Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (2965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"
Ei yhtään...
Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.
Meinaat että poliisi vaivautuu paikalle tai edes selvittelemään tuollaista ilmoitusta? HAHAHAHHEHEHEHHAA!
Poliisi ei todellakaan vaivaudu jonkun auton vuoksi. .Itsellä kaksi tapausta mielessä. Meidän taloyhtiön pihalle on kaksi kertaa jätetty romuauto ja toisella kertaa oli joistakin kriminaaleista kyse, koskapa autossa oli epämääräistä tavaraa. Ensimmäisellä kerralla eräs naapuri otti ensin yhteyttä poliisiin, joka ohjeisti vain, ettei autoon saa koskea. Naapuri otti omistajan selville ja kävi rähjäämässä. Auto katosi.
Toisella kerralla otettiin myös yhteyttä poliisiin ja kerrottiin, millaisesta autosta on kyse. Mitään ei tapahtunut ja auton kävi kävi muutama tyyppi tyhjentämässä muutaman päivän päästä. Poliiseja ei näkynyt senkään jälkeen, vaikka autosta ilmoitettiin uudelleen. Huomasimme auton vaihteiden olevan vapaalla, työnsimme auton kadulle ja ilmoitimme kaupungille romuautosta. Sitten se haettiin,pois.
Hanki autotarvikekaupasta hydraulisia pyöränalusvaunuja (wheel dolly) neljä kappaletta. Ujutetaan kunkin renkaan alle ja nostetaan rengas pyörien päälle, sen jälkeen auton siirto on helppoa mihin tahansa suuntaan eikä se vahingoitu. Tuplajäynänä auton voi vielä siirtää johonkin sellaiseen paikkaan mistä ei pääse ajamalla pois. Sitten vaan lisäpyörät irti ja pois paikalta. Jää kyllä hyvin autonomistajalle mieleen.
Kalliiks tulee kun näyttäis Motonetissa maksavan 140e /kpl ja niitä tarvitsee neljä.
Minulla on nuo Bahcon siirotalustat. Todella hyviä. Ostin samalla myös sen telineen mihin ne saa säilöön. En pidä kalliina, olen töissä käyvä insinööri. N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
junavoileipä kirjoitti:
Miehen kämppis tuli seksin aikana tarjoamaan lerssiä suuhun.
"Ota ota" mumisten.
Mies nro 1: "Ei kai haittaa?"
Otitko. Mukava mies sulla, kaverille kans.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.
Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.
Lopetuspiikki koiralle olisi pitänyt laittaa.
Terve koira ei pikkulapsia pure vaikka ne aloittaisivatkin.
Riippuu rodusta. Jotkut rodut on herkempiä pelästymään lasta tai suuttumaan.
Muistan, kun 101/102 dalmatialaista-leffojen aikaan jotkut varoittivat, että dalmatialaiset eivät ole lapsiystävällinen rotu, ja voivat jopa purra. Kyse on siis rodulle tyypillisistä ominaisuuksista, kaikki eivät lapsia siedä. Lapsiperheelle sopii esim. labradori tai kultainen noutaja, jotka ovat paljon kärsivällisemipä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä maassa poliisi enää juokse sakottamassa väärinparkkeerattuja autoja, niillä on hädintuskin resursseja valvoa yhtään mitään. Eikä poliisille ole mitään mihin soittaa, ...puhelinvaihde.."siirtäisitkö puhelun jollekin jolle voin valittaa väärinpysäköinnista"
Riippuu paikasta. Mikäli on pelastustiellä niin tulevat nopeasti ja hankkivat hinausauton poistamaan väärin pysäköidyn kun muistaa sanoa häkeen, että tämä on turvallisuuskysymys ja estää pelastusajoneuvojen pääsyn kiinteistölle. Eivät uskalla ottaa riskiä siitä, että jotain saattaa tapahtua eivätkä ole reagoineet.
