Lue keskustelun säännöt.
Miksi minua syrjitään ja vältellään työelämässä ja yksityiselämässä?
27.01.2022 |
Olen empaattinen, kiltti ja mukava korkeastikoulutettu lapseton nainen. Olen tehnyt valtavasti töitä sen eteen, että työllistyisin. Minulla on kaupallisen alan tutkinnot. En ole päässyt kursseista ja gradusta läpi rimaa hipoen vaan hyvillä arvosanoilla. Työkaverina olen mukava, avulias ja huomioonottava. Miksi minua sorsitaan kuin olisin huono tai hankala työntekijä? CV:ni on täynnä pätkätöitä ja työttömyyttä, mikä varmasti herättää epäilyksiä työnantajissa. Miten voi olla niin vaikea työllistyä, vaikka tämän piti olla hyvin työllistävä ala?
Samaa välttelyä koen yksityiselämässä. Vaikka ulkonäössäni ja luonteessani ei ole mitään vikaa, tulen tinder-treffeillä aina torjutuksi. Olen nähnyt ihan taviksia insinöörejä yms. en mitään alfa-uroksia. Olisin ollut hyvä puoliso ja äiti, mutta lapsentekoikä on jo mennyt ohi.
Kommentit (81)
En väitä, ettei minussa olisi mitään vikaa. Tässähän sitä juuri yritän selvittää ja olen koko ikäni yrittänyt selvittää alkaen siitä, kun tulin koulukiusatuksi. En ole testien mukaan erityisherkkä. Myöskään persoonallisuushäiriötä ei ole. Olen käynyt terapeutilla ja kysyin, mikä minussa on vikana, mutta hänkin sanoi, ettei ole mitään. Ajattelin, että täällä ihmiset uskaltaisivat anonyymisti kertoa, mikä omassa työkaverissa tai tutussa on ollut vikana. Jospa sieltä löytyisi jokin selitys...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt samaa. Mulla on ammattitutkinto ja olen ylioppilas.
Mun on ollut aina vaikea työllistyä ja nyt olen ollut jo pari vuotta työtön (koronan takia).
Töissä olen ollut pidetty työkaveri. Olen ahkera, luotettava ja tehokas. Jokaisella työpaikalla on ollut muutama ihminen joka tykkää musta todella paljon, ja sitten on ollut ihmisiä jotka suorastaan tuntuvat vihaavan mua (käyttäytyvät töykeästi mua kohtaan, tiuskivat, kääntävät selän, ivailevat, kyseenalaistavat osaamiseni jne)
Työhaastatteluihin pääsen melkein aina kun laitan hakemuksen. Mutta jotenkin haastattelijankin into aina laantuu kun puhuu mun kanssa. En ymmärrä miksi. Olen ystävällinen, osaan kuunnella, hymyilen ja omasta osaamisestani kerron yleensä melko sujuvasti (vaikka olen vähän ujo).
Ulkonäöltäni oon ihan perusnätti, pitkä ja hoikka. Tykkään laittautua (töihin sopivissa määrin).
Mietippä ensin millaisen vuorovaikutusmallin olet saanut kotoasi?
Mitä olet oppinut siitä?
Millaisia muutoksia olet tehnyt jo parempaan suuntaan vai oletko edelleen samoilla linjoilla?
Osaatko laittaa muille ja itsellesi selvät rajat?
"toisen kohdalla syy oli tosikkomaisuus ja huumorintajun puute. Kun naisporukalla kahvitauolla heitettiin juttua ja naurettiin, niin hän otti sen henkilökohtaisena loukkauksena ja lähti muualle mököttämään. Kaikkien muiden olisi pitänyt käyttäytyä hänen ajatusmaailmansa mukaan ja siitähän ei olisi tullut mitään. Kyse oli vähän kuin käänteisestä kiusaamisesta, hänen lähellään piti kävellä munankuorilla ja olla vakava. Hän ei siis istunut työporukkaan mitenkään ja huononsi ilmapiiriä jo pelkällä läsnäolollaan."
Ja heti perään kerrot, miten itsekin voit porukassa istua tuppisuuna. 🤔
Miten sinulla on pokkaa kohdella ihmisiä noin, vaikka itsekin olisit samassa tilanteessa ilmapiirin pilaaja?
