Miksi minua syrjitään ja vältellään työelämässä ja yksityiselämässä?

Vierailija kirjoitti:

On hyvin mahdollista ja olen tätä itsekin pohtinut, olisiko minulla lievä add+asperger. Esim. rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat minulle kaikki kaikessa. Olen ehkä liiankin rehellinen, vaikka se ei aina olisi oman etuni mukaista. Valehteleminen vain tuntuu tosi pahalta. En kuitenkaan ole sillä tavalla suorasanainen kuin jotkut narsistit, jotka katsovat oikeudekseen laukoa ikäviä henkilökohtaisia "totuuksia" kanssaihmisistä. Pyrin aina ystävällisyyteen ja ymmärtäväisyyteen sekä suhtautumaan ihmisiin positiivisesti. 

Olen käynyt vuosia sitten psykologilla nepsy-kokeissa, mutta en saanut diagnoosia. Epäilen kuitenkin tulosta, koska vasta viime aikoina on alettu diagnosoimaan myös aikuisilla ADHD ja ADD:ta. Olen yrittänyt päästä uudelleen kokeisiin, mutta en saa lähetettä enää julkiselta, koska minut on jo testattu. Työttömänä ei ole varaa mennä yksityiselle. 

Ap

Testattiinko kokeissa nimenomaan ad/hd:tä? Minut siis testattiin tuon puolesta ja sepä minulla sitten ilmenikin. Itse epäilen myös omaavani vähän autistisia piirteitä, mutta niitä ei kokeissa mitenkään minusta mitattu. Itse olen myös nimeomaan umpi rehellinen, josta on haittaa monesti nimeomaan itselle.

Olisiko apua, josa koittaisi löytää sellaisen yrityksen joka tosiaan vastaisi niitä omia arvoja tai olisiko mahdollista jopa luoda tälläinen itse? Deittailu maailmaan antaisin taas sellaisen vinkin, että Tinder on täynnä neuronormaaleja ihmisiä ja joltain muulta "alustalta" voisi löytyä enemmän itselle sopivaa seuraa. Mites yliopisto-piirit, kasvisruoka-kerho tms. liitto muu harrastus, joka sua kiinnostaa?Hirveästi semppiä sulle, uskon että asiat järjestyy kyllä.Pidetään lippu korkealla!😊

Mä tulen joskus surulliseksi kun olen kuullut jostain kiusatuista kun itse en ole koskaan kokenut sellaista. En työpaikoilla, enkä kouluaikoina.

Mitä nyt yhdessä työharjoittelupaikassa oli outo fiilis ja joiltain yksilöiltä vähän outoa käytöstä, mutta ei se mitään kiusaamista ollut. Ennemminkin ihmettelin vaan sitä toimintaa.

Siis ei tietenkään hymyilytä jos joitain on juoksutettu mun takia, (hei ei mun järjestämä) mutta onhan siinä vähän niinku starana ollut.

Mulle on sattunut vauhdikkaita ja ikäviäkin kokemuksia elämänvarrella, mutta en kyllä mitenkään traumatisoidu helposti ja huisin hauskaakin välillä.

Ainoastaan yhden vakavamman rikoksen kohteeksi joutuminen on ollut aika törkeyden huippu.

Ehkä sä yrität liikaa? Se jotenki paistaa usein ihmisistä ja voi vieraannuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität liikaa? Se jotenki paistaa usein ihmisistä ja voi vieraannuttaa.

Veikkaan samaa. Yleensä liika yrittäminen kääntyy itseään vastaan ja ihminen antaa itsestään pahimmillaan täysin päinvastaisen vaikutelman kuin mitä hän aikoi. Jos haluaa kovasti vaikuttaa empaattiselta, voikin näyttäytyä toisille vain rajattomana ja tökerönä tai hampaat irvessä viimeiseen saakka sosiaalinen ihminen voi viestittää toisille itse asiassa inhoavansa muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

EN mitenkään väitä tietäväni, mikä aapeen ongelma on, mutta tunnen useita ihmisiä, jotka, kuten aapeekin, ovat itse vakuuttuneita siitä, että vika ei ole heissä. He ovat empaattisia, kiltteja ja mukavia, korkeastikoulutettuja ja koulussa paljon oppineita, paljon työtä tekeviä, avuliasita ja muut huomioonottavia.

