Lue keskustelun säännöt.
Lupasin haluta tulevaisuudessa lapsia, mutta muutin mieleni
27.01.2022 |
Mitä nyt? Kun lyötiin hynttyyt yhteen nykyisen kumppanin kanssa, lapsiasia puhuttiin ja sovittiin alkumetreillä. Ihan kuin oppikirjoissa. Haaveiltiin omakotitalosta ja käytiin pitkiä keskusteluja perhe-elämästä ja haaveista liittyen siihen. Tästä on aikaa nyt kolmisen vuotta.
Nyt molemmilla ikää jo lähemmäs 35-vuotta ja en enää halua lapsia. Parisuhteessa on isoja ongelmia ja riitelemme päivittäin. Arvomaailmamme on erilainen, vaikka alkuun kaikki tuntui soljuvan yhteisymmärryksessä. Haluamme erilaisia asioita ja emme enää jaksa keksiä yhteistä tekemistä. Puolisoni haluaa usein omaa rauhaa ja ”ei jaksa seuraani” enää… tekee pidempää päivää ja suunnittelee pitkiä reissuja itselleen.
Itse olen kärsinyt masennusoireista ja tuntenut itseni ahdistuneeksi. Mietin päivittäin suhteen tulevaisuutta, oloni on turvaton ja yksinäinen. Minulta puuttuu perusluotto suhteen kestävyyteen ja pelkään jääväni lapsen kanssa yksin vailla apua. Haave lapsesta on muuttunut peloksi lapsesta ja en näe enää mitään positiivista perheen perustamisessa.
Puolison mielestä kaikki tämä on ihan normaalia. Hänen mielestä lapsi tulisi kaikesta huolimatta tehdä ja kyllä asiat ratkeaa… vauvakuume on kova ja se ajaa minua kauemmaksi ja aiheuttaa ahdistusta. Tekisi mieli juosta ja paeta. Tuntuu että jaksan hoitaa vain itseni, jos sitäkään.
Kommentit (7)
Eroa. Eihän tuollaiseen suhteeseen lapsia kannata tehdä vaikka niitä haluaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot selkeästi ettet ole enää valmis tekemään lapsia ja muutit mielesi, jos ei usko niin pitääkö se joka kerralla sitten sanoa, kun hän ehdottaa sitä.
On näitä pariskuntia, jotka tekevät lapsen pelastaakseen parisuhteensa ja sitten huomaavat että parisuhde ei parane lapsiarjen keskellä. Sitten on pariskuntia, jotka korjaavat rakoilevan suhteensa ensin ja tekevät sitten lapset. Olen samaa mieltä, että ehdottomasti ei kannata tehdä lapsi, mikäli parisuhteen kestävyydestä ja yleensäkin elämänkatsomuksen suunnasta on erimielisyyttä. Siinä käy hyvin äkkiä siten, että toinen puoliso kypsähtää työtaakan alle ja toinen lähtee litomaan kavereille tai muille lanteille kun kotona ei ole enää kiva olla.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa?
Ollaan kyllä
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa?
Ollaan kyllä
-ap
Menkää perheneuvontaan keskustelemaan tai mene sinä, jos miehesi ei halua. Lapsi tuohon tilanteeseen ei varmaan olisi hyvä.
Voi kun osaisin neuvoa... Hae apua itsellesi ja kun saat itseäsi kuntoon, jaksat ajatella myös avioliittoanne. Vai johtuuko huono olosi vain suhteenne tilasta? Avioero ei mielestäni ole se ratkaisu.
Jos et vierasta kristillisiä arvoja, Paremman avioliiton rakkauspankki olisi hyvä kirja. Ei-kristilliseltä puolelta löytyy varmaan vastaavia, joissa käsitellään mm. naisen ja miehen erilaisuutta, kommunikaatiota, suhdetarpeita, rakkauden tuhoajia ym.
Mikään ei ole myöhäistä. Eroa mahdollisimman pian.