Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.

Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.

Se oli sun vika kun annoit sen kiusata koiraa. Näitä näkee kun mammat vaan hekottaa kun se kersa repii koiraa hännästä. Heh Heh kun on hauskaa.

Aggressiivisten koirien omistajat ovat maailmanluokan lahjakkuuksia olemaan näkemättä tosiasioita.

Sama louskuttavia koirien omistajat; eihän nyt MEIDÄN mustin haukunta haittaa.. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.

Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.

Se oli sun vika kun annoit sen kiusata koiraa. Näitä näkee kun mammat vaan hekottaa kun se kersa repii koiraa hännästä. Heh Heh kun on hauskaa.

Aggressiivisten koirien omistajat ovat maailmanluokan lahjakkuuksia olemaan näkemättä tosiasioita.

Sama louskuttavia koirien omistajat; eihän nyt MEIDÄN mustin haukunta haittaa.. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.

Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.

Jotkut ihmiset eivät käsitä mittasuhteita. Sama, kuin joku tyrannosaurus hyökkäisi aikuista puremaan. Ei varmaan haittaisi eikä tyrannosaurukset tämän jälkeen pelottaisi.

Itselläni samanlainen lapsuudenkammo purevan koiran takia.

Mun miehellä samanlainen kokemus. Kaksi kertaa kun hän oli ulkona leikkimässä, ikää 7-8 v, niin vapaana ollut koira juoksi hänen luokseen, puri ja juoksi tiehensä. Omistajasta ei ollut tietoa. Nyt aikuisena suhtautuu epäluuloisesti koiriin ja mieluiten ei ole missään tekemisissä niiden kanssa. Sääli että näin kävi joidenkin vastuuntunnottomien koiranomistajien takia.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä työpäivänä uudessa työpisteessä, "ei kai se haittaa kun työhön perehdyttäjä on sairaslomalla eikä ole ketään sijaistakaan...", siihen vaan kylmiltään töihin vaikka ei osaa eikä tiedä mitään...

Hoitoalalla ihan normaali käytäntö.

--mutta ketään ei varmaan haittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kutsui kylään toiselle paikkakunnalle ja sanoi että tule kello x, olen kotona eikä tarvitse ilmoittaa kun odotan sinua silloin :)

No ei siinnä, lähden matkaan ja pari minuuttia ennen kun kurvaan kaverin pihaan piippaa puhelin Whatsapp viestin merkiksi.

Ystävä oli laittanut viestiä että ei jaksakkaan tänään vieraita ja on itse menossa nyt toisen ystävänsä kanssa syömään. Että ei varmaan haittaa, kun enhän ollut vielä edes ilmoittanut lähteväni ajamaan :))

Tuli entinen ystävä kun näitä samoja tapahtui, "lainaa vähän rahaa maksan ens viikolla takasin" ensi viikko tulee ja menee eikä ystävää saa kiinni. "Ei kai haittaa jos maksankin vasta ensi tilistä kun sullahan on rahaa."

Sama kokemus entisestä kaverista, lainasi 50 e ja sitten joka kuussa tuli viestiä tyyliin "riittääkö jos maksan nyt 5 e kun mulle tulikin yllättäviä menoja". Niitä menoja oli sitten joka ikinen kuukausi. Jossain kuussa en saanut mitään, kun niitä menoja olikin paljon. Pari kertaa on tullut myös viestiä "laitatko 10 euroa prepaid-tilille xxxxxx, maksan ensi palkasta takaisin". Kertaakaan en ole laittanut.

Sain lopulta kuulla toisilta kavereilta, että tyyppi ottaa pikavippejä mm. päästäkseen Ruotsin laivalle tai konsertteihin, ja makselee niitä korkoja joka palkasta. Kaikilta kavereilta yrittää pummata rahaa, eikä maksa takaisin. Emme ole enää väleissä. 

Itsekkin tunsin yhden vippailijan. Pyytämänsä summat eivät olleet suuria, sellaisia muutamia euroja, mutta vippailu oli jatkuvaa, vähintään kerran viikossa pyysi lainaa. Pistin välit poikki, tuli hyvin selväksi että vain rahaa oli aina vailla, ystävyys oli toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.

Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.

Lopetuspiikki koiralle olisi pitänyt laittaa.

