Olen nyt ilmeisesti ghostaamassa miestä haluamattani

Oletko teini? Eikö ihmisillä ole nykyään omaa päättelykykyä edes siihen että mitä toiselle sanotaan? Miten ihmeessä pystyttiin aikoinaa sanomaan toiselle että, "sori....ei kiinnosta seurustella sinun kanssasi". Kun ei ollut nettiä.

Mies ja olen ghostannut naisia eri syistä:

-kertoi toisilla treffeillä isoista gynekologisista toimenpiteistään kuin arkiasioista.

-nätti kuin venus, mutta käytös ja ääni kuin bdsm dominalla

-4 huonosti/ei lainkaan kasvatettua lasta

-kyynistynyt rikostutkija

Mistä johtuu suomalainen tapa ghostata tai feidata viesteillä? Eikö voi edes soittaa, ap? Mitä itse haluaisit, että tapahtuisi, jos fiilaisit henkilöä? Että saisit ikävän lyhyen tekstiviestin puhelimeen ennen nukkumaanmenoa ja sut heitetään roskakoriin? Ei ehkä muutamien treffailujen jälkeen olekaan mitään toiselle velkaa, mutta kohtelias ja huomaavainen voi silti olla.

Kokeilepa "Moikka, mulla olisi sulle yhdestä jutusta asiaa, jos ehdit höpötellä. Tiedätkö en halunnut tätä vain pommittaa viestillä. Meillä on ollut ihan hauskat kolmet treffit, ja oltiin jo puhuttu seuraavista, mutta olen huomannut itsestäni tiettyjä fiiliksiä nyt eikä tämä oikein tunnu siltä että lähtisi lentoon. Etsin kuitenkin itse asiaa X (on se sitten tietynlainen suhde tai mikä ikinä) ja tuntuu että olemme eri suunnissa tässä. Toivottavasti et loukkaannu."

Tässä ap sulle miten voisit asian esimerkiksi esittää. Voi tuntua todella kamalalta, jos toinen ghostaa, tai lähettää kylmän lyhyen tekstarin. Inhoan tällaista miehissä, ja Suomeen takaisin muutettuani Keski-Euroopan avoin, keskusteleva tyyli muuttui juurikin tällaiseksi tekstailuksi. Vain pari kertaa on minulle soitettu täällä, jos treffailu ei ole toiminut, ja olen arvostanut näitä miehiä ihan valtavasti.

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma toimii näin:

Sanot miehelle, että tämä ei valitettavasti jatku tästä pitempää, koska en tunne riittävästi kiinnostusta/kemiaa/jokumuumikä. Jos mies alkaa tästä inttämään jotain, et ala vastailemaan hänelle mitään ja tarvittaessa estät. Et ole hänelle yhtään enempää tilivelvollinen.

Ellei siis kyseessä ole tyyliin joku avio- tai avomies.

Ei aikuinen ihminen lopeta suhdetta tai edes mitään tapailuntynkääkään noín. Joka on leikkiin ryhtynyt, hänen pitää leikki osata myös lopettaa niin että vastaa jos toiselle jokin asia jää tai on jäämässä askarruttamaan.

Mutta tuon yllä olevan neuvon antaja ei olekaan henkisesti aikuinen eikä tasapainoinen ihminen. Sen näkee tuosta ylimielisestä ja röyhkeästä lauseesta: "Et ole hänelle yhtään enempää tilivelvollinen."

Kyllä on, jos on sentään tuonkin verran jo toiselle polttanut vihreää valoa, niin että koko "miten lopetan" -aihe tulee edes mietinnän alle.

Teidän kummankaan, AP ja tuo yllä kirjoittanut, ei kannata milloinkaan alkaa kenenkään kanssa mihinkään.

Minä en ole vielä koskaan tuntenut kemiaa ihmistä kohtaan, jota en ole koskaan tavannut. Saadakseni selville tuleeko kemiaa, minun on pakko tavata ihminen ainakin kerran. Jos sitä ei tule, ei siihen välttämättä mitään selkeää syytä ole. Tulisiko minun kaltaisteni ihmisten olla mielestäsi koko elämämme suostumatta treffeille kenenkään kanssa (siis olla näyttämättä "vihreää valoa") vai tulisiko meidän keksiä omasta päästämme jotain tekosyitä, miksi sitä kemiaa ei koskaan tullut? Miksi me olisimme velvollisia keksimään erityisiä syitä, jos sellaisia ei ole?

