Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (2965)
Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.
Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.
Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)
Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.
Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.
Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.
En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.
Joo, ihmiset kysymättä päästää koiransa nuuskimaan ja sitten paniikki ja raivoaminen kun koira ärähtääkin. Joskus olin lasten ja koiran kanssa ulkona ja jouduin auttamaan lapselle hanskaa tms. ja kääntämään hetkeksi selän koiralle. Menin selvästi tien sivuun ja koira oli siinä minun takana ihan lyhyessä hihnassa, että muut pääsevät ohi. Joku matami tuli koira pitkässä fleksissä ja päästi sen mitään kysymättä juoksemaan koiramme luokse, joka tietysti sitten ärähti, kun ei muista uroksista yleensä tykkää eikä varsinkaan tuommoisessa tilanteessa jossa toinen tulee ihan sen lauman luokse yllättäen ja koira ei myöskään pääse väistämään. Tämä matami veti hirveät kilarit kuinka koiramme on aggressiivinen ja hyökännyt hänen koiransa kimppuun.
Niin ja miksi koiramme reagoi muihin koiriin: kun se oli pentu, muutamakin isompi koira pelästytti sen kun päästettiin juoksemaan suoraan päälle. Koulutuksella ollaan päästy siihen, että koira ei ole remmirähjä vaan ohitukset sujuu mallikkaasti, ja lenkkeily on helppo ja mukavaa enimmäkseen, mutta liian vauhdilla lähelle tulevat aiheuttaa puolustusreaktion, samoin toiset urokset jos päästää nuuskimaan.
Ihan uskomatonta touhua kyllä. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää, että samaa sukupuolta olevat toisille vieraat koirat saattavat kokea tuollaisen yllättävän iholle tulon haasteena ja sitähän se yleensä onkin! Etenkin urokset toimivat näin. Hihnassa muutenkin koira ei ole ns. luonnollisessa kohtaamistilanteessa, joten ihan pöyristyttävää tuollainen tietämättömyys ja välinpitämättömyys koiriensa käyttäytymisestä.
Näitä valitettavasti riittää, ei ole mitään halua tai ymmärrystä "lukea" vastaantulevan koirakon eleitä, tullaan vaan suoraan kohti koira viiden metrin fleksissä vaikka itsellä omat on vierellä ja haluaisi vain ohittaa nopeasti ja ongelmattomasti. Omat koirat ottavat aivan älyttömät kierrokset kun vieras koira lähestyy ilman mitään omistajan kontrollia ja nämä lähes poikkeuksetta loukkaantuvat kun ei nyt päästykään moikkaamaan ja hänen koiralleen rähistään, en voi ymmärtää.. Samaan kastiin menee kun näin talviaikaan lenkkeillään joskus kapeilla poluilla, takaa saattaa tulla joku aivan huomaamatta ja äänettömästi ihan kantapäille ja sitten närkästytään kun koirani tulevat yllätetyksi ja rähisevät. Olettasi että koiraihmisillä on jotain tilannetajua, mutta valitettavasti usealla ei ole.
Sitä voisi koulutettavan koiran omistaja vihjaista vastaantulijalle, että nyt on koulutus menossa. Koira on kuitenkin lähtökohtaisesti sosiaalinen eläin. Miten kapealla metsäpolulla pitäisi toimia, kun tullaan takaa? Kyllähän koiran omistajankin, vaikka olisi kuinka kouluttamassa palvelukoiraa, tulisi havainnoida ympäristöään eikä suu persereiällä käyttäytyä kuin polun omistaja ja tuhista närkästyneenä ja rähistä omille koirille, kun nämä alkavat rähistä. Minä ja minun koira, joka ei saa huomata muita.
Minua kyllä koirattomana ihmetyttää, jos joku vihaisen koiran omistaja huutaa muille koirankulkoiluttajille, että varokaa, kiertäkää jne. Eikö se ole vihaisen koiran omistajan tehtävä pitää koiransa kurissa ja kiertää muut. Off-topic.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, ilmaisu "laiton määrä kyytiläisiä" ilmeisesti oli liikaa sensuurille. No, voitte tuosta päätellä, minkä ei ollut tarkoitus haitata minua ollenkaan.
