Parisuhteessa petetyksi joutuu tavallisimmin pikkulasten äiti

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:36"]

Sitten mies voi lopettaa harrastuksissa ja baareissa juoksemisen ja ihan oikeasti panostaa perheeseen, niin ei tule ongelmia jaksamisessa. Tiedäthän, liian väsynyt ei jaksa seksiä.

[/quote]

Kyllä siinä on jotain muuta taustalla. Ei ole vielä tullut tilannetta vastaan, etteikö jaksaisi harrastaa seksiä. Mutta siihen on tietysti helppo vedota.

[/quote]

Aivan. Mistäköhän se seksin vähyys sitten voisi johtua?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:50"]

Sanoin, että vauva-aika on kuluttavaa, minkä sinä käänsit tuskaiseksi. Etkä kyllä missää kohdassa puhunut niistä äidin kokemuksista mitään, tai sitten ilmeisesti tosiaan tulkitsin sanomisesi väärin.

Mitä tulee siihen, että olet koettanut tuoda esiin sitä isänä olemisen rankkuutta, siinä olet kyllä onnistunut yli odotusten ;)

[/quote]

No hyvä näin. Kyllä se vaatikin työtä ja tuskaa, että sain oman pointtini selväksi. Pitäisi ilmeisesti käydä jotain kirjoituskursseja, jotta viestintä toimisi paremmin.

No mutta yhteenvetona sanottakoon, että lisääntyminen on rankkaa ja kaikkien tulee panostaa myös parisuhteeseen vaikka perheessä uusia jäseniä olisikin.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:36"]

Sitten mies voi lopettaa harrastuksissa ja baareissa juoksemisen ja ihan oikeasti panostaa perheeseen, niin ei tule ongelmia jaksamisessa. Tiedäthän, liian väsynyt ei jaksa seksiä.

[/quote]

Kyllä siinä on jotain muuta taustalla. Ei ole vielä tullut tilannetta vastaan, etteikö jaksaisi harrastaa seksiä. Mutta siihen on tietysti helppo vedota.

[/quote]

Aivan. Mistäköhän se seksin vähyys sitten voisi johtua?

[/quote]

Siitä, ettei muija halua antaa pillua vaan hautoo sitä torttuaan kuin maailman loppua odottaen.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:36"]

Sitten mies voi lopettaa harrastuksissa ja baareissa juoksemisen ja ihan oikeasti panostaa perheeseen, niin ei tule ongelmia jaksamisessa. Tiedäthän, liian väsynyt ei jaksa seksiä.

[/quote]

Kyllä siinä on jotain muuta taustalla. Ei ole vielä tullut tilannetta vastaan, etteikö jaksaisi harrastaa seksiä. Mutta siihen on tietysti helppo vedota.

[/quote]

Aivan. Mistäköhän se seksin vähyys sitten voisi johtua?

[/quote]

Vaimoa ei sellainen hömpötys enää kiinnosta. Turhaahan se siinä vaiheessa on, kun pullat ovat jo uunissa. Vai miten sen nyt meni ;)

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:50"]

Sanoin, että vauva-aika on kuluttavaa, minkä sinä käänsit tuskaiseksi. Etkä kyllä missää kohdassa puhunut niistä äidin kokemuksista mitään, tai sitten ilmeisesti tosiaan tulkitsin sanomisesi väärin.

Mitä tulee siihen, että olet koettanut tuoda esiin sitä isänä olemisen rankkuutta, siinä olet kyllä onnistunut yli odotusten ;)

[/quote]

No hyvä näin. Kyllä se vaatikin työtä ja tuskaa, että sain oman pointtini selväksi. Pitäisi ilmeisesti käydä jotain kirjoituskursseja, jotta viestintä toimisi paremmin.

No mutta yhteenvetona sanottakoon, että lisääntyminen on rankkaa ja kaikkien tulee panostaa myös parisuhteeseen vaikka perheessä uusia jäseniä olisikin.

[/quote]

Oliko tuo sinusta työtä ja tuskaa? Juuri tätä mä tarkoitan, kun miehet puhuu siitä isänä olemisen rankkuudesta. Asteikko on vähän erilainen...

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:39"]

Ylen otsikko on luultavasti irrotettu kontekstistaan jotenkin, koska jos lähdettäisiin tutkimaan kuinka moni pettää missäkin ryhmässä, niin tutkimus olisi luultavasti suoritettu määrällisen tutkimuksen metodein. 

