Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Kaveri lainasi minulta kirjaa. Kun palautti sen, oli se ihan kuprulla. Hänen lapsensa oli pudottanut sen kylpyammeeseen. Mutta nyt se on kuiva, kun laitoin patterille, ei kai haittaa?

Vierailija kirjoitti:

Kaveri lainasi minulta kirjaa. Kun palautti sen, oli se ihan kuprulla. Hänen lapsensa oli pudottanut sen kylpyammeeseen. Mutta nyt se on kuiva, kun laitoin patterille, ei kai haittaa?

Olen lainannut myös kirjoja mutta lopetin sen kun tuli takaisin sivut irtoillen. Näki että kirjasta oli otettu kopioita joistain sivuista ja sen takia oli taitettu aukeamia liikaa. Mitään ei sanonut palauttaessaan että sivut irtoilevat. Ostakoon omansa.

Vierailija kirjoitti:

Onnibussissa minua pyydettiin vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta voisi istua vierekkäin. Miksi varaavat niin myöhään paikat, että on vain hajapaikkoja? Onneksi jäivät kohta pois.

Minua myös pyydettiin lentokoneessa vaihtamaan paikkaa, että lapset olisivat päässeet viereisille riveille. Olin kuitenkin maksanut ekstraa, että sain sen ikkunapaikan siiven edestä. Ensin kävi äiti määkimässä, sitten vielä usutti lentoemännänkin kysymään samaa. Selitin molemmille että olin lisämaksulla just tämän paikan halunnut maksanut, ja lentoemännän kanssa keskustelin myös palauttavatko he tuon lisämaksun, jos en saa istua paikalla, josta monta kymppiä ekstraa varatessa maksoin. Lentoemäntä ymmärsi pointtini, äiti jäi määkimään miten itsekäs olen. Ei kuitenkaan suostunut ostamaan paikkaa minulta sillä parin kympin maksulla, jota tarjosin heille maksettavaksi.

Fun fact: tämä äiti ja isä itse siis istuivat monta riviä taaempana, minne lapsensa oli buukannut keskenään metelöimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnibussissa minua pyydettiin vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta voisi istua vierekkäin. Miksi varaavat niin myöhään paikat, että on vain hajapaikkoja? Onneksi jäivät kohta pois.

Minua myös pyydettiin lentokoneessa vaihtamaan paikkaa, että lapset olisivat päässeet viereisille riveille. Olin kuitenkin maksanut ekstraa, että sain sen ikkunapaikan siiven edestä. Ensin kävi äiti määkimässä, sitten vielä usutti lentoemännänkin kysymään samaa. Selitin molemmille että olin lisämaksulla just tämän paikan halunnut maksanut, ja lentoemännän kanssa keskustelin myös palauttavatko he tuon lisämaksun, jos en saa istua paikalla, josta monta kymppiä ekstraa varatessa maksoin. Lentoemäntä ymmärsi pointtini, äiti jäi määkimään miten itsekäs olen. Ei kuitenkaan suostunut ostamaan paikkaa minulta sillä parin kympin maksulla, jota tarjosin heille maksettavaksi.

Fun fact: tämä äiti ja isä itse siis istuivat monta riviä taaempana, minne lapsensa oli buukannut keskenään metelöimään.

En minäkään ole paikkaa vaihtanut, itse olen sen valinnut ja maksanut.

Vierailija kirjoitti:

Onnibussissa minua pyydettiin vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta voisi istua vierekkäin. Miksi varaavat niin myöhään paikat, että on vain hajapaikkoja? Onneksi jäivät kohta pois.

Minulle on tapahtunut sama junassa. Pariskunta olisi halunnut minun vaihtavan hyvissä ajoin varaamani ikkunapaikan käytäväpaikkaan, jotta he voisivat istua yhdessä. Sanoin ystävällisesti pahoitellen, etten halunnut vaihtaa paikkaa. Nainen pyöritteli silmiään, huokaisi todella kovaan ääneen ja alkoi jankuttaa, että enkö nyt voisi vaihtaa, ei voi olla noin hankalaa. Tuon lapsellisen käytöksen myötä olin vielä haluttomampi suostumaan vaihtoon.