Siis täysin vilpittömästi, omasta mielestään. Jotkut heistä ovat vielä mielestään pidettyjäkin, mutta sitten aina ihmiset osoittautuvatkin ikäviksi selkäänpuukottajiksi. Monia heistä mielestään sorsitaan turhaan kuin olisin huono tai hankala työntekijä?

Ongelma on sitten siinä, että tuo heidän oma käsityksensä omista taidoista, ahkeruudestatai empaattisuudesta ja mukavuudesta ei vastaa muiden käsitystä heistä. Eikä koskaan tulekaan vastaamaan, sillä he eivät yksinkertaisesti ota vastaan mitään informaatiota sitä, että he idän osaamisessaan on puutteita tai ahe´keruus kohdistuu väärin tai on ehkä vähän vajavaistakin muihin nähden, tai että heidän empatiansa on täsin omanapaista ja itsekeskeistä tai vaihtoehtosiesti rajatonta ja tunkeilevaa. Vaikka Elämä yrittää koko ajan kertoa, kerta toisenssa jälkeen, että "olisi vähän kehitettävää", vika ei koskaan ole heissä, vaan olosuhteissa, työkavereissa, ymmärtämättömässä työnantajassa.

TÄhän ei myöskään auta mikään muu kuin rehellinen itsereflektio, sellainen jossa miettii oikeasti ja tosissaan, mikä omassa toiminnassa meni pieleen ja sitten EI mieti, että miksi se kuitenkin on ihan ok vaan että miten sen voisi korjata.

Uskotko todella, että itsekseen miettimällä kukaan meistä voi tietää, miltä vaikutamme muiden silmissä?

Kyllä siihen valitettavasti yleensä tarvitaan selkeää palautetta ja rautalangasta vääntämistä.

Muut ihmiset ovat meille kuin peili. Ainakaan minä en yhtään tiedä, millaisena muut näkevät minut (paitsi jotkut vanhat tutut, jotka olen tuntenut lapsesta asti.)

On olemassa ihmistyyppi, että mitä mukavampi ihminen on niin sen inhottavampia hänelle ollaan. Toinen voi olla, että voisiko olla niin, että yrittää ja haluaa antaa itsestään mukavan kuvan, jolloin liiallinen yrittäminen näkyy. Se että ihmiselle on tärkeää antaa itsestään mukava kuva tai että kaikki pitäisivät. Tietenkin mukavuus on hyvä ominaisuus. Kiltteys ei niinkään, koska se voi antaa kuvan, että ihminen on kiltti, mutta pohjimmiltaan ei pidä niistä joille on kiltti. Kannattaa olla luonteva. Ja ei mikään apulainen muille. Jos liikaa on kilttinä avustamassa koko ajan niin muut voi ruveta pitämään alamaisena, jolloin työsuhteetkin jää apulaisen tehtäviksi.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa ihmistyyppi, että mitä mukavampi ihminen on niin sen inhottavampia hänelle ollaan. Toinen voi olla, että voisiko olla niin, että yrittää ja haluaa antaa itsestään mukavan kuvan, jolloin liiallinen yrittäminen näkyy. Se että ihmiselle on tärkeää antaa itsestään mukava kuva tai että kaikki pitäisivät. Tietenkin mukavuus on hyvä ominaisuus. Kiltteys ei niinkään, koska se voi antaa kuvan, että ihminen on kiltti, mutta pohjimmiltaan ei pidä niistä joille on kiltti. Kannattaa olla luonteva. Ja ei mikään apulainen muille. Jos liikaa on kilttinä avustamassa koko ajan niin muut voi ruveta pitämään alamaisena, jolloin työsuhteetkin jää apulaisen tehtäviksi.

Olen viestin kirjoittaja ja nyt täytyy korjata ensimmäistä lausetta, ettei ymmärretä väärin. Tarkoitan että on olemassa ihmistyyppi, joka on sitä inhottavampi muita kohtaan mitä mukavampia muut ovat. Tätä tarkoitin.

