Lue keskustelun säännöt.
MINUN ON PÄÄSTÄVÄ LAITOKSEEN!
01.06.2015 |
Te sanotte että haen huomiota, no antakaa kun kerron TÄYSIN REHELLISESTI mitä minulle on tapahtunut/tapahtuu:
Minua on alistettu,lyöty,haukuttu,nöyryytetty,kiusattu,syrjitty ja syytetty. Minulla on myös väkivaltainen alkoholisti isä, josta sain tietää vasta 10-vuotiaana. Miksi minä, miksi?
En jaksaisi nousta ylös sängystä, tai yleensäkkään tehdä mitään. Minua ei kiinnostaa mikään, ja mietin usein itsetuhoisia juttuja. Itken ahdistusta iltaisin, ja _tiedän_että minulla on lievä anoreksia nervosa. En tiedä miten tulen kestämään 9lk läpi, kun 8 luokkakin oli yhtä helvettiä. Koulupsykologilla käynti ei ole auttanut, koska kukaan ei ota minua tosissaan.
Kotona äiti ei nää tai tajua mistään mitään. Olen äitin mielestä täysin terve, mutta vaan väsynyt. En halua syödä, jo veden juominen aiheuttaa huonon omatunnon. Pakko syödä vähän ja esittää että kaikki on hyvin. Käyn vaa'alla n.10 kertaa päivässä ja rakastan tunnetta kun pyörryttää. Haluan laihtua, mutta teen sen pikkuhiljaa että kukaan ei huomaa. Valehtelen kaikesta ja kaikille. En halua olla ihmisten lähellä, vaan haluan olla yksin huoneessani ja kuunnella musiikkia. En jaksa enää elää. Ei ole mitään minkä vuoksi nousta ylös aamulla. Jo hymyily on vaikeaa. Nauran ja hymyilen, mutta oikeasti itken sisältä. Olin koulukiusattu ala asteella ja äiti sanoi "älä välitä, niin ne lopettaa" "pitää vaan antaa olla" jne.
No nyt on annettu olla saatana. Nyt ei olla välitetty. Mikä on seuraus? En halua olla olemassa, eikä kukaan usko kun pyydän apua. Kukaan ei koskaan ole ottanut minua vakavissaan. Olen pelkkä vitsi. Eilenkin pyysin äidiltä että pääsisin vaikka laitokseen mutta ei. Minun kuulemma pitää vaan silitellä koiria ja rentoutua. Nämä vuodet on olleet helvettiä. En tiedä kauanko enää jaksan.
T.15v.
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 08:13"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:49"]Kill yourself, bitch! [/quote] Jännä muuten, että jos nyt uutiset täyttyisivät minun itsemurhasta niin sinä sanoisit jälkiviisaana "miksi sitä tyttöä ei autettu?" Kyllähän sinä nyt voit täällä heittää tuollasta settiä, mutta jos nyt tappaisin itseni niin johan sinäkin tekopyhänä surisit. Älä hei koettele. -Ap
[/quote]
Voi tyttörukkaa. Lapset haaveilee kuolemasta ja miettii, että kyllä ne sitten katuisi ja surisi. Tai uutiset täyttyisi minun kuoleman uutisesta. Tosielämässä niin ei ole. Kumpikaan asia.
Täysin asiaton tuo viesti, johon vastasit. Toivottavasti ymmärrät pysyä possa täältä! Täältä et saa mitään hyvää. Kirjoita mielummin vaikka nuorten auttavaan palveluun tai mihin tahansa muualle.
Olet liian nuori tänne. Ja lian haavoittuva.
