Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (2965)
Naapuri oli jättänyt koiransa meidän terassille vesikupin ja ruokapussin kanssa. Mukana lappu jossa kertoi että joutui lähtemään yllättäen reissuun, voimme varmaan katsoa hänen koiraansa? Ei voitu, oma matkalle lähtö oli seuraavana päivänä ja naapurille oli kerrottu siitä. Soitto naapurille joka oli kaverinsa mökillä kännissä kuin käki. Sain onneksi naapurin pojan kiinni, hän haki koiran ja kertoi ettei anna sitä takaisin isälleen.
Tiedän, että saa minut kuulostamaan aika kiittämättömältä, mutta kuitenkin.
Harrastan juoksua, ja olin maininnut usemman kerran miehelle, että haluaisin ostaa uudet juoksukengät. Synttärien lähestyessä mies kysyi mitä haluaisin lahjaksi. Sanoin, että olisi ihana mennä vaikka vaan ravintolaan tai kylpylään.
Mies päättikin ostaa minulle juoksukengät. Kiva joo, paitsi että ne olivat väärää kokoa eivätkä sellaiset millaiset olisin halunnut ostaa itse. Olivat vielä kalliit kaiken lisäksi. Sitten mies oikein ylpeänä sanoi minua hupsuksi joka luuli saavansa vain ravintolaillallisen. Eli juuri sitä, mitä olisin oikeasti halunnut. En edes tiennyt miten reagoida ensin :D
Isäni harrasti tätä samaa ollessani lapsi ja teini. Jos tarvitsin vaikka jonkin harrastukseen tai koulunkäyntiin liittyvän välineen, hän osti sen minulta lainkaan kysymättä, mikä johti useimmiten vääränlaisen tai huonosti käyttööni soveltuvan tuotteen hankintaan.
Isälläni on aina ollut sellainen periaate, että silloin kun ostetaan, ostetaan kunnollista. Olen toki itsekin sitä mieltä, että mieluummin investoi hyvään joka kestää kuin halpaan joka hajoaa heti. Mutta tämä tarkoitti tietysti sitä, että saamani tuotteet olivat usein hyvin hintavia.
Yritin siinä sitten selittää isälleni, että vaikka soittoharrastukseen kokeilmatta hankittu soitin on minulle aivan vääränlainen, rannekello on iso ja miehekäs, tai koululiikuntaan tarvittavat sisäpelikengät ovat väärää kokoa. Isäni piti tätä aiheettomana kritiikkinä ja kiittämättömyytenä, loukkaantui, ja vannoi, että ei enää ikinä hanki minulle mitään. Tuotteita ei voitu vaihtaa,eikä uusia ostaa. Olin toki hyvin kiitollinen siitä, että isäni halusi panostaa minuun, mutta harrastus - ja opiskelumotivaatio laski, kun joutui käyttämään huonosti sopivia välineitä. Sain sitten taas moitteita siitä, etten ollut ahkera, kun tekemisen ilo oli kadonnut vääränlaisten välineiden myötä.
Tämäkin olisi voitu välttää vaikka antamalla lahjaksi lahjakortin sopivaan liikkeeseen, tai yksinkertaisesti ilmoittamalla, että tänään mennään yhdessä ostamaan ne lenkkarit.
Mun äidillä samaa, ei tosin osta kallista, vaan se, että hänen lahja on vähän sinnepäin ja sitten mua harmittaa että rahaa käytetään sellaiseen mitä ei ole lainkaan toivottu.
Olin joskus nuorempana omilleni muutettuani saanut ystävältä lahjaksi Pentikin ison säilytyspurkin, sopi keittiööni hyvin. Ko. purkkeja on myös pienempinä ja sellaista toivoin lahjaksi. Kaksi olisi ollut yhdessä kivan näköiset.
Sain lahjaksi pienemmän purkin, ihan eri merkkiä, ihan eri väreillä, eikä sopinut yhteen ollenkaan saamani purkin kanssa.
Äiti loukkaantuu myös jos hänen lahjoistaan ei pidä tai niitä ei ylitsevuotavasti kehu. Muistaa pitkän ajan päästä kysyä yhtäkkiä jonkun lahjan perään eli niitä ei edes voi ohimennen laittaa kiertoon. Ainoa tuntemani ihminen joka varmistelee että lahja varmasti on käytössä.
