Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikorkeakoululaisille voisi pitää pienen kertauksen siitä missä he opiskelevat ja mikä on käytettävä tutkintonimike. Vastaanotin äskettäin työhakemuksen ammattikorkeakoulussa insinööriksi opiskelevalta tittelillä "tekniikan ylioppilas".
Googleta se niin ymmärrät enemmän.
Tekniikan ylioppilas (tekn. yo.) on diplomi-insinööriopiskelijasta käytetty nimitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amkin ja yliopiston ero tällä hetkellä omissa opinnoissa:
Yliopisto 5 op: Lue 5 kpl psykologian opusta, kirjoita 3 esseetä ja tee tentti yliopistolla jossa esseekysymyksiä. Monta luentoa joissa läsnäolopakko.
Amk sosionomi 5 op: Tässä 5 kirjaa jotka halutessasi voit lukea, sitten on viiden (!) kysymyksen monivalintatehtävä netissä jossa on rajaton määrä yrityksiä. Eli klikkaile ja arvaile mielesi mukaan niin kauan kuin haluat. Lisäksi yksi haastattelutehtävä, käytä paria lähdettä. Osallistu tunneille jos ehdit.
Oon kyllä ihan tosi hämilläni miten helppoa on amk-opinnot! Ymmärtääkö nää sosionomit sitten yhtään mitään ihmisen psykologiasta valmistuttuaan? Näillekö annetaan sitten valta päättää muiden asioista? Ja sitten ihmetellään mikä on lastentarhanopettajan (yo) ja varhaiskasvatuksen sosionomin (amk) ero ja miksi palkkaus ei ole sama...
Tuommoisella on romutettu se, että tutkintotodistus tarkoittaisi jotain. Jopa ihan oikeasta korkeakoulusta voi nykyään valmistua erilaisia ja hyvin eri vaikeusasteisia polkuja samaan tutkintoon.
Polku 1: lukio -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Polku 2: amis -> amk -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Jälkimmäisessä polussa 2 ei tarvitse osata kuin peruskoulun matematiikka, eli prosenttilasku vaikeimmillaan. AMK perustuu siihen, että amiksen käynyt pääsee sen läpi, ja tuossa polussa 2 korkeakoulun matikankurssit korvaantuvat AMK matikankursseilla. Eli ei tarvitse ihan oikeasti osata edes derivoida tai integroida, ja pääsee dippainssiksi.
Polussa 1 sitten käydään korkeakoulun perusmatikat eli äärimmäisen vaikeat kurssit.
Meillä on siis amk-dippainssejä ja sitten oikeita dippainssejä. Jälkimmäinen osaa laskea melkein mitä vaan, ensimmäinen osaa laskea prosenttilaskuja jotenkuten. Sama tutkintonimike.
Ei muuten korvaudu. Jos olet insinööri ja haluat dippainsinööriksi, joudut suorittamaan lähes kaiken mikä kuuluu dippainsinöörin perustutkintoon. Ei kannata tosiaan yrittää amkinssin osaamisella teknilliseen yliopistoon, koska ei kuitenkaan pääse läpi perusfysiikan kursseista. Esim. perusfysiikan kurssit on suunniteltu teknillisissä yliopistoissa niin vaikeaksi, että vain parhaimmat edes pääsee niistä läpi. Kyseessä on suomeksi sanottuna älykkyystesti, jota virallisesti ei saisi tehdä, mutta se tehdään joka tapauksessa kiertotien kautta eli fysiikan peruskurssien kautta. Tällä tavalla saadaan poistettu aines, jonka älykkyys on liian alhainen dippainsinööreiksi.
Sama juttu on tradenomin tutkinnon kanssa: se ei korvaa juuri mitään kauppatieteiden maisterin tutkinnosta.
Yliopistotutkinnot on yiiopistotutkintoja ja korkeakoulututkinnot on korkeakoulututkintoja.
Ei ne nyt niin vaikeita ole (sain kaikista 5). HY:n matikan laitoksen kurssit kuten mitta ja integraali ja differentiaaliyhtälöiden jatkokurssi olivat paljon vaikeampia ja pelkkä läpipääsy oli tiukassa.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikorkeakoululaisille voisi pitää pienen kertauksen siitä missä he opiskelevat ja mikä on käytettävä tutkintonimike. Vastaanotin äskettäin työhakemuksen ammattikorkeakoulussa insinööriksi opiskelevalta tittelillä "tekniikan ylioppilas".