[/quote]

Suututtaa se tapa, jolla Yle ja Helsingin Sanomatkin kertovat tutkimuksista nykyään. Joskus tutkimuksesta nostetaan esille pieni irrelevantti yksityiskohta (jolloin lukijoiden on helppo leimata koko tutkimus nollatutkimukseksi, johon on taas upotettu veronmaksajien rahoja täysin turhaan), joskus jätetään jotain olennaista kertomatta, joskus uutinen antaa tutkimuksen tuloksista täysin eri kuvan kuin itse tutkimus. Harva ymmärtää kaivaa esille alkuperäistä tutkimusta, eikä kaikilla ole siihen aikaa tai mahdollisuuttakaan (jos tutkimus on tehty vieraalla kielellä). Tämä kyllä laskee tieteellisen tutkimuksen arvostusta.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:36"]

Sitten mies voi lopettaa harrastuksissa ja baareissa juoksemisen ja ihan oikeasti panostaa perheeseen, niin ei tule ongelmia jaksamisessa. Tiedäthän, liian väsynyt ei jaksa seksiä.

[/quote]

Kyllä siinä on jotain muuta taustalla. Ei ole vielä tullut tilannetta vastaan, etteikö jaksaisi harrastaa seksiä. Mutta siihen on tietysti helppo vedota.

[/quote]

Aivan. Mistäköhän se seksin vähyys sitten voisi johtua?

[/quote]

Siitä, ettei muija halua antaa pillua vaan hautoo sitä torttuaan kuin maailman loppua odottaen.

[/quote]

jos miehen seksitietämys on sillä tasolla että se on seksiä että nainen avaa jalkansa ja mies tyydyttää itsensä naiseen, niin ei mikään ihme että seksiä on vähän. Ihme että sitä on koskaan ollutkaan.

Eikö isäksi haluavilla ole internettiä käytössään? Sieltähän ne tulevat äiditkin tietonsa hakevat, aika harva asia on mitenkään biologista tietoa, joka olisi vain naisten hallussa jotenkin mystisesti. Eipä se toinen X-kromosomi kyllä kerro mitään rintapumpuista ja lasten univaikeuksista tai mistään sellaisesta, ihan itse ne tiedot on haettava. Käsittääkseni miehet ovat tervetulleita myös kaikille neuvolakäynneille jo raskausaikana, jolloin olisi hyvä hetki esittää kysymyksiä ammattilaisille. En siis ymmärrä tätä vaatimusta, että miehille kaikki tieto pitäisi jotenkin tuoda väkisin eteen. Olisi kovin toivottavaa, että ihan kaikki sukupuolesta riippumatta ottaisivat selvää asioista ENNEN kuin alkavat hankkia lapsia. Lasten hankkiminen on kuitenkin ehdottomasti suurin ja peruuttamattomin päätös yksittäisen ihmisen elämässä, joten siihen pitäisi suhtautua siten.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 09:25"]"Seksuaalielämä oli kunnossa"

- petetyn äidin mielestä oli kunnossa, niin. Varmaan kaikki muukin oli sen mielestä kunnossa.
[/quote]

Sulla ei taida olla kaikki kunnossa?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:18"]

Tässä tutkimuksessa on pieni virhe: se on tehty ihmisten pohjalta jotka ovat hakeutuneet avun piiriin. Miten tämä tutkija voi tietää ettei petetyksi tule eniten naiset lapsettomassa suhteessa? Harvemmin sellaista parisuhdetta lähdetään mihinkään terapiaan ratkomaan kun ei ole lapsia joiden takia jäädä jotain pettävää kusipäätä katselemaan. Lusikat jakoon ja that's it, eli tutkimus ei ole validi.

[/quote]

Minuakin kiinnostaa lapsettomana naisena tämä. Kun viisikymmpinen mies sekoaa nuorempaan naiseen tai kolme vuotta yhdessä olleella parilla rakastuminen loppuu ja toinen pettää, haetaanko apua? Minä muuten ainakin olen siinä luulossa, että avun piiriin ei edes lapsettomat pääse vaan on oltava mieluiten pieniä lapsia perheessä.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:21"]

Pettämisen syyt eivät ole tärkeitä. Niitä keksitään usein jälkikäteen lisää, kun eivät tunnu kovin riittäviltä paljastumisen hetkellä. Totuushan on, että erittäin harvoin petetään siksi, ettei seksiä ole tarpeeksi tai kotona odottaa kylmä puoliso ja tällöinkin nämä syyt ovat vain niitä tekosyitä itselleen, oikeutuksia sille, että voi kohdella toista ihmistä huonosti ja väärin.