Ei ainakaan tuo ilmaisu haitannut modea, kun viestisi tuli läpi 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.
Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.
Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.
En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.
Joo, ihmiset kysymättä päästää koiransa nuuskimaan ja sitten paniikki ja raivoaminen kun koira ärähtääkin. Joskus olin lasten ja koiran kanssa ulkona ja jouduin auttamaan lapselle hanskaa tms. ja kääntämään hetkeksi selän koiralle. Menin selvästi tien sivuun ja koira oli siinä minun takana ihan lyhyessä hihnassa, että muut pääsevät ohi. Joku matami tuli koira pitkässä fleksissä ja päästi sen mitään kysymättä juoksemaan koiramme luokse, joka tietysti sitten ärähti, kun ei muista uroksista yleensä tykkää eikä varsinkaan tuommoisessa tilanteessa jossa toinen tulee ihan sen lauman luokse yllättäen ja koira ei myöskään pääse väistämään. Tämä matami veti hirveät kilarit kuinka koiramme on aggressiivinen ja hyökännyt hänen koiransa kimppuun.
Niin ja miksi koiramme reagoi muihin koiriin: kun se oli pentu, muutamakin isompi koira pelästytti sen kun päästettiin juoksemaan suoraan päälle. Koulutuksella ollaan päästy siihen, että koira ei ole remmirähjä vaan ohitukset sujuu mallikkaasti, ja lenkkeily on helppo ja mukavaa enimmäkseen, mutta liian vauhdilla lähelle tulevat aiheuttaa puolustusreaktion, samoin toiset urokset jos päästää nuuskimaan.
Ihan uskomatonta touhua kyllä. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää, että samaa sukupuolta olevat toisille vieraat koirat saattavat kokea tuollaisen yllättävän iholle tulon haasteena ja sitähän se yleensä onkin! Etenkin urokset toimivat näin. Hihnassa muutenkin koira ei ole ns. luonnollisessa kohtaamistilanteessa, joten ihan pöyristyttävää tuollainen tietämättömyys ja välinpitämättömyys koiriensa käyttäytymisestä.
Näitä valitettavasti riittää, ei ole mitään halua tai ymmärrystä "lukea" vastaantulevan koirakon eleitä, tullaan vaan suoraan kohti koira viiden metrin fleksissä vaikka itsellä omat on vierellä ja haluaisi vain ohittaa nopeasti ja ongelmattomasti. Omat koirat ottavat aivan älyttömät kierrokset kun vieras koira lähestyy ilman mitään omistajan kontrollia ja nämä lähes poikkeuksetta loukkaantuvat kun ei nyt päästykään moikkaamaan ja hänen koiralleen rähistään, en voi ymmärtää.. Samaan kastiin menee kun näin talviaikaan lenkkeillään joskus kapeilla poluilla, takaa saattaa tulla joku aivan huomaamatta ja äänettömästi ihan kantapäille ja sitten närkästytään kun koirani tulevat yllätetyksi ja rähisevät. Olettasi että koiraihmisillä on jotain tilannetajua, mutta valitettavasti usealla ei ole.
Sitä voisi koulutettavan koiran omistaja vihjaista vastaantulijalle, että nyt on koulutus menossa. Koira on kuitenkin lähtökohtaisesti sosiaalinen eläin. Miten kapealla metsäpolulla pitäisi toimia, kun tullaan takaa? Kyllähän koiran omistajankin, vaikka olisi kuinka kouluttamassa palvelukoiraa, tulisi havainnoida ympäristöään eikä suu persereiällä käyttäytyä kuin polun omistaja ja tuhista närkästyneenä ja rähistä omille koirille, kun nämä alkavat rähistä. Minä ja minun koira, joka ei saa huomata muita.
Minua kyllä koirattomana ihmetyttää, jos joku vihaisen koiran omistaja huutaa muille koirankulkoiluttajille, että varokaa, kiertäkää jne. Eikö se ole vihaisen koiran omistajan tehtävä pitää koiransa kurissa ja kiertää muut. Off-topic.