Ainoa tuntemani ihminen joka myös on dissannut minun hankkimia lahjoja ja muita vastaavista kehuu. Ilmeisesti mut pitää yrittää pitää jotenkin ruodussa ja että olen ainoa jolle uskaltaa olla epäkohtelias. Enpä kyllä enää osta kuin kukan korkeintaan.
Ystävä jättää tekemättä läksyjä
Vierailija kirjoitti:
Ystävä jättää tekemättä läksyjä
Huono homma. Nyt pelkään, että olen tuo syntinen ystäväsi...
Kommari kommari kommari!
katotaan poistetaanko vai tuleeko bannit?
Vierailija kirjoitti:
Kommari kommari kommari!
katotaan poistetaanko vai tuleeko bannit?
Mitä hemmettiä! Ei ole poistettu. Vaikka toisessa jutussa mode väitti että tulee bannit jos kirjottaa kommari.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että saa minut kuulostamaan aika kiittämättömältä, mutta kuitenkin.
Harrastan juoksua, ja olin maininnut usemman kerran miehelle, että haluaisin ostaa uudet juoksukengät. Synttärien lähestyessä mies kysyi mitä haluaisin lahjaksi. Sanoin, että olisi ihana mennä vaikka vaan ravintolaan tai kylpylään.Mies päättikin ostaa minulle juoksukengät. Kiva joo, paitsi että ne olivat väärää kokoa eivätkä sellaiset millaiset olisin halunnut ostaa itse. Olivat vielä kalliit kaiken lisäksi. Sitten mies oikein ylpeänä sanoi minua hupsuksi joka luuli saavansa vain ravintolaillallisen. Eli juuri sitä, mitä olisin oikeasti halunnut. En edes tiennyt miten reagoida ensin :D
Isäni harrasti tätä samaa ollessani lapsi ja teini. Jos tarvitsin vaikka jonkin harrastukseen tai koulunkäyntiin liittyvän välineen, hän osti sen minulta lainkaan kysymättä, mikä johti useimmit
Minun isäni taas osti aina halvinta mitä rahalla sai, eikä välittänyt jos sukset, luistimet tms oli vain sinne päin, huonot, tai jopa tekivät kipeää. Sitä vaan ärsytti kun kakarat oli vaatimassa jotain koko ajan. Niinku esim uusia toppavaatteita pieniksi jääneiden tilalle ja semmosta.
Olin laittamassa juhlien kattauksia paikoilleen kun yksi vieraista, vanhempi mies tuli etuaikaan paikalle. Kuljin keittiön ja olohuoneen väliä ja mieheni jutteli vieraan kanssa olohuoneessa. Mieheni meni sitten hakemaan pukutakin ja kalvosimennapit ja vieras jäi hetkeksi yksin. Kun tulin olohuoneeseen näin vieraan työntävän sormensa täytekakun reunaan ja kaapaisevan siitä palan, kun huomasi minun tuijottavan niin nauroi vain että voileipäkakku maistui niin oudolle että oli pakko saada maku vaihtumaan. Hän oli työntänyt sormensa voileipäkakkuun samalla tavalla, syönyt sormin leikkeleitä ja lohta ja käytännössä sotkenut kaikki ruuat paitsi salaatin. Vieraita alkoi tulla ja jouduin ilmoittamaan kaikille että joudun nyt heittämään pois osan tarjoiluista ja tämä ukko vain naureskeli että mitä se nyt haittaa jos hän maistoi. Haittasi vähän useampaakin, mm. 50v täyttävää miestäni joka käski häntä häipymään paikalta heti.
Meillä on omia kuorma-autoja ja olin sopinut parin naapurin kanssa että saavat tuoda meidän vaihtolavalle puutarhajätettä, varsinkin kun useampi meistä päätti käydä talojemme väleissä olevan orapihlaja-aidan kimppuun samaan aikaan, niin oli järkevintä jakaa kulut ja auttaa toisiamme.