[/quote]
Onpas typeriä ihmisiä vastaillut tähän ketjuun. Ihan vielä vaivautuneet näppäimistöä käyttämään. Tuo kuoleman jälkeisen huomion pohtiminen on prosessi masennuksessa löytää jotain arvoa itsestään ihmisenä. Eihän kuoleman jälkeen henkilö itse enää välitä näkeekö kukaan, mutta sen pohtiminen on aivojen tapa yrittää prosessoida sitä arvottomuuden tunnetta mitä ympäristö jatkuvasti välittää ihmiselle. "Tosielämällä" ei oikeasti ole mitään merkitystä juuri missään. Mutta tämä keskustelu avasi minunkin silmäni siitä miten hirveitä ihmisiä tällä palstalla on. Itsekin seikkailin foorumeilla masentuneena teininä, mutta näin mauttomaan ketjuun en sentään törmännyt jossa aikuiset yhdessä lyttäävät nuoren tunteita.
[/quote]
Se on lapsen tapa
[/quote]
Eikös hän sitten ole vielä lapsi tai vähintään sellainen joka tarvitsee ohjausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ap yhteyttä vaikka etsivään nuorisotyöhön. itse olen saanut sieltä paljon apua. ja jos asut varkaudessa niin suosittelen etsivästä nuorisotyöstä kati r:ää, hän on ihana ihminen! <3 tsemppiä ap!
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 10:41"]Haista äitisi likainen emätin!!
[/quote]
Haista sinä isäsi juustoinen esinahka! ... Oikeesti miettikää mitä kirjoitatte! Tuollainen on vain ja ainoastaan typerää.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 10:12"]Ota ap yhteyttä vaikka etsivään nuorisotyöhön. itse olen saanut sieltä paljon apua. ja jos asut varkaudessa niin suosittelen etsivästä nuorisotyöstä kati r:ää, hän on ihana ihminen! <3 tsemppiä ap!
[/quote]
Asun varkaudesta pohjoseen päin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin näitä juttuja ja mun käy hirveästi ap:n äitiä sääliksi!Kuulostaa ihan asialliselta ihmiseltä mutta varmasti on hänenkin mielensä musta kun huomaa että oma lapsi on täynnä vihaa eikä mielenterveys muutenkaan kunnossa.ap vielä lapsenuskolla luulee että on joku laitos mihin äiti hänet joksikin aikaa laittaa ja sitten kaikki on kunnossa ja ap on onnellinen.ei sellasta paikkaa olekkaan.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 11:45"]
Luin näitä juttuja ja mun käy hirveästi ap:n äitiä sääliksi!Kuulostaa ihan asialliselta ihmiseltä mutta varmasti on hänenkin mielensä musta kun huomaa että oma lapsi on täynnä vihaa eikä mielenterveys muutenkaan kunnossa.ap vielä lapsenuskolla luulee että on joku laitos mihin äiti hänet joksikin aikaa laittaa ja sitten kaikki on kunnossa ja ap on onnellinen.ei sellasta paikkaa olekkaan.
[/quote]
Kuulostaa minun äidiltäni. Hänkin oli "asiallinen" ja aikuisten mielestä ihan mukava, mutta ei osannut vastata lapsen tarpeisiin vaan vaati tältä liikaa ikäänsä nähden. Eli samaan tapaan vaan heitti pari kommenttia ongelmiini eikä oikeastaan puhunut kanssani. Onkohan äidit niin suurissa paineissa vanhemmuuden kanssa että mieluummin asettuvat toisten äitien puolelle kuin lapsien. Ei kuulosta työnsä osaavan vanhemman lapselta AP, mutta tätä ei tietenkään haluta nähdä. Ainoastaan asiallinen äiti, joka on tehnyt kaiken oikein eikä voi tehdä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti täälläkin.... kyselisin jotain masentuneelta, että miten haluaisitte, että perheenjäsenet ja läheiset auttaisivat? Ihan konkreettisesti; mitä pitäisi tehdä? Omasta mielestään varmasti jokainen vanhempi tekee parhaansa, mutta jos ei itse ole kokenut masennusta, ei voi tietää, mikä auttaisi. ja jos henkilö ei itse sano.