Vierailija kirjoitti:
Vein tuttava ompelijalle vaatteita korjattavaksi ja lupasin kyllä maksaa. Puoli vuotta meni "En ole kerennyt". Vuoden jälkeen sain yhden korjatun hameen ja loppuja odotin edelleen. Lopulta hän sanoi nähdessäämme että ei kai haittaa jos hän tekee niistä lopuista vaatteista *sukulaistyttö x:lle vaatteita kun olet lihonut eikä ne vaatteet nyt enää päällesi mahtuisi kuitenkaan :)
Oli jo antanut minun vaatteet eteenpäin kysymättä eikä edes korvannut mitään. Sanoi että ei pyydä korvausta siitä vetoketkun vaihdosta nyt.
Vetoketku :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.
Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.
Se oli sun vika kun annoit sen kiusata koiraa. Näitä näkee kun mammat vaan hekottaa kun se kersa repii koiraa hännästä. Heh Heh kun on hauskaa.
Aggressiivisten koirien omistajat ovat maailmanluokan lahjakkuuksia olemaan näkemättä tosiasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"
Ei yhtään...
Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.
Poliisi ei voi sakottaa autoa joka on yksityisalueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.
Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.
Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.
En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.
Joo, ihmiset kysymättä päästää koiransa nuuskimaan ja sitten paniikki ja raivoaminen kun koira ärähtääkin. Joskus olin lasten ja koiran kanssa ulkona ja jouduin auttamaan lapselle hanskaa tms. ja kääntämään hetkeksi selän koiralle. Menin selvästi tien sivuun ja koira oli siinä minun takana ihan lyhyessä hihnassa, että muut pääsevät ohi. Joku matami tuli koira pitkässä fleksissä ja päästi sen mitään kysymättä juoksemaan koiramme luokse, joka tietysti sitten ärähti, kun ei muista uroksista yleensä tykkää eikä varsinkaan tuommoisessa tilanteessa jossa toinen tulee ihan sen lauman luokse yllättäen ja koira ei myöskään pääse väistämään. Tämä matami veti hirveät kilarit kuinka koiramme on aggressiivinen ja hyökännyt hänen koiransa kimppuun.
Niin ja miksi koiramme reagoi muihin koiriin: kun se oli pentu, muutamakin isompi koira pelästytti sen kun päästettiin juoksemaan suoraan päälle. Koulutuksella ollaan päästy siihen, että koira ei ole remmirähjä vaan ohitukset sujuu mallikkaasti, ja lenkkeily on helppo ja mukavaa enimmäkseen, mutta liian vauhdilla lähelle tulevat aiheuttaa puolustusreaktion, samoin toiset urokset jos päästää nuuskimaan.
Ihan uskomatonta touhua kyllä. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää, että samaa sukupuolta olevat toisille vieraat koirat saattavat kokea tuollaisen yllättävän iholle tulon haasteena ja sitähän se yleensä onkin! Etenkin urokset toimivat näin. Hihnassa muutenkin koira ei ole ns. luonnollisessa kohtaamistilanteessa, joten ihan pöyristyttävää tuollainen tietämättömyys ja välinpitämättömyys koiriensa käyttäytymisestä.
Ei monella ajatus riitä kovin pitkälle muutenkaan. Monta kertaa joku on ollut koiransa kanssa ulkoilemassa ja koira ei ole kiinni. Tämä lähtee sitten juoksemaan suoraan kohti omaa koiraani. Omistaja huutaa että ei se mitään tee. Silläkö ei ole väliä tekeekö minun koira hänen koiralleen jotain? Nyt olen aina huutanutkin takaisin, että tämä koira tekee. Joskus saan vastaukseksi ensin naurahduksen kunnes toisen koiran omistajalla välähtää, että se ei ollutkaan ehkä vitsi. Sitten tulee hätä. Minulla on Cane Corso ja se voi olla oikeasti vaarallinen jos katsoo asiakseen puolustautua hyökkääjää vastaan. Koskaan ei ole noin tehnyt mutta ne on eläimiä ja ensimmäinen kerta voi tapahtua milloin vain. Esim. purentavoima on kovempi kuin sudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"
Ei yhtään...
Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.
Poliisi ei voi sakottaa autoa joka on yksityisalueella.
Mutta omalla kiinteistölläni olevasta autosta voin vaikka nuijia pesismailalla katon lyttyyn. Ei se mitään haittaa. Tai voin hinauttaa sen pois ja periä laskun auton omistajalta. Perintätoimistoa käyttäen jos ei muuten maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rupesin kirjottamaan päiväkirjaani englanniksi ja keksimään koodinimiä ihmisille, kun huomasin joistakin ilkeistä kommenteista että mommy dearest luki sitä ihan röyhkeästi.
Ei kehdannut valittaa siitä sitten niin se keino toimi. Hän kun ei itse viitsinyt opetella englantia.
Täällä sama jutttu. Voi että harmitti, etenkin kun olin nuorena kiltti, en käynyt bilettämässä ymv. Ihastuksia toki oli, joista kirjoitin päiväkirjaan.
Ensimmäiseksi tajusin äitini lukeneen päiväkirjaani, kun hän alkoi ivailla noista ihastuksista. Sitten huomasin likaiset sormenjäljet sivuilla - ei ollut vaivautunut edes pesemään käsiään.
Sen jälkeen kirjoitin kaikki luottamukselliset asiat päiväkirjaani englanniksi.
Muutenkin luottamus perheessämme oli huono. Kerroin luottamuksellisia asioita veljelleni ja veljen vaimolle ja vähän ajan kuluttuani ne olivat äitini tiedossa. Esimerkiksi kerroin, kun olin saanut yhden tutkinnon suoritettua työn ohella, että minun TEKISI MIELI lähteä jatko-opiskelemaan, mutta älkää kertoko tästä äidille, kun hän on tätä ajatusta vastaan. Niin eikös vähän ajan kuluttua äitini sano, että hän on hyvin pettynyt siitä, että sinä LÄHDET NYT raskaan opiskelukevään jälkeen suorittamaan jatkotutkintoa, että eikös kannattaisi miettiä vähän?
No ei sinne opiskelemaan niin vaan mennä ilman pääsykokeita! Ja ainut syy, miksi olin ottanut asian veljeni kanssa puheeksi, oli se, että hän oli opiskellut samaa alaa ja osaisi kertoa miten se työn ohella onnistuisi.
En itsekään äitiäni tavatessa juoruillut veljeni ja hänen vaimonsa asioista, se oli heidän asiansa kertoa. Ja tottakai olisin äidilleni kertonut siinä vaiheessa, jos olisin ollut pyrkimässä opintoihin ja olisin sinne tullut valittua.
Vielä tuosta päiväkirjan lukemisesta, äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi. Pyysikö teiltä muilta?
Tuli vähän sellainen tunne, että mitä sinä nyt noin vähästä suutut?
Onneksi äitinä en lukenut lapseni päiväkirjaa. Lapsi osaa 3 kieltä, minä noiden kolmen lisäksi kahta muuta. Ohis.
Sinulla ei sitten ollut ei kai haittaa -kokemusta meille jaettavaksi? Halusit vain kehuskella että osaat viittä kieltä?
Tämäkö ei mielestäsi ole kehumisen arvoinen asia? Vai oletko kateellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rupesin kirjottamaan päiväkirjaani englanniksi ja keksimään koodinimiä ihmisille, kun huomasin joistakin ilkeistä kommenteista että mommy dearest luki sitä ihan röyhkeästi.
Ei kehdannut valittaa siitä sitten niin se keino toimi. Hän kun ei itse viitsinyt opetella englantia.
Täällä sama jutttu. Voi että harmitti, etenkin kun olin nuorena kiltti, en käynyt bilettämässä ymv. Ihastuksia toki oli, joista kirjoitin päiväkirjaan.
