Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Koiranomistajat.... Oltiin vasta muutettu niin yläkerran naapuri sanoi, että koira haukkuu, se on vasta pentu. Että kun sitä kuulee metsällä, niin se ääni on kuin nainen huutaisi (wtf). No ollaan asuttu tässä yli viisi vuotta eikä kyseinen koira enää sen ikäisenä pitäisi olla pentu, vaan ei ole haukkuminen vähentynyt.

Toinen naapuri sitten otti tälläisen koronakoiran. Yksi päivä poistuttiin rapusta samalla ovenavauksella, antoi koiransa merkata rappuralliin. Sanoin, että ei oo kovin kiva siihen jalkojaan putsata ja ovisyvennyskin alkaa haista, kun usein tuntuu siihen osuvan. Meiltä on takaovelta n. metri metsäpolulle eli kovin kauan ei tarviis koiraparan pidätellä jos vähän omistaja välittäisi muistakin asukkaista.

Mutta ei kai nää nyt haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Tuo on törkeää. ! Olisin hinauttanut pois. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä maassa poliisi enää juokse sakottamassa väärinparkkeerattuja autoja, niillä on hädintuskin resursseja valvoa yhtään mitään. Eikä poliisille ole mitään mihin soittaa, ...puhelinvaihde.."siirtäisitkö puhelun jollekin jolle voin valittaa väärinpysäköinnista"

No mutta tämähän on hyvä uutinen, tavallaan. Eli jatkossa vaan väärinpysäköidyille puukkoa renkaisiin, ei poliisi lähde noin pientä tutkimaan. Tai tuulilasi paskaksi. Asetonia konepellille…. Mitä näitä nyt on. Monenlaista pikku kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Koiranomistajat.... Oltiin vasta muutettu niin yläkerran naapuri sanoi, että koira haukkuu, se on vasta pentu. Että kun sitä kuulee metsällä, niin se ääni on kuin nainen huutaisi (wtf). No ollaan asuttu tässä yli viisi vuotta eikä kyseinen koira enää sen ikäisenä pitäisi olla pentu, vaan ei ole haukkuminen vähentynyt.

Toinen naapuri sitten otti tälläisen koronakoiran. Yksi päivä poistuttiin rapusta samalla ovenavauksella, antoi koiransa merkata rappuralliin. Sanoin, että ei oo kovin kiva siihen jalkojaan putsata ja ovisyvennyskin alkaa haista, kun usein tuntuu siihen osuvan. Meiltä on takaovelta n. metri metsäpolulle eli kovin kauan ei tarviis koiraparan pidätellä jos vähän omistaja välittäisi muistakin asukkaista.

Mutta ei kai nää nyt haittaa.

Missä on rakennettu kerrostalo metsään kiinni, jos ovelta on 1 metri siihen metsään?

Vähän random-nettituttavuus jätti tulematta sovittuun tapaamiseen. Otin kupposen teetä kahvilassa, join sen, odottelin kupposeni ääressä puolisen tuntia-tunnin ja läksin kotiin. Jossain vaiheessa oli laittanut viestiä että sori kun ei päässyt paikalle. En enää vastannut mitään.

Oltiin jo aiemmin käyty ihan onnistuneesti taidefestivaalilla, koin hengailun vähän vaivaannuttavaksi joten ehkä toi myöhempi ohari sitten tosiaan ei haitannut?

Matkustin nuorena paljon kaukojunalla, ja opin nopeasti että jos ei osta paikkalippua, niin joutuu seisomaan koko matkan (kuljin semmoiseen aikaan, että matkustajia oli paljon). Lähes jokaikinen kerta sain väitellä maksamastani paikasta, kun joku paikkalipusta pihistellyt henkilö olikin siihen istunut "mitä tämä nyt haittaa, mene muualle istumaan, juna täynnä paikkoja" oli vakiovastaus. Minä tiesin, että koko juna tulee kyllä täyteen, ja vaadin päästä maksamalleni paikalle. Suurin osa kyllä sitten siirtyi, kun jääräpäisesti sitä vaadin. Kerran hain konduktöörin avuksi, kun isokokoinen mies ei suostunut liikkumaan paikaltani, ja itse pienikokoisena naisena en sitä olisi siitä jaksanut kammeta. Konduktööri kysyi mieheltä, että haenko poliisit poistamaan, vai poistutko muualle istumaan? Tuskin mitään poliisia olisi paikalle haettu, mutta mies onneksi siirtyi muualle. Mies vielä mulle tuhahti, että nyt hän sitten joutuu seisomaan koko matkan kun en suostunut joustamaan!. Oli kyllä aika turhauttavaa, tapella maksamastaan paikasta, kun pihistelijät olivat maksaneet vain seisomapaikasta, mutta halusivat sitten kuitenkin istumaan :D

