Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

”Meille kävi kerran niin, että meidät kutsuttiin häihin, ja hääparin isoäiti kun oli pitäjän pitokokki…”



Serkukset keskenään naimisiin!? 😀

 

Kyllähän serkukset voivat mennä naimisiin.  Mitä outoa siinä on? Kerrotko.

Eihän tuo normaalia ole, paitsi aikana, kun mopoa ei vielä ollut keksitty ja eräässä lähi-itäläisessä kulttuurissa ja sen kyllä huomaa. Onneksi suurimmalla osalla ihmisistä on tietty vastenmielisyys liian läheisiä sukulaisia kohtaan siinä mielessä. Pientä iloitteluahan voi aina harrastaa, mutta lisääntyä ei kannata.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

”Meille kävi kerran niin, että meidät kutsuttiin häihin, ja hääparin isoäiti kun oli pitäjän pitokokki…”



Serkukset keskenään naimisiin!? 😀

 

Kyllähän serkukset voivat mennä naimisiin.  Mitä outoa siinä on? Kerrotko.

 

Eihän tuo normaalia ole, paitsi aikana, kun mopoa ei vielä ollut keksitty ja eräässä lähi-itäläisessä kulttuurissa ja sen kyllä huomaa. Onneksi suurimmalla osalla ihmisistä on tietty vastenmielisyys liian läheisiä sukulaisia kohtaan siinä mielessä. Pientä iloitteluahan voi aina harrastaa, mutta lisääntyä ei kannata.

serkukset voi olla tosi paljon toistensa näköisetkin, luulisi sen jo vähintään ällöttävän. Ja vaikka serkukset on näennäisesti tarpeeksi etäistä sukua, kyllä siinä perinnöllisten sairauksien riski on kuitenkin vahvasti koholla.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

”Meille kävi kerran niin, että meidät kutsuttiin häihin, ja hääparin isoäiti kun oli pitäjän pitokokki…”



Serkukset keskenään naimisiin!? 😀

Kyllähän serkukset voivat mennä naimisiin.  Mitä outoa siinä on? Kerrotko.

Eihän tuo normaalia ole, paitsi aikana, kun mopoa ei vielä ollut keksitty ja eräässä lähi-itäläisessä kulttuurissa ja sen kyllä huomaa. Onneksi suurimmalla osalla ihmisistä on tietty vastenmielisyys liian läheisiä sukulaisia kohtaan siinä mielessä. Pientä iloitteluahan voi aina harrastaa, mutta lisääntyä ei kannata.

Serkumpi on herkumpi.

Minua on työelämässä kohdeltu kaltoin monta kertaa. Olen huono pitämään puoliani, johtuen lapsuusvuosien ankarasta kotikurista ja kiusaamisen täyttämistä kouluvuosista. Töissä minulle on monta annettu huonommat työskentelyolosuhteet kuin muille samoissa tehtävissä toimineille tai sitten minut on jätetty kivoista asioista kokonaan ulkopuolelle tai sitten minulle on sälytetty tehtäviä, joita muut eivät halua tehdä. Olen monta kertaa kuullut tuon fraasin "Ei kai haittaa" tai "Kai sinulle käy" tai jonkin muun muunnelman. Olen todella huono pitämään puoliani. En saa sanotuksi, että kyllä haittaa ja että ei käy. Mutta minä vain myöntelen ja nieleskelen ja itkeskelen salassa, reppana kun olen. Minun kaltaisia on helppo alistaa ja käyttää hyväksi.

Vierailija wrote:

Tämä tapahtui, kun olin ala-asteella, mutta ärsyttää vieläkin! Äiti oli lahjoittanut kalustetun nukkekotini+nuket ystävänsä tyttärelle (mua viitisen vuotta nuoremmalle), kun "ethän sä nyt kai enää sillä leiki!" No kylläpä vaan leikin! Tää ystävän tytär oli sitäpaitsi sen verran nuori, ettei osannut arvostaa taloa, vaan rikkoi nukkekodin huonekalut!

