syliin. Tietää ainakin, että itkuun reagoidaan ja että vaikka äiti häviäisi hetkeksi lähistöltä, niin tulee aina takaisin. Samalla lailla sekin kasvattaa lapsen luottamusta, eikä ole mitään heitteille jättöä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän taloon tullutta koiranpentuakin aletaan opettaa siihen, ettei ole mitään hätää, vaikka pienen hetken joutuisi olemaan itsekseen. Jos tuo koulutus jää välistä, on tuloksena läheisriippuvainen ja eroahdistunut koira. Ei vauvaakaan kannata opettaa mihinkään symbioosiin, vaikka tietty vaatiikin alussa paljon sitoutumista äidiltä.

Symbioosi on kehityspsykologian mukaan luontainen tila vauva-aikana vauvan ja hoitajan välillä. Vauva ON riippuvuussuhteessa hoitajaansa, se on tosiasia ja lähtökohta. Jos symbioosi lähdetään alkuunsa kieltämään, tuloksena on perusturvaton lapsi.

Samaa ihmettelin minäkin aikanaan ja mietin että eihän se voi olla totta. Silti muistan kuinka itsekin totesin että hitto vie tässä sitä nyt ollaan, ei ehdi suihkussa käydä :D. Lapseni on kohta jo täysi-ikäinen ja hassua kyllä en enää edes muista miksi näin oli. Näin jälkikäteen järkeilemällä omaa aikaa oli niin vähän, että suihkussa käyminen oli niin alhaalla tehtävien asioiden listalla ettei sinne asti tahtonut ehtiä ennen kuin vauva aiheutti jotain toimenpiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pystynyt edes käymään vessassa ilman vauvaa. Hän oli todella temperamentikas ja ilmoitti kovaäänisesti, mitä haluaa. Ei sellaista pysty normaali ihminen kuuntelemaan tyynesti, kun vauva/taapero itkee vessan oven takana ja rynkyttää ovenkahvaa. Nälkä iski myös niin nopeasti, että silloin piti suunnilleen juosta. Vauvalla on tehokas ase eli itku, eikä sitä vaan voi kauaa kuunnella. Jotkut vauvat ovat sitten hitaampia ja rauhallisempia, yksi tuttu vauva ei itkenyt kertaakaan, koskaan. Hän vain makasi sängyssä tai sitterissä hiljaa ja tuijotti. Suoraan sanoen epäilen, että sillä ei ollut kaikki ihan ns kotona, mutta kai jotkut vauvat ovat bäniin apaattisiakin.

No kyllä minä ainakin olen pystynyt piipahtamaan vessassa tai lämmittämään oman ruoka-annoksen ilman vauvaa, vaikka sen aikaa itkisikin oven takana. Kumpikaan toimitus kun ei vie aikaa kuin muutaman minuutin, ei vauva kuole vaikka sen aikaa itkisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vauvat on tosi erilaisia. Jotkut on aika vaativia. Lisäksi, jos vauvan tullessa on ennestään taaperolapsia kuten itselläni oli, voi olla vaikeaa yksi ollessa päästä esim suihkuun, niin hasardia touhua se voi pahimmillaan olla 😀 Raskasta, mutta jälkikäteen ajateltuna ihanaakin aikaa.

T. Kolmen teinin äiti

Suihkussa voinee käydä sitten kun isä on kotona niin, että isä vahtii lapsia? Eri asia, jos on saanut oksennukset päälleen ja pakko käydä päivällä, kun toinen vanhempi ei ole kotona.

Meillekin tulossa toinen, kun esikoinen on vasta 1v 4kk, että sitten on kyllä oikeasti pakko ottaa vähän rennommin. En kyllä ollut mitenkään jäykkis esikoisenkaan vauva-aikana, vaan näihin hysteerisiin palstaäiteihin verrattuna varmaan liiankin rento, kun jätin muutaman viikon ikäisen vauvan ihan rennosti isin hoitoon ja kävin itse kaupungilla ja syömässä päiväunien aikana jne. Vessaan pääsin aina kun tarvitsi (paitsi imettäessä) ja ruokaakin sain tehtyä ja vieläpä syötyä. Usein kyllä käytiin noutoruokaa ihan siksi, ettei tarvinnut enää vääntää ruokaa lapsenhoidon lisäksi.