Mulla on ollut yksi työkaveri, josta en vain pitänyt. Oli todella mukava ja kiltti, mutta joku vain ärsytti. Juttelu sujui ja osasi olla hauskakin, mutta joku selittämätön juttu hänessä oli mikä sai ärsyyntymään jo pelkästä katseesta. Voi olla, että jos olisi ollut hieman edes koppavampi tai itsevarmempi, niin oltaisi voitu olla jopa ystäviä.

Olet vaan liika kiltti tässä pahisten ja omaa etujensa ajajien pyrkyreiden maailmassa niin että ne menevät edellesi valitettavasti. 

Minulla sama ongelma oli joka johtui ankarasta kotikasvatuksesta ja kaikki itsenäistymis pyrkimykset nujerrettiin. Koko ajan toitotettiin että pitää olla rehellinen, kiltti ja kunnioittaa auktoriteetteja. Niiata ja kiittää piti ihan kaikesta. Kiltti hyväkäytöksinen lapsi oli äidilleni kunnia asia ja hän haki kunniaa sillä itselleen. Kaikki kiukku ja oma tahto tukahdutettiin ja häpäistiin heti. Se oli tukka pöllöä, häpäisemistä se kasvattaminen ja kamalaa huutamista, nalkuttamista jotta saa kohteensa alistettua. 

Kaikki vastoinkäymiset vain kasvattavat luonnetta jos ihminen on tarpeeksi älykäs poistuakseen jostain niistä haitallisista asioista eikä jatka niitä eteenpäin. Suurin osa jatkaa samaa jotain sukunsa haitallista jatkumoa tehden lapsia liian aikaisin eikä ole omia traumojaan koskaan käsitellyt jatkaen ne kaikki seuraavaan sukupolveen mikä on kaikkein helpointa. Ei tarvitse itse ihmisenä kasvaa ja kehittyä koskaan.  

Mistähän johtuu suuri yksinhuoltajien määrä nykyään kun vain alapää pelaa mutta yläpää ei ollenkaan eikä pysty aikuisen ihmisen kanssa kompromisseja tekemään eikä yhteiselämään. Itsevaltiaana pärjää vain ohjailtavien lasten kanssa kun lapsia voi ohjailla mielensä mukaisesti. Monet pystyy lapsen kanssa elämään mutta ei ollenkaan aikuisen ihmisen kanssa niin täytyy tätä ihmetellä. 

Minä en saanut lapsuudessani normaalia parisuhdemallia vaan se oli sitten aika vaikeeta luoda omassa elämässä. Pitkään kesti se oikea löytää mutta se oli se sen odottamisen arvoista kun puoliso löytyi pysyy loppuiän ja kaikki meidän kummankin ikäkriisit olemme selättäneet ja rakastamme toisiamme yli kaiken yhä ja loppuun asti. Tuli mitä sairauksia tahansa niin ne eivät meitä erota vaan vahvoina tuemme ja autamme toisiamme loppu iän. Kaksin aina vahvempina kuin yksin. En halunnut lapsia niin että ota tai jätä, sanoin miehelleni. Saan harrastuksistani sisältöä elämääni ihan tarpeeksi ja niin saa miehenikin. Emme tarvitse stressaavaa ja kiireellistä arkea eikä mitään ylimääräisiä ongelmia. Pitää olla rahaa jäädä pois työelämästä ennen eläkeikää eikä kiinnosta raataa loppuun asti jonkun vaan jälkipolven elättämisen takia jos ne eivät työllisty mutta kuitenkin pakko jatkaa sukupolvea kuten suurimalla osalla on köyhyyskierteestä välittämättä pakko mielle sukuaan jatkaa kun veronmaksajat kustantavat.

Suurin osa ihmisistä ei ole sellaisia kuin ap. Uskon että olet oikeasti mukava ihminen. Millaista palautetta saat niiltä jotka ovat tunteneet sinut pitkään?

Useimmat eivät osaa tai edes välitä olla mukavia kiltille ihmiselle. Ehkä oikeudenmukaisuutesi oudoksuttaa, eikä se tarkoita että vika olisi sinussa. Ei kannata odottaa hyväksyntää muilta. Ei muiden mielipiteet ole mikään mittari yhtään mistään. Tee työsi hyvin ja pyydä suoraa palautetta jatkossa.

Tinder-deittien kanssa sama juttu. Ehkä erotut joukosta ja tapaamasi miehet etsivät tavallisempaa.

