Lue keskustelun säännöt.
Typerin asia jota pelkäsit lapsena?
28.01.2022 |
Itse olen kunnostautunut näissä peloissa todella.
Pelkäsin henkareita lapsuudenkotini vaatekomerossa. Ihan tavallisia puisia henkareita. Niitä ei saanut heiluttaa, kolisivat ikävästi.
Saman vaatehuoneen ovea ei saanut jättää yöksi raolleen, se oli jo liian kammottavaa.
Kaikkein tyhmin pelkoni lienee tätini mies. Hän on pitkä ja "kolho", eikä ruotsinkielisenä juurikaan jutellut sukuloidessamme. Näin hänestä painajaisia, ja sen kerran kun hän otti minut syliin jouluista kuvaa varten, lamaannuin niin että minusta on edelleen kuva jossa olen velttona sedän sylissä.
Nyt aikuisena tutustuttuani häneen, hän on mitä kultaisin ihminen ja ihan suomeksi pärjätään.
Mitä itse keksitte pelätä?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä kärsi osa teistäkin:
pelkäsin, että uima-altaassa uimahallissa on haita.
Mikä on haita?
🦈🦈🦈🦈🦈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laivan hytin vessan vetämistä. Saakeli juoksin kovaa pois sieltä.
Toinen entinen painehuuhtelukammoinen ilmoittautuu kerhoon! 😅
Itsellä kävi vielä niin, että kerran laivan yleisessä vessassa odotin vuoroani. Vessa vapautui, ja edellinen asiakas pahoitteli ettei vessan huuhtelu toiminut. Kun menin koppiin, huuhtelu yllättäen käynnistyikin hemmetinmoisella pamahduksella! Säikähdin niin että pelkäsin painevessoja vielä enemmän 😂
Pelkäsin naapurintädin kesämökin seinällä olleen käkikellon käkeä. Olimme vieraana siellä, ja säikähdin kauheasti, kun käki yhtäkkiä rävähti luukusta ja kukkui nopeatahtisesti. Tuijotin kauhuissani käkikelloa, peläten seuraavaa kukkumiskertaa, joten naapurintäti pysäytti kellon.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
nukke/nuket asetettiin tuhkaluukun tai muun vastaavan kielletyn paikan eteen vahtimaan, etten koskisi niihin. en muista leikkineeni koskaan nukella ja tuo pelottava vahti on vanhempien sisaruksien kertomaa. syytä miksi olen pelännyt nukkea ei muista kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko tämä yleinen.
Pienenä lapsena pelkäsin sitä, että videonauhuri yms. syttyy palamaan/räjähtää, jos elokuvan jälkeen merkkivalo palaa vielä nauhurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin sisko keräili hienoja posliininukkeja, ja niistä mielestään kauneimmat hän lahjoitti minulle. Ihana ele sinänsä, mutta äiti keksi että koska niitä ei oteta leikkeihin ne pitää laittaa esille. Hyllytilan puutteessa ne ripustettiin huoneeni seinälle, narulla kauloistaan. En ikinä nukkunut kasvot siihen seinään päin, enkä muutenkaan nukkunut hyvin.
Yhtään ei auttanut se kun kaverin veli luki sanomalehdestä että telkkarista tulee elokuva nimeltä "Tappajanuket".
Kiitti äiti.
Pelkäsin että lavuaari syö käden. Näin ehkä liikaa jenkkijuttuja missä siellä on se jätemylly ja ajattelin että kaikissa lavuaareissa ja tiskialtaissa on sellaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hermunen
Minäkin pelkäsin Hermusta! Ja sitten vielä siinä ohjelman mainoksessa luki "Hermunen - yönälkään".
Selvä merkki että se syö yöllä lapsia.
Poliisi. Kiitos vanhempien, jotka pelottelivat poliisilla, jos en käyttäytynyt kunnolla. Sittemmin otin kyllä poliisin mieheksenikin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisi. Kiitos vanhempien, jotka pelottelivat poliisilla, jos en käyttäytynyt kunnolla. Sittemmin otin kyllä poliisin mieheksenikin :D
Eikä :D
Pimeä ja sudet. Täytyy sanoa näin, kun ei ollut muita pelkoja. Voitin nämä pelot olemalla yksin metsässä pimeällä. Ensin vähän aikaa ja sitten kauemmin. Päätin, että poistun metsästä kävellen, en juosten.
Joskus kuului ulvontaa kauempaa, mutta silti menin lähimetsään, en sinne kaukaisempaan metsään. Oli minulla lamppu yms mukana, mutta en käyttänyt niitä. Sydän hakkasi alussa lujaa pelosta. Jos koira oli pihalla rauhallinen, katsoin, että voin käydä lähimetsässä turvallisesti. Mietin myös tuulensuuntaa, että meneekö hajuni susille vai ei. Minulla oli älyttömän tarkka hajuaisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jonkun tuotantoyhtiön tunnari ohjelmien lopussa. Siinä kohosi höyryä tai savua ja nainen nauroi maanisesti. "Ahha-hahha-ha... Aa-hha"
Karhut, kiitos Hopeanuolen ja Akaka booton (vai miten kirjoitetaankaan). Siis ihan fiksu asia pelätä tavallaan, mutta Helsinkiläisessä lähiössä suht triviaali pelko. Varsinkin, kun pelkäsin niin, etten halunnut liikkua ulkona yksin hämärän tultua. Olin näkevinäni karhuja kaikkialla.
Heikkoja jäitä, sinällään ihan asiallinen pelko, mutta minä pelkäsin niitä koko talven vaikka olisi ollut miten pitkä pakkasjakso takana.
Vierailija kirjoitti:
Karhut, kiitos Hopeanuolen ja Akaka booton (vai miten kirjoitetaankaan). Siis ihan fiksu asia pelätä tavallaan, mutta Helsinkiläisessä lähiössä suht triviaali pelko. Varsinkin, kun pelkäsin niin, etten halunnut liikkua ulkona yksin hämärän tultua. Olin näkevinäni karhuja kaikkialla.
Samaa pelättiin turkulaisessa nukkuma-lähiössä heti ohjelman loputtua kun jalkauduttiin leikkikentälle.
Vierailija kirjoitti:
Se jonkun tuotantoyhtiön tunnari ohjelmien lopussa. Siinä kohosi höyryä tai savua ja nainen nauroi maanisesti. "Ahha-hahha-ha... Aa-hha"
Joo muistan nyt kun sanoit! Todella kammottava oli ainakin lapsen mielestä. Mikähän se oli? Liittyikö siihen jokin sormien napsautus ja savu vai sotkenko nyt tunnarit?
Pelkäsin Jokua.
Vanhemmat kun sanoivat, että joku tulee. Koskaan en nähnyt Jokua,
muita tuttuja kylläkin.
Hai-sanan partitiivi, yksikkö tai monikko.
Toisin sanoen haikaloja. Vähän niinku koiria, kissoja tai valaita.