On ikävää jos ei ole ystäviä, mutta siihen eivät vanhemmat voi auttaa. Kertokaa ihan oikeita asioita, mitä masentuneen lähimmäisten pitäisi tehdä auttaakseen nuorta masentunutta!
Ja ne, ketkä ovat parantuneet / tulleet paremmiksi, mikä teillä auttoi? Auttaako se pelkkä lepo ja kotona oleminen ajan kanssa + ehkä masennuslääkkeet, vai millä se olo sitten lähti paranemaan?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 11:45"]
Luin näitä juttuja ja mun käy hirveästi ap:n äitiä sääliksi!Kuulostaa ihan asialliselta ihmiseltä mutta varmasti on hänenkin mielensä musta kun huomaa että oma lapsi on täynnä vihaa eikä mielenterveys muutenkaan kunnossa.ap vielä lapsenuskolla luulee että on joku laitos mihin äiti hänet joksikin aikaa laittaa ja sitten kaikki on kunnossa ja ap on onnellinen.ei sellasta paikkaa olekkaan.
[/quote]
Eiköhän niillä kotioloilla oli aika merkittävä vaikutus alaikäisen mielenterveyteen. Vastuullinen vanhempi tekee kaikkensa säilyttääkseen hyvän keskusteluyhteyden omaan lapseensa ja hankki asianmukaista apua lapselle, mikäli hänellä on ongelmia. Sinä voit säästää säälisi ihan itsellesi, kun vaikutat niin urpolta. Voimia Ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vastaavanlaisia kokemuksia nuoruudessa ja muistan edelleen sen kuinka äitini huuteli alakerrasta, että olen vain huomionkipeä kun itkin yläkerrassa isälleni masennuksestani. Sä selviät tästä ajan kanssa usko pois. Ja myöhemmin voit katsoa taaksepäin, kuinka paljosta olet selvinnyt ja vahvistunut. Tsemppiä <3
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 14:24"]
Mulla oli vastaavanlaisia kokemuksia nuoruudessa ja muistan edelleen sen kuinka äitini huuteli alakerrasta, että olen vain huomionkipeä kun itkin yläkerrassa isälleni masennuksestani. Sä selviät tästä ajan kanssa usko pois. Ja myöhemmin voit katsoa taaksepäin, kuinka paljosta olet selvinnyt ja vahvistunut. Tsemppiä <3
[/quote]
auttoiko sulla siis ihan vaan aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on laatikoissa varaston hyllyllä yhdeksän päiväkirjaa nuoruusvuosilta, joissa jokaiselta sivulta voi lukea elämää; on valonpilkahdus, täyttä paskaa, kuolemankaipuuta, vittupäitä, pelkoa ja inhoa. En vähättele sinun tunteitasi, vaan haluan, että ymmärrät ettet ole yksin. Meistä melkeimpä jokainen on kamppaillut joidenkin sinulle tuttujen asioiden kanssa.
Anoreksiasta minulla ei ole kokemusta, mutta bulimiasta on, syömishäiriöitä molemmat.
Haluan rohkaista sinua kääntymään itsesi puoleen; ala itse pitämään huolta itsestäsi, pienin ja horjuvinkin askelin, mutta aloita jo tänään. Kirjoita, piirrä, laula tai kävele pois pahaa oloasi. Tee jotakin, mistä saat sen pahan energian tilalle, mitä annat pois; hyvää energiaa itsellesi.
Mistään taudista eivoi parantua, jos ei halua, päätös paranemisesta lähtee itsestä: Minä tahdon elää!
Toivoa on elämästä, sillä minäkin olen todella rankkojen vaiheiden jälkeen tässä, aikuinen nainen, joka rakastan itseäni ja hyväksyn kaikki menneisyyteni möröt osaksi matkaani, tosin menneeksi osaksi, sillä jätin ne yhden tien risteykseen kun olin valmis ja jatkoin matkaa. Elämä on lahja, se on. Tiedän että kipeinä hetkinä se on yhtä helvettiä, mutta tiedän myös, että kuoleman hetkellä, kun elämänpalo on kaikkein suurin, tekisit mitä tahansa, jotta saisit elää.
