Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Ensimmäisenä työpäivänä uudessa työpisteessä, "ei kai se haittaa kun työhön perehdyttäjä on sairaslomalla eikä ole ketään sijaistakaan...", siihen vaan kylmiltään töihin vaikka ei osaa eikä tiedä mitään...

Rektytoinneista saa varmaan monia tällaisia. Varsinkin, kun on sanottu jokin aikataulu ja kandidaatit odottaa puheluita ja viikko sen jälkeen lähestytään kertomalla, että päätöksenteko myöhästyy edelleen. Ei kai haittaa?

Eivät tietenkään kerro rehellisesti, miksi ykköskandi jätti paikan välistä ja pitävät sinua varalla... Etkä sinä kehtaa sanoa, että menetit toisen mehukkaan työtarjouksen odotellessa.

Ei mikään maailman vakavin eikaihaittaa keissi, mutta silti vaikuttaa ihmisiin prosessissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lapsettomiin häihin lapsen kanssa. Lapsi noin 3v, rääkyi koko juhlan eikä hänelle tullut mieleenkään häipyä.

Ja meidän häissä toisinpäin: eihän se haittaa että lapset jätettiin nyt juhlista pois kun ”Ilpo” 4 v ei halunnut lähteä. Ei sen ikäinen päätä asiasta itse. Vanhemmat yöisuojelevat altistumasta huonolle seuralle (eli ihmisille joita eivät itse tunne!) No, ei tarvitse tulla meille enää myöhemminkään.

Nyt on kyllä ihan pakko kysyä, että miksi olisit halunnut Ilpon 4 v. juhliisi? Mitä lisäarvoa ko. pikkulapsen mukanaolo olisi tuonut hääjuhlaasi? Luulenpa, että Ilpon vanhemmat halusivat juhlia rauhassa ja / tai kunnioittaa sinun ja puolisosi juhlaa olemalla tuomatta hälisevää pikkulasta varastamaan huomiota teistä. 

Tätä ketjua lukiessa ei voi kun hämmästellä miten ihmiset ei ole valmiita pitämään puoliaan yhtään.. Ihan oikeesti jos täysin tuntemattomat ihmiset parkkeeraa autonsa sun omakotitalon pihalle tai mökkinaapuri pöllii polttopuita nii ehkä jossain kohtaa voi sen verran kasvattaa selkärankaa että uskaltaa edes silloin tällöin sanoa asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsui kylään vaikka hänellä ja miehellään lentsu. Niiskuttelivat siinä ja "ei kai tää haittaa ku ollaan kaikki saatu suojat".

Nyt kipeänä täällä. Testiä sitten kun pystyn.

Tämä on ihan uskomattoman turhauttavaa astmaatikkona. Jotkut myös tulevat itse kylään kipeenä. Jokainen virus laukaisee astman pahenemisvaiheen, saatan olla kuukaudenkin sairas ja yskä kestää vielä pidempään.

Jep, olen astmaatikko myös. Aina viikkojen köhinät ja pyörimiset. Sanoin kaverille ja hän vain sanoi ettei viitsinyt kertoa kun olen hänen mielestä "tiukkis" flunssien suhteen.

A) En ole, en vain nähtäile kipeänä.

B) Kuka 30-v käyttää sanaa "tiukkis"?

-sama

Mä en vaan viitti nähdä sellaisia ihmisiä ollenkaan jotka tulee väkisin tartuttamaan. Kutsun nykyään kotiini vain hyvin harvoja ja valittuja. Mielummin elän enemmän yksin mutta terveenä. Ei näiden keuhkojen kanssa aina muutenkaan ihan juhlaa ole, esimerkiksi siitepölyaikana. Siihen sitten vielä joku virus päälle, niin keuhkot ei parane ilman kortisonitablettikuuria ja/tai antibioottikuuria sitten millään. 

Vierailija kirjoitti:

Asiakas tuli liikkeeseen 5 min ennen sulkemisaikaa ja kun informoin hänen tutkiessaan vaatetarjontaa, että liike sulkeutuu parin minuutin päästä niin kannattaa lähteä kohta kassaa kohden, hän sanoi että aijaa, no kyllähän te pidätte sen aikaa auki kun hän on siellä.

Kun parikymppisenä olin kaupassa töissä sanoin näillä viime minuutin asiakkaille että kasaa menee lukkoon tasalta eli mitään ei sen jälkeen enää myydä.