Googleta se niin ymmärrät enemmän.
Tekniikan ylioppilas (tekn. yo.) on diplomi-insinööriopiskelijasta käytetty nimitys.
Tarkemmin sanottuna tekniikan kandidaatin tutkintoa opiskelevasta. DI opiskelijat ovat nykypäivänä tekniikan kandeja. (Lähinnä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikorkeakoululaisille voisi pitää pienen kertauksen siitä missä he opiskelevat ja mikä on käytettävä tutkintonimike. Vastaanotin äskettäin työhakemuksen ammattikorkeakoulussa insinööriksi opiskelevalta tittelillä "tekniikan ylioppilas".
Googleta se niin ymmärrät enemmän.
Tekniikan ylioppilas (tekn. yo.) on diplomi-insinööriopiskelijasta käytetty nimitys.
Tarkemmin sanottuna tekniikan kandidaatin tutkintoa opiskelevasta. DI opiskelijat ovat nykypäivänä tekniikan kandeja. (Lähinnä)
Jos nyt saivatrella haluaa niin 1 vuoden tekniikan opiskelijat on vappuun asti tekniikan fukseja ja vapun jälkeen teekkareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amkin ja yliopiston ero tällä hetkellä omissa opinnoissa:
Yliopisto 5 op: Lue 5 kpl psykologian opusta, kirjoita 3 esseetä ja tee tentti yliopistolla jossa esseekysymyksiä. Monta luentoa joissa läsnäolopakko.
Amk sosionomi 5 op: Tässä 5 kirjaa jotka halutessasi voit lukea, sitten on viiden (!) kysymyksen monivalintatehtävä netissä jossa on rajaton määrä yrityksiä. Eli klikkaile ja arvaile mielesi mukaan niin kauan kuin haluat. Lisäksi yksi haastattelutehtävä, käytä paria lähdettä. Osallistu tunneille jos ehdit.
Oon kyllä ihan tosi hämilläni miten helppoa on amk-opinnot! Ymmärtääkö nää sosionomit sitten yhtään mitään ihmisen psykologiasta valmistuttuaan? Näillekö annetaan sitten valta päättää muiden asioista? Ja sitten ihmetellään mikä on lastentarhanopettajan (yo) ja varhaiskasvatuksen sosionomin (amk) ero ja miksi palkkaus ei ole sama...
Tuommoisella on romutettu se, että tutkintotodistus tarkoittaisi jotain. Jopa ihan oikeasta korkeakoulusta voi nykyään valmistua erilaisia ja hyvin eri vaikeusasteisia polkuja samaan tutkintoon.
Polku 1: lukio -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Polku 2: amis -> amk -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Jälkimmäisessä polussa 2 ei tarvitse osata kuin peruskoulun matematiikka, eli prosenttilasku vaikeimmillaan. AMK perustuu siihen, että amiksen käynyt pääsee sen läpi, ja tuossa polussa 2 korkeakoulun matikankurssit korvaantuvat AMK matikankursseilla. Eli ei tarvitse ihan oikeasti osata edes derivoida tai integroida, ja pääsee dippainssiksi.
Polussa 1 sitten käydään korkeakoulun perusmatikat eli äärimmäisen vaikeat kurssit.
Meillä on siis amk-dippainssejä ja sitten oikeita dippainssejä. Jälkimmäinen osaa laskea melkein mitä vaan, ensimmäinen osaa laskea prosenttilaskuja jotenkuten. Sama tutkintonimike.
Ei muuten korvaudu. Jos olet insinööri ja haluat dippainsinööriksi, joudut suorittamaan lähes kaiken mikä kuuluu dippainsinöörin perustutkintoon. Ei kannata tosiaan yrittää amkinssin osaamisella teknilliseen yliopistoon, koska ei kuitenkaan pääse läpi perusfysiikan kursseista. Esim. perusfysiikan kurssit on suunniteltu teknillisissä yliopistoissa niin vaikeaksi, että vain parhaimmat edes pääsee niistä läpi. Kyseessä on suomeksi sanottuna älykkyystesti, jota virallisesti ei saisi tehdä, mutta se tehdään joka tapauksessa kiertotien kautta eli fysiikan peruskurssien kautta. Tällä tavalla saadaan poistettu aines, jonka älykkyys on liian alhainen dippainsinööreiksi.
