Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (2965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...
Tämä on tietyn ikäpolven tyyli. Meillä äidin työpaikalla valehtelematta KAIKKI tiesi meidän lasten asiat. Jotenkin lapsena vielä ajattelin, että tämä on hyvä juttu, kun tulivat vaikka kouluasioista kysymään, kun käytiin äitiä tapaamassa silloin tällöin, esim. hakemisen yhteydessä. Myöhemmin tajusin, että tuo oli täyttä rajattomuutta.
Pari vuosikymmentä meni vielä opetellessa. Piti ottaa sitten vähän väliä omien lasten syntymän jälkeen, että ymmärsi rajoja edes aavistuksen paremmin. Tuolla taustalla jouduin kyllä itsekin opettelemaan (opettamaan itseni ihan kädestä pitäen), että omien lasten asioitani en kerro eteenpäin. Sukulaistenkin kanssa pysyy jutut ihan yleisellä tasolla.
Tästä tulee mieleen entinen työkaverini joka myös kertoi töissä kahden teinityttönsä asiat. Poikaystävät, kuukautisten alkamisen jne. Toisella tytöllä oli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ja kun tästä tuli diagnoosi niin niitä munasarjoja ja raskautumisen mahdollisuutta jauhettiin töissä monta kuukautta. Kamalasti kävi sääliksi niitä tyttöjä. Kaikki tunsivat heidät koska he kävivät säännöllisesti äitinsä työpaikalla. Toivottavasti tytöt eivät tienneet mitä kaikkea intiimiä noin 25 äidin työkaveria tiesi heistä.
Sama kokemus yhdestä entisestä työkaverista! Säälitti ja nolotti hänen teini ja myöhemmin aikuinen tyttärensä, jonka kuukautiset, ekat kännit, neitsyyden menetykset, rintsikoiden koon ja kaiken me työkaverit tiesimme! Oikein kunnon kälättäjä ja juoruaja, eikä vain tyttärensä asioista. Kahvitauolla kuultiin myös siskonsa ja tämän puolison asiat, ihan heidän palkkojaan ja lainanlyhennyksiään myöten, äitinsä rahaongelmat ja kaikki. Tältä ihmiseltä puuttui ihan täysin suodatin sen suhteen mitä puhutaan töissä ja ylipäätään muista ihmisistä.
Siis hyi, luojan kiitos en itse ole törmännyt tähän toisten henk.koht.asioista jauhavaan ihmistyyppiin. Mikä tollasia vaivaa? Onko se jotain sosiaalista kyvyttömyyttä ymmärtää, että toisesta juoruaminen ei ole sopivaa? Eikä kukaan ulkopuolinen, työkaverikaan, tosiaankaan halua tietää niitä asioita! Vai onko jotain tyhmyyttä, että ei sen vertaa tajua? Kyllä tollasille urveloille pitäisi sanoa ihan suoraan, että ei ole sopivaa käytöstä kenenkään kannalta! Mutta eihän urvelo varmaan opi, jauhaa taas kohta. Ainoa keino välttää juoruilun uhriksi tai vuodatuksen kohteeksi päätymistä on kai vaan välien katkaisu jos tiukka sanominen ei auta. Tai töissä suhtautua urvelon juttuihin niin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Anoppini on tällainen ihminen. Kerroimme hänelle raskaudestani, ja koska taustalla oli keskenmeno (tästä emme toki kertoneet anopille - syyn ymmärtänette kontekstista), emme halunneet tiedon leviävän. Pyysimme siis lukuisia kertoja erittäin suoraan, ettei raskaudesta kerrottaisi eteenpäin. Anoppi muuttui silminnähden vaikeaksi:
"No mitä minä sitten vastaan, jos joku kysyy, mitä minulle kuuluu?"
"Enhän minä voi valehdella, jos joku kysyy, onko teille tulossa lapsia."
"Enkö mä voi edes X:lle, Y:lle tai Z:lle? Ettehän te heitä tunne."
Siis ihan oikeasti, aikuiselle ihmiselle piti rautakiskosta vääntää, ettei ole hänen asiansa kertoa tätä asiaa muille.
Anoppi on siis kova juoruamaan muiden asioista meille. On tullut kuultua kaikki pikkuserkun syöpähoidoista saattohoitoineen, kaverin miehen huonoista bisneskuvioista sekä sukulaisnuoren sukupuolenkorjausprosessista. Joskus tekisi mieli olla yhteydessä näihin henkilöihin ja kysyä, että oliko tarkoituksena, että me ihan puolituntemattomat ihmiset tietäisimme näin paljon heidän asioistaan.