Oikeasti syyt ovat aina pettäjässä, siinä, ettei hän kykene tai viitsi selvittää oman parisuhteensa kiemuroita, ei jaksa osallistua ja panostaa omaan perhe-elämäänsä eikä suostu ilmaisemaan omia tarpeitaan (usein näitä ei edes ole ennen kuin jälkeenpäin). Käytännössä kyseessä on ihmistyyppi, joka ei kohtaa mitään rehellisesti, ei arvosta kumppania niin paljon, että olisi rehellinen ja joka kokee oikeudekseen tehdä ratkaisuja ja päätöksiä ilman toisen huomioonottamista. Usein nämä ihmiset odottavat monen tässäkin ketjussa vastaneen tavoin, että on puolison velvollisuus ratkoa parisuhteen kiemurat, löytää keinoja miehen pitämiseksi itsellään ja se oma osuus parisuhteen tilasta tai ylipäätään omista tarpeista ja tunteista ulkoistetaan täysin. Tavallisin tarina on se, ettei mies ole kertaakaan maininnut tyytymättömyyttään tilanteeseen, ei ole vihjaillut muista tarpeistaan eikä keskustellut ylipäätään aiheesta mitenkään.

Pettäminen ei ole missään tilanteessa petetyn syy, jos pettäjä ei ole selväsanaisesti kertonut tuntemuksistaan ja aikeistaan. Pettäminen on valehtelua, toisen ihmisen tahallista loukkaamista, lyttäämistä ja vähättelyä. Se on henkistä väkivaltaa. Sille etsitään oikeutuksia samalla tavalla kuin perheväkivallassa yleensäkin. Kun ilmeilit noin, minun oli pakko lyödä. Kun sanoit kerran, ettet jaksa seksiä, minun oli pakko pettää. Kun vauvamahasi roikkuu, en voi koskea sinuun. Sinussa on vika, vaikka minä valitsin valehtelun enkä kertonut tunteistani ja aikomuksistani.

On totta, että parisuhteessa on kaksi osapuolta ja että kun parisuhteen kiemuroita selvitellään, on vikaa molemmissa. MUTTA jos parisuhteen kiemuroita ei selvitellä vaan toinen tekee yksipuolisen päätöksen ja sallii itselleen asioita, joita ei salli toiselle, salaa nämä ja tekee asioita, jotka tietää loukkaaviksi, on kyse pelkästään ja ainoastaan pettäjän syyllisyydestä. Vain hän teki tämän päätöksen, rikkoi parisuhteen perustan, luottamuksen ja takuulla myös puolison ja perheensä itsetunnon. Pettämisen seuraukset ovat laajat ja näkyvät aina myös lapsissa. Pettäjä on tässä syyllinen tekoonsa. Hän on syypää kaikkeen siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu petoksen seurauksena. Siinä vaiheessa ei ole enää merkitystä, oliko vaimo rupsahtanut, perhe-elämä ankeaa ja elämä seksitöntä. Siinä vaiheessa on tehty päätös, joka on erittäin raukkamainen, erittäin epäreilu ja erittäin tuhoisa.

Jaksan aina hämmästellä, miten tällaiset pettäjät jaksavat kiinnostaa joitakin naisia. Kelpaako näille kuka vaan vai ovatko niin naiiveja, että kuvittelevat, ettei pettämisellä ole mitään tekemistä ihmisen luonteen, arvojen ja rehellisyyden kanssa? Pettäjä kun ei ole mikään kultakimpale vaan heikko, itsekäs ja usein myös erittäin narsistinen.

[/quote] Hyvin kirjoitettu. Voi vaan arvailla miten vahvoja ihmisiä nuo alapeukuttajat ovat.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:50"]

Sanoin, että vauva-aika on kuluttavaa, minkä sinä käänsit tuskaiseksi. Etkä kyllä missää kohdassa puhunut niistä äidin kokemuksista mitään, tai sitten ilmeisesti tosiaan tulkitsin sanomisesi väärin.

