Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (2965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"
Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.
Toiset ihan opettavat koiralleen päälle hyppimisen, se kun on niin kivaa omistajasta. Usein omistaja on hyväkuntoinen nuorehko mies, jota ison koiran hyppiminen ei kaada. Ei siis tule mieleen, että koira sitten hyppii kaikkien päälle, lasten ja vanhustenkin, aina jos vain tilaisuus tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...
Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.
Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.
Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.
Miten joku voi olla noin törkeä ja julma omalle lapselleen! Mun äiti samoin kaiveli kaikki mun tavarat. Jossain vaiheessa kannoin päiväkirjaa mukana koulussakin juuri tästä syystä. Keittiön kaapista tuli kerran vastaan minulle osoitettu kirje, jonka hän oli takavarikoinut ennen kuin ehdin sitä nähdä. Tämä jo 70-luvulla kun olin ala-asteella, mutta hänen käytöksensä törkeys on valjennut minulle vasta nyt aikuisena ja olen äitinä yrittänyt käyttäytyä päinvastoin lastani kohtaan.
Rippilahjaksi saamani pieni riipus katosi. Ihmettelin ja kuuntelin sitten ne kaikki haukkumiset huolimattomuudesta yms. Vuosien kuluttua etsin, mitä lie, äitini korurasiasta. Ja mitä löysin? Hyvin huolellisesti samettivuorin sisään piilotetun riipuksen. Äidillä oli merkillinen tapa piilottaa/hävittää minulle mieluisia tavaroita. Moni kirja meni hänen käsissään riekaleiksi. Kai siinä sitten oli hyvää se, ettei hän lyönyt, vaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa esineihin. Kerran hän vei kultasormukseni roskiin, löysin sen kyllä, toisen hän onnistui hukkaamaan lopullisesti.
Sain palkinnoksi erään arvoteoksen, joka maksoi kaupassa markka-aikaan useita satoja markkoja. Äiti muka vahingossa kasteli sen erään riidan jälkeenkukankasteluvedellä, vaikkei kukkia ollut ihan siinä vieressä. Ei kuulemma haitannut, kun kirjaa pystyi vielä lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin vuosia sitten miestä jonka kanssa tultiin hyvin juttuun. Kerran sitten jäin hänen luokseen yöksi, ja molemmille oli selvää että saatetaan suhde seuraavalle tasolle. No, eihän siitä mitään tullut. Paljastui että miehellä oli pikkurillini kokoinen vehje, joka ei ottanut eteen, ei sitten millään. Aamulla kun tein lähtöä töihin, kaveri sanoi, että olen kiva nainen mutta pettymys seksissä. Tämä siksi, etten kuulemma osannut käsitellä hänen vehjettään siten, että siihen olisi tullut eloa. Ajattelin (sitä hänelle kuitenkaan sanomatta), että tämä saa jäädä tähän, oli kohtuutonta syyttää minua seksin epäonnistumisesta. Päätin etten ota häneen enää yhteyttä, meni maku kaveriin. Eikös hän viikon päästä soittanut ihmetelläkseen miksen ole soitellut sitten viime näkemän, ei kuulemma suhde toimi tällä tavalla ettei yhteyttä pidetä!
Oletko tehnyt pikkurillisi turvotukselle jotain?
Vierailija kirjoitti:
Ystävä kutsui kylään toiselle paikkakunnalle ja sanoi että tule kello x, olen kotona eikä tarvitse ilmoittaa kun odotan sinua silloin :)
No ei siinnä, lähden matkaan ja pari minuuttia ennen kun kurvaan kaverin pihaan piippaa puhelin Whatsapp viestin merkiksi.
Ystävä oli laittanut viestiä että ei jaksakkaan tänään vieraita ja on itse menossa nyt toisen ystävänsä kanssa syömään. Että ei varmaan haittaa, kun enhän ollut vielä edes ilmoittanut lähteväni ajamaan :))
Tuli entinen ystävä kun näitä samoja tapahtui, "lainaa vähän rahaa maksan ens viikolla takasin" ensi viikko tulee ja menee eikä ystävää saa kiinni. "Ei kai haittaa jos maksankin vasta ensi tilistä kun sullahan on rahaa."
On kyllä mykistävän törkeää tuollainen sovitusta tapaamisesta luistaminen ja toisen kaverin kanssa syömään lähteminen. Tyhmä vielä kertoi siitä. Onko hänellä sosiaalisten tilanteiden tajua ollenkaan...
Oma ei kai haittaa -kokemukseni on kultasepänliikkeestä. Ostin ystävän vauvalle lahjaksi valokuvakehyksen, johon kaiverrettiin etunimi ja syntymäaika. Kaiverrus oli mennyt silmin nähden vinoon ja myyjä sanoi kehystä näyttäessään, että "tämä nyt meni vähän tälleen, mut ei kai haittaa".