Miksi te sinun kaltaisesi ihmiset olisitte enemmän oikeutettuja tivaamaan jotain spesifejä syitä ihmiseltä, jonka olette pari kertaa kahvilla tavanneet? Miksi se ei riitä, että kaikista vaan ei kiinnostu ja sinäkin saatat olla sellainen joillekin ihmisille?

Ap kertoi kirjoituksessaan nro 6 klo 27.1.2022 klo 17:39 tavanneensa miehen sentään kolme kertaa. Ei se paljon ole, mutta joitain odotuksia ja toiveita siinäkin on saattanut toiselle osapuolelle jo kehittyä.

Tottakai on saattanut kehittyä. Saattaahan niitä joillekin kehittyä jopa ennen ensimmäistäkään tapaamista. Mutta ei kai se sen vika ole, joka ei tunne samoin? Vai pitäisikö ihan mukavalta vaikuttava tyyppi hylätä sen ekan puolen tunnin kahvittelun jälkeen, jos ei heti kipinät häntä kohtaan syttyneet?

Itselläni esimerkiksi meni se kolme tapaamista avopuolisoni kanssa, ennen kuin pystyin sanomaan, että kyllä tässä kipinää on. Jos näin ei olisi käynyt, en todennäköisesti olisi tavannut häntä enää neljättä kertaa. Enkä silti olisi välttämättä osannut eritellä, että mistä se johtuu. Enkä todennäköisesti

olisi hänen kanssaan nyt, jos en olisi niitä kolmia treffejä katsonut läpi.

Olen minäkin joskus ollut suunnilleen ihan lätkässä toiseen 2-3 treffien jälkeen mutta jäänyt vaille vastakaikua. En ole silti kokenut olevani oikeutettu sen kummempia selvityksiä saamaan siltä toiselta osapuolelta, kuin että hän vain ei tunne samoin. Varsinkaan en ole koskaan ajatellut, että tuo toinen ei saisi koskaan ketään tavata vain siksi, että minä nyt en ollutkaan sellainen nainen, josta hän syttyisi. Siis miksi se, että ei vain tunne kemiaa, olisi niin suuri synti, että ihminen ei voi olla henkisesti tasapainoinen ja aikuinen?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma toimii näin:

Sanot miehelle, että tämä ei valitettavasti jatku tästä pitempää, koska en tunne riittävästi kiinnostusta/kemiaa/jokumuumikä. Jos mies alkaa tästä inttämään jotain, et ala vastailemaan hänelle mitään ja tarvittaessa estät. Et ole hänelle yhtään enempää tilivelvollinen.

Ellei siis kyseessä ole tyyliin joku avio- tai avomies.

Ei aikuinen ihminen lopeta suhdetta tai edes mitään tapailuntynkääkään noín. Joka on leikkiin ryhtynyt, hänen pitää leikki osata myös lopettaa niin että vastaa jos toiselle jokin asia jää tai on jäämässä askarruttamaan.

Mutta tuon yllä olevan neuvon antaja ei olekaan henkisesti aikuinen eikä tasapainoinen ihminen. Sen näkee tuosta ylimielisestä ja röyhkeästä lauseesta: "Et ole hänelle yhtään enempää tilivelvollinen."

Kyllä on, jos on sentään tuonkin verran jo toiselle polttanut vihreää valoa, niin että koko "miten lopetan" -aihe tulee edes mietinnän alle.

Teidän kummankaan, AP ja tuo yllä kirjoittanut, ei kannata milloinkaan alkaa kenenkään kanssa mihinkään.