Terve koira ei pikkulapsia pure vaikka ne aloittaisivatkin.

Terve koira todellakin puraisee, jos pikkulapsi voimalla vetäisee hännästä tai korvasta.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"

Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä on tietyn ikäpolven tyyli. Meillä äidin työpaikalla valehtelematta KAIKKI tiesi meidän lasten asiat. Jotenkin lapsena vielä ajattelin, että tämä on hyvä juttu, kun tulivat vaikka kouluasioista kysymään, kun käytiin äitiä tapaamassa silloin tällöin, esim. hakemisen yhteydessä. Myöhemmin tajusin, että tuo oli täyttä rajattomuutta.

Pari vuosikymmentä meni vielä opetellessa. Piti ottaa sitten vähän väliä omien lasten syntymän jälkeen, että ymmärsi rajoja edes aavistuksen paremmin. Tuolla taustalla jouduin kyllä itsekin opettelemaan (opettamaan itseni ihan kädestä pitäen), että omien lasten asioitani en kerro eteenpäin. Sukulaistenkin kanssa pysyy jutut ihan yleisellä tasolla.

Tästä tulee mieleen entinen työkaverini joka myös kertoi töissä kahden teinityttönsä asiat. Poikaystävät, kuukautisten alkamisen jne. Toisella tytöllä oli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ja kun tästä tuli diagnoosi niin niitä munasarjoja ja raskautumisen mahdollisuutta jauhettiin töissä monta kuukautta. Kamalasti kävi sääliksi niitä tyttöjä. Kaikki tunsivat heidät koska he kävivät säännöllisesti äitinsä työpaikalla. Toivottavasti tytöt eivät tienneet mitä kaikkea intiimiä noin 25 äidin työkaveria tiesi heistä.

Olen hammashoitaja ja silloin tällöin meille tulee potilas joka kertoo olleensa kipeä ja oksennelleensa aamulla mutta ei nyt enää niin ei varmaankaan haittaa. (Tai sama lapsesta joka on tuotu vastaanotolle). No kuule kyllä haittaa. Ollaan sitten lähetetty nämä ihmiset heti pois ja eikun varaamaan uutta aikaa. Meillä on tietysti maskit ja hanskat mutta ei silti haluta lähietäisyydelle kun on kyseessä sairas ihminen.

Viereen parkkeerannut tohelo teki naarmun Porschen kylkeen ja kuvitteli ettei haittaa ja seuraavaksi, että voidaan "tasata kulut" kun olen nähtävästi varakkaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"

Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.

Tuli tästä mieleen entinen koirani. Se oli pieni ja söpö ja pentuna kovin innokas tutustumaan ihmisiin ja hyppimään näitä päin. Kielsin ja estin aina parhaani mukaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun lähes poikkeuksetta ihmiset kumartuivat rapsuttamaan ja sanoivat että ei se haittaa. No kyllä se vaan haittaa, taas mentiin reilusti takapakkia koulutuksessa.

wrong hole! ei kai se ny niin haittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.

Jos mun pihaan ilmestyisi outo auto, niin toki ajaisin omani sen taakse niin ettei kuski saa omaansa pihastani pois, ja hänen tuulilasiinsa sitten vain puhelinnumeroni, että sopii soitella.

Vierailija kirjoitti:

Palasin kahden viikon työmatkalta viikkoa aikaisemmin kotiin ja huomasin auton pihassa ja valot päällä sisällä, kurkkasin ikkunasta ja huomasin, että naapurin sukulaisperhehän se siellä keittiössä oli juuri syömässä, kyllä sappi kiehui kun toisten asuntoon mennään vara-avaimella noin vaan! Siinä sitten hammasta purren lähdin taksilla hotellille ja meni melkein 1000€ rahaa siihen viikon hotelliin takseineen, naapuri sitten soitteli ja kertoi sukulaisperheensä viettäneen aikaa talossani viikon verran ja toi kahvipaketin, ei paljoa naurattanut tai kahvipaketit lämmittänyt!