Parasta oli, että pariskunta yritti samaa edessäni istuneelle vanhalle herrasmiehelle, mutta tämäkään ei suostunut vaihtamaan paikkaa. Tälle he eivät sentään kehdanneet alkaa kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnibussissa minua pyydettiin vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta voisi istua vierekkäin. Miksi varaavat niin myöhään paikat, että on vain hajapaikkoja? Onneksi jäivät kohta pois.

Minulle on tapahtunut sama junassa. Pariskunta olisi halunnut minun vaihtavan hyvissä ajoin varaamani ikkunapaikan käytäväpaikkaan, jotta he voisivat istua yhdessä. Sanoin ystävällisesti pahoitellen, etten halunnut vaihtaa paikkaa. Nainen pyöritteli silmiään, huokaisi todella kovaan ääneen ja alkoi jankuttaa, että enkö nyt voisi vaihtaa, ei voi olla noin hankalaa. Tuon lapsellisen käytöksen myötä olin vielä haluttomampi suostumaan vaihtoon.

Parasta oli, että pariskunta yritti samaa edessäni istuneelle vanhalle herrasmiehelle, mutta tämäkään ei suostunut vaihtamaan paikkaa. Tälle he eivät sentään kehdanneet alkaa kiukutella.

Itse olen istunut kumppanin kanssa joskus ennen nettiaikoja, kun check-in tehtiin vasta kentällä, 10h lennon eri penkeillä eri puolella konetta. Ei ollut mikään ongelma, osataan olla ihan itseksemmekkin. Mikä ihmeen hinku on viettää 24/7 kaikki mahdollinen aika yhdessä, myös siirtymät paikasta A paikkaan B? Kuitenkin siellä päämäärässä X voidaan taas olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääpäivämme aamuna viesti ystäviltä: ei tullakaan häihin. Ei jakseta lähteä ajamaan sinne. Ollaan hengessä mukana.

No sehän se lämmittää. Tulevat kai paikalle kun häämme ovat seuraavan kerran?

Entisiä ystäviä, siis.

Varmaan sama henkilö, joka laittoi mulle hääpäivän aikana viestiä, että ei nyt jaksettu lähteä juhliin. Oikein mukavaa päivää teille. 

Kiitos kiitos, mutta teitäkin varten on pöytä katettu ja ruokaa varattu. Ja jos olisit jättänyt ilmoittautumatta, olisin säästänyt 60€ rahaa. 

Meillä kävi vähän päinvastoin. Halusimme pitää häät pienenä, joten kutsuin vain esim tätini puolisoineen, ilman lapsiaan (siis serkkujani). Suurin osa serkuista oli muutenkin jäänyt täysin vieraiksi koska asuimme niin kaukana toisistamme. Siinä kävikin niin, että tädit olivat omine lupineen kutsuneet lapsensa puolisoineen mukaan, eli kutsuttujen noin 70 vieraan sijasta paikalle saapuikin vajaa sata vierasta. Katselin ihmeissäni serkkujen ja heidän puolisoidensa ja lapsiensa valumista paikalle, ja ihmettelin miksi he tulivat, kutsumattomina. Niinhän siinä kävi että ruoka loppui kesken. Oli ihan hemmetin noloa, vaikka syy oli täysin kuokkavieraiden.

Todella moukkamaista aikuisilta ihmisiltä lähteä häihin, jonne hääpari ei ole esittänyt henkilökohtaista kutsua, vaan sen takia, että kun oma äiti/isi sanoo, että joo tekin voitte tulla ja ottakaa vielä lapsetkin mukaan, ei haittaa yhtään!

Milloin juhliin on menty kenenkään muun kuin juhlien järjestäjän kutsujan luvalla?

Tosin kirkollinen hääseremonia on julkinen tilaisuus, jonne voi tulla kuka vaan Ryysyrannan Jooseppi kuokkimaan ihan laillisesti, mutta itse hääjuhla on yksityinen tilaisuus.

Olin jo aikuinen ja kotoa pois muuttanut kun vanhempani saivat kutsun erään sukulaisen häihin. Itse en niin hyvin tuntenut sukulaista joten en olettanut kutsun koskevan minua. Äitini kuitenkin oli sitä mieltä että totta kai koskee. Onneksi pari kertaa kysyin onko hän ihan varma koska viimein hän huomasi että kutsu oli tosiaan vain heille (se oli jotenkin ilmaistu jossain kohtaa kutsua). Jostain syystä hänelle ei vain tullut mieleenkään että kutsu ei koskisi myös lapsia.