Sanoin, että kyllä haittaa ja pyysin tekemään uudestaan. Kaivertaja sai siitä sitten ihan kelvollisen kuitenkin.
Yli-Viikari käytti tuhansia euroja työpaikan lentojen bonuspisteitä. Ja virkailijalle työtön työ pariksi vuodeksi.
Miehen kaveri luki jotain kirjaa kylppärissä ja kasteli sen. Tarjoutui kyllä maksamaan mutta mies oli että ”ei se nyt haittaa”. Silti miestä kaivelee kirjan turpoaminen vielä vuosia myöhemmin.
Samainen kaveri muuten kyläillessään ajaa partansa ja jättää partakarvat lavuaariin. Ei varmaan ole edes tietoinen, että kyllä haittaa, kun ei tästäkään sanota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä kutsui kylään toiselle paikkakunnalle ja sanoi että tule kello x, olen kotona eikä tarvitse ilmoittaa kun odotan sinua silloin :)
No ei siinnä, lähden matkaan ja pari minuuttia ennen kun kurvaan kaverin pihaan piippaa puhelin Whatsapp viestin merkiksi.
Ystävä oli laittanut viestiä että ei jaksakkaan tänään vieraita ja on itse menossa nyt toisen ystävänsä kanssa syömään. Että ei varmaan haittaa, kun enhän ollut vielä edes ilmoittanut lähteväni ajamaan :))
Tuli entinen ystävä kun näitä samoja tapahtui, "lainaa vähän rahaa maksan ens viikolla takasin" ensi viikko tulee ja menee eikä ystävää saa kiinni. "Ei kai haittaa jos maksankin vasta ensi tilistä kun sullahan on rahaa."
On kyllä mykistävän törkeää tuollainen sovitusta tapaamisesta luistaminen ja toisen kaverin kanssa syömään lähteminen. Tyhmä vielä kertoi siitä. Onko hänellä sosiaalisten tilanteiden tajua ollenkaan...
Oma ei kai haittaa -kokemukseni on kultasepänliikkeestä. Ostin ystävän vauvalle lahjaksi valokuvakehyksen, johon kaiverrettiin etunimi ja syntymäaika. Kaiverrus oli mennyt silmin nähden vinoon ja myyjä sanoi kehystä näyttäessään, että "tämä nyt meni vähän tälleen, mut ei kai haittaa".
Sanoin, että kyllä haittaa ja pyysin tekemään uudestaan. Kaivertaja sai siitä sitten ihan kelvollisen kuitenkin.
Meillä kävi niin, että kultasepänliikkeessä kaiverrettiin kastekuppiin paino väärin, ensin liikkeenomistajakultaseppä tuumasi, ettei kai haittaa ja sitten puhui, että se on tapana pyöristää, no kaiversi sitten oikean painon. En tiedä, vaihtoiko kokonaan uuden kupin vai saiko hiottua väärän painon pois.
Amisjonne ajoi piha-alueelta autollaan suoraan eteeni ja väistin häntä lumipenkan puolelle. Penkka oli aivan jäässä jonka seurauksena autoni pohjapanssari meni rikki. Amisjonne totesi, että ekai se haittaa kun autolla voi kuitenkin ajaa. Juu eihän se mitään, sen pohjapanssarin puuttuessa kun seuraavan kerran käy vastaava niin onkin sitten moottori rikki. Maksoi hän sen sitten kun hetken asiasta neuvoteltiin poliisisedän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaveri luki jotain kirjaa kylppärissä ja kasteli sen. Tarjoutui kyllä maksamaan mutta mies oli että ”ei se nyt haittaa”. Silti miestä kaivelee kirjan turpoaminen vielä vuosia myöhemmin.
Samainen kaveri muuten kyläillessään ajaa partansa ja jättää partakarvat lavuaariin. Ei varmaan ole edes tietoinen, että kyllä haittaa, kun ei tästäkään sanota.
Laita kylppäriin ohjekyltit.
"Älä lue kylvyssä"
"Siisti allas parranajon jälkeen"
"Pese kädet wc:n käytön jälkeen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...
We have a winner :D
No ei tuo nyt niiin kummallista ole. Mummo on ehkä sitä ikäpolvea jotka niin kotona kuin koulussakin kävivät usean reiän huusseissa. Melkeinpä oli tylsää jos ei ollut ketään seurana.
Eikä tartte olla ihan mummokaan :D Turku, Ristimäenkoulu 80-luvulla. Ryhmä vessa ilman väliseiniä.