Todellakin on sen omistajan tehtävä. Off-topic tämäkin, mutta samoin on lasten vanhempien tehtävä tulla vahtimaan lasta jos lapsi juoksee kysymättä silittämään (!!!) vierasta koiraa. Itselläni on iso (kiltti mutta kömpelö) koira joka on onnistunut innostuessaan kaatamaan itseään pienemmän lapsen kumoon. Siihen ei muuten tarvita kuin pieni tönäisy kuonolla, siis sellainen ”rapsuta mua” -ele mitä koira on tottunut tekemään aikuisille saadakseen huomion. Nuo on kamalia tilanteita, kun haluaisi vain jatkaa lenkkiä rauhassa eikä vanhemmat tee elettäkään komentaakseen lasta. Jos lapsi sitten kaatuu (mitä lapset nyt helposti tekee koiraan koskemattakin jos koira vaikka haukahtaa kovaa ja pienet säikähtävät tätä) ja alkaa itkemään, ne vanhempien katseet sadan metrin päästä ovat oikeasti murhaavia. Eikö se ole vanhempien vastuulla huutaa lapselleen että lupa pitää kysyä eikä vain juosta kiinni tuntemattomiin? Koirani ei ole koskaan purrut tai edes murissut kellekään, joten en ole alkanut varoittelemaan siitä. Mutta noissa tilanteissa oma huomio menee 100% siihen että pidän oman koirani hihnasta kiinni, en voi estää lapsen kaatumista tai esim. autotielle karkuun juoksemista mitenkään. Muistakaa pliis tämä niiden kilttienkin koirien kohdalla, että ne tilanteet on sille omistajalle stressaavia ja te olette itse lapsistanne vastuussa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...
We have a winner :D
☝️Mitä tuo tarkoittaa, eikö sitä voi suomeksi sanoa? Vai onko se hienompaa sanoa noin?
Tässä meillä on voittaja. Sitä tarkoittaa
Noooin, hienostihan se meni. No ens kerralla sitten kaikki osaa kirjoittaa suomeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kampaamossa. Pyysin korkeintaan 3cm pois. Pelkän siistimisen siis.
Nohh pian havahduin lauseeseen:
-Lähti nyt vähän enemmän mitä piti TOIVOTTAVASTI EI HAITTAA.
Oli siis napsinut väht 10cm, ja pitkistä hiuksistani tuli melkein polkkatukka.
Samalainen kokemus täälläkin. Pyysin siistimään latvat tasaisiksi ja ihmettelin, että mikä siinä oikein kestää. Miespuolinen kampaaja oli sitä mieltä, että pitkät hiukset eivät sovi ikäiselleni naiselle ja lyhensi hiuksia 30 cm. Sain siis polkkatukan, jota en halunnut. Kun on ikää hiusten kasvu on mitä on ja estrogeenin aleneminen jouduttaa niiden lähtöä. Sinne jäivät pitkät hiukset kampaamon lattialle. En sentään sanonut, että liimaapa takaisin.
Tää on ikuisuusongelma. En ymmärrä, mitä kampaajille opetetaan koulussa, kun asiakkaan nimenomaisen pyynnön noudattaminen ei kuulu niihin. Olen ottanut sen kannan, että jos kampaaja tahallaan leikkaa toisin kuin pyydän, en suostu maksamaan.
Sukulaistäti haukkui ulkomuotoni sukujuhlissa ja ihmetteli minulle kovaan ääneen, että miten olen miehen edes löytänyt saatikka saanut pidettyä :)) ”noh et kai nyt pahastunut? Minä vain olen suorapuheinen!”
Jos vielä sukujuhlissa törmätään (hän on todella vanha rouva, eikä tule usein näihin kokoontumisiin onneksi), aion ihmetellä hänelle miten hänenlaisensa kurppa on edes kutsuttu tänne saatikka edes hengissä vielä. Ja tietysti voin paikata sen sanomalla, että ai anteeksi, minä vain olen suorapuheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaistäti haukkui ulkomuotoni sukujuhlissa ja ihmetteli minulle kovaan ääneen, että miten olen miehen edes löytänyt saatikka saanut pidettyä :)) ”noh et kai nyt pahastunut? Minä vain olen suorapuheinen!”