Ensimmäiseksi tajusin äitini lukeneen päiväkirjaani, kun hän alkoi ivailla noista ihastuksista. Sitten huomasin likaiset sormenjäljet sivuilla - ei ollut vaivautunut edes pesemään käsiään.
Sen jälkeen kirjoitin kaikki luottamukselliset asiat päiväkirjaani englanniksi.
Muutenkin luottamus perheessämme oli huono. Kerroin luottamuksellisia asioita veljelleni ja veljen vaimolle ja vähän ajan kuluttuani ne olivat äitini tiedossa. Esimerkiksi kerroin, kun olin saanut yhden tutkinnon suoritettua työn ohella, että minun TEKISI MIELI lähteä jatko-opiskelemaan, mutta älkää kertoko tästä äidille, kun hän on tätä ajatusta vastaan. Niin eikös vähän ajan kuluttua äitini sano, että hän on hyvin pettynyt siitä, että sinä LÄHDET NYT raskaan opiskelukevään jälkeen suorittamaan jatkotutkintoa, että eikös kannattaisi miettiä vähän?
No ei sinne opiskelemaan niin vaan mennä ilman pääsykokeita! Ja ainut syy, miksi olin ottanut asian veljeni kanssa puheeksi, oli se, että hän oli opiskellut samaa alaa ja osaisi kertoa miten se työn ohella onnistuisi.
En itsekään äitiäni tavatessa juoruillut veljeni ja hänen vaimonsa asioista, se oli heidän asiansa kertoa. Ja tottakai olisin äidilleni kertonut siinä vaiheessa, jos olisin ollut pyrkimässä opintoihin ja olisin sinne tullut valittua.
Vielä tuosta päiväkirjan lukemisesta, äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi. Pyysikö teiltä muilta?
Tuli vähän sellainen tunne, että mitä sinä nyt noin vähästä suutut?
Ai et mun äitini olisi koskaan mitään pyytänyt anteeksi ja ollut aidosti pahoillaan aiheuttamistaan ikävyyksistä? Ei toki. Päiväkirjan lukua hän piti vanhemman oikeutena kuten muitakin rajattomuuksia.
Ainoat kerrat, kun äitini on päästänyt sanan anteeksi suustaan, ovat tulleet sellaisella pöyristyneellä, ivallisella äänensävyllä "no ANNteeeeeks" että on ilmiselvää, ettei hän suinkaan ole pahoillaan vaan tytär on taas loukkaantunut turhasta, koska "mitäs se xxx nyt muka oikeasti haittaa?"
Miksi olet edelleen yhteydessä,tuommoiseen hirviöön? Minä käänsin selkäni isälleni ensimmäisestä haukkumispuhelusta. Ilmoitin, että soitapas vielä yksikään kerta niin poliisit on ovellasi (känniääliön puheet oli sitä luokkaa, että poliisi olisi puuttunut.
Tuossa se ukko eli vanhuutensa yksinäisenä ja sairaana alle kilsan päässä kodistani ja virui vanhainkodissa märisten kun kukaan ei käy. Lopulta kuoli.
Hautajaisissa kävin, en halunnut antaa juoruämmille, joita suvussa riittää, puhuttavaa, mutta surrut en yhtään. Perinnön kuittaisin ja se oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rupesin kirjottamaan päiväkirjaani englanniksi ja keksimään koodinimiä ihmisille, kun huomasin joistakin ilkeistä kommenteista että mommy dearest luki sitä ihan röyhkeästi.
Ei kehdannut valittaa siitä sitten niin se keino toimi. Hän kun ei itse viitsinyt opetella englantia.
Täällä sama jutttu. Voi että harmitti, etenkin kun olin nuorena kiltti, en käynyt bilettämässä ymv. Ihastuksia toki oli, joista kirjoitin päiväkirjaan.