Anoppi on siis eläkkeellä, ja hän oli käytännössä koko työuransa kotirouvana. Varmasti se, ettei omassa elämässä ole ollut koskaan kovin suurta sisältöä tai saavutuksia, on johtanut siihen, että keskustelujen sisällöiksi on pitänyt ottaa muiden asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin asunnon, jota myi kuolinpesä. Asunnossa oli jotain huonekaluja ja kaupantekotilaisuudessa myyjät lupasivat tyhjentää asunnon viikon loppuun mennessä. Maanantaina sain avaimet ja makuuhuoneessa oli yhä sänky. Laitoin myyjälle viestiä ja vastaus oli "ei jaksettu kantaa, kun ei mahtunut hissiin, ei kai haittaa, kun olette kuitenkin tekemässä remonttia ja purkamassa kaappeja".
Vastasin, että heidän pitää hakea sänky pois, lupasi tulla "jossain välissä". Sanoin, että sänky on rapussa ja siinä on hänen nimensä ja numeronsa päällä, mikäli huoltomiehellä on asiasta huomautettavaa. Nopeasti olivat sitten hakeneet sen sitten pois.
Ukkeli otti Lidlin paistopisteestä sämpylöitä paljaisn käsin. Kun muut asiakkaat tujottivat, sanoi kovalla äänellä "ei tää haittaa, ku itsehän ne syön!"
Vierailija kirjoitti:
Ukkeli otti Lidlin paistopisteestä sämpylöitä paljaisn käsin. Kun muut asiakkaat tujottivat, sanoi kovalla äänellä "ei tää haittaa, ku itsehän ne syön!"
Joku paljaskäsi alapeukutti? Hei, ootsä se Malmin Lidlin ukkeli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja muu miehen lähisuku:
- ei kai haittaa että tuemme jatkuvasti taloudellisesti elämäntapatyötöntä veljeäsi autonhankinnasta lähtien... No kyllä häntä haittasi, nimittäin työn ohessa opiskeleva asuntovelallinen pikkulapsiperhekään ei ole mikään rikas vaikka miehen suku tuntuu niin ajattelevan.
Kirjaa ylös mitä saa ja perunkirjoituksessa ota esille toisen saamina ennakkoperintöinä, lahjoina, jne. Saat silloin edes jotain hyvitystä itsellesi.
Oishan se kiva jos tuo toimisi! Meillä ei toiminut, kun sisko ja veli sai aika mojovat kiinteistöt. Lahjoituksina. Vanhemmat vain ilmoittivat mulle että näin tekivät. En ruvennut asiasta riitelemään kun aika heistä jätti, tekivät niin kuin halusivat, mitäs mulla siihen sanomista. Mun ei ainakaan tarvi hävetä ja nukun yöni hyvin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vienyt työpaikan kahvihuoneen yhteiskäytössä olevaan jääkaappiin kaupasta ostetun kolmioleivän lounasta varten. Kirjoitin päälle nimeni. Tulin lounaalle, ei leipää missään. Kollega jyrsi nurkassa kolmioleipää. Sanoin, että tuo taitaa olla minun. Väitti omakseen. Osoitin omaa nimeäni leivän päällä, johon hän: "ajattelin että on mun ku yleensä ostan just tätä leipää"
Ei pyytänyt anteeksi, ei tarjoutunut korvaamaan, naurahti vaan. Onneksi moukan työsuhde oli määräaikainen.
Mulle on käynyt näin ja olen laittanut tyypin hakemaan uuden leivän. Ei suostunut, joten ilmoitin teen susta rikosilmoituksen. Meillä ei työssä saa olla rikosrekisteriä, joten pelästyi ja kävi hakemaan lompakon. Pyysin kympin, koska mun tauko meni jo ja ilmoitin tästä meidän tiimin vetäjälle. En muuten olisi tehnyt näin isoa juttua, mutta tää kollega on sellainen vetelys, menee mistä aita matalin. Ei kannata tyytyä kohtaloon.
Voi olla poliisit olis nauranut rikosilmoituksesta, mutta uhkailu tepsi
Vierailija kirjoitti:
Ukkeli otti Lidlin paistopisteestä sämpylöitä paljain käsin...