Sama juttu on tradenomin tutkinnon kanssa: se ei korvaa juuri mitään kauppatieteiden maisterin tutkinnosta.
Yliopistotutkinnot on yiiopistotutkintoja ja korkeakoulututkinnot on korkeakoulututkintoja.
Jos olet AMK insinööri niin voit hakea suoraan DI vaiheeseen. Valmistuminen DIksi vie noin 2 vuotta. Ei siinä niitä perusopintoja lähdetä alusta tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse ala ensisijaisesti sen mukaan, mihin sinulla motivaatiota ja kyvykkyytä. Nämä pitkälti myös määrittelevät koetun "helppouden". Toki kannattaa miettiä myös työllistävyyttä ja miksei potentiaalisia tienestejäkin, mutta oman kokemukseni mukaan nämä yksinään eivät ole ollenkaan toimiva lähtökohta, jos motivaatio ja peruskyvykkyyttä ei ole.
Jotkin tekniset alat voivat olla "helppoja", jos olet matemaattis-loogisesti huippulahjakas, esim. koodaaminen edellytä kirjavuorien kahlaamista. Kun taas minä pääsin koodauksen peruskurssinkin läpi vasta toisella yrittämällä ja silloinkin huonoimmalla mahdollisella arvosanalla. Sitten taas vaikkapa historia, kirjallisuustiede jne. tuskin on kovin "helppoa", jos ei jaksa lukea. Täysin yksilöllistä.
Käytännössä TkT alkaa olla sitä mitä DI oli ennen ja DI sitä, mitä opistoinsinööri oli ennen. Porukkaa koulutetaan yksinkertaisesti liian paljon suhteessa siihen, paljonko väestössä on luonnontieteellisesti orientoituneita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä muuten kirjoittavat myös monet sellaiset henkilöt, jotka eivät ole päässet yliopistoon sisään tai nyt päässeet ns. ohituskaistaa pitkin helpommalla perusopinnot ohittaen.
Ohituskaistoja on kyllä paljon. Tunnen monta vanhaa ja nuorempaa sairaanhoitajaa, joista on tehty esimerkiksi hallintotieteen tai hoitotieteen maistereita lyhyillä seminaareilla ja hyvin vaatimattomalla gradulla työn ohessa. Ei ole tarvinnut kuluttaa yliopiston penkkejä. Heillä ei ole edes tieteellistä pohjakoulutusta. Yliopistot räätälöivät näitä tutkintoja joillakin aloilla, koska saavat rahaa jokaisesta valmistuneesta.
On hyvin kummallista, että sellaiset henkilöt, jotka ovat päässeet niin sanotun avoimen kautta ilman tieteellistä pohjakulutusta tai AMK:n kautta, kertovat täällä, kuinka helppoa on opiskella. Esimerkiksi Aalto-yliopiston teknilliseen tiedekuntaan ja kauppakorkeakouluun pitää olla hyvät lukion arvosanat ja pyrkiäkin usein monta kertaa, ellei ole huippupaerit, ja opiskelu on vaativaa. Paljon muitakin esimerkkejä on. Lukiosta tuoreilla tiedoilla juuri valmistuneiden pitää tehdä töitä paljon ja ahkerasti, mutta täällä kirjoitetaan, että työelämän kokemuksella kaikki on helppoa. Ehkä niin onkin ohituskaistaa pitkin räätälöidyssä putkessa. Jo fysiikan peruskurssi tai kansantalouden perusteet ovat vaikeita, ja ne ovat vain peruskursseja. Luulen, että kasvatustieteen puolella opiskelu voi olla sellaista, mutta sitä kautta ei valmistu kuitenkaan luokanopettajaksi ohituskaistaa pitkin vaan yleiskasvatustieteen maisteriksi. Hoitotieteen puolella näin myös on varmasti.