Mitä tulee siihen, että olet koettanut tuoda esiin sitä isänä olemisen rankkuutta, siinä olet kyllä onnistunut yli odotusten ;)

[/quote]

No hyvä näin. Kyllä se vaatikin työtä ja tuskaa, että sain oman pointtini selväksi. Pitäisi ilmeisesti käydä jotain kirjoituskursseja, jotta viestintä toimisi paremmin.

No mutta yhteenvetona sanottakoon, että lisääntyminen on rankkaa ja kaikkien tulee panostaa myös parisuhteeseen vaikka perheessä uusia jäseniä olisikin.

[/quote]

Ja kaikkien tulee panostaa perheeseen ja jälkikasvuun, joka on yhdessä hankittu. Ei niin että toinen istuu sohvalla, ja toinen hoitaa kaiken kodinhoidon, ruuanlaiton, lastenhoidon. Sitten kun lopulta on saanut lapset nukkumaan, toinen koko päivän omaa aikaa ottaneena ihmettelee, missä parisuhdeaika. Miksi häntä ei huomioida.

up,

"Väite siitä, että nainen pettää tunnesyistä ja mies fyysisen tarpeen takia, ei pidä Kaikkosen haastatteluiden mukaan paikkansa. Ylipäänsä seksin puute on harvoin suurin tai ainoa syy pettämiseen.

"Onnellisuus ja tasavertaisuus merkitsee enemmän kuin seksi. Jos ei koe itseään lainkaan onnelliseksi, kokeilee jossain vaiheessa jotain muuta."