Vierailija kirjoitti:
Joku paljaskäsi alapeukutti? Hei, ootsä se Malmin Lidlin ukkeli?
En asioi Malmilla. Sen verran on sormet puuduksissa, että sämpylät ovat jonkun kerran tippuneet lattialle Liidein pihdeistä.
Muut asiakkaat eivät ole reagoineet. Myyjät ovat huomauttaneet pari kertaa, jolloin olen pyytänyt heitä pussittamaan ostokseni.
Ongelmaan on olemassa yksinkertainen irtoperunalaarilta tuttu ratkaisu (mutta silloin maailma ei pelastu). Toinen vaihtoehto olisi tarjota paremmat pihdit.
Itse saatan kauhoa sämpylöitä lähemmäksi pihdeillä, mutta pussitan ne omin pikku kätösin. Noudatan tiukasti koosketus on ostopäätös-periaatetta.
PS. Käyttämissäni Liideleisä on pääsääntöisesti erittäin hyvä palvelu, mikä on hinnan ja valikoiman (paistopiste mukaan lukien) ohella se syy miksi ostan pääosan elintarvikkeistani sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääpäivämme aamuna viesti ystäviltä: ei tullakaan häihin. Ei jakseta lähteä ajamaan sinne. Ollaan hengessä mukana.
No sehän se lämmittää. Tulevat kai paikalle kun häämme ovat seuraavan kerran?
Entisiä ystäviä, siis.
Varmaan sama henkilö, joka laittoi mulle hääpäivän aikana viestiä, että ei nyt jaksettu lähteä juhliin. Oikein mukavaa päivää teille.
Kiitos kiitos, mutta teitäkin varten on pöytä katettu ja ruokaa varattu. Ja jos olisit jättänyt ilmoittautumatta, olisin säästänyt 60€ rahaa.
Meillä kävi vähän päinvastoin. Halusimme pitää häät pienenä, joten kutsuin vain esim tätini puolisoineen, ilman lapsiaan (siis serkkujani). Suurin osa serkuista oli muutenkin jäänyt täysin vieraiksi koska asuimme niin kaukana toisistamme. Siinä kävikin niin, että tädit olivat omine lupineen kutsuneet lapsensa puolisoineen mukaan, eli kutsuttujen noin 70 vieraan sijasta paikalle saapuikin vajaa sata vierasta. Katselin ihmeissäni serkkujen ja heidän puolisoidensa ja lapsiensa valumista paikalle, ja ihmettelin miksi he tulivat, kutsumattomina. Niinhän siinä kävi että ruoka loppui kesken. Oli ihan hemmetin noloa, vaikka syy oli täysin kuokkavieraiden.
Todella moukkamaista aikuisilta ihmisiltä lähteä häihin, jonne hääpari ei ole esittänyt henkilökohtaista kutsua, vaan sen takia, että kun oma äiti/isi sanoo, että joo tekin voitte tulla ja ottakaa vielä lapsetkin mukaan, ei haittaa yhtään!
Milloin juhliin on menty kenenkään muun kuin juhlien järjestäjän kutsujan luvalla?
Tosin kirkollinen hääseremonia on julkinen tilaisuus, jonne voi tulla kuka vaan Ryysyrannan Jooseppi kuokkimaan ihan laillisesti, mutta itse hääjuhla on yksityinen tilaisuus.
Olin jo aikuinen ja kotoa pois muuttanut kun vanhempani saivat kutsun erään sukulaisen häihin. Itse en niin hyvin tuntenut sukulaista joten en olettanut kutsun koskevan minua. Äitini kuitenkin oli sitä mieltä että totta kai koskee. Onneksi pari kertaa kysyin onko hän ihan varma koska viimein hän huomasi että kutsu oli tosiaan vain heille (se oli jotenkin ilmaistu jossain kohtaa kutsua). Jostain syystä hänelle ei vain tullut mieleenkään että kutsu ei koskisi myös lapsia.
Eli tuollaista tahatontakin moukkamaisuutta voi olla. Ei niin että sekään olisi ok.
Vierailija kirjoitti:
Mistä alapeukut? Ei kai kukaan kuvittele että poliisi oikeasti tulee antamaan sakkoja tuollaisessa tilanteessa?
Kyllä ne paikalle saattavat tulla, mutta ei kiireisenä keikkana kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon).