Jos vielä sukujuhlissa törmätään (hän on todella vanha rouva, eikä tule usein näihin kokoontumisiin onneksi), aion ihmetellä hänelle miten hänenlaisensa kurppa on edes kutsuttu tänne saatikka edes hengissä vielä. Ja tietysti voin paikata sen sanomalla, että ai anteeksi, minä vain olen suorapuheinen.
Eläköön kosto. ihan oikein pistää samalla mitalla ja iskeä suoraan. Tuommoiset ääliöt todellakin saisivat saada mitä ansaitsevat. Jos se rupinen kurppa tulee sinne niin anna palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lupasin korjata työkaverin trikooneuleesta silmäpaon. Hän toi seuraavana päivänä muovikassillisen perheensä vaatteita, jotka ajatteli saavansa korjatuiksi siinä samalla. Saatteeksi hän sanoi, että nämä hänen miehensä vaatteet ovat pesemättä, koska hän pesisi ne vasta sitten, kun ne on korjattu. Kyllä haittasi.
Jälleen kerran lainattu tarina. Alkuperäisessä tarinassa kassissa oli vain miehen työvaatteita. 😋
Meitä on tässä maassa useitakin käsityötaitoisia, joita silloin tällöin käytetään törkeästi hyväksi, ainakin kerran tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.
Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.
Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)
Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.
Kyseessä lienee naisoletettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"
Ei yhtään...
Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.
Ei siitä saa sakkoja jos pysäköi toisen omakotitalon pihalle.
Ok. Piirrän sitten vain avaimilla kirkkoveneen autosi oveen. Saan käyttää pihallani lojuvia tavaroita kuin omiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.
Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.
Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)
Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.
Kyseessä lienee naisoletettu?
Minusta kuulosti miesoletetulta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, ilmaisu "laiton määrä kyytiläisiä" ilmeisesti oli liikaa sensuurille. No, voitte tuosta päätellä, minkä ei ollut tarkoitus haitata minua ollenkaan.
Ei ainakaan tuo ilmaisu haitannut modea, kun viestisi tuli läpi 🤣
Voi hyvinkin olla niin, että lainausmerkit sotkivat tekoälyn ajatukset. Vaikutuksensa on myös sillä, missä keskusteluketjun kohdassa kommenttiaan yrittää julki.
Tuon itkunauruhymiön keksijä muuten pitäisi viedä saunan taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kampaamossa. Pyysin korkeintaan 3cm pois. Pelkän siistimisen siis.
Nohh pian havahduin lauseeseen:
-Lähti nyt vähän enemmän mitä piti TOIVOTTAVASTI EI HAITTAA.
Oli siis napsinut väht 10cm, ja pitkistä hiuksistani tuli melkein polkkatukka.
Samalainen kokemus täälläkin. Pyysin siistimään latvat tasaisiksi ja ihmettelin, että mikä siinä oikein kestää. Miespuolinen kampaaja oli sitä mieltä, että pitkät hiukset eivät sovi ikäiselleni naiselle ja lyhensi hiuksia 30 cm. Sain siis polkkatukan, jota en halunnut. Kun on ikää hiusten kasvu on mitä on ja estrogeenin aleneminen jouduttaa niiden lähtöä. Sinne jäivät pitkät hiukset kampaamon lattialle. En sentään sanonut, että liimaapa takaisin.
Varsinainen palvelualan ammattilainen.
Minulle tuo tehtiin, kun oli 13-vuotias ja kasvattamassa pitkiä hiuksia. Olivat jo hartioille yltämässä ja pyysin tasaamaan latvat. Kampaajatäti tiesi paremmin ja tempaisi aivan lyhyeksi.