Eli tuollaista tahatontakin moukkamaisuutta voi olla. Ei niin että sekään olisi ok.

Meille on tullut kutsuja vain minun ja mieheni nimillä, vaikka kutsuttuna koko perhe.. Mulla ei siis ole mitään pakkomiellettä siihen, että koko perhe osallistuu. Ymmärrän, että jotkut haluavat lapsettomat häät jne.

Aloin puhumaan lastenhoidon järjestämisestä, niin kutsuja hämmästyi, että eikö lapsemme halua osallistua. Totesin, että koska kutsussa oli vain minun ja mieheni nimi, ajattelimme heidän pitävän lapsettomat häät. Sama tilanne kun seuraava meni naimisiin. Kolmas oli osannut laittaa kutsuun koko perheen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli liian väljät bokserit ja sitten unohtui housunhalko auki. Kassajonossa huomasin, että minullahan on kikkelin nokka näkyvissä housunhalosta. Taisi olla koko ostoskierroksen. Ei kait se haittaa, vanha mies olen jo.

Vanha mies hankkii nyt halkiottomat boxerit ja päällyshousuiksi verkkarit.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen istunut kumppanin kanssa joskus ennen nettiaikoja, kun check-in tehtiin vasta kentällä, 10h lennon eri penkeillä eri puolella konetta. Ei ollut mikään ongelma, osataan olla ihan itseksemmekkin. Mikä ihmeen hinku on viettää 24/7 kaikki mahdollinen aika yhdessä, myös siirtymät paikasta A paikkaan B? Kuitenkin siellä päämäärässä X voidaan taas olla yhdessä.

Kerran "tuohon aikaan" koko perheemme ripoteltiin pitkin konetta kaukolennolla Kanadaan. No ei siinä mitään, mutta nuorempi lapsemme oli 2,5 vuotias ja vanhempikin vajaat 5... Oltiin vielä hyvissä ajoin kentällä. Ei ollut lähtöselvityksessä oikein pelisilmää, mutta lentoemäntä järjesteli meidät aikuiset uudestaan eikä kukaan siirtymään "joutunut" kitissyt asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vienyt työpaikan kahvihuoneen yhteiskäytössä olevaan jääkaappiin kaupasta ostetun kolmioleivän lounasta varten. Kirjoitin päälle nimeni. Tulin lounaalle, ei leipää missään. Kollega jyrsi nurkassa kolmioleipää. Sanoin, että tuo taitaa olla minun. Väitti omakseen. Osoitin omaa nimeäni leivän päällä, johon hän: "ajattelin että on mun ku yleensä ostan just tätä leipää"

Ei pyytänyt anteeksi, ei tarjoutunut korvaamaan, naurahti vaan. Onneksi moukan työsuhde oli määräaikainen.

Mulle on käynyt näin ja olen laittanut tyypin hakemaan uuden leivän. Ei suostunut, joten ilmoitin teen susta rikosilmoituksen. Meillä ei työssä saa olla rikosrekisteriä, joten pelästyi ja kävi hakemaan lompakon. Pyysin kympin, koska mun tauko meni jo ja ilmoitin tästä meidän tiimin vetäjälle. En muuten olisi tehnyt näin isoa juttua, mutta tää kollega on sellainen vetelys, menee mistä aita matalin. Ei kannata tyytyä kohtaloon.

Voi olla poliisit olis nauranut rikosilmoituksesta, mutta uhkailu tepsi

Seuraavan kerran vähän ulostuslääkettä sämpylään ja syötti odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä on tietyn ikäpolven tyyli. Meillä äidin työpaikalla valehtelematta KAIKKI tiesi meidän lasten asiat. Jotenkin lapsena vielä ajattelin, että tämä on hyvä juttu, kun tulivat vaikka kouluasioista kysymään, kun käytiin äitiä tapaamassa silloin tällöin, esim. hakemisen yhteydessä. Myöhemmin tajusin, että tuo oli täyttä rajattomuutta.

Pari vuosikymmentä meni vielä opetellessa. Piti ottaa sitten vähän väliä omien lasten syntymän jälkeen, että ymmärsi rajoja edes aavistuksen paremmin. Tuolla taustalla jouduin kyllä itsekin opettelemaan (opettamaan itseni ihan kädestä pitäen), että omien lasten asioitani en kerro eteenpäin. Sukulaistenkin kanssa pysyy jutut ihan yleisellä tasolla.