http://www.hs.fi/elama/a1305959900889?jako=2e320f749d58f75b716ff8aa9502dda3&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:31"] [quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 09:38"] [quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 09:25"] "Seksuaalielämä oli kunnossa" - petetyn äidin mielestä oli kunnossa, niin. Varmaan kaikki muukin oli sen mielestä kunnossa. [/quote] Sekö on yksin naisen vastuulla panna se seksuaalielämä "ja kaikki muukin" kuntoon? Mies voi sitten ansaitusti loikata aidan toiselle puolelle jos ei natsaa? [/quote] Ei tietenkään. Mutta mielestäni nuoria miehiä voisi varoitella etukäteen. Tuosta voitaisiin tehdä opas josta löytyy ainakin seuraavat asiat, joihin miehen kannattaa varautua: - raskauden viimeisten kuuden kuukauden ajan tulee pelkkää paskaa niskaan ja edes astianpesukoneen tyhjennyskin voi mennä pieleen. - vauva-aikana miehen tehtävä on käydä töissä ja työpäivän jälkeen hoitaa lasta klo 17-02 ja sitten taas lähteä aamulla töihin. Ja tietenkin mies ei osaa lasta hoitaa ja vaimolla on oikeus nalkuttaa tästäkin. - Seksistä ei saa puhua positiivisen raskaustestin ja lapsen 2-vuotissynttäreiden välillä. Ja jos tästä selviää ilman omantunnon romahtamista, niin hyvällä tuurilla jossain vaiheessa vielä voi sänkypuuhiin päästä. - 95% miehen palkasta menee rouvan ja lapsen elintason ylläpitämiseen. - Omat harrastukset tulee lopettaa ja vain vaimolla on sananvaltaa perheen asioihin. Näillä vinkeille moni mies olisi varmasti henkisesti valmiimpi kokemaan vanhemmuuden riemut ja pettämisiä saattaisi tapahtua vähemmän. Ja moni mies varmasti harkitsisi pidempään, että kannattaako tähän ryhtyä. [/quote] Nyt pistää kyllä vihaksi. Miehet on juuri tollasia keskenkasvuisia nulikoita. Miten kenellekään tulee edes mieleen rinnastaa isä ja vauva tyyliin "kun vauva tulee, isä ei saa enää huomiota perheessä." Oletko KOSKAAN tullut ajatelleeksi, miltä äidiksi tuleminen tuntuu? Ensin 9 kk kantaa sisällään vauvaa ja olla jo silloin siitä vastuussa. Voi olla pahoinvointia, särkyjä, ties mitä vaivoja. Sinun täytyy vahtia, mitä panet suuhusi, et saa juoda pisaraakaan alkoholia saati polttaa tupakkaa, jos se onkin kuulunut nautintoihisi. Sen on vaan loputtava. Lääkärihenkilöstö tutkii kroppaasi kuin se olisi joku synnytyslaite, tarkkailee että kaikki on kunnossa, huomauttelee liikakiloista jne. Oma korppasi ei enää kuulu vain sinulle, vaan se on vauvan koti. Kun vauva syntyy, et voi enää olla HETKEÄKÄÄN rauhassa. Kaikki oma aika on lopullisesti hetkessä mennyttä (ei tietenkään ikuisesti, mutta siltä se silloin tuntuu, ja onhan se muutaman vuoden totista totta). Sinä olet nyt äiti ja laitat automaattisesti lapsen tarpeet AINA omien tarpeittesi edelle, tai jos et tee niin, olet huono äiti. Joudut imettämään vauvaa tisseilläsi, joita ennen olet rakastanut ja jotka nyt ovat piukat, painavat, särkevät. Istut aloillasi ja imetät, vaikka kävisit mieluummina vaikka vain suihkussa, kahvihetkestä kavereiden kanssa nyt puhumattakaan. Vaihdat vauvan vaippoja, vaikka haluaisit lukea lehdestä, että voisit puhua kavereiden kanssa muustakin kuin vaipanvaihdosta, mutta ei se onnistu. Se sinappi on pestävä ensin pois. Ja sitten pitää taas imettää. Ja pestä se kakkapyjama. Imettää. Vaihtaa vaippaa. Nukuttaa. Imettää... Luuletko, että äiti saa jotenkin erityisen paljon huomiota pikkulapsiaikana? Luuletko, että äidiksi tuleminen on helppoa tai pelkästään ihanaa? Luuletko, että äidistä on synnytyksen jälkeen kivaa, kun alapäähän sattuu  niin paljon ettei voi istua, tai kun vuotaa verta niin paljon että kaikki housut ovat veressä, vaikka niissä olisi minkälaisia siteitä? Luuletko, että on kivaa kuunnella päivät ja yöt pääksytykseen vauvan vaativaa itkua, kun se haluaa tissiä, puhtaan vaipan, nukkumaan tai vain läheisyyttä? Luuletko, ettei äidillä ole hermot kireällä? Luuletko, ettei äiti kaipaa lohdutusta, ymmärrystä, tukea ja hellyyttä? On olemassa niin helvetin kummallinen äitimyytti, jossa nainen jotenkin muuttuu heti synnytyksen jälkeen sellaiseksi kaikkivoipaiseksi superhahmoksi, joka pystyy kaikkeen ja tekee kaiken mukisematta. Mies voi tukeutua vaimoon, koska hänhän on ÄITI, ja äitiin voi aina luottaa. Miehen ei tarvitse lohduttaa vaimoa, koska ei ÄITI kaipaa lohdutusta, äitihän on itse se Suurin Lohduttaja. Oikeasti, nyt se hattu kouraan ja nöyrry vähän. Ehkä isät jää perheessä toiseksi lapsen synnyttyä, mutta kyllä siinä kolmanneksi jää se äiti. [/quote] Vaikutat hiton katkeralta lastasi ja miestäsi kohtaan. Olethan puhunut tästä ammattilaiselle? Ei ole tervettä.. Ja taidat olla feministi pahimmasta päästä.

[/quote]

Vastaan nyt sullekin, vaikka vastaukseni on myös sille edelliselle, joka oli pitänyt ihanan isäkuukauden.

Mielestäni en ole katkera. Kuten sanoin, mua vaan todella paljon häiritsee miehet, jotka vinkuvat ja maukuvat sitä, että pikkulapsiaika on NIIN rankkaa, kun ei saa vaimolta huomiota, ei saa seksiä, pitää kanniskella vauvaa vaikka käy töissäkin, jne. Uskokaa nyt hyvät miehet, että se vauvan kanssa 24h oleminen ei ole mitenkää luonnostaan ihanaa äidille. Se on sitä joskus, mutta enimmäkseen se on aivan helvetin kuluttavaa. On todella paljon helpompaa voida lähteä kotiovesta ulos luottaen siihen, että se äiti hoitaa vauvan paremmin kuin kukaan, mennä ihan rauhassa yksin töihin, hoitaa siellä hommansa omassa tahdissa, jutella työkavereiden kanssa ja tulla sitten takaisin, kuin olla kahden vauvan kanssa, joka vain vaatii ja vaatii. Nykyään lähes kaikki äidit hoitavat vauvaa yksin omassa kodissaan. Ennen mukana oli muita ihmisiä ympärillä ja silloin homma oli toinen, mutta nykyisin pienten lasten äidit ovat todella yksin. Se ei ole helppoa.