Jos on ollut 80-luvulla koulussa, on tänä vuonna 40-vuotias tai vanhempi, eli aivan hyvin voi olla isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"
Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.
Tuli tästä mieleen entinen koirani. Se oli pieni ja söpö ja pentuna kovin innokas tutustumaan ihmisiin ja hyppimään näitä päin. Kielsin ja estin aina parhaani mukaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun lähes poikkeuksetta ihmiset kumartuivat rapsuttamaan ja sanoivat että ei se haittaa. No kyllä se vaan haittaa, taas mentiin reilusti takapakkia koulutuksessa.
Tämä kertaa miljoona… Toinen on myös nämä ketkä päästää toisen koiran siihen lähelle ”tutustumaan” kun parhaillaan harjoitellaan kontaktin ottamista koiran kanssa ja jättämään muut kadulla kulkijat huomioimatta, argh! ”Ei kai haittaa kun tää on niin kilttikin”, sanoo koiranomistaja kuka ei saa pidettyä täyttää häkää vetävää hurttaansa kaukana mun koirista.
Arrgh! Ei kai haittaa, jos opetan vähän kielioppia. Se ei ole ”kuka ei saa pidettyä” vaan , ”ketä ei saa pidettyä”.
Niuhotat ja olet itsekin väärässä. Se on koiranomistaja joka ei saa pidettyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli entinen ystävä kun näitä samoja tapahtui, "lainaa vähän rahaa maksan ens viikolla takasin" ensi viikko tulee ja menee eikä ystävää saa kiinni. "Ei kai haittaa jos maksankin vasta ensi tilistä kun sullahan on rahaa."
Sama kokemus entisestä kaverista, lainasi 50 e ja sitten joka kuussa tuli viestiä tyyliin "riittääkö jos maksan nyt 5 e kun mulle tulikin yllättäviä menoja". Niitä menoja oli sitten joka ikinen kuukausi. Jossain kuussa en saanut mitään, kun niitä menoja olikin paljon. Pari kertaa on tullut myös viestiä "laitatko 10 euroa prepaid-tilille xxxxxx, maksan ensi palkasta takaisin". Kertaakaan en ole laittanut.
Sain lopulta kuulla toisilta kavereilta, että tyyppi ottaa pikavippejä mm. päästäkseen Ruotsin laivalle tai konsertteihin, ja makselee niitä korkoja joka palkasta. Kaikilta kavereilta yrittää pummata rahaa, eikä maksa takaisin. Emme ole enää väleissä.
Apua tuo rahanlainaaja kuulostaa täysin mun entiseltä työkaverilta, johon laitoin välit poikki nimenomaan tuon ihmeellisen rahankäytön vuoksi. Siihen aikaan saatiin tasan sama palkka keskenämme, mutta hän milloin mitenkin asian esittäen kertoi, ettei ole esim. lapsille ruokaan rahaa, että lainaanko ja maksan palkkapäivänä. Kas, yhtäkkiä hänellä onkin sitten uudet tennarit, uutta bändin fanikamaa tai koko perheen risteily. Sen jälkeen kun olin pari kertaa lainannut ja jälkimmäisen maksu viivästyi useamman viikon, kieltäydyin enää koskaan lainaamasta. Loukkaantui tietenkin siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaveri luki jotain kirjaa kylppärissä ja kasteli sen. Tarjoutui kyllä maksamaan mutta mies oli että ”ei se nyt haittaa”. Silti miestä kaivelee kirjan turpoaminen vielä vuosia myöhemmin.
Samainen kaveri muuten kyläillessään ajaa partansa ja jättää partakarvat lavuaariin. Ei varmaan ole edes tietoinen, että kyllä haittaa, kun ei tästäkään sanota.
Laita kylppäriin ohjekyltit.
"Älä lue kylvyssä"
"Siisti allas parranajon jälkeen"
"Pese kädet wc:n käytön jälkeen"
Ai niin ja tietenkin ulko-oven sisäpuolelle kyltti: "Maksa rikkomasi tai muuten tärvelemäsi tavarat täydestä hinnasta ennen poistumista."
jojo0 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...
We have a winner :D
No ei tuo nyt niiin kummallista ole. Mummo on ehkä sitä ikäpolvea jotka niin kotona kuin koulussakin kävivät usean reiän huusseissa. Melkeinpä oli tylsää jos ei ollut ketään seurana.
Eikä tartte olla ihan mummokaan :D Turku, Ristimäenkoulu 80-luvulla. Ryhmä vessa ilman väliseiniä.
Jos on ollut 80-luvulla koulussa, on tänä vuonna 40-vuotias tai vanhempi, eli aivan hyvin voi olla isoäiti.