Ei se mene. En tiedä meneekö missään. Mutta ei minua kiinnostanut ylemmyydentuntoisten Riittojen kanssa siitä vääntää. Kassa on kiinni, sinulle ei voi myydä.

Lapsena lainasin sukulaislapsille joululahjaksi saamani piirretyn elokuvan sisältävän videokasetin josta pidin kovasti. Kun he sitten palauttivat sen takaisin, sanoivat että nauhoittivat vähän matkaa jotain ohjelmaa siihen päälle, että ”ei kai haittaa”.

Viimeinen kerta kun lainasin heille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kutsui kylään toiselle paikkakunnalle ja sanoi että tule kello x, olen kotona eikä tarvitse ilmoittaa kun odotan sinua silloin :)

No ei siinnä, lähden matkaan ja pari minuuttia ennen kun kurvaan kaverin pihaan piippaa puhelin Whatsapp viestin merkiksi.

Ystävä oli laittanut viestiä että ei jaksakkaan tänään vieraita ja on itse menossa nyt toisen ystävänsä kanssa syömään. Että ei varmaan haittaa, kun enhän ollut vielä edes ilmoittanut lähteväni ajamaan :))

Tuli entinen ystävä kun näitä samoja tapahtui, "lainaa vähän rahaa maksan ens viikolla takasin" ensi viikko tulee ja menee eikä ystävää saa kiinni. "Ei kai haittaa jos maksankin vasta ensi tilistä kun sullahan on rahaa."

Sama kokemus entisestä kaverista, lainasi 50 e ja sitten joka kuussa tuli viestiä tyyliin "riittääkö jos maksan nyt 5 e kun mulle tulikin yllättäviä menoja". Niitä menoja oli sitten joka ikinen kuukausi. Jossain kuussa en saanut mitään, kun niitä menoja olikin paljon. Pari kertaa on tullut myös viestiä "laitatko 10 euroa prepaid-tilille xxxxxx, maksan ensi palkasta takaisin". Kertaakaan en ole laittanut.

Sain lopulta kuulla toisilta kavereilta, että tyyppi ottaa pikavippejä mm. päästäkseen Ruotsin laivalle tai konsertteihin, ja makselee niitä korkoja joka palkasta. Kaikilta kavereilta yrittää pummata rahaa, eikä maksa takaisin. Emme ole enää väleissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.

Meinaat että poliisi vaivautuu paikalle tai edes selvittelemään tuollaista ilmoitusta? HAHAHAHHEHEHEHHAA!

Poliisi ei todellakaan vaivaudu jonkun auton vuoksi. .Itsellä kaksi tapausta mielessä. Meidän taloyhtiön pihalle on kaksi kertaa jätetty romuauto ja toisella kertaa oli joistakin kriminaaleista kyse, koskapa autossa oli epämääräistä tavaraa. Ensimmäisellä kerralla eräs naapuri otti ensin yhteyttä poliisiin, joka ohjeisti vain, ettei autoon saa koskea. Naapuri otti omistajan selville ja kävi rähjäämässä. Auto katosi.

Toisella kerralla otettiin myös yhteyttä poliisiin ja kerrottiin, millaisesta autosta on kyse. Mitään ei tapahtunut ja auton kävi kävi muutama tyyppi tyhjentämässä muutaman päivän päästä. Poliiseja ei näkynyt senkään jälkeen, vaikka autosta ilmoitettiin uudelleen. Huomasimme auton vaihteiden olevan vapaalla, työnsimme auton kadulle ja ilmoitimme kaupungille romuautosta. Sitten se haettiin,pois.

Hanki autotarvikekaupasta hydraulisia pyöränalusvaunuja (wheel dolly) neljä kappaletta. Ujutetaan kunkin renkaan alle ja nostetaan rengas pyörien päälle, sen jälkeen auton siirto on helppoa mihin tahansa suuntaan eikä se vahingoitu. Tuplajäynänä auton voi vielä siirtää johonkin sellaiseen paikkaan mistä ei pääse ajamalla pois. Sitten vaan lisäpyörät irti ja pois paikalta. Jää kyllä hyvin autonomistajalle mieleen.

Pitää ehdottaa taloyhtiölle hankintana seuraavassa yhtiökokouksessa. Toisaalta, jos romuauto on jätetty toisen pihalle, niin jättäjälle on kai sama, pystyykö sen ajamaan pois vai ei.

