Lue keskustelun säännöt.
Typerin asia jota pelkäsit lapsena?
28.01.2022 |
Itse olen kunnostautunut näissä peloissa todella.
Pelkäsin henkareita lapsuudenkotini vaatekomerossa. Ihan tavallisia puisia henkareita. Niitä ei saanut heiluttaa, kolisivat ikävästi.
Saman vaatehuoneen ovea ei saanut jättää yöksi raolleen, se oli jo liian kammottavaa.
Kaikkein tyhmin pelkoni lienee tätini mies. Hän on pitkä ja "kolho", eikä ruotsinkielisenä juurikaan jutellut sukuloidessamme. Näin hänestä painajaisia, ja sen kerran kun hän otti minut syliin jouluista kuvaa varten, lamaannuin niin että minusta on edelleen kuva jossa olen velttona sedän sylissä.
Nyt aikuisena tutustuttuani häneen, hän on mitä kultaisin ihminen ja ihan suomeksi pärjätään.
Mitä itse keksitte pelätä?
Kommentit (113)
Keskipäivän merkiksi annettua hälytystorvea. Joskus sen perään tuli kuulutuksiakin. Muistan kun prinsessa Dianan kuolema tiedotettiin tuon torven jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerin? Mielisairas vanhempi, hullu naapuri ym.
Vierailija kirjoitti:
UFOja
Ufoja pelkäsin minäkin. En uskaltanut viedä roskia ulos illalla, koska ufot olisivat välittömästi siepanneet minut.
Vierailija kirjoitti:
Keskipäivän merkiksi annettua hälytystorvea. Joskus sen perään tuli kuulutuksiakin. Muistan kun prinsessa Dianan kuolema tiedotettiin tuon torven jälkeen.
Dianan kuolema tiedotettiin kyllä paljon ennen keskipäivää. Muistan sen siitä, että olin silloin Hongkongissa 5 h aikaerolla Suomeen - ja olin vielä nukkumassa, kun kaveri soitti ja kertoi Dianasta. Suomessa kello oli siis 5-6 (olin ollut bilettämässä, ja nukuin sen takia myöhään).
Mä pelkäsin meidän kerrostalon kellarikerrosta ja olin varma, että siellä hyökkää luuranko kimppuun. Pyörän vienti kellariin oli sellainen kauhun täyttämä paiskaisu ovesta sisään, että hyvä ettei hajonnut niin oma kuin naapureidenkin pyörät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin oviaukossa roikkunutta pääriäiskoristetta, jossa noita lensi luudalla. Piti aina mennä nopeasti ohi siitä. Se kuitenkin ripustettiin joka vuosi, joten en tiedä kerroinko pelosta koskaan.
Sympaattisia pelkoja täällä. Ei ehkä rationalistisia mutta niin ymmärrettäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin jumalaa ja sitä että jos teen yhdenkin pienen virheen joudun helvettiin tai ikuiseen kadotukseen. Tästä kiitos yli uskonnollisen sukuni joka pelotteli asialla tämän tästä.
Näin asiasta aika usein painajaisiakin.
Pelkäsin että jos syö jonkun hedelmän siemenen, niin se siemen rupeaa kasvamaan vatsassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin mm. isäni puukenkiä, traktoreita ja sitä että jos syön jonkun hedelmän siemenen niin se alkaa kasvaa mahassa =D
Olen ollut aika pelokas pieni tyttö =D
Pelkäsin yhtä koristetyynyä. Se oli myrkyn vihreä ja kammottava. Jos se oli vuoteeni jalkopäässä, en uskaltanut nukkua. Kauempana ollessaan se ei ollut niin pelottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolina -nimistä aavetta. Äitini ei koskaan uskonut kun kerroin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskipäivän merkiksi annettua hälytystorvea. Joskus sen perään tuli kuulutuksiakin. Muistan kun prinsessa Dianan kuolema tiedotettiin tuon torven jälkeen.
Dianan kuolema tiedotettiin kyllä paljon ennen keskipäivää. Muistan sen siitä, että olin silloin Hongkongissa 5 h aikaerolla Suomeen - ja olin vielä nukkumassa, kun kaveri soitti ja kertoi Dianasta. Suomessa kello oli siis 5-6 (olin ollut bilettämässä, ja nukuin sen takia myöhään).
Silti se kuulutettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiäni. Pelko sinänsä oli hyvinkin perusteltua mutta on äärimmäisen typerää että lapsi joutuu pelkäämään äitiään.
Minä pelkäsin kuollakseni lasivillaa. Luulin, että jos siihen koskee paljain käsin, niin se viiltää haavoja, koska sen nimi on lasivilla. Luulin, että siinä on lasinsiruja. Kammosin sitä oikeasti kuollakseni. Remontoimme paljon silloin ja sitä oli usein esillä.
Minä pelkäsin vetää vessaa pimeällä, siitä aukeni portti jonnekin ja sieltä tuli paha henki/kummitus, joka halusi minulle pahaa. Joten en koskaan yöllä uskaltanut vetää vessää - päivällä jostain syystä tämä portti ei toiminut ja pystyin käyttämään vessaa normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jonkun tuotantoyhtiön tunnari ohjelmien lopussa. Siinä kohosi höyryä tai savua ja nainen nauroi maanisesti. "Ahha-hahha-ha... Aa-hha"
Joo muistan nyt kun sanoit! Todella kammottava oli ainakin lapsen mielestä. Mikähän se oli? Liittyikö siihen jokin sormien napsautus ja savu vai sotkenko nyt tunnarit?
Munkin mieleen nousee sormien napsautus, mutta se ei kyllä ollut tuossa tunnarissa mielestäni vaan jossain toisessa karmivassa jutussa joka oli telkkarissa.
Sirmien napsautus liittyi tietoiskuun, lyhyeen valistusfilmiin jostain tärkeästä.
Ruutuun ilmestyi käsi, joka napsautti sormia ja osoitti kstsojaa, toisessa versiossa kämmenelle syttyi liekki.
Se nauru on ihan toinen juttu ysäriltä, olikos "Broadcasters"-yhtiön lopputunnari?
Lyhyt instrumentaalipätkä(saksofoni?) ja savuava imukkeellinen savuke, kuin väsyneen, humalaihen naisen hengästyneen käheä nauru.
Osoittava sormi ja 70- luvun kännikalameininkiä:
Kodin eteisen yhtä pimeää nurkkaa, missä oli naulakko.
Viemärin pulputusääntä.
Omaa mummoni, joka puhui kovalla äänellä ja nappasi syliin.
Varokaa heikkoa jäätä - Pikku-kakkosen lopussa annettu varoitus talvisin. Se oli muuten ihan sympaattinen mutta se ääni oli karmiva. Luulen tosin että tämä on aika yleinen ikäpolveni trauma.