En nyt oikein tajua, miksi kaikkien akkojen pitäisi olla kaakattavia kanoja kahvitauolla, että saisi edes työpaikkansa pitää.
Esimiehenä katsoit, ettei hän sovi porukkaan ja lähtö tuli.
Pöh. Parempi olisi kouluttaa ihmisiä suvaitsemaan erilaisuutta.
Resting bitchfaceen auttaa kun alat opetella hymyilemään. Kun juttelet jollekulle, hymyile. Jos et tee mitään, naama hymyyn. Keskityt johonkin, hymyile. Liikkuessa, hymyile. Kun alat tehdä tätä aluksi vaikka väkisin, lopulta hymyilet lähes automaattisesti.
T: Ex-resting-bitchface
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain eräässä ryhmähaastattelussa palautetta ilmeilystä kun eräs toinen haastateltava puhui silkkaa myyntimiespotaskaa. Tuo toinen putosi ekalla kierroksella ja itse tulin toiseksi viime vaiheessa, kaikkiaan haastateltavia oli 6. Eli mikroilmeetkin ovat merkitsevia, joskin niitä on aika vaikea itse kontrolloida. Mahdollista on siis se että annat toisille ristiriitaisia tuntemuksia esiintymällä empaattisesti kun ilmeesi kuvastaa esim. kyllästymistä tai inhoa?
Vierailija kirjoitti:
Resting bitchfaceen auttaa kun alat opetella hymyilemään. Kun juttelet jollekulle, hymyile. Jos et tee mitään, naama hymyyn. Keskityt johonkin, hymyile. Liikkuessa, hymyile. Kun alat tehdä tätä aluksi vaikka väkisin, lopulta hymyilet lähes automaattisesti.
T: Ex-resting-bitchface
Vrt. Päivi Räsänen. Hyvä esikuva.
Mä olen vähän samanlainen, kun olen myös uskis. Niille en hymyile, kenen tiedän toimivan väärin, melkein kaikille muille kyllä. Hymyilen jutellessani ihmisille. Hymyilen hieman myös pyöräillessäni, kävellessäni jne. kun olen ajatuksissani. ☺️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ensiksikin tämmöistä on hullunkurista kysyä täältä. Eihän tuntemattomat ihmiset jossain kekskustelupalstalla osaa sanoa miksi sua syrjitään, kun emme tunne sua. Mutta jos oikeasti olet tekstin mukaan noin virheetön ja täydellinen, herättää epäilyksiä jotta olet jotenkin rasittava ja luulet ittestäsi liikoja. Eihän semmosen ihmisen kanssa viihdy. Mutta tämä oli vain olettamus ja mieleentuleva johtopäätös.
Tunnen kaavan. Joskus vaan saa sen kylmän vastaanoton vaikka itse on avoin ja rehellinen. Kateus uskon.
Juuri piti saada uusi työ.Eipä ole kuulunut mitään ,vaikka kävin tervehtimässä.Se nainen kene kanssa joutuisin töihinoli tosi hapan minua kohtaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan liian empaattinen kaupalliselle alalle. Miestä et ole löytänyt, koska ekonomin koulutus asettaa tietynlaisen premissin. Kiltit, herkät ja empaattiset miehet suosii humanistinaisia yms.
ei varmaan ole mitään vikaa vaan erilaisuutta, esim herkkä ja ujo jää ulkopuoliseksi, yltiö suulaiden seurassa. ei sovi joukkoon.
jäin joskus ulkopuoliseksi keikkatyöpaikas, koska olin vanhempi ja en juo alkoholia tai biletä. nuoret bile hileet alkoi kiusata ja syrjiä. eli vikaa ei ollut, oli vaan eri intressit elämässä,yhteyttä ei löytynyt. löysin paremman työpaikan sit myöhemmin.
ole oma itsesi,tee työ neutraalisti,älä yritä miellyttää. liika miellyttäminen ja kiltteyskin voi herättää joissain agressioo. ei työpaikal tarvi olla kavereita, jos työt sujuu kuitenkin normaalisti ja normaalisti voi puhua työasioista.se riittää töihin.oman tyylisiä kavereita voi löytää esim.harrastus porukoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän se syy viimeisenä tuli: olet liian vanha.
