Typerin asia jota pelkäsit lapsena?
Itse olen kunnostautunut näissä peloissa todella.
Pelkäsin henkareita lapsuudenkotini vaatekomerossa. Ihan tavallisia puisia henkareita. Niitä ei saanut heiluttaa, kolisivat ikävästi.
Saman vaatehuoneen ovea ei saanut jättää yöksi raolleen, se oli jo liian kammottavaa.
Kaikkein tyhmin pelkoni lienee tätini mies. Hän on pitkä ja "kolho", eikä ruotsinkielisenä juurikaan jutellut sukuloidessamme. Näin hänestä painajaisia, ja sen kerran kun hän otti minut syliin jouluista kuvaa varten, lamaannuin niin että minusta on edelleen kuva jossa olen velttona sedän sylissä.
Nyt aikuisena tutustuttuani häneen, hän on mitä kultaisin ihminen ja ihan suomeksi pärjätään.
Mitä itse keksitte pelätä?
Kommentit (113)
Intiaaneja! Oli sellainen lastenlaulu kuin "Intiaani sotahuuto" ja kuvittelin että lähimetsässä vaanii inkkareita puhallusputkien kanssa.
Pelkäsin lapsena täysi-ikäistymistä, sillä oletin sen tarkoittavan kodittomuutta. Tämä mielikuva perustui siihen, että vanhemmat ja sukulaiset puhuivat usein siitä kun lapset ”lähtevät maailmalle”, ja minun päässäni tuo maailmalle lähteminen tarkoitti sitä, että täytyy lähteä kiertämään maapalloa yksin, ilman tietoa yöpaikasta ja seuraavasta ateriasta.
Kulkurit kuvattiin aikanaan elokuvissa juuri sellaisina yksinäisinä kiertolaisina, joiden omaisuus roikkui pussissa olkapäällä kannettavan kepin päässä, ja pelkäsin aivan suunnattomasti, että minäkin joudun elämään niin.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkäsin meidän kerrostalon kellarikerrosta ja olin varma, että siellä hyökkää luuranko kimppuun. Pyörän vienti kellariin oli sellainen kauhun täyttämä paiskaisu ovesta sisään, että hyvä ettei hajonnut niin oma kuin naapureidenkin pyörät.
Moni aikuinenkin (esim minä) pelkää niitä. Sen verran on kuultu tarinoita miten narkit sun muut vaanivat niissä. En mene kerrostalon kellariin koskaan yksin.
Ufoja, jotka etenkin talviaikaan tähtien tuikkiessa taivaalla tulisivat 100 % varmuudella kaappaamaan. Tämä aiheutti myös pelkoa katsoa pimeää taivasta, koska sieltähän se ufo kumminkin sitten heti laskeutuisi pihaan.
Kerrostalomme kellarikerrosta. Näen siitä toisinaan vieläkin painajaisia.
Vampyyreja. Ihmissusia. Kummituksia. Meillä ei vanhempia ilmeisesti juurikaan kiinnostanut, että mitä sieltä telkkarista lasten kanssa katsotaan. Hämärän rajamailla, joku ihmissusi- ja vampyyrisarja, kauhuleffat Maissilapsista Poltergeistiin... niin ja kaikki ne ysärin ufo-ohjelmat suomalaisine "asiantuntijoineen". Ilmankos vähän pelotti käydä nukkumaan.
Sitten yksi pelko oli, kun kaverille mennessä piti kulkea rautatiesiltojen ali, niitä oli muistaakseni 3 tai 4, ja yksi niistä oli tosi vanha, sieltä näkyi ihan ne ratapalkitkin alapuolelta. Ja aina jos juna kulki yli, niin sieltä raoista putosi tyyliin soraa ja kiviä, metelikin oli järkyttävän kova. Niiden siltojen ali piti aina juosta sitten ihan paniikissa, koska pelotti jos juna tulee ja se vanhin silta sortuu just sillä kertaa mun päälle.
Minä pelkäsin jo mainittua tv:n tietoiskua, se sormien napsautus oli pahin. Olen katsonut ja rakastanut kauhuleffoja, sekä kaikkea kauhuun liittyvää ala-asteikäisestä lähtien, mutta tuo tietoisku pelottaa vielä keski-ikäisenäkin. Niitä tietoiskuja on näytetty uusintana ihan viime vuosina, mutten edelleenkään pysty sitä alkua katsomaan. Joo, tiedän että on TOSI noloa, mutta minkäs teet...
Pianon koskettimia ja mummolan vessan seinätuuletinta :D Jälkimmäinen aiheuttaa jotenkin edelleen kauhunväristyksiä, kun googletin varmistaakseni pömpelin nimen
Vierailija kirjoitti:
Pianon koskettimia ja mummolan vessan seinätuuletinta :D Jälkimmäinen aiheuttaa jotenkin edelleen kauhunväristyksiä, kun googletin varmistaakseni pömpelin nimen
Ja seinätuuletin piti aina peittää pyyhkeellä, kun menin vessaan asioimaan :D
Vierailija kirjoitti:
Intiaaneja! Oli sellainen lastenlaulu kuin "Intiaani sotahuuto" ja kuvittelin että lähimetsässä vaanii inkkareita puhallusputkien kanssa.
Minä muistan tämän! Oli jollain kasetilla missä oli kokoelma lastenlauluja. Mulle ei tullut mieleen niinkään puhallusputket (eri mantereen inkkareilla niitä kai oli?), mutta ahdisti että se huuto oli vaiennut. Yhdistin sen jotenkin toiseen lauluun "Viimeinen mohikaani", ja ajattelin että se huuto on vaiennut koska intiaanit on kaikki kuolleet.
Kun olin ala-asteella, saman koulun kuudennen luokan oppilaat oli tehneet taideteoksia ruokasalin seinälle.
Yhdessä niistä oli maalattuna mies k^irveen kanssa Alhk0n katolla. Näin painajaisia jossa humaltunut mies alkaa huitoa kîrweellä ihmisiä oltuaan wiunakaupassa.
Tämä 90-luvun alussa.
Joskus kai maikkarilla mainostettiin Manaaja-elokuvaa. Siinä mainoksessa sen tytön vatsaan piirtyi kirjaimia.
Joo, ei olisi pitänyt olla hereillä myöhään.
En tiedä mikä myöhäisillan sci-fi oli meneillään, mutta vanhemmilla oli telkkari päällä ja siellä näkyi kohtaus jossa ihmisruumiita oli jonkinlaisissa putkiloissa. Osassa niistä oli pelkät sisäelimet näkyvillä.
Tuon jälkeen näin unia joissa oli ihmisiä kävelemässä ympäriinsä ilman nahkaa tai lihaksia, pelkät sisuskalut näkyvissä.
Miljoonasateen "Olkinainen " laulua.
Yhtä osin palanutta autiotaloa lähellä tallia, jossa kävin ratsastamassa ja kuljin iltapimeällä kotiin ohi kaamean hylätyn talon jonka luona kuulemma katoaa ihmisiä. Jostain miehestä koiransa kanssa oli kuulemma jäänyt vain kooran hihna. Ja jostain naisesta pelkät kengät. Nyt aikuisena tajuaa, että ihan hölynpölyähän tuo oli :D