Suomessa on hämärtänyt käsite "korkeakoulutettu". Yliopisto on akateeminen koulu ja ammattikorkeakoulu ei ole. Suurempi osa yliopisto-opiskelijoista käy yliopiston kokonaan (ainakin ensimmäisen tutkinnon), mutta AMK:sta tulleet saavat erilaisen pohjakoulutuksen. Tosin aiemmin saadakseen kaksi yliopistotutkintoa piti opiskella tutkinnot puhtaaksi erikseen, mutta nykyisin voi arvosanat käyttää hyödyksi kaksi kertaa molemmissa tutkinnoissa (Itsellänkin niin, mutta ei esimerkiksi äidilläni), minkä vuoksi kaksoistutkintoja on paljon enemmän. Lisäksi nykyisin tutkinnot ovat lyhyempiä, mikä on järkevää, sillä ne haluttiin Suomessakin 70-luvun lopun tutkinnon uudistamisen jälkeen lyhentää eurooppalaiselle tasolle. Tosin uudistus oli järkevä. Siitä olen paljon lukenut.
Kannattaa kuitenkin opiskella ja kehittää itsen, kun siihen on aitoa halua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.
Millä tavalla henkisesti raskasta? En ole huomannut.
t. opettaja
Samaa olen miettinyt. En oikeasti ymmärrä miksi opettajat ovat jatkuvasti valittamassa, vaikka heillä on säännölliset ja lyhyet työpäivät, paljon rutiinia, selkeä valta-asema oppilaisiin nähden ja pitkät lomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääketiede on pelkkää ulkoa lukemista. Vaikeinta opinnoissa on päästä läpi pääsykokeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Ookko tosissas? Papin työ on todella kuormittavaa. Teet töitä kaikki viikonloput ja illat, lapsiasi et näe juuri ollenkaan. Olet jatkuvasti valmiudessa lähtemään seurakuntalaisen kotiin mikäli pyydetään. Hoidat vihkimiset, hautajaiset ja kastejuhlat, näihin menee aikaa kun haastatellaan ihmisiä ja mietit mitä toimituksissa sanotaan. Kirjoitat jumalanpalveluksiin tekstit ja luot uutta tekstiä koko ajan. Luulen, että oma työsi on helpompaa.
En ole aloittaja, mutta olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. En ole tavannut henkilökohtaisesti vielä yhtään pappia, jonka työ vaikuttaisi liian kuormittavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lukupäätä? Jos on, niin psykologiaa / oikikseen / hallintotieteitä / julkisoikeutta. Kampaaja-ystäväni päätti aikuisiällä mennä oikikseen ja luki yhden kevään pääsykoekirjoja, pääsi sisään helposti. Näillä aloilla tutkinnon voi suorittaa helposti ja nopeasti kirjatenteillä.
Ap kysyi helppoa tutkintoa ja tämä valopää tarjoaa oikista. :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikorkeakoululaisille voisi pitää pienen kertauksen siitä missä he opiskelevat ja mikä on käytettävä tutkintonimike. Vastaanotin äskettäin työhakemuksen ammattikorkeakoulussa insinööriksi opiskelevalta tittelillä "tekniikan ylioppilas".
Googleta se niin ymmärrät enemmän.
Tekniikan ylioppilas (tekn. yo.) on diplomi-insinööriopiskelijasta käytetty nimitys.
Tarkemmin sanottuna tekniikan kandidaatin tutkintoa opiskelevasta. DI opiskelijat ovat nykypäivänä tekniikan kandeja. (Lähinnä)
Yleensä noin, mutta dippainssiksi voi päästä opiskelemaan suoraan hakemalla olematta tekniikan kandi. Toki silloin DI opinnot edellyttävät kandin suorittamasta osana opintoja, mutta ennen kuin suoraan DI:ksi opiskelemaan päässyt on ennen kandin opinnot suorittanut, hän on tekniikan ylioppilas.
Olettaisin että edellä mainitussa esimerkissä on kyse tästä.
Vierailija kirjoitti:
Valitse ala ensisijaisesti sen mukaan, mihin sinulla motivaatiota ja kyvykkyytä. Nämä pitkälti myös määrittelevät koetun "helppouden". Toki kannattaa miettiä myös työllistävyyttä ja miksei potentiaalisia tienestejäkin, mutta oman kokemukseni mukaan nämä yksinään eivät ole ollenkaan toimiva lähtökohta, jos motivaatio ja peruskyvykkyyttä ei ole.
