Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö vauvassa tosiaan olla niin kiinni, ettei äiti ehdi syödä tai käydä suihkussa/vessassa?
Odotan esikoista ja vähän ristiriitaisin fiiliksin olen lueskellut toisten äitien kirjoituksia siitä, kuinka kamalaa vauva-aika on, kun vauva ei viihdy muualla kuin sylissä tai tissillä, eikä äiti itse ehdi huolehtia perustarpeistaan - syödä, käydä suihkussa tai edes rauhassa vessassa. Eikö vauvaa tosiaan voi laittaa hetkeksikään esim. pinnasänkyyn, jotta äiti ehtisi pikaisesti lämmittää ruuan tai hoitaa vessakäynnin? Ajatuskin noin "läheisriippuvaisesta" vauvasta tuntuu ahdistavalta ja tällä hetkellä pohdin, pahentaako 24/7 sylissä pitäminen ja pieneenkin inahdukseen reagoiminen tilannetta, ettei vauva oikeasti osaa olla hetkeäkään itsekseen ilman äidin läheisyyttä? Tietenkään en pientä vauvaa dumppaisi yksin pitkäksi aikaa, mutta luulisi äidin oman jaksamisen olevan koetuksella, jos oikeasti joutuu tinkimään ravinnosta ym. perustarpeista.
Kommentit (406)
Minä asuin vielä 80-luvulla asunnossa, jossa ei ollut sisävessaa eikä sinne tullut kuin kylmä vesi.
Pakkohan se oli välillä juosta ulkohuusiin, eikä kyllä tullut mieleenkään, että vauvaa ei voinut siksi aikaa jättää - kun ei ollut muuta mahdollisuuttakaan! Joskus mietin nyt, että ihan liikaa meni noissa oloissa huushollihommiin aikaa. Pyykitkin kun pesin käsin, lakanat taisin viedä talvella pesulaan. Mutta olisin voinut pitää vauvaa sylissäni kauemmin, ainoaksi kun jäi. Onneksi saatiin parempi asunto sitten, ja jopa vanhan pesukoneen sain ystävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään.
Miten luulet että esim. maalaiskulttuurissa olisi selvitty hengissä jos noin olisi?
Se on taatusti oma valinta jos rupeaa hysteerikoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ehtii ja voi käydä suihkussa ja syödä ym.
Niin, olisihan se tavallaan epäkäytännöllistä biologiaa jos äiti kuolisi nälkään kun ei voisi vauvan parkumisen takia syödä.
Kolme lasta ja yks niistä oli vauvana koliikkinen, sen kanssa oli kiireisempää ja sitovaa. Kolmas taas nukkui jopa 6 tuntia putkeen vaunuissa päivällä ja lisäksi yöt hyvin, hereillä sitterissä katseli menoa imetysten välissä.
Voi siis käydä ihan miten vaan, mutta jos on puoliso kuvioissa, niin vaativimmankin vauvan voi kyllä suihkun ajaksi jättää sen toisen syliin.
Ongelma on pitkälti siinä, että tänä päivänä maalaisjärjen käyttö on aliarvostettua. Lapsi traumatisoituu oppaiden mukaan lähes kaikesta teit niin tai näin. Oma lapsi ei aikoinaan viihtynyt hetkeäkään yksin. Hommattiin sitterit ja koliikkikeinut viimeisen päälle, ei viihtynyt niissä minuuttiakaan. Kerran yritin käydä suihkussa, lapsi sitterissä mukana, ehdin laittaa suihkun päälle ja huuto alkoi heti. Leivän sain syötyä yhdellä kädellä ja toisella heilutin lasta sitterissä tai vaunuissa. Nyt jos saisin vielä toisen lapsen, niin tajuaisin ottaa paaaaljon rennommin. Kaiken maailman tätien neuvot toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapsi ei mene rikki, jos joutuu hetken odottamaan tarpeisiin vastaamista. Maalaisjärki kunniaan.
Saunan lauteitten alta niitä löytyy. Tai sitten haikara tuo.