Meillä oli sama kerran. Olin 9 ja olin omilla rahoillani jotka olin säästänyt viikkorahoista, saanut lahjaksi, tehnyt töitä ja kerännyt pulloja ym, tehnyt itse barbietalon laudoista ym (ja maalannut sen myös) ja se oli tosi nätti. Kalusteet ja nuket ym tosin ostanut itse. Ollessani 11, oli "ihana" äitini päättänyt sisustusintoisena päättänyt että talo saa lähteä! Se kun hänen mielestään ei sovi hänen uuteen musta, valko, puna, hopea tyyliseen sisustukseensa, hän kun oli päättänyt kaikki lasten huoneet myös sisustaa noilla väreillä ja iso barbietalo ei sopinut hänen värimaailmaansa ja oli hänen mielestään ruma sekä iso "hänen" makuunsa. Oli ensin meinannut että polttaa koko barbietalon, mutta oli sitten antanut sen naapurin perheen kauhulapsille jotka tottakai olivat vasaroineet talon rikki! Voin sanoa että itku itsellä pääsi ja vaikka tuosta on aikaa 10 vuotta, nin edelleen kirpaisee. Tein uuden talon (ei ollut niin hieno kuin eka talo) mutta jouduin sen äidin toiveiden/pakottamisen takia maalaamaan hopeaksi, jonka myöhemmin salaa maalasin pinkiksi ja vein mummulle turvaan kera kaikkien omien lelujen ja pikkusisaruksien lempilelujen, koska tiesin että pian äidille tulisi jokin uusi vaihe ja varmasti olisi myynyt kaikki lapsien lelut, kuten oli tehnyt monta kertaa aiemminkin.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Pomo oli tuonut meille työntekijöille töihin taukohuoneeseen herkkuja ja limpparia. Työkaveri hihkui iloisena että voi hän viekin kaiken pöydällä olevan kotiin, teinipoikansa niin pitää näistä kaikesta, ei varmaan haittaa jos hän ottaa. Tässä vaiheessa kaikki työntekijät eivät olleet edes ehtineet taukohuoneeseen kun tämä yksi oli jo pakkaamassa herkkuja kotiinsa.

 

Annoitteko tuon rohmun viedä kaiken? Meillä vastaava tyyppi vie tarjottavat silloin kuin taukohuoneessa ei ole muita. Mm. puolikas syntymäpäiväkakku hävisi tuolla tavalla.

Tuli mieleen ketjua selatessani eka työpaikka pari vuotta sitten jossa pomo usein osti koko poppoolle (10 henkeä) herkkuja ym kiitokseksi, ja aina yksi työntekijä söi paljon enemmän kuin muut ja jos jokaiselle oli esim 1 korvapuusti, saattoi hän vedellä tyyliin 3-4, ja jotkut jäi ilman. Söi myös toisten eväitä. Kukaan ei puuttunut siihen, liekö eivät uskaltaneet sanoa mitään, mutta seuraavan kerran kun näin tämän tyypin ottavan pakastimesta jäätelötuutteja jotka pomo oli ostanut lapsilleen jotka sinä pävänä tulisivat koulun jälkeen käymään, niin mä räjähdin ja vedin ne tuutit tuon miehen käsistä ja sanoin suoraan että kaikki ei ole hänelle ja mainitsin että ei pidä olla rohmu/ahne vaikka olisi kuinka paljon herkkuja, että miettisi muita. Tuo mies sanoi että kukaan ei ollut aiemmin sanonut hälle mitään, ja hän oli ajatellut sen olevan OK. Kiitti palautteesta, ja sanoi että yrittää parantaa tapansa. No, ei parantanut vaan mun töihin tekemä juustokakku juhliakseni mun kihlautumista, oli jo puoliksi syöty hänen toimestaan kun mun piti se tauolla ottaa kaapista jaettavaksi kaikille. Tuo mies sai muistaakseni potkut muista syistä, mutta oli ihanaa kun ei tarvinnut pelätä että joku syö eväät.

Kesämökillämme oli mökkinaapuri vienyt aivan kaikki kypsät omenat puista, omenat jotka olimme itse ajatelleet poimia hillojen ym tekoon kun teen tilauksesta hilloja & mehuja (sekä lahjaksi myös). Oli laittanut viestiä et "ei kai haittaa et poimin teiltä vähän omenia?" ja ajateltiin että kun 10 puuta niin ei se nyt haittaa jos vähän vie. Oltiin itse ajateltu mennä seuraavalla viikolla poimimaan omput. Kun päästiin sit seuraavalla viikolla mökille, oli kaikki omenat viety. Siis aivan kaikki kypsät omput. Kysyttiin vielä että veikö hän kaikki kun ei haluttu syytellä turhaan jos olisikin joku muu käynyt ns "omppuvarkaissa" ja hän myönsi että vei kaikki kun luuli että saa viedä, vaikka viestiin tosiaan vastattiin silloin että "ei haittaa jos viet vähän, mutta älä hirveän paljoa vie kun tehdään niistä hilloja ja mehuja" et jo siitä olisi pitänyt tajuta ettei veisi kaikkia, mut oli tosiaan nähtävästi vienyt kaikki jo kun laittoi tuon viestin.