Mietipä millaista oli sotien aikaan vainotuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa ihmistyyppi, että mitä mukavampi ihminen on niin sen inhottavampia hänelle ollaan. Toinen voi olla, että voisiko olla niin, että yrittää ja haluaa antaa itsestään mukavan kuvan, jolloin liiallinen yrittäminen näkyy. Se että ihmiselle on tärkeää antaa itsestään mukava kuva tai että kaikki pitäisivät. Tietenkin mukavuus on hyvä ominaisuus. Kiltteys ei niinkään, koska se voi antaa kuvan, että ihminen on kiltti, mutta pohjimmiltaan ei pidä niistä joille on kiltti. Kannattaa olla luonteva. Ja ei mikään apulainen muille. Jos liikaa on kilttinä avustamassa koko ajan niin muut voi ruveta pitämään alamaisena, jolloin työsuhteetkin jää apulaisen tehtäviksi.

Olen viestin kirjoittaja ja nyt täytyy korjata ensimmäistä lausetta, ettei ymmärretä väärin. Tarkoitan että on olemassa ihmistyyppi, joka on sitä inhottavampi muita kohtaan mitä mukavampia muut ovat. Tätä tarkoitin.

Juu, mm. asiakaspalvelussa sen joskus huomaa. Jotkut asiakkaat käyttäytyvät aiempaa hankalammin, jos huomaavat, että työntekijä on kiltti ja hyväntahtoinen.

Itseä ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka ärsyyntyvät kiltteydestä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut yksi työkaveri, josta en vain pitänyt. Oli todella mukava ja kiltti, mutta joku vain ärsytti. Juttelu sujui ja osasi olla hauskakin, mutta joku selittämätön juttu hänessä oli mikä sai ärsyyntymään jo pelkästä katseesta. Voi olla, että jos olisi ollut hieman edes koppavampi tai itsevarmempi, niin oltaisi voitu olla jopa ystäviä.

Ehkä hänkään ei pitänyt sinun tyylistäsi mutta ei halunnut osoittaa mielipidettään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut yksi työkaveri, josta en vain pitänyt. Oli todella mukava ja kiltti, mutta joku vain ärsytti. Juttelu sujui ja osasi olla hauskakin, mutta joku selittämätön juttu hänessä oli mikä sai ärsyyntymään jo pelkästä katseesta. Voi olla, että jos olisi ollut hieman edes koppavampi tai itsevarmempi, niin oltaisi voitu olla jopa ystäviä.

Tämä on outoa, että joillakin tulee tuollainen inho ja joskus jopa raivo tuollaisia kilttejä hissukoita kohtaan. Itselleni tulee lähinnä vähän sääli korkeintaan. Mutta että inho ja raivo? Suunnatkaa se vain sellaisiin jotka sen oikeasti ansaitsee! Mutta ette taida uskaltaa. (Ei koske nyt sinua jolle vastasin, sinä tuskin tunteistasi huolimatta ilkeilit tuolle henkilölle?)

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa ottaa laput silmiltä ja todeta, että jollain tavalla sinussa sitten kuitenkin on vikaa, jos et herätä kiinnostusta sen paremmin työ- kuin parisuhdemarkkinoilla. Enkä tarkoita ilkeillen, vaan ihan oikeasti sinä olet tässä se yhteinen nimittäjä.

Olipa tyypillinen ja ärsyttävä vastaus. Eihän ap sanonut, että syy ei millään tavalla voisi olla hänessä itsessään on häntä kiinnosti kuulla mahdollisista syistä koska ei itse keksi mikä se voisi olla. Eli kysymys oli myöskin mikä vika hänessä itsessään juuri voisi olla. Eli jos esim. sinä olet syrjijä, niin kerropa millaisia ihmisiä syrjit ja miksi.

*VAAN häntä kiinnosti kuulla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut yksi työkaveri, josta en vain pitänyt. Oli todella mukava ja kiltti, mutta joku vain ärsytti. Juttelu sujui ja osasi olla hauskakin, mutta joku selittämätön juttu hänessä oli mikä sai ärsyyntymään jo pelkästä katseesta. Voi olla, että jos olisi ollut hieman edes koppavampi tai itsevarmempi, niin oltaisi voitu olla jopa ystäviä.