Kadun sijaan olisi kannattanut jättää siihen pihatielle jos mahtuu ja jos ei niin autojen eteen vaikka poikittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääpäivämme aamuna viesti ystäviltä: ei tullakaan häihin. Ei jakseta lähteä ajamaan sinne. Ollaan hengessä mukana.
No sehän se lämmittää. Tulevat kai paikalle kun häämme ovat seuraavan kerran?
Entisiä ystäviä, siis.
Varmaan sama henkilö, joka laittoi mulle hääpäivän aikana viestiä, että ei nyt jaksettu lähteä juhliin. Oikein mukavaa päivää teille.
Kiitos kiitos, mutta teitäkin varten on pöytä katettu ja ruokaa varattu. Ja jos olisit jättänyt ilmoittautumatta, olisin säästänyt 60€ rahaa.
Meillä kävi vähän päinvastoin. Halusimme pitää häät pienenä, joten kutsuin vain esim tätini puolisoineen, ilman lapsiaan (siis serkkujani). Suurin osa serkuista oli muutenkin jäänyt täysin vieraiksi koska asuimme niin kaukana toisistamme. Siinä kävikin niin, että tädit olivat omine lupineen kutsuneet lapsensa puolisoineen mukaan, eli kutsuttujen noin 70 vieraan sijasta paikalle saapuikin vajaa sata vierasta. Katselin ihmeissäni serkkujen ja heidän puolisoidensa ja lapsiensa valumista paikalle, ja ihmettelin miksi he tulivat, kutsumattomina. Niinhän siinä kävi että ruoka loppui kesken. Oli ihan hemmetin noloa, vaikka syy oli täysin kuokkavieraiden.
Todella moukkamaista aikuisilta ihmisiltä lähteä häihin, jonne hääpari ei ole esittänyt henkilökohtaista kutsua, vaan sen takia, että kun oma äiti/isi sanoo, että joo tekin voitte tulla ja ottakaa vielä lapsetkin mukaan, ei haittaa yhtään!
Milloin juhliin on menty kenenkään muun kuin juhlien järjestäjän kutsujan luvalla?
Tosin kirkollinen hääseremonia on julkinen tilaisuus, jonne voi tulla kuka vaan Ryysyrannan Jooseppi kuokkimaan ihan laillisesti, mutta itse hääjuhla on yksityinen tilaisuus.
Olin jo aikuinen ja kotoa pois muuttanut kun vanhempani saivat kutsun erään sukulaisen häihin. Itse en niin hyvin tuntenut sukulaista joten en olettanut kutsun koskevan minua. Äitini kuitenkin oli sitä mieltä että totta kai koskee. Onneksi pari kertaa kysyin onko hän ihan varma koska viimein hän huomasi että kutsu oli tosiaan vain heille (se oli jotenkin ilmaistu jossain kohtaa kutsua). Jostain syystä hänelle ei vain tullut mieleenkään että kutsu ei koskisi myös lapsia.
Eli tuollaista tahatontakin moukkamaisuutta voi olla. Ei niin että sekään olisi ok.
Sama tapahtui omassa perheessäni. Vanhempani saivat kutsun kummilapsensa häihin. Äitini meni iloisena ilmoittamaan, että tulemme "koko perhe". Ongelmana tässä vain oli se, että:
1) Me lapset olimme tuossa vaiheessa kaikki jo aikuisia, ja vanhin taisi olla jo lähemmäs 30
2) Äiti ei kysynyt meiltä etukäteen, sopiiko kyseinen päivä tai haluammeko edes tulla mukaan
3) Ja tärkeinpänä – meitä lapsia ei ollut kutsuttu :D
Onneksi kummilapsi korjasi väärinkäsityksen ja totesi, että kutsu oli koskenut vain vanhempiani. Itse kuulin tästä koko sekoilusta vasta jälkikäteen, enkä rehellisesti sanottuna olisi edes halunnut mennä koko häihin. Kyllä hävetti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääpäivämme aamuna viesti ystäviltä: ei tullakaan häihin. Ei jakseta lähteä ajamaan sinne. Ollaan hengessä mukana.
No sehän se lämmittää. Tulevat kai paikalle kun häämme ovat seuraavan kerran?
Entisiä ystäviä, siis.
Varmaan sama henkilö, joka laittoi mulle hääpäivän aikana viestiä, että ei nyt jaksettu lähteä juhliin. Oikein mukavaa päivää teille.