Minä en ole vielä koskaan tuntenut kemiaa ihmistä kohtaan, jota en ole koskaan tavannut. Saadakseni selville tuleeko kemiaa, minun on pakko tavata ihminen ainakin kerran. Jos sitä ei tule, ei siihen välttämättä mitään selkeää syytä ole. Tulisiko minun kaltaisteni ihmisten olla mielestäsi koko elämämme suostumatta treffeille kenenkään kanssa (siis olla näyttämättä "vihreää valoa") vai tulisiko meidän keksiä omasta päästämme jotain tekosyitä, miksi sitä kemiaa ei koskaan tullut? Miksi me olisimme velvollisia keksimään erityisiä syitä, jos sellaisia ei ole?

Miksi te sinun kaltaisesi ihmiset olisitte enemmän oikeutettuja tivaamaan jotain spesifejä syitä ihmiseltä, jonka olette pari kertaa kahvilla tavanneet? Miksi se ei riitä, että kaikista vaan ei kiinnostu ja sinäkin saatat olla sellainen joillekin ihmisille?

Ap kertoi kirjoituksessaan nro 6 klo 27.1.2022 klo 17:39 tavanneensa miehen sentään kolme kertaa. Ei se paljon ole, mutta joitain odotuksia ja toiveita siinäkin on saattanut toiselle osapuolelle jo kehittyä.

Varsinkaan en ole koskaan ajatellut, että tuo toinen ei saisi koskaan ketään tavata vain siksi, että minä nyt en ollutkaan sellainen nainen, josta hän syttyisi. Siis miksi se, että ei vain tunne kemiaa, olisi niin suuri synti, että ihminen ei voi olla henkisesti tasapainoinen ja aikuinen?

Lainausta lyhennetty rutkasti.

En kirjoitanutkaan enkä tarkoittanut, ettei se syttymätön osapuoli saisi tavata ketään siksi, ettei syttynyt jollekin, vaan kirjoitin, että jos asenne on sellainen koppava ja loukkaava, että "en ole tilivelvollinen kenellekään", niin sitten "ei kannata alkaa kenenkään kanssa mihinkään".

Ja se aikuisuus ja tasapainoisuus liittyi juuri tuohon seikkaan: kuten joku muu tuossa yllä jo hienosti kirjoittikin, kyllä kohtelias ja ystävällinen pitää torjuessaankin olla, ja mieluimmin kertoa mistä on kysymys niin ettei toiselle jää mitään arvailtavaa tai mieltä painavaa.

Anteeksi jos muotoilin sanani ja lauserakenteeni hiukan epäselvästi ja väärinymmärrettävästi tuossa aikaisemmin illalla.

Herranen aika mi töhöilyä. Pakko tavata livenä mutta feidata tekstaamalla. Häät teamssissä suoraan mieluummin, sieltä voit vielä perääntyä painamalla luurin kuvii alttarillakin syytä silloinkaan kertomatta

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma toimii näin:

Sanot miehelle, että tämä ei valitettavasti jatku tästä pitempää, koska en tunne riittävästi kiinnostusta/kemiaa/jokumuumikä. Jos mies alkaa tästä inttämään jotain, et ala vastailemaan hänelle mitään ja tarvittaessa estät. Et ole hänelle yhtään enempää tilivelvollinen.

Ellei siis kyseessä ole tyyliin joku avio- tai avomies.

Ei aikuinen ihminen lopeta suhdetta tai edes mitään tapailuntynkääkään noín. Joka on leikkiin ryhtynyt, hänen pitää leikki osata myös lopettaa niin että vastaa jos toiselle jokin asia jää tai on jäämässä askarruttamaan.

Mutta tuon yllä olevan neuvon antaja ei olekaan henkisesti aikuinen eikä tasapainoinen ihminen. Sen näkee tuosta ylimielisestä ja röyhkeästä lauseesta: "Et ole hänelle yhtään enempää tilivelvollinen."

Kyllä on, jos on sentään tuonkin verran jo toiselle polttanut vihreää valoa, niin että koko "miten lopetan" -aihe tulee edes mietinnän alle.

Teidän kummankaan, AP ja tuo yllä kirjoittanut, ei kannata milloinkaan alkaa kenenkään kanssa mihinkään.