Siis kurkkasit vain ikkunasta sisälle ja totesit, että vieraat ihmiset ovat vallanneet KOTISI, ja kiltisti poistuit paikalta hotelliin?????!!!! Sitten kiltisti viikon odottelit hotellissa näiden talosi valtaajien poistumista?!? 😳 Tämä tarina ei millään voi olla totta. Eihän kukaan oikeasti toimi noin! Sulle ei tullut mieleen mennä sisälle omaan kotiisi ja sanoa sille sakille, että ulos tai soitan poliisin?!? Ja soittanut poliisin joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä on tietyn ikäpolven tyyli. Meillä äidin työpaikalla valehtelematta KAIKKI tiesi meidän lasten asiat. Jotenkin lapsena vielä ajattelin, että tämä on hyvä juttu, kun tulivat vaikka kouluasioista kysymään, kun käytiin äitiä tapaamassa silloin tällöin, esim. hakemisen yhteydessä. Myöhemmin tajusin, että tuo oli täyttä rajattomuutta.

Pari vuosikymmentä meni vielä opetellessa. Piti ottaa sitten vähän väliä omien lasten syntymän jälkeen, että ymmärsi rajoja edes aavistuksen paremmin. Tuolla taustalla jouduin kyllä itsekin opettelemaan (opettamaan itseni ihan kädestä pitäen), että omien lasten asioitani en kerro eteenpäin. Sukulaistenkin kanssa pysyy jutut ihan yleisellä tasolla.

Tästä tulee mieleen entinen työkaverini joka myös kertoi töissä kahden teinityttönsä asiat. Poikaystävät, kuukautisten alkamisen jne. Toisella tytöllä oli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ja kun tästä tuli diagnoosi niin niitä munasarjoja ja raskautumisen mahdollisuutta jauhettiin töissä monta kuukautta. Kamalasti kävi sääliksi niitä tyttöjä. Kaikki tunsivat heidät koska he kävivät säännöllisesti äitinsä työpaikalla. Toivottavasti tytöt eivät tienneet mitä kaikkea intiimiä noin 25 äidin työkaveria tiesi heistä.

Tuo on aivan karmeaa petosta omia lapsia kohtaan. Tuli mieleen oma tätini, joka naureskellen kertoi sukulaisten keskellä kuukautisteni alkamisesta. Kuka täyspäinen edes tekee tuollaista! Saa olla pohjimmiltaan aika ilkeämielinen ihminen. Olin tuolloin ala-asteella, enkä todellakaan ollut iloinen alkaneista kuukautisistani. Olo oli herkkä ja haavoittuvainen.

Pahinta tuossa ehkä oli se, että äitini ei sanonut tädilleni mitään. Istui vain hiljaa ja antoi tätini juoruta naureskellen. Koska eihän se nyt mitään. Vähän vaan vitsiä heitti.

Vierailija kirjoitti:

Alepan parkkipaikalla istuin autossani ja viereisessä autossa ollut nainen nousi autostaan ulos niin että kolautti ovella autoni kylkeen. Siihen tuli selvä pieni lommo. Nainen totesi ettei tuo mitään haittaa. Tempaisin oman auton oven hänen autonsa kylkeen ja totesin ettei tuo mitään haittaa ja ajelin pois. Hänellä oli joku uudehko Volvo ja minulla vanha Nissan. Ilme näytti kyllä siltä, että saattoi haitata. Ehkä se ei haittaa vain silloin kun itse tuhoaa muiden omaisuutta ja siitä ei tarvitse ottaa vastuuta. Toiseen suuntaan ei sitten jostain syystä toimi. Luulisi että "säännöt" on kaikille samat.

Erinomaisesti toimittu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.

Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.

Näin kun siskoni poika veti vanhaa kissaamme hännästä. Kissa kääntyi ja napsaisi poikaa hampailla kevyesti sormille. Jälkeäkään ei jäänyt, mutta niin tuli poika itsku silmässä minulle että kissa puree. Sanoin että ei se mitään haittaa, itse vedit sitä ensin hännästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"

Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.

Tuli tästä mieleen entinen koirani. Se oli pieni ja söpö ja pentuna kovin innokas tutustumaan ihmisiin ja hyppimään näitä päin. Kielsin ja estin aina parhaani mukaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun lähes poikkeuksetta ihmiset kumartuivat rapsuttamaan ja sanoivat että ei se haittaa. No kyllä se vaan haittaa, taas mentiin reilusti takapakkia koulutuksessa.