Kiitos kiitos, mutta teitäkin varten on pöytä katettu ja ruokaa varattu. Ja jos olisit jättänyt ilmoittautumatta, olisin säästänyt 60€ rahaa.
Meillä kävi vähän päinvastoin. Halusimme pitää häät pienenä, joten kutsuin vain esim tätini puolisoineen, ilman lapsiaan (siis serkkujani). Suurin osa serkuista oli muutenkin jäänyt täysin vieraiksi koska asuimme niin kaukana toisistamme. Siinä kävikin niin, että tädit olivat omine lupineen kutsuneet lapsensa puolisoineen mukaan, eli kutsuttujen noin 70 vieraan sijasta paikalle saapuikin vajaa sata vierasta. Katselin ihmeissäni serkkujen ja heidän puolisoidensa ja lapsiensa valumista paikalle, ja ihmettelin miksi he tulivat, kutsumattomina. Niinhän siinä kävi että ruoka loppui kesken. Oli ihan hemmetin noloa, vaikka syy oli täysin kuokkavieraiden.
Todella moukkamaista aikuisilta ihmisiltä lähteä häihin, jonne hääpari ei ole esittänyt henkilökohtaista kutsua, vaan sen takia, että kun oma äiti/isi sanoo, että joo tekin voitte tulla ja ottakaa vielä lapsetkin mukaan, ei haittaa yhtään!
Milloin juhliin on menty kenenkään muun kuin juhlien järjestäjän kutsujan luvalla?
Tosin kirkollinen hääseremonia on julkinen tilaisuus, jonne voi tulla kuka vaan Ryysyrannan Jooseppi kuokkimaan ihan laillisesti, mutta itse hääjuhla on yksityinen tilaisuus.
Olin jo aikuinen ja kotoa pois muuttanut kun vanhempani saivat kutsun erään sukulaisen häihin. Itse en niin hyvin tuntenut sukulaista joten en olettanut kutsun koskevan minua. Äitini kuitenkin oli sitä mieltä että totta kai koskee. Onneksi pari kertaa kysyin onko hän ihan varma koska viimein hän huomasi että kutsu oli tosiaan vain heille (se oli jotenkin ilmaistu jossain kohtaa kutsua). Jostain syystä hänelle ei vain tullut mieleenkään että kutsu ei koskisi myös lapsia.
Eli tuollaista tahatontakin moukkamaisuutta voi olla. Ei niin että sekään olisi ok.
Tässä tapauksessa äitisi päätti, että totta kai kutsu koskee sinuakin, koska hän on sitä mieltä ja sen ajatellut niin. Eli edelleen se sama, että olisitte menneet porukalla, vaikka juhlien kutsuja ei ole esittänyt sinulle henkilökohtaisesti kutsua. Silloin ei mennä, vaikka äiti tai isä lupailisi, että joo joo, kyllä tämä koskee sinuakin ja äiti/isä olisi vähän hyväntahtoisesti höppänä. Varsinkin, kun olit jo aikuinen ja asuit omillasi. Aikuisille lähetetään henkilökohtaisesti kutsut ihan normaalien käytöstapojen mukaisesti. Jos asiasta on epäselvyyttä, kysytään juhlien järjestäjältä, että anteeksi sekaannus, mutta voisinko saada tähän tarkennuksen.
Minäkään en tuppautunut tätini 70-vuotisjuhliin, koska en saanut sinne kutsua, vaikka äitini oli menossa ja jos olisin ollut maisemissa vierailemassa äidin luona, hän olisi keksinyt, että juu, koskee se sinuakin ihan varmasti tämä kutsu :D Eli sen puoleen ymmärrän äitiäsi ja tilannetta. Hyvä, että varmistit useaan otteeseen!
Miten se muuten eroaa jos joku sattuu vaikka paljaalla kädellä nykäisemäänkin niitä sämpylöitä? Jos nimittäin niitä pihtejä pidetään paljain käsin niin niissähän on sitten hyvällä tuurilla kymmenien tai satojen ihmisten balteerit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuorempana syyllistynyt tuohon, että menimme poikaystävän kanssa joihinkin kummankin sukulaisten juhliin, mihin vanhemmatkin saivat kutsun.