Silloinen miesystäväni tuli luokseni vierailulle. Halusi kovasti läheisyyttä ym ym. Hänellä oli viikset, sanoi sitten muina miehinä puolihuolimattomasti ; minulla on huuliherpes tuolla viiksien alla pahana, mutta onneksi ei näy. En suudellut enkä lähentynyt, myös siksi onkin entinen. Kyllä haittasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.

Meinaat että poliisi vaivautuu paikalle tai edes selvittelemään tuollaista ilmoitusta? HAHAHAHHEHEHEHHAA!

Poliisi ei todellakaan vaivaudu jonkun auton vuoksi. .Itsellä kaksi tapausta mielessä. Meidän taloyhtiön pihalle on kaksi kertaa jätetty romuauto ja toisella kertaa oli joistakin kriminaaleista kyse, koskapa autossa oli epämääräistä tavaraa. Ensimmäisellä kerralla eräs naapuri otti ensin yhteyttä poliisiin, joka ohjeisti vain, ettei autoon saa koskea. Naapuri otti omistajan selville ja kävi rähjäämässä. Auto katosi.

Toisella kerralla otettiin myös yhteyttä poliisiin ja kerrottiin, millaisesta autosta on kyse. Mitään ei tapahtunut ja auton kävi kävi muutama tyyppi tyhjentämässä muutaman päivän päästä. Poliiseja ei näkynyt senkään jälkeen, vaikka autosta ilmoitettiin uudelleen. Huomasimme auton vaihteiden olevan vapaalla, työnsimme auton kadulle ja ilmoitimme kaupungille romuautosta. Sitten se haettiin,pois.

Hanki autotarvikekaupasta hydraulisia pyöränalusvaunuja (wheel dolly) neljä kappaletta. Ujutetaan kunkin renkaan alle ja nostetaan rengas pyörien päälle, sen jälkeen auton siirto on helppoa mihin tahansa suuntaan eikä se vahingoitu. Tuplajäynänä auton voi vielä siirtää johonkin sellaiseen paikkaan mistä ei pääse ajamalla pois. Sitten vaan lisäpyörät irti ja pois paikalta. Jää kyllä hyvin autonomistajalle mieleen.

Kalliiks tulee kun näyttäis Motonetissa maksavan 140e /kpl ja niitä tarvitsee neljä.

Kelle kallista, kelle ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Voi pahus, että tuollaisia äitejä on muillakin. Minulle selvisi vasta 18-vuotiaana, että äiti on lukenut päiväkirjani siitä asti, kun 9-vuotiaana aloin sellaiseen kirjoittaa. Äiti suorastaan oksensi minun päälle minulle herkät ja kipeät asiat, haukkui, huusi ja pilkkasi. En anna tuota ikinä anteeksi, jos vaikka kuolinvuoteellaan keksii anteeksi pyytää. No, sitä pelkoa ei ole.

Olin menossa sovitulle treffipaikalle, jossa minun piti tavata itseäni hiukan, noin 2-3v vanhempi timmi kundi. Kuitenkin noin 27 korkeintaan, ajattelin. Perillä odotteli epäsiistin näköinen läski, jotkut likaiset vaatteet yllään, tukka sekaisin ja leikkaamatta, ja naamassa finnejä. Ikää ainakin 45 ellei enemmän. *Tulin suoraan töistä, ja onhan mulla jo tätä iän tuomaa kokemustakin, ei kai haittaa*.  S..tana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä rupesin kirjottamaan päiväkirjaani englanniksi ja keksimään koodinimiä ihmisille, kun huomasin joistakin ilkeistä kommenteista että mommy dearest luki sitä ihan röyhkeästi.

Ei kehdannut valittaa siitä sitten niin se keino toimi. Hän kun ei itse viitsinyt opetella englantia.

Täällä sama jutttu. Voi että harmitti, etenkin kun olin nuorena kiltti, en käynyt bilettämässä ymv. Ihastuksia  toki oli, joista kirjoitin päiväkirjaan.

Ensimmäiseksi tajusin äitini lukeneen päiväkirjaani, kun hän alkoi ivailla noista ihastuksista. Sitten huomasin likaiset sormenjäljet sivuilla - ei ollut vaivautunut edes pesemään käsiään.

Sen jälkeen kirjoitin kaikki luottamukselliset asiat päiväkirjaani englanniksi.