Tästä tulee mieleen entinen työkaverini joka myös kertoi töissä kahden teinityttönsä asiat. Poikaystävät, kuukautisten alkamisen jne. Toisella tytöllä oli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ja kun tästä tuli diagnoosi niin niitä munasarjoja ja raskautumisen mahdollisuutta jauhettiin töissä monta kuukautta. Kamalasti kävi sääliksi niitä tyttöjä. Kaikki tunsivat heidät koska he kävivät säännöllisesti äitinsä työpaikalla. Toivottavasti tytöt eivät tienneet mitä kaikkea intiimiä noin 25 äidin työkaveria tiesi heistä.

Sama kokemus yhdestä entisestä työkaverista! Säälitti ja nolotti hänen teini ja myöhemmin aikuinen tyttärensä, jonka kuukautiset, ekat kännit, neitsyyden menetykset, rintsikoiden koon ja kaiken me työkaverit tiesimme! Oikein kunnon kälättäjä ja juoruaja, eikä vain tyttärensä asioista. Kahvitauolla kuultiin myös siskonsa ja tämän puolison asiat, ihan heidän palkkojaan ja lainanlyhennyksiään myöten, äitinsä rahaongelmat ja kaikki. Tältä ihmiseltä puuttui ihan täysin suodatin sen suhteen mitä puhutaan töissä ja ylipäätään muista ihmisistä.

Siis hyi, luojan kiitos en itse ole törmännyt tähän toisten henk.koht.asioista jauhavaan ihmistyyppiin. Mikä tollasia vaivaa? Onko se jotain sosiaalista kyvyttömyyttä ymmärtää, että toisesta juoruaminen ei ole sopivaa? Eikä kukaan ulkopuolinen, työkaverikaan, tosiaankaan halua tietää niitä asioita! Vai onko jotain tyhmyyttä, että ei sen vertaa tajua? Kyllä tollasille urveloille pitäisi sanoa ihan suoraan, että ei ole sopivaa käytöstä kenenkään kannalta! Mutta eihän urvelo varmaan opi, jauhaa taas kohta. Ainoa keino välttää juoruilun uhriksi tai vuodatuksen kohteeksi päätymistä on kai vaan välien katkaisu jos tiukka sanominen ei auta. Tai töissä suhtautua urvelon juttuihin niin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...

Anoppini on tällainen ihminen. Kerroimme hänelle raskaudestani, ja koska taustalla oli keskenmeno (tästä emme toki kertoneet anopille - syyn ymmärtänette kontekstista), emme halunneet tiedon leviävän. Pyysimme siis lukuisia kertoja erittäin suoraan, ettei raskaudesta kerrottaisi eteenpäin. Anoppi muuttui silminnähden vaikeaksi:

"No mitä minä sitten vastaan, jos joku kysyy, mitä minulle kuuluu?"

"Enhän minä voi valehdella, jos joku kysyy, onko teille tulossa lapsia."

"Enkö mä voi edes X:lle, Y:lle tai Z:lle? Ettehän te heitä tunne."

Siis ihan oikeasti, aikuiselle ihmiselle piti rautakiskosta vääntää, ettei ole hänen asiansa kertoa tätä asiaa muille.

Anoppi on siis kova juoruamaan muiden asioista meille. On tullut kuultua kaikki pikkuserkun syöpähoidoista saattohoitoineen, kaverin miehen huonoista bisneskuvioista sekä sukulaisnuoren sukupuolenkorjausprosessista. Joskus tekisi mieli olla yhteydessä näihin henkilöihin ja kysyä, että oliko tarkoituksena, että me ihan puolituntemattomat ihmiset tietäisimme näin paljon heidän asioistaan.

Anoppi on siis eläkkeellä, ja hän oli käytännössä koko työuransa kotirouvana. Varmasti se, ettei omassa elämässä ole ollut koskaan kovin suurta sisältöä tai saavutuksia, on johtanut siihen, että keskustelujen sisällöiksi on pitänyt ottaa muiden asiat.