Syyt tähän:
- olimme sosiaalisesti taitamattomia ja vasta nuoria
- luulimme että meille ei ole tullut kutsua koska monilla ei ollut meidän ensiasunnon osoitetta
- joskus oli tapana, että kutsun kannessa luki perässä perheineen ja se oli monelle ikäänkuin oletus että kaikki kutsut menee näin
- vanhemmat ilmoittivat meidät juhliin eikä kukaan kai koskaan kyseenalaistanut tätä
No... Enää en menis 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...
Tämä on tietyn ikäpolven tyyli. Meillä äidin työpaikalla valehtelematta KAIKKI tiesi meidän lasten asiat. Jotenkin lapsena vielä ajattelin, että tämä on hyvä juttu, kun tulivat vaikka kouluasioista kysymään, kun käytiin äitiä tapaamassa silloin tällöin, esim. hakemisen yhteydessä. Myöhemmin tajusin, että tuo oli täyttä rajattomuutta.
Pari vuosikymmentä meni vielä opetellessa. Piti ottaa sitten vähän väliä omien lasten syntymän jälkeen, että ymmärsi rajoja edes aavistuksen paremmin. Tuolla taustalla jouduin kyllä itsekin opettelemaan (opettamaan itseni ihan kädestä pitäen), että omien lasten asioitani en kerro eteenpäin. Sukulaistenkin kanssa pysyy jutut ihan yleisellä tasolla.
Tästä tulee mieleen entinen työkaverini joka myös kertoi töissä kahden teinityttönsä asiat. Poikaystävät, kuukautisten alkamisen jne. Toisella tytöllä oli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ja kun tästä tuli diagnoosi niin niitä munasarjoja ja raskautumisen mahdollisuutta jauhettiin töissä monta kuukautta. Kamalasti kävi sääliksi niitä tyttöjä. Kaikki tunsivat heidät koska he kävivät säännöllisesti äitinsä työpaikalla. Toivottavasti tytöt eivät tienneet mitä kaikkea intiimiä noin 25 äidin työkaveria tiesi heistä.
Sama kokemus yhdestä entisestä työkaverista! Säälitti ja nolotti hänen teini ja myöhemmin aikuinen tyttärensä, jonka kuukautiset, ekat kännit, neitsyyden menetykset, rintsikoiden koon ja kaiken me työkaverit tiesimme! Oikein kunnon kälättäjä ja juoruaja, eikä vain tyttärensä asioista. Kahvitauolla kuultiin myös siskonsa ja tämän puolison asiat, ihan heidän palkkojaan ja lainanlyhennyksiään myöten, äitinsä rahaongelmat ja kaikki. Tältä ihmiseltä puuttui ihan täysin suodatin sen suhteen mitä puhutaan töissä ja ylipäätään muista ihmisistä.
Siis hyi, luojan kiitos en itse ole törmännyt tähän toisten henk.koht.asioista jauhavaan ihmistyyppiin. Mikä tollasia vaivaa? Onko se jotain sosiaalista kyvyttömyyttä ymmärtää, että toisesta juoruaminen ei ole sopivaa? Eikä kukaan ulkopuolinen, työkaverikaan, tosiaankaan halua tietää niitä asioita! Vai onko jotain tyhmyyttä, että ei sen vertaa tajua? Kyllä tollasille urveloille pitäisi sanoa ihan suoraan, että ei ole sopivaa käytöstä kenenkään kannalta! Mutta eihän urvelo varmaan opi, jauhaa taas kohta. Ainoa keino välttää juoruilun uhriksi tai vuodatuksen kohteeksi päätymistä on kai vaan välien katkaisu jos tiukka sanominen ei auta. Tai töissä suhtautua urvelon juttuihin niin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Anoppini on tällainen ihminen. Kerroimme hänelle raskaudestani, ja koska taustalla oli keskenmeno (tästä emme toki kertoneet anopille - syyn ymmärtänette kontekstista), emme halunneet tiedon leviävän. Pyysimme siis lukuisia kertoja erittäin suoraan, ettei raskaudesta kerrottaisi eteenpäin. Anoppi muuttui silminnähden vaikeaksi:
"No mitä minä sitten vastaan, jos joku kysyy, mitä minulle kuuluu?"
"Enhän minä voi valehdella, jos joku kysyy, onko teille tulossa lapsia."
"Enkö mä voi edes X:lle, Y:lle tai Z:lle? Ettehän te heitä tunne."
Siis ihan oikeasti, aikuiselle ihmiselle piti rautakiskosta vääntää, ettei ole hänen asiansa kertoa tätä asiaa muille.