Ensimmäiseksi tajusin äitini lukeneen päiväkirjaani, kun hän alkoi ivailla noista ihastuksista. Sitten huomasin likaiset sormenjäljet sivuilla - ei ollut vaivautunut edes pesemään käsiään.
Sen jälkeen kirjoitin kaikki luottamukselliset asiat päiväkirjaani englanniksi.
Muutenkin luottamus perheessämme oli huono. Kerroin luottamuksellisia asioita veljelleni ja veljen vaimolle ja vähän ajan kuluttuani ne olivat äitini tiedossa. Esimerkiksi kerroin, kun olin saanut yhden tutkinnon suoritettua työn ohella, että minun TEKISI MIELI lähteä jatko-opiskelemaan, mutta älkää kertoko tästä äidille, kun hän on tätä ajatusta vastaan. Niin eikös vähän ajan kuluttua äitini sano, että hän on hyvin pettynyt siitä, että sinä LÄHDET NYT raskaan opiskelukevään jälkeen suorittamaan jatkotutkintoa, että eikös kannattaisi miettiä vähän?
No ei sinne opiskelemaan niin vaan mennä ilman pääsykokeita! Ja ainut syy, miksi olin ottanut asian veljeni kanssa puheeksi, oli se, että hän oli opiskellut samaa alaa ja osaisi kertoa miten se työn ohella onnistuisi.
En itsekään äitiäni tavatessa juoruillut veljeni ja hänen vaimonsa asioista, se oli heidän asiansa kertoa. Ja tottakai olisin äidilleni kertonut siinä vaiheessa, jos olisin ollut pyrkimässä opintoihin ja olisin sinne tullut valittua.
Vielä tuosta päiväkirjan lukemisesta, äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi. Pyysikö teiltä muilta?
Tuli vähän sellainen tunne, että mitä sinä nyt noin vähästä suutut?
Onneksi äitinä en lukenut lapseni päiväkirjaa. Lapsi osaa 3 kieltä, minä noiden kolmen lisäksi kahta muuta. Ohis.
Sinulla ei sitten ollut ei kai haittaa -kokemusta meille jaettavaksi? Halusit vain kehuskella että osaat viittä kieltä?
Tämäkö ei mielestäsi ole kehumisen arvoinen asia? Vai oletko kateellinen?
No ei kyllä kuulunut aloitukseen millään lailla.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rupesin kirjottamaan päiväkirjaani englanniksi ja keksimään koodinimiä ihmisille, kun huomasin joistakin ilkeistä kommenteista että mommy dearest luki sitä ihan röyhkeästi.
Ei kehdannut valittaa siitä sitten niin se keino toimi. Hän kun ei itse viitsinyt opetella englantia.
Täällä sama jutttu. Voi että harmitti, etenkin kun olin nuorena kiltti, en käynyt bilettämässä ymv. Ihastuksia toki oli, joista kirjoitin päiväkirjaan.
Ensimmäiseksi tajusin äitini lukeneen päiväkirjaani, kun hän alkoi ivailla noista ihastuksista. Sitten huomasin likaiset sormenjäljet sivuilla - ei ollut vaivautunut edes pesemään käsiään.
Sen jälkeen kirjoitin kaikki luottamukselliset asiat päiväkirjaani englanniksi.
Muutenkin luottamus perheessämme oli huono. Kerroin luottamuksellisia asioita veljelleni ja veljen vaimolle ja vähän ajan kuluttuani ne olivat äitini tiedossa. Esimerkiksi kerroin, kun olin saanut yhden tutkinnon suoritettua työn ohella, että minun TEKISI MIELI lähteä jatko-opiskelemaan, mutta älkää kertoko tästä äidille, kun hän on tätä ajatusta vastaan. Niin eikös vähän ajan kuluttua äitini sano, että hän on hyvin pettynyt siitä, että sinä LÄHDET NYT raskaan opiskelukevään jälkeen suorittamaan jatkotutkintoa, että eikös kannattaisi miettiä vähän?