Voi, mutta ei tartte. Olet ilmeisesti käynyt koulun, koska osaat kirjoittaa, mutta olisko luetun ymmärtämisessä vähän parantamisen varaa?
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisellani on pieni kämppä ja hänen mielestään minua ei varmaankaan haittaa, että kun yritän illalla nukahtaa, hän tulee puhumaan korvaani tai heiluttamaan jalallaan sänkyä jossa makaan. Sanoin kyllä tuosta, mutta ei auttanut mitään, hänen mielestään hän ei voi olla tekemättä niin. On tehnyt paljon pahempaakiin joten en ole enää häneen yhteyksissä.
En ymmärrä laisinkaan tästä, miksi olet siis sukulaisesi luona.
Koko viesti on aivan hämärä. "hänen mielestään hän ei voi olla tekemättä niin".
Anoppi yritti saada kymppitonnia lainaksi niin, että olisi maksanut takaisin satasen kuussa ja nollakorolla tietysti. "Eihän se nyt haittaa, kun sulla on rahaa". Haittasi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tietysti tyh mä mä maksoit virhemaksunkin etkä suinkaan reklamoinut. Minä alkaisin riehumaan välittömästi, jos MINUN pihallani olisi ventovieraan auto. Enkä mitään virhemaksuja maksaisi todellakaan.
Ei se toisen parkkeeraaminen sinun pihaasi ikävä kyllä oikeuta sinua parkkeeraamaan miten huvittaa. Itse en ainakaan ottaisi riskiä pysäköinninvalvonnan kanssa.
Tuo oli hankala tilanne, kun ei tiennyt kenen autot siinä on. Jos olisi tiennyt, että ne on naapurin vieraita, niin olisihan sitä voinut parkkeerata naapurin nurmikolle. Nytkin olisi voinut edes vähän vaseliinia levittää tuulilasiin, omaa harmistusta lievittämään.
No mikä kenellekin on hankalaa, soitto numeropalveluun, rekkarilla omistajan tiedot ja soitto että tuletko siirtämään autosi heti vai samantien.
A) rekkari perusteella ei välttämättä saa selville kuin nimen (ja kerran en saanut sitäkään). Jos nimi on yleinen ja paikkakuntakin vielä iso, niin siinähän selvität oikeaa henkilöä
B) vaikka saisitkin selville, että omistaja on Tyyne Alavähäliukko, Törppökatu 6, Lapua, et välttämättä löydä henkilölle puhelinnumeroa
C) vaikka saisitkin selville numeron, voi olla ettei henkilö vastaa (joko ei halua vastata, ei kuule soittoa, on hankalassa paikassa jne) tai "valitsemaanne numeroon ei saa yhteyttä"
t. "työssään autojen omistajia selvittänyt"
Vierailija kirjoitti:
Anoppi yritti saada kymppitonnia lainaksi niin, että olisi maksanut takaisin satasen kuussa ja nollakorolla tietysti. "Eihän se nyt haittaa, kun sulla on rahaa". Haittasi. :)
Olisit sanonut, että tottakai. 100€ kuussa kymmenen vuoden ajan. Ei muita kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"
Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.
Tuli tästä mieleen entinen koirani. Se oli pieni ja söpö ja pentuna kovin innokas tutustumaan ihmisiin ja hyppimään näitä päin. Kielsin ja estin aina parhaani mukaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun lähes poikkeuksetta ihmiset kumartuivat rapsuttamaan ja sanoivat että ei se haittaa. No kyllä se vaan haittaa, taas mentiin reilusti takapakkia koulutuksessa.
Tämä kertaa miljoona… Toinen on myös nämä ketkä päästää toisen koiran siihen lähelle ”tutustumaan” kun parhaillaan harjoitellaan kontaktin ottamista koiran kanssa ja jättämään muut kadulla kulkijat huomioimatta, argh! ”Ei kai haittaa kun tää on niin kilttikin”, sanoo koiranomistaja kuka ei saa pidettyä täyttää häkää vetävää hurttaansa kaukana mun koirista.
Arrgh! Ei kai haittaa, jos opetan vähän kielioppia. Se ei ole ”kuka ei saa pidettyä” vaan , ”ketä ei saa pidettyä”.
Niuhotat ja olet itsekin väärässä. Se on koiranomistaja joka ei saa pidettyä
Kuka nyt niuhottaa😂😂😂
Yksi vaihtoehto olisi ollut, että äiti olisi valittanut, ettet luota häneen, kuten minun äitini, kun kätkin päiväkirjani. Hän olisi halunnut vain vilkaista, millä tyylillä kirjoitan.