Minä en ole vielä koskaan tuntenut kemiaa ihmistä kohtaan, jota en ole koskaan tavannut. Saadakseni selville tuleeko kemiaa, minun on pakko tavata ihminen ainakin kerran. Jos sitä ei tule, ei siihen välttämättä mitään selkeää syytä ole. Tulisiko minun kaltaisteni ihmisten olla mielestäsi koko elämämme suostumatta treffeille kenenkään kanssa (siis olla näyttämättä "vihreää valoa") vai tulisiko meidän keksiä omasta päästämme jotain tekosyitä, miksi sitä kemiaa ei koskaan tullut? Miksi me olisimme velvollisia keksimään erityisiä syitä, jos sellaisia ei ole?

Miksi te sinun kaltaisesi ihmiset olisitte enemmän oikeutettuja tivaamaan jotain spesifejä syitä ihmiseltä, jonka olette pari kertaa kahvilla tavanneet? Miksi se ei riitä, että kaikista vaan ei kiinnostu ja sinäkin saatat olla sellainen joillekin ihmisille?

Ap kertoi kirjoituksessaan nro 6 klo 27.1.2022 klo 17:39 tavanneensa miehen sentään kolme kertaa. Ei se paljon ole, mutta joitain odotuksia ja toiveita siinäkin on saattanut toiselle osapuolelle jo kehittyä.

Varsinkaan en ole koskaan ajatellut, että tuo toinen ei saisi koskaan ketään tavata vain siksi, että minä nyt en ollutkaan sellainen nainen, josta hän syttyisi. Siis miksi se, että ei vain tunne kemiaa, olisi niin suuri synti, että ihminen ei voi olla henkisesti tasapainoinen ja aikuinen?

Lainausta lyhennetty rutkasti.

En kirjoitanutkaan enkä tarkoittanut, ettei se syttymätön osapuoli saisi tavata ketään siksi, ettei syttynyt jollekin, vaan kirjoitin, että jos asenne on sellainen koppava ja loukkaava, että "en ole tilivelvollinen kenellekään", niin sitten "ei kannata alkaa kenenkään kanssa mihinkään".

Ja se aikuisuus ja tasapainoisuus liittyi juuri tuohon seikkaan: kuten joku muu tuossa yllä jo hienosti kirjoittikin, kyllä kohtelias ja ystävällinen pitää torjuessaankin olla, ja mieluimmin kertoa mistä on kysymys niin ettei toiselle jää mitään arvailtavaa tai mieltä painavaa.

Anteeksi jos muotoilin sanani ja lauserakenteeni hiukan epäselvästi ja väärinymmärrettävästi tuossa aikaisemmin illalla.

Miksi on epäkohteliasta tai epäystävällistä sanoa, ettei tunne kemiaa, jos on toisen vasta kolme kertaa tavannut eikä mitään romanttista tai seksuaalista ole ollut? Jos ei yksinkertaisesti tiedä, miksi ei tunne kemiaa, niin miksi se ei riitä? Mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi sanoa, jos se, että "nyt ei löydy kemiaa, joten en ole kiinnostunut tapaamaan enää. Olen pahoillani." on epäystävällistä? Ja mitä toiselle sitten pitäisi vastata, jos hän alkaa kinuamaan tarkempia syitä ja selityksiä, jos siis kerran on jollain tavalla tilivelvollinen hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdesypoklogi Unski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma toimii näin:

Sanot miehelle, että tämä ei valitettavasti jatku tästä pitempää, koska en tunne riittävästi kiinnostusta/kemiaa/jokumuumikä. Jos mies alkaa tästä inttämään jotain, et ala vastailemaan hänelle mitään ja tarvittaessa estät. Et ole hänelle yhtään enempää tilivelvollinen.

Ellei siis kyseessä ole tyyliin joku avio- tai avomies.

Ei aikuinen ihminen lopeta suhdetta tai edes mitään tapailuntynkääkään noín. Joka on leikkiin ryhtynyt, hänen pitää leikki osata myös lopettaa niin että vastaa jos toiselle jokin asia jää tai on jäämässä askarruttamaan.

Mutta tuon yllä olevan neuvon antaja ei olekaan henkisesti aikuinen eikä tasapainoinen ihminen. Sen näkee tuosta ylimielisestä ja röyhkeästä lauseesta: "Et ole hänelle yhtään enempää tilivelvollinen."