No ei sinne opiskelemaan niin vaan mennä ilman pääsykokeita! Ja ainut syy, miksi olin ottanut asian veljeni kanssa puheeksi, oli se, että hän oli opiskellut samaa alaa ja osaisi kertoa miten se työn ohella onnistuisi.
En itsekään äitiäni tavatessa juoruillut veljeni ja hänen vaimonsa asioista, se oli heidän asiansa kertoa. Ja tottakai olisin äidilleni kertonut siinä vaiheessa, jos olisin ollut pyrkimässä opintoihin ja olisin sinne tullut valittua.
Vielä tuosta päiväkirjan lukemisesta, äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi. Pyysikö teiltä muilta?
Tuli vähän sellainen tunne, että mitä sinä nyt noin vähästä suutut?
Onneksi äitinä en lukenut lapseni päiväkirjaa. Lapsi osaa 3 kieltä, minä noiden kolmen lisäksi kahta muuta. Ohis.
Sinulla ei sitten ollut ei kai haittaa -kokemusta meille jaettavaksi? Halusit vain kehuskella että osaat viittä kieltä?
Tämäkö ei mielestäsi ole kehumisen arvoinen asia? Vai oletko kateellinen?
Ai, tämä olikin ketju jossa kehutaan asioilla.
No minä puhun sujuvasti kymmentä kieltä, pärjään lisäksi kahdeksalla ja alkeet osaan varmaan 15 kielestä.
Minulla on absoluuttinen sävelkorva, ÄO:ni on erittäin korkea ja matematiikka on leikintekoa.
Ootteko te minulle nyt kateellisia?
Ai niin, olen luonnonblondi ja minulla on ruskeat silmät.
Tutuille terkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rupesin kirjottamaan päiväkirjaani englanniksi ja keksimään koodinimiä ihmisille, kun huomasin joistakin ilkeistä kommenteista että mommy dearest luki sitä ihan röyhkeästi.
Ei kehdannut valittaa siitä sitten niin se keino toimi. Hän kun ei itse viitsinyt opetella englantia.
Täällä sama jutttu. Voi että harmitti, etenkin kun olin nuorena kiltti, en käynyt bilettämässä ymv. Ihastuksia toki oli, joista kirjoitin päiväkirjaan.
Ensimmäiseksi tajusin äitini lukeneen päiväkirjaani, kun hän alkoi ivailla noista ihastuksista. Sitten huomasin likaiset sormenjäljet sivuilla - ei ollut vaivautunut edes pesemään käsiään.
Sen jälkeen kirjoitin kaikki luottamukselliset asiat päiväkirjaani englanniksi.
Muutenkin luottamus perheessämme oli huono. Kerroin luottamuksellisia asioita veljelleni ja veljen vaimolle ja vähän ajan kuluttuani ne olivat äitini tiedossa. Esimerkiksi kerroin, kun olin saanut yhden tutkinnon suoritettua työn ohella, että minun TEKISI MIELI lähteä jatko-opiskelemaan, mutta älkää kertoko tästä äidille, kun hän on tätä ajatusta vastaan. Niin eikös vähän ajan kuluttua äitini sano, että hän on hyvin pettynyt siitä, että sinä LÄHDET NYT raskaan opiskelukevään jälkeen suorittamaan jatkotutkintoa, että eikös kannattaisi miettiä vähän?
No ei sinne opiskelemaan niin vaan mennä ilman pääsykokeita! Ja ainut syy, miksi olin ottanut asian veljeni kanssa puheeksi, oli se, että hän oli opiskellut samaa alaa ja osaisi kertoa miten se työn ohella onnistuisi.
En itsekään äitiäni tavatessa juoruillut veljeni ja hänen vaimonsa asioista, se oli heidän asiansa kertoa. Ja tottakai olisin äidilleni kertonut siinä vaiheessa, jos olisin ollut pyrkimässä opintoihin ja olisin sinne tullut valittua.