Tavattiin yhteisten kavereiden kautta. Vaikutti todella mokavalta. Viikonpäästä tavattiin minun luonani. Mies ensinnäkin imi kaulani aivan täyteen fritsuja, vaikka kielsin. Hän laukesi esileikin aikana boksereihinsa, ennen yhdyntää ( tälle ei voi mitään, eika haittaa, mutta ei voinut mennä pesemään sitä spermaa pois). Harrastettiin kuitenkin seksiä, mutta mies lähinnä vaan hakkasi minua elimellään.. Lopuksi kun meni parvekkeelleni tupakalle ja pyysi minut mukaan, otti hän minut kainaloon ja kertoi kuinka rakastaa minua ja miten me tässä sitten jatkossa yhdessä asutaan ja katsellaan tähtiä. Lopetin tapailun heti seuraavana päivänä, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin yhteisten kavereiden kautta. Vaikutti todella mokavalta. Viikonpäästä tavattiin minun luonani. Mies ensinnäkin imi kaulani aivan täyteen fritsuja, vaikka kielsin. Hän laukesi esileikin aikana boksereihinsa, ennen yhdyntää ( tälle ei voi mitään, eika haittaa, mutta ei voinut mennä pesemään sitä spermaa pois). Harrastettiin kuitenkin seksiä, mutta mies lähinnä vaan hakkasi minua elimellään.. Lopuksi kun meni parvekkeelleni tupakalle ja pyysi minut mukaan, otti hän minut kainaloon ja kertoi kuinka rakastaa minua ja miten me tässä sitten jatkossa yhdessä asutaan ja katsellaan tähtiä. Lopetin tapailun heti seuraavana päivänä, ei kiitos.

On kieltämättä inhottavaa, kun yhden illan juttu kuvittelee todella huonon seksin jälkeen, että nyt sitä sitten seurustellaan. Onneksi nuo jäivät minulta 90-luvulle. Nimiä ja naamoja en tietenkään muista, mutta muistan sen tympeän olon, kun piti oikoa käsityksiä ja tehdä selväksi, että yhteen kertaan jäi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena lainasin sukulaislapsille joululahjaksi saamani piirretyn elokuvan sisältävän videokasetin josta pidin kovasti. Kun he sitten palauttivat sen takaisin, sanoivat että nauhoittivat vähän matkaa jotain ohjelmaa siihen päälle, että ”ei kai haittaa”.

Viimeinen kerta kun lainasin heille mitään.

Jos oli ihan virallinen elokuva joka oli ostettu kaupasta, niin niille videokaseteille ei voinut vahingossa nauhoittaa. Olisi pitänyt teipillä peittää kolonen siinä kasetissa. Eli keksitty juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin parikymmentä vuotta sitten eräässä pohjoisen kaupungissa kaupungin vuokratalossa, jossa asui useampia lapsiperheitä. Kaupungilta tuli kirje, että kaupunki alkaa satsata matkailuun kaupungin vetovoiman lisäämiseksi parin työnantajan lähdettyä kaupungista ja suunnittelee mm. moottorikelkkareittiä keskustasta läheiselle järvelle ja reitti kulkisi juuri sen talon pihan läpi, eihän haittaa (ei juuri noilla sanoilla). Haittasi ha keräsimme adressin asiaa vastaan. Sitä kelkkareittiä ei tullut, mutta arvelen syynä olleen adressin sijasta sen, ettei matkailu alkanut vetää ja kelkkareittejä oli kaupungissa taajaman ulkopuolella ylikin kyllin.

Annas kun arvaan: Kemijärvellä.

Miten tuommoisen voi arvata?

Vierailija kirjoitti:

Olin kampaamossa. Pyysin korkeintaan 3cm pois. Pelkän siistimisen siis.

Nohh pian havahduin lauseeseen:

-Lähti nyt vähän enemmän mitä piti TOIVOTTAVASTI EI HAITTAA.

Oli siis napsinut väht 10cm, ja pitkistä hiuksistani tuli melkein polkkatukka. 

No eihän tarvitse sitten käydä latvojen leikkaamisessa vähään aikaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.

Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.

Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.

Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.

En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.

Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.

Joo, ihmiset kysymättä päästää koiransa nuuskimaan ja sitten paniikki ja raivoaminen kun koira ärähtääkin. Joskus olin lasten ja koiran kanssa ulkona ja jouduin auttamaan lapselle hanskaa tms. ja kääntämään hetkeksi selän koiralle. Menin selvästi tien sivuun ja koira oli siinä minun takana ihan lyhyessä hihnassa, että muut pääsevät ohi. Joku matami tuli koira pitkässä fleksissä ja päästi sen mitään kysymättä juoksemaan koiramme luokse, joka tietysti sitten ärähti, kun ei muista uroksista yleensä tykkää eikä varsinkaan tuommoisessa tilanteessa jossa toinen tulee ihan sen lauman luokse yllättäen ja koira ei myöskään pääse väistämään. Tämä matami veti hirveät kilarit kuinka koiramme on aggressiivinen ja hyökännyt hänen koiransa kimppuun.

Niin ja miksi koiramme reagoi muihin koiriin: kun se oli pentu, muutamakin isompi koira pelästytti sen kun päästettiin juoksemaan suoraan päälle. Koulutuksella ollaan päästy siihen, että koira ei ole remmirähjä vaan ohitukset sujuu mallikkaasti, ja lenkkeily on helppo ja mukavaa enimmäkseen, mutta liian vauhdilla lähelle tulevat aiheuttaa puolustusreaktion, samoin toiset urokset jos päästää nuuskimaan.

Ihan uskomatonta touhua kyllä. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää, että samaa sukupuolta olevat toisille vieraat koirat saattavat kokea tuollaisen yllättävän iholle tulon haasteena ja sitähän se yleensä onkin! Etenkin urokset toimivat näin. Hihnassa muutenkin koira ei ole ns. luonnollisessa kohtaamistilanteessa, joten ihan pöyristyttävää tuollainen tietämättömyys ja välinpitämättömyys koiriensa käyttäytymisestä.

Näitä valitettavasti riittää, ei ole mitään halua tai ymmärrystä "lukea" vastaantulevan koirakon eleitä, tullaan vaan suoraan kohti koira viiden metrin fleksissä vaikka itsellä omat on vierellä ja haluaisi vain ohittaa nopeasti ja ongelmattomasti. Omat koirat ottavat aivan älyttömät kierrokset kun vieras koira lähestyy ilman mitään omistajan kontrollia ja nämä lähes poikkeuksetta loukkaantuvat kun ei nyt päästykään moikkaamaan ja hänen koiralleen rähistään, en voi ymmärtää.. Samaan kastiin menee kun näin talviaikaan lenkkeillään joskus kapeilla poluilla, takaa saattaa tulla joku aivan huomaamatta ja äänettömästi ihan kantapäille ja sitten närkästytään kun koirani tulevat yllätetyksi ja rähisevät. Olettasi että koiraihmisillä on jotain tilannetajua, mutta valitettavasti usealla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Minä rupesin kirjottamaan päiväkirjaani englanniksi ja keksimään koodinimiä ihmisille, kun huomasin joistakin ilkeistä kommenteista että mommy dearest luki sitä ihan röyhkeästi.

Ei kehdannut valittaa siitä sitten niin se keino toimi. Hän kun ei itse viitsinyt opetella englantia.

Kun aloin kirjoittaa päiväkirjaa kyrillisen aakkoston mukaan, niin en enää kuullut minkäänlaisia "lainauksia".

Lapsettomana miehenä etsin lapsetonta naista ja tämän teen mielestäni ihan ymmärrettävästi selväksi esim Tinderissä. Silti yhteydenotot on lähinnä yh-mammoilta, joilla ilmeisesti lapsen lisäksi puuttuu tekstin ymmärtäminen täysin. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Miten joku voi olla noin törkeä ja julma omalle lapselleen! Mun äiti samoin kaiveli kaikki mun tavarat. Jossain vaiheessa kannoin päiväkirjaa mukana koulussakin juuri tästä syystä. Keittiön kaapista tuli kerran vastaan minulle osoitettu kirje, jonka hän oli takavarikoinut ennen kuin ehdin sitä nähdä. Tämä jo 70-luvulla kun olin ala-asteella, mutta hänen käytöksensä törkeys on valjennut minulle vasta nyt aikuisena ja olen äitinä yrittänyt käyttäytyä päinvastoin lastani kohtaan.