Anoppi on siis kova juoruamaan muiden asioista meille. On tullut kuultua kaikki pikkuserkun syöpähoidoista saattohoitoineen, kaverin miehen huonoista bisneskuvioista sekä sukulaisnuoren sukupuolenkorjausprosessista. Joskus tekisi mieli olla yhteydessä näihin henkilöihin ja kysyä, että oliko tarkoituksena, että me ihan puolituntemattomat ihmiset tietäisimme näin paljon heidän asioistaan.
Anoppi on siis eläkkeellä, ja hän oli käytännössä koko työuransa kotirouvana. Varmasti se, ettei omassa elämässä ole ollut koskaan kovin suurta sisältöä tai saavutuksia, on johtanut siihen, että keskustelujen sisällöiksi on pitänyt ottaa muiden asiat.
Tällaisia koulutettuja naisia on lähipiirissä kaksikin. On kyllä elämänsisältöä, mutta keskeistä on vuodattaa muiden asioita, myös niitä, jotka pitäisi pitää omina tietoina. En ole toiselta viitsinyt kysyä, tietääkö henkilökohtaiset asiansa hänen korvaansa uskonut ihminen, että hän niistä puhuu esim. minulle. Toinen näistä ihmisistä puhuu taukoamatta muiden ihmisten sairaudet, velat ja varat henkilöiden etu- ja sukunimet sekä ammatit mainiten vaikkapa junassa tai muussa julkisessa paikassa.
Siitä pidän huolen, etten omista aroista asioistani näille enää puhu. Sellaiset vain, jotka voi huoletta vaikka radiossa kuuluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsuin työkavereita ja tuttuja halkotalkoisiin viime vuoden keväällä. Periaatteella vie kaikki mitä jaksat tehdä, puuta kyllä riittää. Kaikilla oli menoja, selät kipeinä, lasten harrastuksia...
Syksyllä sitten sähkön hinta räjähti viimeistään kasvoille. Yksi kaunis syyslauantai ystäväpariskunta hurauttaa pihaan Puuilosta vuokrattu peräkärry auton perässä. "Tultiin käymään, ei kai haittaa jos viedään vähän klapeja samalla". Kerroin heittokuution hinnan, eivät jääneet edes kahville :D.
Miksi valehtelet?
Ehkä sitten kerrot, mitä oikeasti tapahtui, kun kerran tunnet asian?
Minulla oli liian väljät bokserit ja sitten unohtui housunhalko auki. Kassajonossa huomasin, että minullahan on kikkelin nokka näkyvissä housunhalosta. Taisi olla koko ostoskierroksen. Ei kait se haittaa, vanha mies olen jo.
Vierailija kirjoitti:
Miten se muuten eroaa jos joku sattuu vaikka paljaalla kädellä nykäisemäänkin niitä sämpylöitä? Jos nimittäin niitä pihtejä pidetään paljain käsin niin niissähän on sitten hyvällä tuurilla kymmenien tai satojen ihmisten balteerit
Ajatus pihdeissä on, että niistä pidetään kiinni (ja bakteereja levitetään) siitä päästä, joka ei koske tuotteisiin. Koska se on se varsinainen tuote, joka menee suuhun, kädet jokainen pesee omien tapojensa mukaisesti. Jos käsin ottaa, niin aika helposti sormet tai hiha voi vahingossa hipaista muita tuotteita, tai ihosta muuten vaan lentää jotain hilsettä sinne jäljelle jäävien tuotteiden sekaan.
Onnibussissa minua pyydettiin vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta voisi istua vierekkäin. Miksi varaavat niin myöhään paikat, että on vain hajapaikkoja? Onneksi jäivät kohta pois.
Olin vienyt työpaikan kahvihuoneen yhteiskäytössä olevaan jääkaappiin kaupasta ostetun kolmioleivän lounasta varten. Kirjoitin päälle nimeni. Tulin lounaalle, ei leipää missään. Kollega jyrsi nurkassa kolmioleipää. Sanoin, että tuo taitaa olla minun. Väitti omakseen. Osoitin omaa nimeäni leivän päällä, johon hän: "ajattelin että on mun ku yleensä ostan just tätä leipää"
Ei pyytänyt anteeksi, ei tarjoutunut korvaamaan, naurahti vaan. Onneksi moukan työsuhde oli määräaikainen.