Typerin asia jota pelkäsit lapsena?

Portaat

Liekkiversio:

Mä en pelänny lapsena mitään, enemmän mulla nykyään aikuisena on typeriä pelkoja :D

Eipäs siinä näkynytkään savuketta, pelkkä savu.

Niin se muisti pettää:

Pelkäsin yhtä autiotaloa, joka sijaitsi koulumatkani varrella. Oikeastaan kaikki kylän lapset pelkäsivät, koska talossa kummitteli. Jokainen meistä tunsi jonkun, joka tunsi jonkun jonka kaverin serkku tms. oli kadonnut jo mentyään talon pihaan. Harvat pääsivät edes talolle asti.

Eihän me mukulat osattu kyseenalaistaa sitä, että yhdellä pikkupaikkakunnalla katosi lapsia jäljettömiin yhtenään. Kaikista huvittavinta oli, että mun luokalla oli poika, jonka isovanhemmat olivat aikoineen asuneet tässä talossa. Tämä poika pelkäsi meidän muiden joukossa ihan yhtä kritiikittömästi.

Lisäksi pelättiin saatananpalvojia, koska varmana tietona, niiden kokoontumispaikka oli yhdessä lähimetsikössä. Juu, lapsuus tuli edettyä 90-luvulla :)

Vaatekomeroa pelkäsin lapsena, että siellä on kummituksia.

Ruskeat perperit olivat pelottavimpia.

Nyt sitten 90% palstailijoista ei tiedä, että perperi on päällystakki...

Minulla oli ihmeellisiä pelkoja sanoa tietämäni asia, menin lukkoon.

Kerran opettaja kysyi isommilta oppilailta, 5. tai 6. luokan oppilaita (samassa luokassa oli 3-6luokka) yhtä asiaa ja kysyi vastauksen puuttuessa sitten minulta 3-luokkalaiselta, jonka tiesi olevan harrastunut aiheeseen.

Menin ihan lukkoon, enkä saanut sanaa suustani.

Tyttöjä ujostelin niin, että sanan "tyttö" sanominenkin oli vaikeaa, miltei mahdotonta.

Pelkäsin erästä äitini kenkäparia. Kengät olivat sellaiset mustat avokkaat, joissa oli kärjessä reikäkuviointia (hieman brogue-tyyppistä), ja minun silmääni se kuvionti näytti ihan pääkallolta. En siis uskaltanut mennä yksin eteiseen niiden ”pääkallokenkien” vuoksi.

Mä pelkäsin tiekarhua.

Että sängyn alta tulee joku mörkö ja nappaa jaloista kiinni, kun olen nousemassa sänkyyn. Tuli tehtyä melkoisia hyppyjä kaukaa, jotta mörkö ei onnistuisi 😂

Kun olin katsonut tappajahai elokuvan. Veteen ei menty piiiiiitkään aikaan 😂

Katulamppuja. Näin lapsena vanhan Maailmojen sodan, jossa oli katulamppujen näköisiä örveleitä.

Pelkäsin myös, että T-Rex katselee ikkunasta ja lopulta syö minut. Katsoin liian nuorena Jurassic Parkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkäsin tiekarhua.

Sama juttu. Näin pihalla et tiellä menee tiekarhu ja juoksin parkuen sisälle. 

Vierailija kirjoitti:

Karhut, kiitos Hopeanuolen ja Akaka booton (vai miten kirjoitetaankaan). Siis ihan fiksu asia pelätä tavallaan, mutta Helsinkiläisessä lähiössä suht triviaali pelko. Varsinkin, kun pelkäsin niin, etten halunnut liikkua ulkona yksin hämärän tultua. Olin näkevinäni karhuja kaikkialla.

Joo, karhuja minäkin tosin ihan vakvasti otettava uhka koska asuin maalla. Kyselin aina, että kestääkö väliovi karhun hyökkäyksen. Ei niitä koskaan tullut sisälle asti...

Kiitos teille, jotka oikaisitte sekoittuneet mielikuvani liekkikädestä ja naurusta! 😊 Ei nuo videot enää aiheuttaneet niin painostavaa oloa kuin lapsena, mutta en kyllä silti ihmettele, että lapsena kammotti.

Pölynimuria.  Siinä oli sellanen joku suodatin, jossa oli käärmeen kuva ja itku pääsi kun äiti kaivoi masiinan esiin ja alkoi imuroida. Äidillä on vielä erikoinen huumorintaju ja häntä nauratti kun näki lapsen paniikissa. 

Vierailija kirjoitti:

Laivan hytin vessan vetämistä. Saakeli juoksin kovaa pois sieltä.

Olen 27, ja peitän edelleen kädellä korvat sekä junan että laivan vessassa vetämisen ajaksi.

Mutta aloitukseen: pelkäsin, että äitini kutistuu sellaiseksi peukalon kokoiseksi, ja minun täytyy alkaa pyörittää koko taloutta hänen neuvojen avulla ja hoitaa kaikki aikuisten jutut :DDD Äiti oli yksinhuoltaja joten jos äiti kutistuu peukaloiseksi, ollaan omillamme :'D En tiedä mistä tämä ajatus

Vierailija kirjoitti:

Valokuvausta pelkäsin ihan hirveesti. 50- luvulla sedän kamerassa oli semmoinen "haitari". Kun se vedettiin auki, minä juoksin karkuun ja piiloon. Siksipä minusta ei lapsena kuvia olekaan. Samoin kun eka kerran näin uimarenkaan. Tää sama setä puhalsi siihen ilmaa ja minä luulin, että kohta kuvataan ja menin piiloon.

Tästä muistuikin että joo - mä pelkäsin myös valokuvattavana oloa/kameroita! Musta on hirveä määrä kuvia kun itken suoraa huutoa kameraa päin. Kiitti äiti, oli kuitenkin pakko ottaa niitä kuvia.. :D Veikkaan että se salamavalo oli se juttu.

T. äidin peukaloiseksi muuttumista pelännyt

Lapsena sekä nyt aikuuisena pelkään henkilöautossa jos ajetaan betoniauton perässä, jos se säiliö pyörii.

Koko ajan ajattelem, että kohta se kuski painaa väärää nappia ja ne betonit kipataan henkilöauton päälle tai eteen.

Pelkäsin pölynimuria. Meillä oli järjettömän kovaääninen ikäloppu Nilfisk, varsinainen peto pöläriksi.

Pelkäsin alakoululaisena kettuja. Kuljin siis yksin hieman alle 5km koulumatkan (juuri ja juuri en ollut oikeutettu koulutaksiin) ja talviaamuina pimeässä siellä metsätiellä tallustellessa en uskaltanut katsella taskulampun valokehän ulkolaidoille. Pelkäsin, että kettu hyökkää kimppuun. Sikäli kummallista, että meillä oli collie, joka on tuplaten isompi kettua, ja naapurilla oli susikoira, jonka pelkkä pää painoi varmaan enemmän mitä kettu olisi painanut, ja kumpaakaan koiraa en todellakaan pelännyt, en päiväsaikaan enkä yöaikaan.

Sitten kuitenkin päivisin uskalsin kulkea metsässä sienestämässä ihan yksin?

Pikkuveljeni pelkäsi Pelle Hermannia, kun siinä alussa sen nenä irtosi...