Täällä aiemmin joku kertoi , että kaverinsa joka rohmuili, oli sanonut ettei häntä pidä jättää yksin ruokien kanssa, joten ilmeisesti tarkoitti että jos kukaan ei vahdi, hän siis syö kaiken minkä käsiinsä saa.  Pakko sanoa etten voi mitenkään ymmärtää tuollaista käytöstä, itse en edes pysty syömään yhtä pullaa tai yhtä kakunpalaa enempää vaikka olisin ollut nälissäni koko päivän. Olisi kiva kuulla jonkun tällaisen itsensä tunnistavan rohmun kertovan mistä moinen ylenpalttinen rohmuaminen johtuu? Onko jäänyt lapsena kokonaan ilman herkkuja vai onko kyseessä joku kehitysvammaisuus. Itsekin olen silti lievästi ylipainoinen vaikken  isoja annoksia pystykään syömään kerralla, mutta mietin että minkälaisia mahalaukkuja on noilla ihmisillä jotka tosiaan pystyvät syömään puolikkaan juustokakun tai vastaavan.  Sumentaako ruoka tuossa tilanteessa tajun kokonaan vai mitä  siinä tapahtuu?

Mun ex teki kans samaa ja ainoo kommentti oli et kylhän sää tiät että häntä ei saa jättää yksin herkkujen kanssa. Kakut, keksit, karkit ja kaikki muukin meni yöllä kun oli yökukkuja eikä koskaan maksanu mitään takasin. Siis ex, miksiköhän?;)

Vierailija wrote:

Täällä aiemmin joku kertoi , että kaverinsa joka rohmuili, oli sanonut ettei häntä pidä jättää yksin ruokien kanssa, joten ilmeisesti tarkoitti että jos kukaan ei vahdi, hän siis syö kaiken minkä käsiinsä saa.  Pakko sanoa etten voi mitenkään ymmärtää tuollaista käytöstä, itse en edes pysty syömään yhtä pullaa tai yhtä kakunpalaa enempää vaikka olisin ollut nälissäni koko päivän. Olisi kiva kuulla jonkun tällaisen itsensä tunnistavan rohmun kertovan mistä moinen ylenpalttinen rohmuaminen johtuu? Onko jäänyt lapsena kokonaan ilman herkkuja vai onko kyseessä joku kehitysvammaisuus. Itsekin olen silti lievästi ylipainoinen vaikken  isoja annoksia pystykään syömään kerralla, mutta mietin että minkälaisia mahalaukkuja on noilla ihmisillä jotka tosiaan pystyvät syömään puolikkaan juustokakun tai vastaavan.  Sumentaako ruoka tuossa tilanteessa tajun kokonaan vai mitä  siinä tapahtuu?

Mun ex-mies söi puhtaasti tylsyyteen (ja oli myös ahne) kun näki ruokaa, varsinkin herkkuja, niin niitä piti kahmia kaksin käsin. Nolotti kun tuttava kertoi että oli nähnyt kun mies oli ollut köyhille suunnatussa tapahtumassa (ei siis olla/oltu köyhiä) ja oli ahminut koko ajan tarjottavia, esim 10 pitsasiivua vaikka ne oli tarkasti säännöstelty et kaikille riittäis. Ja sipsejä + muita ruokia/tarjolla olleita herkkuja.Kysyin mieheltä siinä että mikä sai hänet menemään tapahtumaan joka on suunnattu köyhille ja syömään noinkin paljon, miettimättä että tuo tapahtuma tosissaan oli suunnattu köyhille ja asunnottomille joille tuo ruoka tuolla saattoi olla päivän ainoa sapuska. Mies naureskeli ja selitti jotenkin että häntä niin nälätti ja näki kyltin tuosta tapahtumasta ja maininnan ilmaisesta ruoasta. Totesi ettei miettinyt muita ollenkaan. Erosimme/jätin miehen oikeastaan tuon takia että mikään herkku mitä tein töihin ym, tai tein ruokaa melkein pataljoonalle että riittäisi, niin mies söi aina kaikki. Eikä puhettakaan että olisi maksanut vaikka hällä oli isompi palkka kuin mulla.