Minulla on aikuinen kodinvaihtajakoira, jonka ensimmäinen omistaja on jättänyt kouluttamatta, ja jonka kanssa ollaan tehty todella paljon töitä että sen kanssa voidaan ylipäätään liikkua julkisilla paikoilla. Ollaan onneksi jo tässä vaiheessa edistytty paljon, mutta se on kyllä uskomatonta, kuinka joka toinen random tyyppi kadulla tai junassa luulee tietävänsä paremmin mitä juuri minun koirani tarvitsee. Vaikka miten nätisti ja kohteliaasti pyytäisi, että koiraa ei silitetä eikä sen kanssa tehdä tuttavuutta (koska sille jo noissa paikoissa liikkuminen on vielä tarpeeksi jännittävää ja vieraiden ihmisten kosketus pelottaa ja aiheuttaa sellaiset haukkuhepulit että siihen asti saatu positiivinen vahvistus on sen jälkeen enää muisto vain) niin ei, ne näpit on pakko lähmäistä koiraan kiinni ja joskus vielä saarna päälle kuinka koiran pitää saada tutustua uusiin ihmisiin. No duh... 

Kukaan ei vaadi että tuntemattomien ihmisten pitäisi osata tietää meidän tilanne, pelkästään että uskottaisiin kun ihan ystävällisesti pyydetään olemaan koskematta. Eihän kukaan kuvittele että toisiin ihmisiinkään saisi koskea, tai toisten ihmisten omaisuuteen, ilman lupaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"

Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.

Tuli tästä mieleen entinen koirani. Se oli pieni ja söpö ja pentuna kovin innokas tutustumaan ihmisiin ja hyppimään näitä päin. Kielsin ja estin aina parhaani mukaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun lähes poikkeuksetta ihmiset kumartuivat rapsuttamaan ja sanoivat että ei se haittaa. No kyllä se vaan haittaa, taas mentiin reilusti takapakkia koulutuksessa.

Minulla on aikuinen kodinvaihtajakoira, jonka ensimmäinen omistaja on jättänyt kouluttamatta, ja jonka kanssa ollaan tehty todella paljon töitä että sen kanssa voidaan ylipäätään liikkua julkisilla paikoilla. Ollaan onneksi jo tässä vaiheessa edistytty paljon, mutta se on kyllä uskomatonta, kuinka joka toinen random tyyppi kadulla tai junassa luulee tietävänsä paremmin mitä juuri minun koirani tarvitsee. Vaikka miten nätisti ja kohteliaasti pyytäisi, että koiraa ei silitetä eikä sen kanssa tehdä tuttavuutta (koska sille jo noissa paikoissa liikkuminen on vielä tarpeeksi jännittävää ja vieraiden ihmisten kosketus pelottaa ja aiheuttaa sellaiset haukkuhepulit että siihen asti saatu positiivinen vahvistus on sen jälkeen enää muisto vain) niin ei, ne näpit on pakko lähmäistä koiraan kiinni ja joskus vielä saarna päälle kuinka koiran pitää saada tutustua uusiin ihmisiin. No duh... 

Kukaan ei vaadi että tuntemattomien ihmisten pitäisi osata tietää meidän tilanne, pelkästään että uskottaisiin kun ihan ystävällisesti pyydetään olemaan koskematta. Eihän kukaan kuvittele että toisiin ihmisiinkään saisi koskea, tai toisten ihmisten omaisuuteen, ilman lupaa. 

Kannatta varoittaa ihmisiä että koira on arvaamaton ja herkkä puremaan vaikka ei olisikaan. Ehkä tämä saa vieraat ihmiset pitämään näppinsä erossa koirasta.

Hain työpaikkaa, ja ilmoitin palkkatoiveeksi 2700 euroa. Työnantaja soitti, ja kertoi, että saan paikan, mutta eivät voi maksaa toivomaani palkkaa. He voivat maksaa 2340 euroa, mutta ei kai se haittaa, kun erotus ei ole kovin suuri? Kieltäydyin paikasta, erotus oli minulle liian suuri.

Parin viikon päästä samasta paikasta minulle tarjottiin kuitenkin haluamaani palkkaa, mutta olin jo löytänyt paremman työn.