Mä puhun vain tosiasioista. Äitien ei vaan kuulu puhua noin, vaikka uskallan sanoa, että valtaosalla äideistä on ollut kuvaamani kaltaisia tuntemuksia. Te vaan ette suostu uskomaan sitä, vaan sanotte minun olevan jotenkin poikkeuksellisen katkera.

Kommentoin vähän ylempänä jo, että pointti on se, että äidit vaan tajuavat siinä hetkessä, että tämä on nyt tätä ja se on hyväksyttävä, kun taas isät haikailevat jotain muuta ja pettävät siksi.

Lisään vielä, että käsittääkseni en ole feministi. Vaikka mitä väliä.
[/quote]

Kaiken tuon mitä sanoit jälkeen et usko että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia??

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 12:18"]

Kyseisestä syystä useimmille alkeellisille miehille pitäisi hankkia tekorömpsä, jota he voisivat nylkyttää vaimon hoitaessa usein lähes yksin pieniä lapsia.

Pidän täysin käsittämättöminä niitä miessikoja, joilla on otsaa pettää puolisoaan ja omien lastensa äitiä.

Kastrointi olisi paras vaihtoehto kyseisille imbesilleille.

[/quote]

Kuinka kauniisti sinä ajatteletkaan iseistä. Miesten pitäisi lukea enemmän tätä palstaa, niin näkisivät mihin ryhtyvät ja kuinka heitä ei vähimmässäkään määrin arvosteta sen jälkeen, kun nainen on raskaana.

[/quote]

Arvostusta saa, kun sen ansaitsee. 

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:25"] [quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:21"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:10"] [quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 10:09"] [quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 09:30"] [quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 09:27"]Monille miehille on vaikeaa kasvaa aikuiseksi pikulapsiaikana. Omat mieliteot pitäisi osata laittaa syrjään ja löytää rooli perheessä. Monet äidit ei sitä roolia halua/osaa antaa [/quote] Harvemmin niitä on tarpeen kokonaan laittaa syrjään. [/quote] Ilmeisesti tässä puhuttiin seksistä. Kyllä se on aika kova paikka elää ilman seksiä reilun vuoden verran. En pettänyt, mutta kyllähän se kynnys alkoi melko matalalla olemaan jossain vaiheessa. Onneksi ei tullut mitään sopivaa tilaisuutta eteen. Tiedän monta tapausta, joissa miehen ja naisen roolit muuttuvat ihan täysin, kun vauva tulee taloon. Ja ainakaa itse en osannut kuvitella kuinka iso muutos on ja kuinka rankkaa se on. Lapsen äiti ei osoittanut enää mitään kiinnostusta aviomiestä, eli minua, kohtaan. Varmasti olisin itsekin voinut toimia paremmin, mutta olin kiutenkin paljon vauvan kanssa ja kanniskelin keskellä yötä mahavaivaista lastamme, vaikka menin aamulla töihin. Voisin kuvitella, että kun mies yhtäkkiä jää kaikkein vähiten arvostetuksi perheessä, niin kyllä se varmasti koville monella ottaa. [/quote] Tuo viimeinen lause kuvastaa hyvin isäksi ja aviopuolisoksi kelpaamattoman miehen ajatusmaailmaa. Vauva on se tärkein asia siinä perheessä, kaikki muu selittely on keskenkasvuisten kiukuttelua. [/quote] Tuo oli saanut jo peukkuja. Onko tämä oikeasti mammojen ajattelun valtavirtaa vai kärjistystä? [/quote] Sinunko mielestäsi sitten isiliini kuuluu laittaa vauvan edelle? [/quote] Isiliini ei aina oikein ymmärrä, että äitiliini joutuu usein laittamaan lähes kaikki omat tarpeensa syrjään vauvan vuoksi. Silloin äitiliini ei päälle jaksa isiliinin kiukuttelua, vaan isiliinin tulee osallistua tasavertaisena kumppanina oman lapsensa hoitoon, jos haluaa, että äitiliinillä riittää virtaa isiliinin tarpeiden huomioimiseen ja tyydyttämiseen. Itsekäs isiliini ottaa tässä tapauksessa rakastajan ja hajottaa perheensä syyttäen äitiliiniä tilanteesta. [/quote] Tai se toinen versio: isiliini hoitaa kotia ja arkea yhdessä äitiliinin kanssa, mutta koska vettä ei keitetty äitiliinin-yksin-tietämää-salaista-aikaa isiliini on saamaton idiootti ja nahjus joka ei pärjää vauvan kanssa (kelpaa yöllä ja aamulla hoitamaan kyllä, ei ihmisten nähden). Infantiili äitiliini kiukuttelee jatkuvasti omaa väsymystään vaikka nukkuu päivittäin tunteja isiliiniä enemmän. Kaikki kodin ulkopuolinen on isiliinin vastuulla (paitsi tietysti vauvan esittely jota idiootti isiliini ei tietysti osaa tehdä lapselle oikeat vaatteet pukien). Kun isiliini ottaa asian puheeksi ja uskaltaa valitella hieman väsymystään alkaa syyttely siitä miten raskasta äitiliinillä on kun ei ole tukea. Syntyy hieno tarina äitiliinin kärsimyksestä, jota tämä ja muut keskustelut tukevat. Voidaan sitten taas seuraavassa julkisessa meidän-ihana-vauva-esittelyssä naureskella hieman tuota kohtuutonta ja taitamatonta isiliiniä.