Äitini oli tuollainen. Paitsi että jutut ymmärsi väärin tai keksi omasta päästään. Siinä oli sukulaisilla ihmettelemistä kun olinkin huippufimassa töissä lehtijutussa enkä vankilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokrattiin kerran Metsähallituksen kämppä viikonlopuksi, mukavan pikkujärven rannalta.

Oltiin oltu vajaan tunnin verran mökillä, ja suunnittelimme saunan lämmitystä ym, kun pihaan kurvasi asuntoautolla pariskunta.

Kysyivät, että eihän haittaa, jos he tulevat autollaan tänne pihaan majoittumaan myös viikonlopuksi, niin kuin ovat tehneet useasti ennenkin.

Järkytykseltäni sain sanottua, että itse asiassa kyllä haittaa, tulimme omaan rauhaan viikonlopuksi.

Jotain selittivät, että kyllä täällä saa muutkin pihapiirissä olla ja sinne ne jäivätkin.

Savusaunan lämmitimme ja sinnekin nuo kärkkyivät, mutta eivätpä päässeet.

Kaikenlaisia röyhkimyksiä niitä riittää.

No näissä erilaisissa yhteisömökeissä tilanne usein onkin se, et vuokraan (usein edulliseen) kuuluu vain se mökki, mutta pihapiiri on yhteiskäytössä edelleen. Joissain maksu koskee jopa vain petipaikkaa, eli saunat, grillit ym. Ovat edelleen omistajayhteisön käytössä.

Kommentti on saanut alapeukkuja, mutta jos kyseessä oli retkeilyreitin läheisyydessä oleva Metsähallituksen hallinnoima ns. vuokratupa, niin niissä osa pihapiiristä on yleensä muidenkin retkeilijöiden käytössä.

Sauna kuuluu yleensä vuokratuvan hintaan eikä ole yleisessä käytössä, mutta esimerkiksi kaivo ja grillikota on usein kaikkien retkeilijöiden käytettävissä. Toki retkeilijöiden toivotaan huomioivan vuokralaiset ja mahdollisuuksien mukaan leiriytyvän mielummin autio- ja päivätupien pihapiirissä kun mökissä on vuokralaisia.

Kannattaa lukea vuokrausehdot tarkkaan jos konsepti ei ole ihan tuttu, vuokratuvat eroaa aika tavalla tavallisista vuokramökeistä joissa koko pihapiiri rakennuksineen on yleensä vain vuokralaisen yksityiskäytössä.

Meidän rappuun muutti nuoripari. Parkkasivat muuttoauton rapun oven etten niin, ettei ulos mahtunut kuin laihat. Naapurin mummo ei päässyt rollaattorilla pois rapusta. Kun menin roskakasiien kanssa kuorma-auton ohi kylkimyyryä, sanoi nainen reippaasti: me muutetaan, ei tää auto oo tässä ku pari tuntia!

40 cm eteenpäin, niin olisi ihmiset mahtuneet ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se muuten eroaa jos joku sattuu vaikka paljaalla kädellä nykäisemäänkin niitä sämpylöitä? Jos nimittäin niitä pihtejä pidetään paljain käsin niin niissähän on sitten hyvällä tuurilla kymmenien tai satojen ihmisten balteerit

Ajatus pihdeissä on, että niistä pidetään kiinni (ja bakteereja levitetään) siitä päästä, joka ei koske tuotteisiin. Koska se on se varsinainen tuote, joka menee suuhun, kädet jokainen pesee omien tapojensa mukaisesti. Jos käsin ottaa, niin aika helposti sormet tai hiha voi vahingossa hipaista muita tuotteita, tai ihosta muuten vaan lentää jotain hilsettä sinne jäljelle jäävien tuotteiden sekaan.

Käpälöit niillä pihtikäsilläsi siellä kaupassa muutkin ostoksesi, siinä vaiheessa on aika samantekevää pesetkö kädet kotiin tullessasi vai et

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääpäivämme aamuna viesti ystäviltä: ei tullakaan häihin. Ei jakseta lähteä ajamaan sinne. Ollaan hengessä mukana.

No sehän se lämmittää. Tulevat kai paikalle kun häämme ovat seuraavan kerran?

Entisiä ystäviä, siis.

Varmaan sama henkilö, joka laittoi mulle hääpäivän aikana viestiä, että ei nyt jaksettu lähteä juhliin. Oikein mukavaa päivää teille. 