Tämä on outoa, että joillakin tulee tuollainen inho ja joskus jopa raivo tuollaisia kilttejä hissukoita kohtaan. Itselleni tulee lähinnä vähän sääli korkeintaan. Mutta että inho ja raivo? Suunnatkaa se vain sellaisiin jotka sen oikeasti ansaitsee! Mutta ette taida uskaltaa. (Ei koske nyt sinua jolle vastasin, sinä tuskin tunteistasi huolimatta ilkeilit tuolle henkilölle?)

Ei tuo ole muuta kuin sen etsimistä, että ketä voisi kiusata. Kiusaaja ja häirikkö ja narsisti kyseessä. Tuolta tuntuu olla narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa ihmistyyppi, että mitä mukavampi ihminen on niin sen inhottavampia hänelle ollaan. Toinen voi olla, että voisiko olla niin, että yrittää ja haluaa antaa itsestään mukavan kuvan, jolloin liiallinen yrittäminen näkyy. Se että ihmiselle on tärkeää antaa itsestään mukava kuva tai että kaikki pitäisivät. Tietenkin mukavuus on hyvä ominaisuus. Kiltteys ei niinkään, koska se voi antaa kuvan, että ihminen on kiltti, mutta pohjimmiltaan ei pidä niistä joille on kiltti. Kannattaa olla luonteva. Ja ei mikään apulainen muille. Jos liikaa on kilttinä avustamassa koko ajan niin muut voi ruveta pitämään alamaisena, jolloin työsuhteetkin jää apulaisen tehtäviksi.

Olen viestin kirjoittaja ja nyt täytyy korjata ensimmäistä lausetta, ettei ymmärretä väärin. Tarkoitan että on olemassa ihmistyyppi, joka on sitä inhottavampi muita kohtaan mitä mukavampia muut ovat. Tätä tarkoitin.

Juu, mm. asiakaspalvelussa sen joskus huomaa. Jotkut asiakkaat käyttäytyvät aiempaa hankalammin, jos huomaavat, että työntekijä on kiltti ja hyväntahtoinen.

Itseä ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka ärsyyntyvät kiltteydestä.

Tämähän on äärimmäisen mielenkiintoista. Joistakin ihmisistä siis ilmeisesti tuntuu hyvältä, että heitä kohtaan ollaan koppavia ja vihamielisiä. Koska jos ei olla sitä, vaan ollaan kilttejä, niin heitä alkaa ärsyttää ja he alkavat itse inhottaviksi. Tämä on todella äärimmäisen mielenkiintoista. Koska tuohan tarkoittaa, että ei tarvitse sääliä heitä ja varoa pahoja kovia sanoja, koska jollain oudolla tavalla ne tuntuvat narsistista hyviltä. Hän alkaa kunnioittaa sellaista ihmistä joka puhuu hänelle suorat sanat. Tätä vähän epäilinkin narsistiexäni kohdalla. Olin vain niin kiltti ja säälivä, etten koskaan viitsinyt sanoa kovasti ja pahasti kun pelkäsin että se loukkaa häntä ja hän masentuu. Näin ei olisikaan siis suinkaan käynyt. Tätä vähän kyllä aloin epäilläkin, koska sain aina sitä parempaa ja asiallisempaa kohtelua, mitä inhottavampi itse opin olemaan.

Eli hän tavallaan lapsenomaisesti nautti siitä, että minä pistin hänet ruotuun. Ilmeisesti hän sitten tarvitsisi sitä.

Olen ap:n kanssa samanlaisessa tilanteessa. Vaikka ei minua kaikki syrji. Luuserit ja hierarkiassa alemmas joutuneet eivät.

Mutta ne korkeammalla olevat... heidän suhteensa luulen, että käytännössä on kysymys siitä että en ole riittävän mielenkiintoinen menestynyt enkä hyvännäköinen ihminen. Haluavat tuttavuuksia iltaan ja ystäviltään sitä että voivat jotenkin hyötyä heistä ja päästä heidän kauttaan jotenkin eteenpäin tai ylöspäin. Sitä ilmeisesti en voi heille tarjota. Voin tarjota vain empatiaa heikolla hetkellä ja sepä kyllä kelpaakin, mutta silti en ole se joka kutsutaan synttärijuhliin yms.