[/quote]

Missäköhän marginaalissa elät? Harva nainen omistautuvaa isää haukkuu vaan on tyytyväinen aarteeseensa.

[/quote]

Ihan omassa entisessä marginaalissani. Tokko kuitenkaan olen ihan yksin. Vaikken muuten kovin hanakasti allekirjoita näitä miesten "ole miäs"-teesejä niin tässä kohdassa täytyy kyllä sanoa, että jos on sellainen mies mitä täällä ilmeisesti keskustelun tasolla arvostetaan niin ainakin omalla kohdallani reaalimaailmassa se johtaa vain ja ainoastaan hyväksikäyttöön. Voi olla että minulla oli huono tuuri ja tapasin jonkun häiriintyneen psykopaatin, mutta tokkopa täällä kovin monella muullakaan kokemusta kovin monen kumppanin kanssa siitä pienlapsiarjesta on...

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:31"]

Mitä se parisuhteeseen panostaminen tarkoittaa? Itselle tulee vähän sellainen olo tätä ketjua lukiessa, että kuinka paljon minun pitää jaksaa, että antakaa mun olla rauhassa. Kaikki vaatii koko ajan minulta jotakin, lapset on vailla ruokaa, puhdasta vaatetta, syliä, hukkunutta unirättiä ja sitten kun se illan rauha laskeutuu, niin mieskin on siinä kuin koiranpentu vaatimassa huomiota. Milloin saan olla rauhassa?!

[/quote]

Tiedän niin tuon tunteen! Meille tuli kolme lasta neljässä vuodessa. Lasten kanssa jaksoin ihan hyvin, mutta siitä miehestä, joka kerran oli minulle kumppani, tuli ruikuttava neljäs kakara, jonka hoitamisesta oli moninkertaisesti vaivaa lapsiin verrattuna. Hän ei auttanut lasten kanssa tippaakaan, vaati minulta ihan hirveästi huomiota ja vaivaa ja hän oli mustasukkainen omille lapsilleen! 

Jätin hänet nuorimman ollessa vuoden vanha ja elämäni muuttui niin paljon helpommaksi! Lasten kanssa sujuu hyvin. Isä ei varsinaisesti osallistu mitenkään, koska kun hänen pitäisi viettää aikaa lasten kanssa, hän vain vie heidät omalle äidilleen. Pari vuotta sitten päätimme, että on helpompaa, että isän vuoron alkaessa vien lapset suoraan hänen äidilleen viikonlopuksi. Yleensä hän käy sitten katsomassa lapsia, mutta varsinainen isä hän ei ole ollut koskaan. Hänen äitinsä on aivan loistava isoäiti ja haluaa viettää aikaa lasten kanssa, mutta hän alkaa ikääntyä, enkä tiedä, mitä sitten, kun hän ei enää jaksa. Isä ei ole koskaan ollut lasten kanssa edes yötä. Toisaalta lapsetkin koko ajan kasvaa ja ovat itsenäisempiä.