Naurattaa nyt, mutta silloin ei naurattanut ollenkaan kun työpuhelimeen tuli suht uudelta työkaverilta viesti jossa kertoi että oli syönyt (oli unohtanut omat eväänsä + oli ahne) kahvihuoneen pakastimessa olleet mun gluteenittomat leivät ja leivokset + jääkaapissa olleet evääni (meillä on pakaste (sekä jääkaappi) jossa jokaisella ns oma kori ja merkitään omiin tuotteisiin oma nimi) ihme ettei ollut mun gluteenittomat keksit kelvannut.. oli ihmetellyt että miksi hänen suussaan maistuu oudolta ja tuli viestin jälkeen myöhemmin mua parjaamaan että en osaa leipoa, eikä tajunnut että nuo kaikki on gluteenittomia bc keliakia..

Koirani on pienikokoinen ja perinteisellä tavalla söpö tavalla, josta varsinkin lapset pitävät. Koira nyt kuitenkin pelkää lapsia, eli sitä ei voi tulla taputtelemaan omin luvin. Kovin usein toistuva "ei kai haittaa" -stoori on se, miten jonkun äitylin käytöstavaton jälkikasvu yrittää lupia kyselemättä tulla rapsuttelemaan koiraa kun olen sitä ulkoiluttamassa tai matkustamme julkisessa liikenteessä - ja alkaa sitten riehua, valittaa tai muuten ynseillä, kun kiellän lasta tulemasta lähemmäs. Joinakin kertoina olen joutunut jopa laittamaan käden eteen ja fyysisesti pysäyttämään jonkun penskan, kun se yrittää väkisin puskea jalkojeni yli lääppimään koiraa, joka pyrkii junan lemmikkipaikalla aina vain kauemmas lapsesta.



"Ei kai se nyt haittaa" sanoo äityli, ja suuttuu kun sanon että vierasta eläintä ei koskaan mennä taputtelemaan ilman sen omistajan lupaa ja jos lupa saadaan, eläintä lähestytään siten kuin omistaja ohjeistaa. Ei kiinnosta ruveta kuuntelemaan sitä kiekumista joka koittaisi, jos jonkun "ei kai haittaa" -äitylin vapaan kasvatuksen hedelmä sitten saa hampaista kun ei ymmärrä selkosuomea.

Entinen kaverini ilmoitti aikanaan (ei kysynyt) että ottaa mun mustat UGGin talvisaappaat koska tarvitsee lämpimiä kenkiä ja mulla kun oli beiget ja mustat niin voin hyvin luopua toisista. No nehän ei ole mitään ihan halpoja kenkiä ja  olin ostanut nuo mustat pari viikkoa aiemmin joten ei todellakaan ollut ok.Kaverini mielestä olin itsekäs ja pihi. Ehdotin että jos tosiaan on akuutti tarve talvikengille, voisi saada eräät toiset talvisaappaani- ei käynyt, olisi pitänyt UGGit saada ja siitä siitten väännettiin niin kauan että kaveri häipyi ovet paukkuen.

Sama ihminen ehdotti että menisin hoitamaan hänen  2 vkon kesälomareissun ajaksi hänen kahta koiraansa. Itselläni oli myös loma silloin, ja ehdotin että voisin ottaa koirat viikoksi mökille. Se ei sopinut, koiria olisi pitänyt hoitaa hänen luonaan SEKÄ MAKSAA 2 VKON VUOKRAA VASTAAVA SUMMA siitä hyvästä että sain asua hänen luonaan. 

Kun tämä samainen kaverini meni naimisiin, hän ehdotti että häävieraat maksaisivat häihin osallistumisesta 100 euron summan. Tämän lisäksi olisi pitänyt tuoda omat juomat. Olin varannut aiemmin jo ulkomaan matkan sille päivälle jolloin häät oli tarkoitus pitää, mutta kaverini mielestä voisin silti maksaa tuon 100e vaikken pääsisi paikalle. 

Välimme katkesivat aikanaan kun itsellä mitta täyttyi toinen toistaan älyttömämpiin juttuihin tämän ihmisen kohdalla, enkä ole kaivannut sekuntiakaan häntä.