Vielä tuosta päiväkirjan lukemisesta, äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi. Pyysikö teiltä muilta?
Tuli vähän sellainen tunne, että mitä sinä nyt noin vähästä suutut?
Onneksi äitinä en lukenut lapseni päiväkirjaa. Lapsi osaa 3 kieltä, minä noiden kolmen lisäksi kahta muuta. Ohis.
Sinulla ei sitten ollut ei kai haittaa -kokemusta meille jaettavaksi? Halusit vain kehuskella että osaat viittä kieltä?
Tämäkö ei mielestäsi ole kehumisen arvoinen asia? Vai oletko kateellinen?
Ai, tämä olikin ketju jossa kehutaan asioilla.
No minä puhun sujuvasti kymmentä kieltä, pärjään lisäksi kahdeksalla ja alkeet osaan varmaan 15 kielestä.
Minulla on absoluuttinen sävelkorva, ÄO:ni on erittäin korkea ja matematiikka on leikintekoa.
Ootteko te minulle nyt kateellisia?
Ai niin, olen luonnonblondi ja minulla on ruskeat silmät.
Tutuille terkut.
Niin, kehutaan kyllä mutta sinä valehtelet. Se on eri asia.
Tutulle tapahtunutta;
Asuivat omakotitalossa vuokralla. Eräänä päivänä tuo vuokraisäntä oli pelmahtanut paikalle ilmoittamatta, omilla avaimillaan koska eihän se nyt kai haittaa, hänen talonsahan se kuitenkin on! Nainen oli ollut kylpyhuoneessa pelkkä pyyhe päällä. Lisäksi oli vielä jäänyt päivittelemään sitä, kuinka paljon sähköä kuluu kun talossa oli liian paljon valoja päällä. 😀
Kaveri kohteli p*skasti usein vuosien varrella. Pyysi sitten anteeksi myöhemmin ja lisäsi, että "mutta kun tiesin, että sua ei haittaa".
😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...
Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.
Haha, kun mun isäni kirjautui Facebookiin pari vuotta sitten... jouduttiin ihan tosissaan vääntämään siitä mitä kaikkia minun ja lasteni henkilökohtaisia asioita tai kuvia siellä julkaistaan hänen toimestaan. Kun eihän se mitään haittaa ja hän on vaan iloinen mäistä asioista niin siksi kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutti myöhästeli, ja kohteliaasti totesin että ”ei haittaa”. Jatkossa myöhästely kroonistui, ja hän totesikin kerran että ”suahan ei haittaa”. Kiva ihminen - eikö totta?
Kävin vuosia sitten säännöllisesti yhdellä hierojalla, joka oli aina myöhässä. Hieronnan päättymisaikaan se ei kuitenkaan vaikuttanut pidentävästi. Kerran antoi euron alennusta. :D Lopetin käymisen. Harmi sinänsä, koska oli hyvä työssään. Alkoi vaan tuntua niin epäkunnioittavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"
Ei yhtään...
Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.
Onko AKEa ollut olemassa kymmeniin vuosiin?
Asuttiin parikymmentä vuotta sitten eräässä pohjoisen kaupungissa kaupungin vuokratalossa, jossa asui useampia lapsiperheitä. Kaupungilta tuli kirje, että kaupunki alkaa satsata matkailuun kaupungin vetovoiman lisäämiseksi parin työnantajan lähdettyä kaupungista ja suunnittelee mm. moottorikelkkareittiä keskustasta läheiselle järvelle ja reitti kulkisi juuri sen talon pihan läpi, eihän haittaa (ei juuri noilla sanoilla). Haittasi ha keräsimme adressin asiaa vastaan. Sitä kelkkareittiä ei tullut, mutta arvelen syynä olleen adressin sijasta sen, ettei matkailu alkanut vetää ja kelkkareittejä oli kaupungissa taajaman ulkopuolella ylikin kyllin.