Jos sinulta löytyy taistelutahtoa edes siemenen verran, ota ensimmäinen askel. Huomenna saatat jo olla valmis seuraavaan.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 23:54"]Kaverini on juuri samanlainen. Masentunut, sairastaa lievää bulimiaa, vihaa vanhempiaan, on itsetuhoinen, käyttää päihteitä jne. Vaikka minkälaista apua on tarjottu, mikään ei kelpaa. Vanhemmat ei muka päästä terapeutille. Tunnen hänen vanhempansa ja he kannustavat menemään terapeutille jne. On ihan älyttömän raskasta pysyä tukena, kun ahdistuu itsekkin. Tuota vyyhtiä pitäisi lähteä purkamaan sillä, että ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkii apua. - 15v [/quote] Niin no vittu kun minähän tässä sitä apua nimenomaan olen _yrittänyt saada_ mutta enpä ole saanut. Älä vertaa minua kaveriisi. -Ap
[/quote]
Herää vain kysymys millainen natsi ihminen edes kirjoittaa tuollaista sillä ei tuollasia juttuja voi heittää edes läppänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä tuosta syömättömyydestä... minulla oli tosiaan bulimia (palatakseni tuohon hieman aikaisempaan kirjoitukseeni), josta jäljellä on muistutus aina kun avaan suuni. Minulta nimittäin puuttuu useampia hampaita... sinänsä yhdentekevää, päätinhän parantua ja itseni rankaisemisen sijaan kanavoida tunteeni toisaalle. Minäkään en parantunut päivässä, enkä kerralla. Tahtoisin silti sinun miettivän myös sitä, mitä teet itsellesi.. miksi kaiken sen kokeman jälkeen, mitä kipua olet ulkopuolelta saanut, haluat vielä itse lisätä itsellesi? Tahtoisin sinun miettivän tätäkin asiaa. Kuka on sinun ystäväsi, jos et sinä itse edes pidä itsestäsi? Syömättömyytesi aiheuttaa sinulle pahimmassa tapauksessa pysyviä vaurioita, vaikkei se sinua ehkä tällä hetkellä niinkään mietitytä, mutta niin kaua , kuin jatkat itsesi pahoinpitelemistä, et voi parantua, et fyysisesti, etkä henkisesti. Toivotan sinulle kaikkea hyvää, koko sydämestäni.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 23:54"]Kaverini on juuri samanlainen. Masentunut, sairastaa lievää bulimiaa, vihaa vanhempiaan, on itsetuhoinen, käyttää päihteitä jne. Vaikka minkälaista apua on tarjottu, mikään ei kelpaa. Vanhemmat ei muka päästä terapeutille. Tunnen hänen vanhempansa ja he kannustavat menemään terapeutille jne. On ihan älyttömän raskasta pysyä tukena, kun ahdistuu itsekkin. Tuota vyyhtiä pitäisi lähteä purkamaan sillä, että ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkii apua. - 15v [/quote] Niin no vittu kun minähän tässä sitä apua nimenomaan olen _yrittänyt saada_ mutta enpä ole saanut. Älä vertaa minua kaveriisi. -Ap
[/quote]
Ap: millaista apua haluaisit? Mitä haluaisit että tapahtuu?
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:52"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:49"]Ainoa varma keino tulla otetuksi tosissaan on yrittää itsemurhaa ja mieluusti julkisesti. Saat M1 ja pääset hoitoon. Tee se, ansaitset tulevaisuuden. [/quote] Höpö höpö. Sairaaloissa on ihan tarpeeksi oikeasti sairaita hoidettavana. Teinipellet keksikööt jotakin muuta, kuin feikata sairasta. [/quote] En ole koskaan ennen itkenyt av mamman takia, mutta tuo 24. Kommentti sai minut romahtamaan. Miksi KUKAAN EI USKO?!?! Miksi minua ei oteta todesta??? -Ap
[/quote]
Miten sä nyt siitä voit romahtaa etkö porannu jo valmiiks siellä sängyn pohjalla?vai itketkö nyt vasta molemmilla silmillä täh?