Sen jälkeen opettelin itse tasoittelemaan hiuslatvani tai sitten mies tasoittelee. Säästynyt vuosikymmenien saatossa hyvät rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä maassa poliisi enää juokse sakottamassa väärinparkkeerattuja autoja, niillä on hädintuskin resursseja valvoa yhtään mitään. Eikä poliisille ole mitään mihin soittaa, ...puhelinvaihde.."siirtäisitkö puhelun jollekin jolle voin valittaa väärinpysäköinnista"
Riippuu paikasta. Mikäli on pelastustiellä niin tulevat nopeasti ja hankkivat hinausauton poistamaan väärin pysäköidyn kun muistaa sanoa häkeen, että tämä on turvallisuuskysymys ja estää pelastusajoneuvojen pääsyn kiinteistölle. Eivät uskalla ottaa riskiä siitä, että jotain saattaa tapahtua eivätkä ole reagoineet.
Ei pidä paikkaansa. Minun asuintaloni pelastusreittiä pidetty vuosikausia parkkipaikkana. Ei ole poliisia tai hinuria näkynyt. Ei senkään jälkeen, kun Finhelin helikopteri laskeutui kauemmaksi talosta, ensivaste ja palokunta eivät päässeet siitä. Mitäs sitä muista välittää, kun itse en tarvitse koskaan apua.?..
Montako kertaa olet ilmoittanut tästä hätänumeroon? Miten ovat reagoineet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.
Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.
Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)
Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.
Kyseessä lienee naisoletettu?
Tämä oli nainen, mutta olen pitkän urani aikana nähnyt ihan samanlaisia miehiäkin. Sukupuolella on aka vähän merkitystä kokonaisuudessa, ainakin minun ammatissani, jossa palavereihini kokoontuneilla ihmisillä on samat kiinnostuksen kohteet ja samankaltainen tausta.
"Oletettuja" en ole vielä tavannut kertaakaan.
Olen aikaa sitten töissä yhdessä yrityksessä, jossa omistaja oli suoraan sanottuna pihi. Pesi esimerkiksi wc-harjat henkilökunnan kahvitilan astianpesukoneessa. Sanottaessa totesi, ettei haittaa, koska desinfioituuhan ne siinä samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli lapsettomiin häihin lapsen kanssa. Lapsi noin 3v, rääkyi koko juhlan eikä hänelle tullut mieleenkään häipyä.
Lapsi on aina tervetullut juhliin!
Sinä et päätä toisten juhlista, lapseton juhla on lapseton. Kaikki tilanteet eivät sovi siihen, että joku rääkyy ja sotkee siellä. Aikuisten ja lasten juhlat on erikseen..
Joitakin päiviä sitten oli lehdessä juhlienjärjestäjän haastattelu. Hän kertoi lapsettomista häistä, johon joku oli kuitenkin tuonut pienen lapsen, joka sitten alkoi huutaa häävastaanotolla kesken puheiden.
Morsian oli noussut seisomaan ja huutanut: Sinä joka toit tänne lapsen, ole hyvä ja poistu!
Törkeää!
Missä olivat kaasot ja sulhaspojat, joiden tähtävä olisi ollut käännyttää lapselliset jo ovella?
Lapseni oli saanut koulussa uuden kaverin. Kaveri halusi tulla käymään meillä. Sovittiin päivä, jolloin hän voi tulla. Kaikki meni hyvin. Uudesta vierailusta ei kuitenkaan sovittu.
Seuraavana päivänä ovikello soi. Oven takana oli tämä sama lapseni kaveri, saksanpaimenkoiran kanssa: "Ei kai haittaa, että otin tänään meidän koiran mukaan?" No ei haitannut, kun ei muutenkaan ollut sopiva hetki päästää häntä kotiimme.
Yhden asian terapeutti kuitenkin minulle onnistui opettamaan: kukaan muu ei voi koskaan täysin ymmärtää mitä käyt läpi. Sanoin useampaan otteeseen kuinka pahalta tuntuu ettei viesteihin tule mitään vastausta.
Ilmeisesti tämä viesti ei kuitenkaan missään vaiheessa terapeutin kaaliin kunnolla uponnut. Sitten vähitellen kirkastui se ajatus, etten kaipaa tällaista terapiasuhdetta, joka enemmän kuormittaa kuin tukee jaksamista. En ole katunut päätöstä. Sen tuntee toimivatko asiat tarpeeksi hyvin vai eivät.