Olimme pitämässä taukoa ja juttelemassa vähän sivummalla kun näimme kun kolme miestä tuli pihallemma kantaen sohvaa ja aikoivat heittää sen vaihtolavallemme. Menin kysymään että mitä meinaavat ja selitys oli että kun kuulivat että täällä on roskalava niin tuovat sohvan ja parit nojatuolit siihen, olivat nähneet että muutkin tuovat roskia. Käskin katsoa lavalle ja miettiä mitä eroa on risuilla ja huonekaluilla?!? Eivät oikein uskoneet ennenkuin useampi meistä käski tyyppien häipyä ja hoitaa omat roskansa. Olisin voinut suostuakin, jos olisivat kysyneet ensin niinkuin kaikki muut. Onneksi pihamme on aidattu ja meillä on valvontakamerat, muuten lava olisi varmaan ollut täynnä roskaa yön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.
Tuli tästä mieleen sisareni lapsi, joka heitti kivellä autoani. Lommo tuli. Sisareni ei edes pahoitellut, saatikka että olisi korvannut mitään. Ja on huomattavasti varakkaampi kuin minä. Sama kakara hajotti antiikkisen lamppuni lasikuvun. Ei haitannut, juu...
Eikä minua haittaa enää yhtään etten ole koko perheen kanssa enää missään tekemisissä.
Tämä on niin huolestuttavaa nykyajassa. Materia on tärkeämpää kuin sisaren lapsi, IHMISLAPSI. Toki tuollainen saa harmittaa, mutta yhteydenpidon katkaiseminen sen takia, niin huh huh.
Olisikohan yhteydenpito katkennut lapsen äidin vuoksi, kun ei vanhinkoa korvattu mitenkään. Tulevat kalliiksi tuollaiset vierailut.
Joidenkin tarinoiden perusteella miettii, että onko nämä pölvästit kasvaneet jossain metsässä apinoiden kanssa. Sen verran hävytöntä ja törkeää käytöstä.
Tämä sormet kakussa tyyppi, voiko olla että on vaan niin sika, että teki sen tahallaan. Kateellinen tai jotain. Siis ihan mielenvikaista käytöstä. Oliko tämä sukulainen?
Mun äiti on myös tällainen ikävä lahjojen antaja. Rikkinäisiä, omia vanhoja tavaroita tai lapsille ihan liian lapsellisia leluja tai liian pieniä vaatteita. Vaikka ikä ja koko on tiedossa varsin hyvin. Jotain hajota ja hallitse -taktiikkaa tän täytyy olla.
Eikä ikinä ole tyytyväinen saamaansa lahjaan. Aina on jotain valittamista. Eikä lahjakortti ole hänen mielestään lahja.
En ole tuon sormet kakussa jutun kirjoittaja, mutta meillä on samanlainen sukulainen joka saattoi tulla "auttamaan" ruuan laitossa tai syömään pesemättä käsiään vaikka olisi just ollut vessassa, siivoamassa kissan laatikkoa tai koiran kakkoja keräämässä pihalta. Oli sellaisen "peräkammarinpoika" jolle kukaan ei ollut opettanut tapoja. Ja ihan samaan tyyliin maisteli sormin kaikke ruokaa. Moni sanoi että älä tee noin, mutta äitinsä vain hyssytteli. Mulla meni lopulta hermot kun hän työsi likaisen sormensä ruokaan jota olin ottanut omalle lautaselleni. Nousin ylös, kaadoin ruokani hänen lautaselleensa ja ilmoitin etten syö enää mitään hänen seurassaan tai jos hän on ollut samassa keittiössä missä ruokaa on tehty. Oli ollut ihan hämillään ja lopulta muukin suku sai sanottua ettei kukaan halua syödä ruokaa jota hän sorkkii. Oli kuulemma oppinut että saa maistella äitinsä lautaselta, katttilasta, pöydältä jne., eikä tajunnut ettei ole normaalia käytöstä koskea muiden annoksiin.
Ei kai haittaa, että älä suutu, kun herään aamulla kumminkin ennen sua, että panen sua vaikka nukut. Kyllä suutuin ehdotuksesta ja sanoin, että ei kai haittaa, älä suutu, en haluu nähä sua enää ikinä!