Olis mielenkiintonen päästä juttelee sun kans ap ja kuuntelisin mielelläni sinua ihan kasvotusten näistä asioista voi olla vaikea puhua foorumilla missään sillä aina löytyy persläpi ihmisiä jotka haluavat toiselle vain pahaa oloa niinkuin joku mainitsikin
terv. nro 60
Ei äidit välttämättä tajua. Eikä äiti varmasti ole nyt se henkilö joka voi auttaa sinua. Itse menisin terveydenhoitajan juttusille ja vuodattaisin kaiken.
Usko pois, että selviät vaikka kaikki näyttää nyt sekavalta.
Muistan kun itse olin teini - kaikki oli sekavaa. Lapsuudessa väkivaltaa yms niin ei sitä täysin eheä ole sielultaan, mutta pikkuhiljaa asiat alkavat mennä parempaan suuntaan.
Mieti vaikka että mitkä asiat on sulle tärkeitä?
Tai mikä sua kiinnostaa? Olet arvokas ihan sellaisena kun myt olet.
Millaiset ihmiset lyövät lyötyä ja polkevat maassa makaavaa alemmas maanrakoon? En ymmärrä. Vaikka itselläni on mennyt todella huonosti ja olen kokenut täydellisen helvetin, en ole koskaan nähnyt mitään järkeä siinä että purkaisin pahaa oloani johonkin kenellä on jo valmiksi vaikeaa.
En ymmärrä, selittäkää minulle. Mitä liikkuu tuollaisten ihmisten päänsisällä?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 08:13"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:49"]Kill yourself, bitch! [/quote] Jännä muuten, että jos nyt uutiset täyttyisivät minun itsemurhasta niin sinä sanoisit jälkiviisaana "miksi sitä tyttöä ei autettu?" Kyllähän sinä nyt voit täällä heittää tuollasta settiä, mutta jos nyt tappaisin itseni niin johan sinäkin tekopyhänä surisit. Älä hei koettele. -Ap
[/quote]
Voi tyttörukkaa. Lapset haaveilee kuolemasta ja miettii, että kyllä ne sitten katuisi ja surisi. Tai uutiset täyttyisi minun kuoleman uutisesta. Tosielämässä niin ei ole. Kumpikaan asia.
Täysin asiaton tuo viesti, johon vastasit. Toivottavasti ymmärrät pysyä possa täältä! Täältä et saa mitään hyvää. Kirjoita mielummin vaikka nuorten auttavaan palveluun tai mihin tahansa muualle.
Olet liian nuori tänne. Ja lian haavoittuva.
[/quote]
Onpas typeriä ihmisiä vastaillut tähän ketjuun. Ihan vielä vaivautuneet näppäimistöä käyttämään. Tuo kuoleman jälkeisen huomion pohtiminen on prosessi masennuksessa löytää jotain arvoa itsestään ihmisenä. Eihän kuoleman jälkeen henkilö itse enää välitä näkeekö kukaan, mutta sen pohtiminen on aivojen tapa yrittää prosessoida sitä arvottomuuden tunnetta mitä ympäristö jatkuvasti välittää ihmiselle. "Tosielämällä" ei oikeasti ole mitään merkitystä juuri missään. Mutta tämä keskustelu avasi minunkin silmäni siitä miten hirveitä ihmisiä tällä palstalla on. Itsekin seikkailin foorumeilla masentuneena teininä, mutta näin mauttomaan ketjuun en sentään törmännyt jossa aikuiset yhdessä lyttäävät nuoren tunteita.
[/quote]
Se on lapsen tapa