Rippilahjaksi saamani pieni riipus katosi. Ihmettelin ja kuuntelin sitten ne kaikki haukkumiset huolimattomuudesta yms. Vuosien kuluttua etsin, mitä lie, äitini korurasiasta. Ja mitä löysin? Hyvin huolellisesti samettivuorin sisään piilotetun riipuksen. Äidillä oli merkillinen tapa piilottaa/hävittää minulle mieluisia tavaroita. Moni kirja meni hänen käsissään riekaleiksi. Kai siinä sitten oli hyvää se, ettei hän lyönyt, vaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa esineihin. Kerran hän vei kultasormukseni roskiin, löysin sen kyllä, toisen hän onnistui hukkaamaan lopullisesti.

Kaverini oli kylässä ja sai puhelun. Luuria korvalla pitäessään ja kuunnellessaan alkoi äkkiä etsimään kynää ja paperia, joten nappasi lähimpänä olleen paperinpalan joka oli tutkintotodistukseni ja raapusti siihen kuulakärkikynällä.

Eikai haittaa? Siitä tuli entinen kaveri. Onneksi todistusta on pitänyt näyttää alkuperäisenä vain kerran ja siitä on puhtaana otettu kopio. Jos joku ihmettelee valkokynää niin kuittaan että "se oli lapsi".

Vierailija kirjoitti:

Elettiin markka-aikaa. "Koulutoveri" oli velkaa muutaman kympin jonka hän opintomatkalta Ruotsista laivalla palatessamme halusi kuitata tarkkaan lasketulla määrällä ruotsin kruunuja kolikoina. Varmaan ymmärrätte, että kourallinen kruunuja on lähinnä ongelmajätettä kun Turun satama näkyy jo. 

Olisitte menneet laivan respaan ja vaihtaneet ne siellä markoiksi. Vai meinaatko, että ne siellä laivalla lopettavat ruotsalaisturistien valuutan vaihtamisen, koska laiva on jo satamassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Meillä oli toisessa asunnossamme parkkipaikka jota käytimme harvoin, pari tuntia kerran viikossa.

Mutta jos siihen joku ajoi niin soitimme poliisille ja ilmoitimme asiasta.

Nopeasti tuli auton siirtäjä.

Miettinyt vaan että miten joku voi noin vaan ajaa auton paikkaan joka ei ole heille varattuna.

Tuokin paikka oli ihan ostettu paikka ja kuului asuntoon.

Ei poliisille ole mitään erillistä numeroa. Soititte siis hätäkeskukseen, että hei nyt on vakava tilanne päällä, joku on mun parkkipaikalla?

Onhan, joka asemalle omansa. Se ei vaan ole hälytysnumero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena lainasin sukulaislapsille joululahjaksi saamani piirretyn elokuvan sisältävän videokasetin josta pidin kovasti. Kun he sitten palauttivat sen takaisin, sanoivat että nauhoittivat vähän matkaa jotain ohjelmaa siihen päälle, että ”ei kai haittaa”.

Viimeinen kerta kun lainasin heille mitään.

Jos oli ihan virallinen elokuva joka oli ostettu kaupasta, niin niille videokaseteille ei voinut vahingossa nauhoittaa. Olisi pitänyt teipillä peittää kolonen siinä kasetissa. Eli keksitty juttu.

Meinaatko, että kirjoittajan sukulaislapsilta puuttui järjen käytön lisäksi myös teippi?

Tapailin vuosia sitten miestä jonka kanssa tultiin hyvin juttuun. Kerran sitten jäin hänen luokseen yöksi, ja molemmille oli selvää että saatetaan suhde seuraavalle tasolle. No, eihän siitä mitään tullut. Paljastui että miehellä oli pikkurillini kokoinen vehje, joka ei ottanut eteen, ei sitten millään. Aamulla kun tein lähtöä töihin, kaveri sanoi, että olen kiva nainen mutta pettymys seksissä. Tämä siksi, etten kuulemma osannut käsitellä hänen vehjettään siten, että siihen olisi tullut eloa. Ajattelin (sitä hänelle kuitenkaan sanomatta), että tämä saa jäädä tähän, oli kohtuutonta syyttää minua seksin epäonnistumisesta. Päätin etten ota häneen enää yhteyttä, meni maku kaveriin. Eikös hän viikon päästä soittanut ihmetelläkseen miksen ole soitellut sitten viime näkemän, ei kuulemma suhde toimi tällä tavalla ettei yhteyttä pidetä!