Kiitos kiitos, mutta teitäkin varten on pöytä katettu ja ruokaa varattu. Ja jos olisit jättänyt ilmoittautumatta, olisin säästänyt 60€ rahaa. 

Meillä kävi vähän päinvastoin. Halusimme pitää häät pienenä, joten kutsuin vain esim tätini puolisoineen, ilman lapsiaan (siis serkkujani). Suurin osa serkuista oli muutenkin jäänyt täysin vieraiksi koska asuimme niin kaukana toisistamme. Siinä kävikin niin, että tädit olivat omine lupineen kutsuneet lapsensa puolisoineen mukaan, eli kutsuttujen noin 70 vieraan sijasta paikalle saapuikin vajaa sata vierasta. Katselin ihmeissäni serkkujen ja heidän puolisoidensa ja lapsiensa valumista paikalle, ja ihmettelin miksi he tulivat, kutsumattomina. Niinhän siinä kävi että ruoka loppui kesken. Oli ihan hemmetin noloa, vaikka syy oli täysin kuokkavieraiden.

Todella moukkamaista aikuisilta ihmisiltä lähteä häihin, jonne hääpari ei ole esittänyt henkilökohtaista kutsua, vaan sen takia, että kun oma äiti/isi sanoo, että joo tekin voitte tulla ja ottakaa vielä lapsetkin mukaan, ei haittaa yhtään!

Milloin juhliin on menty kenenkään muun kuin juhlien järjestäjän kutsujan luvalla?

Tosin kirkollinen hääseremonia on julkinen tilaisuus, jonne voi tulla kuka vaan Ryysyrannan Jooseppi kuokkimaan ihan laillisesti, mutta itse hääjuhla on yksityinen tilaisuus.

Olin jo aikuinen ja kotoa pois muuttanut kun vanhempani saivat kutsun erään sukulaisen häihin. Itse en niin hyvin tuntenut sukulaista joten en olettanut kutsun koskevan minua. Äitini kuitenkin oli sitä mieltä että totta kai koskee. Onneksi pari kertaa kysyin onko hän ihan varma koska viimein hän huomasi että kutsu oli tosiaan vain heille (se oli jotenkin ilmaistu jossain kohtaa kutsua). Jostain syystä hänelle ei vain tullut mieleenkään että kutsu ei koskisi myös lapsia.

Eli tuollaista tahatontakin moukkamaisuutta voi olla. Ei niin että sekään olisi ok.

Tässä tapauksessa äitisi päätti, että totta kai kutsu koskee sinuakin, koska hän on sitä mieltä ja sen ajatellut niin. Eli edelleen se sama, että olisitte menneet porukalla, vaikka juhlien kutsuja ei ole esittänyt sinulle henkilökohtaisesti kutsua. Silloin ei mennä, vaikka äiti tai isä lupailisi, että joo joo, kyllä tämä koskee sinuakin ja äiti/isä olisi vähän hyväntahtoisesti höppänä. Varsinkin, kun olit jo aikuinen ja asuit omillasi. Aikuisille lähetetään henkilökohtaisesti kutsut ihan normaalien käytöstapojen mukaisesti. Jos asiasta on epäselvyyttä, kysytään juhlien järjestäjältä, että anteeksi sekaannus, mutta voisinko saada tähän tarkennuksen.

Minäkään en tuppautunut tätini 70-vuotisjuhliin, koska en saanut sinne kutsua, vaikka äitini oli menossa ja jos olisin ollut maisemissa vierailemassa äidin luona, hän olisi keksinyt, että juu, koskee se sinuakin ihan varmasti tämä kutsu :D Eli sen puoleen ymmärrän äitiäsi ja tilannetta. Hyvä, että varmistit useaan otteeseen!

Omat ongelmansa tuo sekin että kutsujat seuraavat eri periaatteita. On vanhemmilleni tullut myös sellainen kutsu häihin jossa myös minut ja siskoni oli kutsuttu vaikka olimme kumpikin aikuisia ja asuimme omillamme. Eli kaikki eivät lähetä noita henk.koht. kutsuja vaan kutsuvat lasten aikuistuttuakin koko perheen yhdellä kutsulla. Ja jotkut saattavat esim. kutsuun laittaa vain vanhempien nimet vaikka kutsu koskisi myös kotona asuvia lapsia. Aikamoista tulkintaa ja setvimistä joutuu välillä tekemään.