Oletko ap rokottamaton? Nykyaikana rokottamattomia kohdellaan juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"toisen kohdalla syy oli tosikkomaisuus ja huumorintajun puute. Kun naisporukalla kahvitauolla heitettiin juttua ja naurettiin, niin hän otti sen henkilökohtaisena loukkauksena ja lähti muualle mököttämään. Kaikkien muiden olisi pitänyt käyttäytyä hänen ajatusmaailmansa mukaan ja siitähän ei olisi tullut mitään. Kyse oli vähän kuin käänteisestä kiusaamisesta, hänen lähellään piti kävellä munankuorilla ja olla vakava. Hän ei siis istunut työporukkaan mitenkään ja huononsi ilmapiiriä jo pelkällä läsnäolollaan."
Ja heti perään kerrot, miten itsekin voit porukassa istua tuppisuuna. 🤔
Miten sinulla on pokkaa kohdella ihmisiä noin, vaikka itsekin olisit samassa tilanteessa ilmapiirin pilaaja?
En nyt oikein tajua, miksi kaikkien akkojen pitäisi olla kaakattavia kanoja kahvitauolla, että saisi edes työpaikkansa pitää.
Esimiehenä katsoit, ettei hän sovi porukkaan ja lähtö tuli.
Pöh. Parempi olisi kouluttaa ihmisiä suvaitsemaan erilaisuutta.
No eihän tämä kertoja sanonut että lähtee mököttämään jonnekin, ottaa loukkauksena toisten jutut ja hänen seurassaan pitää kävellä munankuorilla. Onhan se nyt ihan eri asia istua vähän tönkkönä jossain kuin vaatia että toistenkin pitää istua. Ja lapsellinen vertaus tuo kaakattavat kanat, jos kahvipöydässä nauraa niin miten sä tulkittet sen kaakatukseksi? Onko sulla itselläsi tapana kaakattaa nauraessa, vai nauratko yleensäkään? Eikä tässä mun lukemani perusteella ollut kyse siitä että kaikkien on pakko nauraa, vaan että yksi työntekijä vaati toisia käyttäytymään samoin kuin itse.
Itse olen huomannut (esim. videomateriaalin kautta) ongelman olevan itsessäni, muun muassa:
-Epäsosiaaliset ja vähän kummalliset eleeni, välttelen katsomasta silmiin, olen hartiat korvissa ja "hymyni" on kummallinen hermostunut vino virnistys. Toinen ääripää on sitten se että unohdun tuijottamaan toista suu auki. :D
-Olen todella huono vastaamaan yllättäviin keskusteluyrityksiin. Melkeinpä tukahdutan keskustelun kuivalla ja nuivalla vastauksellani. En ihmettele jos toinen ei yritä uudestaan.
-Ajattelen automaattisesti muiden olevan fiksumpia, pätevämpiä ja kiinnostavampia kuin minä, ja tavallaan häivytän itseni taustalle antaakseni tilaa muille. Minun on vaikea uskoa että ketään kiinnostaa asiani.
Kyllä, minulla on itsetunto lytätty lapsuudessa ja se näyttäytyy näin. Uusien ihmisten kanssa olen useimmiten hermostunut ja huonommuuden tunne puskee pintaan. Lähipiirin kanssa sentään ihan normaali (myös eleiltä) ja ihan hauskaakin seuraa. Veikkaan että sosiaalinen kömpelyyteni karkottaa uudet tuttavuudet, he varmaan alitajuisesti näkevät juuri sen mitä syvään juurtuneet eleeni yrittävät viestittää: huonommuuden.
Tämä voi AP:lla olla myös sitä, että olet ollut järjestelmällisen syrjinnän uhri. Kun kaikki syrjii niin se voi olla järjestelmän harjoittama syrjintä, joka toimii alitajuisella tasolla ja voi vaikuttaa kaikissa ihmisissä.