Vierailija wrote:

Kesämökillämme oli mökkinaapuri vienyt aivan kaikki kypsät omenat puista, omenat jotka olimme itse ajatelleet poimia hillojen ym tekoon kun teen tilauksesta hilloja & mehuja (sekä lahjaksi myös). Oli laittanut viestiä et "ei kai haittaa et poimin teiltä vähän omenia?" ja ajateltiin että kun 10 puuta niin ei se nyt haittaa jos vähän vie. Oltiin itse ajateltu mennä seuraavalla viikolla poimimaan omput. Kun päästiin sit seuraavalla viikolla mökille, oli kaikki omenat viety. Siis aivan kaikki kypsät omput. Kysyttiin vielä että veikö hän kaikki kun ei haluttu syytellä turhaan jos olisikin joku muu käynyt ns "omppuvarkaissa" ja hän myönsi että vei kaikki kun luuli että saa viedä, vaikka viestiin tosiaan vastattiin silloin että "ei haittaa jos viet vähän, mutta älä hirveän paljoa vie kun tehdään niistä hilloja ja mehuja" et jo siitä olisi pitänyt tajuta ettei veisi kaikkia, mut oli tosiaan nähtävästi vienyt kaikki jo kun laittoi tuon viestin.

Lasku perään, jossa huomioidaan esim. myyntitulojen menetyksen aiheuttama tappio. Ja tulon menetystähän se on kaikki, mikä oli aiottu tarvittavan itse, oli sitten syötäväksi tai myötäväksi.

Ymmärrän tosi hyvin harmituksen, kun eräänä kesäisenä torstaina totesin, että viikonloppuna on aika poimia herukat ja sitten lauantaina seisoin ämpäreineni tyhjentyneiden puskien ääressä.

Vierailija wrote:

Naurattaa nyt, mutta silloin ei naurattanut ollenkaan kun työpuhelimeen tuli suht uudelta työkaverilta viesti jossa kertoi että oli syönyt (oli unohtanut omat eväänsä + oli ahne) kahvihuoneen pakastimessa olleet mun gluteenittomat leivät ja leivokset + jääkaapissa olleet evääni (meillä on pakaste (sekä jääkaappi) jossa jokaisella ns oma kori ja merkitään omiin tuotteisiin oma nimi) ihme ettei ollut mun gluteenittomat keksit kelvannut.. oli ihmetellyt että miksi hänen suussaan maistuu oudolta ja tuli viestin jälkeen myöhemmin mua parjaamaan että en osaa leipoa, eikä tajunnut että nuo kaikki on gluteenittomia bc keliakia..

Tollaselle syötiksi jotain sirkkaleivoksia, joiden sisällön paljastaa vasta "rikoksen" jälkeen. Osaisi ehkä vastaisuudessa varoa edes tätä riskiä.

Meiltä on sukulainen kysynyt että saako käydä poimimassa vähän marjoja pensaista, ja ottaa muutamia omenoita ja kirsikoita, ja muutamia juttuja kasvihuoneilta. Todettiin että ei onnistu ilman että ollaan katsomassa. No, lopputulema oli että seuraavana päivänä kun kävimme tarhalla, se oli putsattu kokonaan. Aivan kaikki.

Tämän epidsodin jälkeen kun oli myöntänyt käyneensä poimintareissulla "parin" kaverinsa kanssa, halusi myydä meille meidän omat takaisin. Oli sitä mieltä että teki meille palveluksen ja voitais ihan hyvin hyvittää hänelle poiminta.

Jooei.

Rikosasia tuosta tuli. Selvisi että olivat jollain porukalla putsanneet puutarhat ja kasvihuoneet ja myyneet suurimman osan sadosta eteenpäin. 

Seurustelin miehen kanssa joka halusi muuttaa yhteen kanssani ja jonka mielestä oli itsestäänselvyys että koska asumiskuluni olisivat samat asui hän luonani tai ei, hänen ei tarvitsisi maksaa asumisesta mitään. Ruoat piti hänen mielestään minun maksaa siksi että tienasin enemmän kuin hän. Itse hän ajatteli laittaa oman asuntonsa vuokralle + siitä syntyvillä tuloilla sekä säästöillä jota olisi tehnyt  asuessaan ilmaiseksi luonani, hän voisi rahoittaa tulevia ulkomaanmatkojaan. Ja kun luulin ensin tätä ehdotusta vitsiksi ja nauroin, hän oli aidosti täysin hämmentynyt että miksi järjestely ei sopisi minulle. Aika nopeasti tästä miehestä tuli tämän jälkeen ex, ja kuulin hänen puhuneen ystävillemme että ero tuli mm. koska minä olin niin pihi. 