Jotkin tekniset alat voivat olla "helppoja", jos olet matemaattis-loogisesti huippulahjakas, esim. koodaaminen edellytä kirjavuorien kahlaamista. Kun taas minä pääsin koodauksen peruskurssinkin läpi vasta toisella yrittämällä ja silloinkin huonoimmalla mahdollisella arvosanalla. Sitten taas vaikkapa historia, kirjallisuustiede jne. tuskin on kovin "helppoa", jos ei jaksa lukea. Täysin yksilöllistä.
Lisäksi on aineita, joita opiskellaan jo peruskoulussa ja/tai lukiossa tai jotka ovat tavallaan yleisesti vähän tuttuja ihmisille. Sellaisia voi pitää helppoina osittain, koska jokaisella on niihin edes jonkinlainen pohja.
Mutta siten on tieteellisempiä erikoisaloja, joita ei opeteta kuin yliopistossa, joten ne voivat olla sillä tavoin vaikeampia, että ovat täysin uutta asiaa opiskelijalle. Eli uusi aine eikä omakohtaista pohjaa aiheeseen, niin vaikeusaste ja tarvittava opintoaika lisääntyy. Esimerkkeinä tulee mieleen vaikka fonetiikka tai taidehistoria. Lisäksi vaikeita ovat aineet, jotka ovat kovin teoreettisia eli pystyy keskustelemaan aiheesta kunnolla vasta kun on lukenut jo melkoisen määrän teoreettista kirjallisuutta ja tuntee oppihistorian ja oppisuunnat sekä tutkimusmetodit.
Ei pidä olettaa, että kaikki amk:n käyneet tai siellä opiskelevat kuvittelevat liitoja koulutuksestaan. Itse opiskelen amk:ssa sairaanhoitajaksi ja kyllä mä tiedän, että amk ei ole akateeminen eikä sielä saa akateemista tutkintoa. Amk ei ole sama asia kuin yliopisto, mutta kyllä se silti korkeampi on kuin ammattikoulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amkin ja yliopiston ero tällä hetkellä omissa opinnoissa:
Yliopisto 5 op: Lue 5 kpl psykologian opusta, kirjoita 3 esseetä ja tee tentti yliopistolla jossa esseekysymyksiä. Monta luentoa joissa läsnäolopakko.
Amk sosionomi 5 op: Tässä 5 kirjaa jotka halutessasi voit lukea, sitten on viiden (!) kysymyksen monivalintatehtävä netissä jossa on rajaton määrä yrityksiä. Eli klikkaile ja arvaile mielesi mukaan niin kauan kuin haluat. Lisäksi yksi haastattelutehtävä, käytä paria lähdettä. Osallistu tunneille jos ehdit.
Oon kyllä ihan tosi hämilläni miten helppoa on amk-opinnot! Ymmärtääkö nää sosionomit sitten yhtään mitään ihmisen psykologiasta valmistuttuaan? Näillekö annetaan sitten valta päättää muiden asioista? Ja sitten ihmetellään mikä on lastentarhanopettajan (yo) ja varhaiskasvatuksen sosionomin (amk) ero ja miksi palkkaus ei ole sama...
Tuommoisella on romutettu se, että tutkintotodistus tarkoittaisi jotain. Jopa ihan oikeasta korkeakoulusta voi nykyään valmistua erilaisia ja hyvin eri vaikeusasteisia polkuja samaan tutkintoon.
Polku 1: lukio -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Polku 2: amis -> amk -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Jälkimmäisessä polussa 2 ei tarvitse osata kuin peruskoulun matematiikka, eli prosenttilasku vaikeimmillaan. AMK perustuu siihen, että amiksen käynyt pääsee sen läpi, ja tuossa polussa 2 korkeakoulun matikankurssit korvaantuvat AMK matikankursseilla. Eli ei tarvitse ihan oikeasti osata edes derivoida tai integroida, ja pääsee dippainssiksi.
Polussa 1 sitten käydään korkeakoulun perusmatikat eli äärimmäisen vaikeat kurssit.