Se on poliittinen, uskonnollinen, ihmisiä hallitseva ja möärittelevä näkymätön rakennelma, joka syystä tai toisesta on voinut ottaa sinut syrjiäkseen. Se että olet erilainen tai mahdollisesti ihmiskokeen tulosta. Yleensä syy on tuo erilaisuus joka voi olla esimerkiksi tuo ihmisen herkkä empaattisuus ja alttius alitajuiselle tietoisuudelle.
Kannattaa pohtia tätäkin mahdollisuutta ja ihan yhtä todellinenkuin mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vuorovaikutustyylisi on jotenkin torjuva/negatiivinen? Vaikka et siis tarkoittaisi tai tiedostaisi sitä.
Joo tämä. Minä olen saanut ihan suoraan kuulla että vaikutan ensitapaamisella helposti töykeältä, vihaiselta ja tylsistyneeltä. Perusilmeeni on resting bitch face ja puhetapani kuulemma töksäyttelevä, vaikka yritän olla kaikille mahdollisimman neutraali ja mukava. Vaikeuttaa huomattavasti sosiaalista elämää kun sinut koetaan v*ttumaiseksi ennen kuin ehdit edes tutustua johonkin.
Sama! Olen havahtunut töissä siihen että en uskalla jutella rennosti muille samalla tavalla kuin muut, koska minun yritykseni samanlaisessa huumorissa mitä muut työkaverit harrastavat otetaan vastaan oudosti. Toisaalta oma hiljaisuus ehkä ruokkii sitä ulkopuolisuutta, mutta kun saat töiden alusta asti aina tylyjä vastauksia niin kyllä siinä lannistuu.
Esim. kerran ensimmäisissä vuoroissani, sanotaan nyt vaikka että yksi työkaveri oli vesipullojen viereisessä työpisteessä niin että hän pystyi ojentamaan niitä vierestään. Minulle sanottiin että jos on jano, käy hakemassa tuolta "Niinan" vierestä vesipullo, se antaa niitä tuolta. Pari ekaa työkaveria jotka kävivät siinä saivat vastaukseksi "joo siis tottakai ole hyvä!" ja ojennetun vesipullon. Kun minä menin vähän ajan kuluttua kysymään, sain vain mulkaisun ja työkaveri tuhahti että etkö voisi ottaa sitä ihan itse. Tällä ei ollut kiire sillä hetkellä, enkä edes ollut vielä jutellut tälle kuin pari kertaa ennen tuota.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa ottaa laput silmiltä ja todeta, että jollain tavalla sinussa sitten kuitenkin on vikaa, jos et herätä kiinnostusta sen paremmin työ- kuin parisuhdemarkkinoilla. Enkä tarkoita ilkeillen, vaan ihan oikeasti sinä olet tässä se yhteinen nimittäjä.
Haluan tähän sivullisena lisätä, että jokaisessa on "vikoja". Joka väittää olevansa vailla vikoja ja täten viattomuutensa ;) johdosta menestyy eri markkinoilla, on väärässä.
Apn tilanteeseen on vaikea kommentoida. Mutta pätkätyöt ovat monien elämää. Ja sitten parisuhteen löytyminen on sekin monille vaikeaa, ehkä paradoksaalisesti juuri isoissa kaupungeissa. Joten apn kanssa samassa tilanteessa on paljon ihmisiä. Kuulun itse tällaisiin ihmisiin myös. Ei lannistuta!
Vierailija kirjoitti:
Why People will Instantly Dislike You (as an Empath) - YouTube
En laita linkkiä, koska epämääräisiä linkkejä ei pidä avata, mutta tuolla löytää youtubesta videon, jossa selitetään, miksi ihmiset välttelevät empaatikkoja. Vika ei ole sinussa, vaan muiden epävarmuudessa <3
Jotenkin tuntuu, ettei "empaatikko" olisi päätynyt kauppatieteelliseen.
Joo tämä. Minä olen saanut ihan suoraan kuulla että vaikutan ensitapaamisella helposti töykeältä, vihaiselta ja tylsistyneeltä. Perusilmeeni on resting bitch face ja puhetapani kuulemma töksäyttelevä, vaikka yritän olla kaikille mahdollisimman neutraali ja mukava. Vaikeuttaa huomattavasti sosiaalista elämää kun sinut koetaan v*ttumaiseksi ennen kuin ehdit edes tutustua johonkin.