Vierailija wrote:

Seurustelin miehen kanssa joka halusi muuttaa yhteen kanssani ja jonka mielestä oli itsestäänselvyys että koska asumiskuluni olisivat samat asui hän luonani tai ei, hänen ei tarvitsisi maksaa asumisesta mitään. Ruoat piti hänen mielestään minun maksaa siksi että tienasin enemmän kuin hän. Itse hän ajatteli laittaa oman asuntonsa vuokralle + siitä syntyvillä tuloilla sekä säästöillä jota olisi tehnyt  asuessaan ilmaiseksi luonani, hän voisi rahoittaa tulevia ulkomaanmatkojaan. Ja kun luulin ensin tätä ehdotusta vitsiksi ja nauroin, hän oli aidosti täysin hämmentynyt että miksi järjestely ei sopisi minulle. Aika nopeasti tästä miehestä tuli tämän jälkeen ex, ja kuulin hänen puhuneen ystävillemme että ero tuli mm. koska minä olin niin pihi. 

Onnittelut, väistit kosolti kurjia kokemuksia.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Naurattaa nyt, mutta silloin ei naurattanut ollenkaan kun työpuhelimeen tuli suht uudelta työkaverilta viesti jossa kertoi että oli syönyt (oli unohtanut omat eväänsä + oli ahne) kahvihuoneen pakastimessa olleet mun gluteenittomat leivät ja leivokset + jääkaapissa olleet evääni (meillä on pakaste (sekä jääkaappi) jossa jokaisella ns oma kori ja merkitään omiin tuotteisiin oma nimi) ihme ettei ollut mun gluteenittomat keksit kelvannut.. oli ihmetellyt että miksi hänen suussaan maistuu oudolta ja tuli viestin jälkeen myöhemmin mua parjaamaan että en osaa leipoa, eikä tajunnut että nuo kaikki on gluteenittomia bc keliakia..

Tollaselle syötiksi jotain sirkkaleivoksia, joiden sisällön paljastaa vasta "rikoksen" jälkeen. Osaisi ehkä vastaisuudessa varoa edes tätä riskiä.

Kollega kypsyi tähän safkojen pölliminen alkoi laittaa ruokarasioihinsa lapun jossa luki että sisältää laksatiivia. Oli naurunaihe jonkin aikaa kunnes yksi tyyppi oli pari kertaa sairaslomalla äkillisen ”vatsataudin” takia. Ei tarvinnut sen jälkeen enää pelätä että safkat pöllitään, eikä lisätä laksatiivia. :D

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.

Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.

 

Se oli sun vika kun annoit sen kiusata koiraa. Näitä näkee kun mammat vaan hekottaa kun se kersa repii koiraa hännästä. Heh Heh kun on hauskaa.

Niin, kuulut todennäköisesti itse niihin "ihaniin, rakastettaviin" koiranomistajiin, jotka antavat sessejensä temmeltää ihan miten niitä huvittaa kuvitellen, ettei mistään seuraamuksista tarvitse kantaa vastuuta?

Tiedätkö, että myös se koiranomistaja itse voi hyvin ihan kohteliaasti mainita sille lapselle ja sen vanhemmalle, että "tästä koirasta kannattaa varsinkin lapsen pysyä kauempana, ettei se oikein välitä lapsista". Ei pitäisi olla koiranomistajalta liikaa vaadittu. Ja helpointa sen asiasta mainitsemisen pitäisi olla silloin, jos kyseessä on oma lähisukulainen. Ja pieni lapsi kun ei voi vielä tietää, miten koirien kanssa ollaan, niin tässä kohtaa sen aikuisen pitäisi olla se, joka tästä asiasta sitä lasta on ystävällisesti opastamassa.

Ja sitä paitsi, miksi ylipäänsäkään tuoda se koiransa lapsen lähelle, jos jo etukäteen tietää, ettei se ei tule lasten kanssa juttuun? Tämänkin kyseisen koiran omistaja varmasti tiesi sen. Ja lapsia kohtaan aggressiivisen koiran pitäminen pois lapsen läheltä kertoisi myös koiranomistajan vastuullisuudesta. Tämänkään ei pitäisi olla yhdeltäkään koiranomistajalta liikaa vaadittu. Ei sitä koiraa tarvitse raahata mukanaan joka paikkaan, varsinkaan, ellei sitä ole koulutettu käyttäytymään. On sitten "todella mukavaa", kun jollekin ihmiselle (ei merkitystä, onko kyseessä lapsi vai aikuinen) aiheutuu koirakammo vain siksi, että joku mitään ymmärtämätön koiranomistaja on päästänyt koiransa liian läheiseen kontaktiin sen toisen ihmisen kanssa.