Muutenkin luottamus perheessämme oli huono. Kerroin luottamuksellisia asioita veljelleni ja veljen vaimolle ja vähän ajan kuluttuani ne olivat äitini tiedossa. Esimerkiksi kerroin, kun olin saanut yhden tutkinnon suoritettua työn ohella, että minun  TEKISI MIELI lähteä jatko-opiskelemaan, mutta älkää kertoko tästä äidille, kun hän on tätä ajatusta vastaan. Niin eikös vähän ajan kuluttua äitini sano, että hän on hyvin pettynyt siitä, että sinä LÄHDET NYT raskaan  opiskelukevään jälkeen suorittamaan jatkotutkintoa, että eikös kannattaisi miettiä vähän?

No ei sinne opiskelemaan niin vaan mennä ilman pääsykokeita! Ja ainut syy, miksi olin ottanut asian veljeni kanssa puheeksi, oli se, että hän oli opiskellut samaa alaa ja osaisi kertoa miten se työn ohella onnistuisi.

En itsekään äitiäni tavatessa juoruillut veljeni ja hänen vaimonsa asioista, se oli heidän asiansa kertoa. Ja tottakai olisin äidilleni kertonut siinä vaiheessa, jos olisin ollut pyrkimässä opintoihin ja olisin sinne tullut valittua. 

Vielä tuosta päiväkirjan lukemisesta, äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi. Pyysikö teiltä muilta? 

Tuli vähän sellainen tunne, että mitä sinä nyt noin vähästä suutut? 

Onneksi äitinä en lukenut lapseni päiväkirjaa. Lapsi osaa 3 kieltä, minä noiden kolmen lisäksi kahta muuta. Ohis.

Sinulla ei sitten ollut ei kai haittaa -kokemusta meille jaettavaksi? Halusit vain kehuskella että osaat viittä kieltä?

Pieraisin seksin aikana. En tiedä naisen reaktiota, sillä itse vain katsahdin kattoon ja mutisin: "Sori."

Vierailija kirjoitti:

Tinder treffeillä päädyin hepun kanssa lakanoiden väliin ja kesken normitouhujen mies työntyikin yllättäen kakkoseen tokaisten "ei kai haittaa?" Kyllä kirpaisi!

Ei kai haitannut vai teitkö rikosilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tietysti tyh mä mä maksoit virhemaksunkin etkä suinkaan reklamoinut. Minä alkaisin riehumaan välittömästi, jos MINUN pihallani olisi ventovieraan auto. Enkä mitään virhemaksuja maksaisi todellakaan.

Ei se toisen parkkeeraaminen sinun pihaasi ikävä kyllä oikeuta sinua parkkeeraamaan miten huvittaa. Itse en ainakaan ottaisi riskiä pysäköinninvalvonnan kanssa. 

Tuo oli hankala tilanne, kun ei tiennyt kenen autot siinä on. Jos olisi tiennyt, että ne on naapurin vieraita, niin olisihan sitä voinut parkkeerata naapurin nurmikolle. Nytkin olisi voinut edes vähän vaseliinia levittää tuulilasiin, omaa harmistusta lievittämään.

No mikä kenellekin on hankalaa, soitto numeropalveluun, rekkarilla omistajan tiedot ja soitto että tuletko siirtämään autosi heti vai samantien.

Tulee aika kalliiksi, ja ei numeropalvelussa ole kaikkien numeroita, eikä se rekisterinumero kysely ole aina auki.

Rekisterinumerokysely toimii tekstarilla. Toki maksaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alepan parkkipaikalla istuin autossani ja viereisessä autossa ollut nainen nousi autostaan ulos niin että kolautti ovella autoni kylkeen. Siihen tuli selvä pieni lommo. Nainen totesi ettei tuo mitään haittaa. Tempaisin oman auton oven hänen autonsa kylkeen ja totesin ettei tuo mitään haittaa ja ajelin pois. Hänellä oli joku uudehko Volvo ja minulla vanha Nissan. Ilme näytti kyllä siltä, että saattoi haitata. Ehkä se ei haittaa vain silloin kun itse tuhoaa muiden omaisuutta ja siitä ei tarvitse ottaa vastuuta. Toiseen suuntaan ei sitten jostain syystä toimi. Luulisi että "säännöt" on kaikille samat.