En koskaan ymmärtänyt mitä tapahtui, mies oli innokkaampi hankkimaan lapsia kuin minä, esikoinen oli hänen suuresti toivomansa poika ja meillä ei edes ollut kauhean rankkaa, ei mitään koliikkia tai muuta. Aivan kuin hän ei edes pitäisi heistä, omista lapsistaan! Ja sitten taas hän kuitenkin säännöllisin väliajoin ruikuttaa minua ottamaan hänet takaisin! 

Mutta niin, vaikeinta pikkulapsiajassa oli tosiaan se, että mieskin taantui pikkulapseksi. Se on varmaan suuri ongelma aika monessakin perheessä. 

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:24"]

Eikö isäksi haluavilla ole internettiä käytössään? Sieltähän ne tulevat äiditkin tietonsa hakevat, aika harva asia on mitenkään biologista tietoa, joka olisi vain naisten hallussa jotenkin mystisesti. Eipä se toinen X-kromosomi kyllä kerro mitään rintapumpuista ja lasten univaikeuksista tai mistään sellaisesta, ihan itse ne tiedot on haettava. Käsittääkseni miehet ovat tervetulleita myös kaikille neuvolakäynneille jo raskausaikana, jolloin olisi hyvä hetki esittää kysymyksiä ammattilaisille. En siis ymmärrä tätä vaatimusta, että miehille kaikki tieto pitäisi jotenkin tuoda väkisin eteen. Olisi kovin toivottavaa, että ihan kaikki sukupuolesta riippumatta ottaisivat selvää asioista ENNEN kuin alkavat hankkia lapsia. Lasten hankkiminen on kuitenkin ehdottomasti suurin ja peruuttamattomin päätös yksittäisen ihmisen elämässä, joten siihen pitäisi suhtautua siten.

[/quote]

Tuossa tulee ongelma, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei halua, mutta pitää asiaa ihan ok:na ja asiaankuuluvana. Silloin ei ole kiinnostusta ja intoa hankkia sitä tietoa. Ja näitä tapauksia taitaa olla aika paljon, jopa yli puolet omasta lähipiiristä. Eli vaimo on halunnut lasta ja miehelle se on ollut ok. Ja sitten on yllättänyt vauva-arki ja sen tuomat asiat.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:31"]

Mitä se parisuhteeseen panostaminen tarkoittaa? Itselle tulee vähän sellainen olo tätä ketjua lukiessa, että kuinka paljon minun pitää jaksaa, että antakaa mun olla rauhassa. Kaikki vaatii koko ajan minulta jotakin, lapset on vailla ruokaa, puhdasta vaatetta, syliä, hukkunutta unirättiä ja sitten kun se illan rauha laskeutuu, niin mieskin on siinä kuin koiranpentu vaatimassa huomiota. Milloin saan olla rauhassa?!

[/quote]

Mies haluaa seksiä, sinä omaa rauhaa. Mies lähetetään rakkauden ammattilaisen pakeille ja sinut hotelliin viikonlopuksi.

No johan täällä selityksiä jaellaan ja etsitään.

Ei pettämiselle ole selitystä. Jos on vaikea aika parisuhteessa, sitten on. Jos lapsi vie kaiken ajan, sitten vie. Jos makuuhuoneessa on hiljaista, sitten on.
Nämä kaikki ovat ongelmia parisuhteessa ja niitähän riittää, jokaisessa parisuhteessa, erilaisia ongelmia. MIKÄÄN ei ole SYY rikkoa luottamusta kostoksi. Silloin keskustellaan, pyritään ratkaisemaan ongelma, jos ei onnistu, erotaan tai mennään terapiaan tai mitä tahansa. Ei mennä panemaan muita, sille on turha keksiä syitä tai syyttää puolisoa, oli suhteessa millainen tilanne tahansa.

Sitäpaitsi tutkimusten mukaan pettäminen on yleensä seurausta pettäjän omasta kriisistä. Miten se tuntuu, että av:lla pettäminen halutaan vääntää petetyn syyksi. Onko tappaminenkin tapetun syy? "Se oli niin vittumainen ja paska tyyppi, oma vika". Oikeuttaako se tappamaan? Typerä vertaus, mutta tuli ensimmäisenä mieleen tuosta asetelmasta. Tai jos vetää puolisoa turpaan? "Puoliso ei antanut mulle tarpeeksi huomiota, niin minä otin sitä huomiota ja löin".