Kyllä on, jos on sentään tuonkin verran jo toiselle polttanut vihreää valoa, niin että koko "miten lopetan" -aihe tulee edes mietinnän alle.

Teidän kummankaan, AP ja tuo yllä kirjoittanut, ei kannata milloinkaan alkaa kenenkään kanssa mihinkään.

Minä en ole vielä koskaan tuntenut kemiaa ihmistä kohtaan, jota en ole koskaan tavannut. Saadakseni selville tuleeko kemiaa, minun on pakko tavata ihminen ainakin kerran. Jos sitä ei tule, ei siihen välttämättä mitään selkeää syytä ole. Tulisiko minun kaltaisteni ihmisten olla mielestäsi koko elämämme suostumatta treffeille kenenkään kanssa (siis olla näyttämättä "vihreää valoa") vai tulisiko meidän keksiä omasta päästämme jotain tekosyitä, miksi sitä kemiaa ei koskaan tullut? Miksi me olisimme velvollisia keksimään erityisiä syitä, jos sellaisia ei ole?

Miksi te sinun kaltaisesi ihmiset olisitte enemmän oikeutettuja tivaamaan jotain spesifejä syitä ihmiseltä, jonka olette pari kertaa kahvilla tavanneet? Miksi se ei riitä, että kaikista vaan ei kiinnostu ja sinäkin saatat olla sellainen joillekin ihmisille?

Ap kertoi kirjoituksessaan nro 6 klo 27.1.2022 klo 17:39 tavanneensa miehen sentään kolme kertaa. Ei se paljon ole, mutta joitain odotuksia ja toiveita siinäkin on saattanut toiselle osapuolelle jo kehittyä.

Varsinkaan en ole koskaan ajatellut, että tuo toinen ei saisi koskaan ketään tavata vain siksi, että minä nyt en ollutkaan sellainen nainen, josta hän syttyisi. Siis miksi se, että ei vain tunne kemiaa, olisi niin suuri synti, että ihminen ei voi olla henkisesti tasapainoinen ja aikuinen?

Lainausta lyhennetty rutkasti.

En kirjoitanutkaan enkä tarkoittanut, ettei se syttymätön osapuoli saisi tavata ketään siksi, ettei syttynyt jollekin, vaan kirjoitin, että jos asenne on sellainen koppava ja loukkaava, että "en ole tilivelvollinen kenellekään", niin sitten "ei kannata alkaa kenenkään kanssa mihinkään".

Ja se aikuisuus ja tasapainoisuus liittyi juuri tuohon seikkaan: kuten joku muu tuossa yllä jo hienosti kirjoittikin, kyllä kohtelias ja ystävällinen pitää torjuessaankin olla, ja mieluimmin kertoa mistä on kysymys niin ettei toiselle jää mitään arvailtavaa tai mieltä painavaa.

Anteeksi jos muotoilin sanani ja lauserakenteeni hiukan epäselvästi ja väärinymmärrettävästi tuossa aikaisemmin illalla.

Miksi on epäkohteliasta tai epäystävällistä sanoa, ettei tunne kemiaa, jos on toisen vasta kolme kertaa tavannut eikä mitään romanttista tai seksuaalista ole ollut? Jos ei yksinkertaisesti tiedä, miksi ei tunne kemiaa, niin miksi se ei riitä? Mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi sanoa, jos se, että "nyt ei löydy kemiaa, joten en ole kiinnostunut tapaamaan enää. Olen pahoillani." on epäystävällistä? Ja mitä toiselle sitten pitäisi vastata, jos hän alkaa kinuamaan tarkempia syitä ja selityksiä, jos siis kerran on jollain tavalla tilivelvollinen hänelle?

Tässä nyt oli pointtina varmasti enemmänkin se, että lyhyen tekstarin sijaan miksei voi käydä keskustelua aiheesta? Yllä ollut hyviä esimerkkejä. Ei tarvitse feidata ja kiljua perään, että minä en ole millään lailla tilivelvollinen. Voi antaa selityksen, vaikka ihan lyhyenkin ja saada edes hyvän keskustelun käytyä.