En itse uskalla enää mihinkään kutsuihin luottaa ilman varmistelua :D

Junassa varaan aina oman hytin. Joskus siellä istuu joku puhelimessa, läppärillä tms. kiireisen näköisenä. tässähän on niin lyhyt matka enää, ei kai tmä haittaa. No kyllä haittaa. Keskeytän tylysti puhelut ja kerron toivovani nopeaa lähtöä omalle paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnibussissa minua pyydettiin vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta voisi istua vierekkäin. Miksi varaavat niin myöhään paikat, että on vain hajapaikkoja? Onneksi jäivät kohta pois.

Minua myös pyydettiin lentokoneessa vaihtamaan paikkaa, että lapset olisivat päässeet viereisille riveille. Olin kuitenkin maksanut ekstraa, että sain sen ikkunapaikan siiven edestä. Ensin kävi äiti määkimässä, sitten vielä usutti lentoemännänkin kysymään samaa. Selitin molemmille että olin lisämaksulla just tämän paikan halunnut maksanut, ja lentoemännän kanssa keskustelin myös palauttavatko he tuon lisämaksun, jos en saa istua paikalla, josta monta kymppiä ekstraa varatessa maksoin. Lentoemäntä ymmärsi pointtini, äiti jäi määkimään miten itsekäs olen. Ei kuitenkaan suostunut ostamaan paikkaa minulta sillä parin kympin maksulla, jota tarjosin heille maksettavaksi.

Fun fact: tämä äiti ja isä itse siis istuivat monta riviä taaempana, minne lapsensa oli buukannut keskenään metelöimään.

Ei kai lentoemännälle tarvitse sen kummemmin perustella, jos on lipussa olevalla paikallaan, oli se sitten lisämaksullinen paikka tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri lainasi minulta kirjaa. Kun palautti sen, oli se ihan kuprulla. Hänen lapsensa oli pudottanut sen kylpyammeeseen. Mutta nyt se on kuiva, kun laitoin patterille, ei kai haittaa?

Mitä tuommoinen nyt haittaa, jos olet lukenut jo kirjan ja jos et ole, niin tuskin luetkaan.

Silloinen avopuolisoni asui alkuun ilmaiseksi asunnossani, ei tarvinnut maksaa kuin oma osuutensa vedestä. Sovimme, että hän maksaa sitten loppuvuodesta tulevan sähkön tasauslaskun. Kun lasku tuli (100 e), hän kieltäytyi maksamasta laskua, koska eihän hän ollut asunut asunnossa koko sen jakson ajan, että on varmaan ok? Muutama kuukausi myöhemmin hän jäi työttömäksi erittäin pienipalkkaisesta työstään ja halusi vetäytyä ruokakuluista, koska hänellä ei jää muuten röökin rahaa, että on varmaan ok? Esimerkkejä olisi kyllä enemmänkin.

Tsemppiä ja jaksamista sille, joka tämän venkoilevan taivaanrannanmaalarin kanssa nykyisin mahdollisesti seurustelee.

Mulla oli hieman käänteinen "tää ei kai haittaa" kokemus. Vanhan asuntomme taloyhtiöllä on hienot saunatilat talon ylimmässä kerroksessa. Monta vuotta sitten olimme saunomassa ja jäimme terassille vilvoittelemaan. Erityisesti kesäisin saunavuoroja jäi runsaasti käyttämättä ja ajattelimme jäädä terassille niin , että voimme heti poistua, jos seuraavalle saunavuorolle onkin tulossa käyttäjiä - usein ei ollut. Olimme siis laittaneet vaatteet valmiiksi päälle ja siivonneet saunatilat seuraavalle käyttäjälle jne. Kun sitten kuulimme, että seuraavat saunojat olivat tulossa niin huikkasin heti, että olemme kyllä heti valmiita lähtemään. Oli aikamoinen yllätys kuulla jälkikäteen ko. pariskunnalta, että olimme käyttäneet heidän saunavuoroa - heitä siis todellakin haittasi, että emme poistuneet klo 19.59 vaan 20.05. 

Joskus mietin, että onkohan suomalaisten vaikeus jakaa omaa tilaansa ja aikaansa yksi syy yksinäisyyteen. Hieman rennompi asenne tekisi elämästä helpompaa.