Jumankekka tää täytyy muistaa seuraavalla kerralla kun joku toope töräyttää oveeni! Myös vanhalla autolla ajelen, ja tää sun keksimä reaktio oli todella hyvä!

Auton ovien rusikoijia on ollut parkkiruutuni molemmilla puolilla.

Kuljettajan puoleinen takaovi piti maalauttaa ja lommo korjauttaa sen rusikoijan vakuutuksesta.

Ensin väittivät kivenkovaan, etteivät ole sitä lommoa aiheuttaneet. Sanoin, että maalijälki on saman värinen kuin teidän auton väri. Intti vaan vastaan, jolloin sanoin, että voin tutkituttaa tuon maalijäämän, että onko peräisin teidän autosta. Lopulta myönsivät kolauttaneensa oven autoomme.

Toisella puolella parkkeerava harrasti huoletonta oven kolauttelua myös. Mainitsin useasti, että lopeta se autos oven hakkaaminen meidän auton kylkeen. Ei mennyt perille, joten enpä sitten piitannut minäkään varoa kolauttamasta ovea hänen autonsa kylkeen. Niinhän se menee, että potut pottuina.

Vierailija kirjoitti:

Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.

Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.

Lopetuspiikki koiralle olisi pitänyt laittaa.

Terve koira ei pikkulapsia pure vaikka ne aloittaisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä rupesin kirjottamaan päiväkirjaani englanniksi ja keksimään koodinimiä ihmisille, kun huomasin joistakin ilkeistä kommenteista että mommy dearest luki sitä ihan röyhkeästi.

Ei kehdannut valittaa siitä sitten niin se keino toimi. Hän kun ei itse viitsinyt opetella englantia.

Täällä sama jutttu. Voi että harmitti, etenkin kun olin nuorena kiltti, en käynyt bilettämässä ymv. Ihastuksia  toki oli, joista kirjoitin päiväkirjaan.

Ensimmäiseksi tajusin äitini lukeneen päiväkirjaani, kun hän alkoi ivailla noista ihastuksista. Sitten huomasin likaiset sormenjäljet sivuilla - ei ollut vaivautunut edes pesemään käsiään.

Sen jälkeen kirjoitin kaikki luottamukselliset asiat päiväkirjaani englanniksi.

Muutenkin luottamus perheessämme oli huono. Kerroin luottamuksellisia asioita veljelleni ja veljen vaimolle ja vähän ajan kuluttuani ne olivat äitini tiedossa. Esimerkiksi kerroin, kun olin saanut yhden tutkinnon suoritettua työn ohella, että minun  TEKISI MIELI lähteä jatko-opiskelemaan, mutta älkää kertoko tästä äidille, kun hän on tätä ajatusta vastaan. Niin eikös vähän ajan kuluttua äitini sano, että hän on hyvin pettynyt siitä, että sinä LÄHDET NYT raskaan  opiskelukevään jälkeen suorittamaan jatkotutkintoa, että eikös kannattaisi miettiä vähän?

No ei sinne opiskelemaan niin vaan mennä ilman pääsykokeita! Ja ainut syy, miksi olin ottanut asian veljeni kanssa puheeksi, oli se, että hän oli opiskellut samaa alaa ja osaisi kertoa miten se työn ohella onnistuisi.

En itsekään äitiäni tavatessa juoruillut veljeni ja hänen vaimonsa asioista, se oli heidän asiansa kertoa. Ja tottakai olisin äidilleni kertonut siinä vaiheessa, jos olisin ollut pyrkimässä opintoihin ja olisin sinne tullut valittua. 

Vielä tuosta päiväkirjan lukemisesta, äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi. Pyysikö teiltä muilta? 

Tuli vähän sellainen tunne, että mitä sinä nyt noin vähästä suutut? 

Ai et mun äitini olisi koskaan mitään pyytänyt anteeksi ja ollut aidosti pahoillaan aiheuttamistaan ikävyyksistä? Ei toki. Päiväkirjan lukua hän piti vanhemman oikeutena kuten muitakin rajattomuuksia.

Ainoat kerrat, kun äitini on päästänyt sanan anteeksi suustaan, ovat tulleet sellaisella pöyristyneellä, ivallisella äänensävyllä "no ANNteeeeeks" että on ilmiselvää, ettei hän suinkaan ole pahoillaan vaan tytär on taas loukkaantunut turhasta, koska "mitäs se xxx nyt muka oikeasti haittaa?"