Meillä on siis amk-dippainssejä ja sitten oikeita dippainssejä. Jälkimmäinen osaa laskea melkein mitä vaan, ensimmäinen osaa laskea prosenttilaskuja jotenkuten. Sama tutkintonimike.
Ei muuten korvaudu. Jos olet insinööri ja haluat dippainsinööriksi, joudut suorittamaan lähes kaiken mikä kuuluu dippainsinöörin perustutkintoon. Ei kannata tosiaan yrittää amkinssin osaamisella teknilliseen yliopistoon, koska ei kuitenkaan pääse läpi perusfysiikan kursseista. Esim. perusfysiikan kurssit on suunniteltu teknillisissä yliopistoissa niin vaikeaksi, että vain parhaimmat edes pääsee niistä läpi. Kyseessä on suomeksi sanottuna älykkyystesti, jota virallisesti ei saisi tehdä, mutta se tehdään joka tapauksessa kiertotien kautta eli fysiikan peruskurssien kautta. Tällä tavalla saadaan poistettu aines, jonka älykkyys on liian alhainen dippainsinööreiksi.
Sama juttu on tradenomin tutkinnon kanssa: se ei korvaa juuri mitään kauppatieteiden maisterin tutkinnosta.
Yliopistotutkinnot on yiiopistotutkintoja ja korkeakoulututkinnot on korkeakoulututkintoja.
Ei ne nyt niin vaikeita ole (sain kaikista 5). HY:n matikan laitoksen kurssit kuten mitta ja integraali ja differentiaaliyhtälöiden jatkokurssi olivat paljon vaikeampia ja pelkkä läpipääsy oli tiukassa.
ohis
Nyt ei puhuta humanistisesta yliopistosta, vaan teknisestä yliopistosta eli teknisestä korkeakoulusta, joita olivat esimerkiksi TKK, TTKK yms..
Sain minäkin TKK perusmatikoista T1-T3 ja perusfysiikoista 5, mutta ei ne helppoja kursseja olleet. Päinvastoin. Kokonaisarvosanani oli DI tutkinnossa yli 4..
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten kirjoittavat myös monet sellaiset henkilöt, jotka eivät ole päässet yliopistoon sisään tai nyt päässeet ns. ohituskaistaa pitkin helpommalla perusopinnot ohittaen.
Ohituskaistoja on kyllä paljon. Tunnen monta vanhaa ja nuorempaa sairaanhoitajaa, joista on tehty esimerkiksi hallintotieteen tai hoitotieteen maistereita lyhyillä seminaareilla ja hyvin vaatimattomalla gradulla työn ohessa. Ei ole tarvinnut kuluttaa yliopiston penkkejä. Heillä ei ole edes tieteellistä pohjakoulutusta. Yliopistot räätälöivät näitä tutkintoja joillakin aloilla, koska saavat rahaa jokaisesta valmistuneesta.
On hyvin kummallista, että sellaiset henkilöt, jotka ovat päässeet niin sanotun avoimen kautta ilman tieteellistä pohjakulutusta tai AMK:n kautta, kertovat täällä, kuinka helppoa on opiskella. Esimerkiksi Aalto-yliopiston teknilliseen tiedekuntaan ja kauppakorkeakouluun pitää olla hyvät lukion arvosanat ja pyrkiäkin usein monta kertaa, ellei ole huippupaerit, ja opiskelu on vaativaa. Paljon muitakin esimerkkejä on. Lukiosta tuoreilla tiedoilla juuri valmistuneiden pitää tehdä töitä paljon ja ahkerasti, mutta täällä kirjoitetaan, että työelämän kokemuksella kaikki on helppoa. Ehkä niin onkin ohituskaistaa pitkin räätälöidyssä putkessa. Jo fysiikan peruskurssi tai kansantalouden perusteet ovat vaikeita, ja ne ovat vain peruskursseja. Luulen, että kasvatustieteen puolella opiskelu voi olla sellaista, mutta sitä kautta ei valmistu kuitenkaan luokanopettajaksi ohituskaistaa pitkin vaan yleiskasvatustieteen maisteriksi. Hoitotieteen puolella näin myös on varmasti.
Suomessa on hämärtänyt käsite "korkeakoulutettu". Yliopisto on akateeminen koulu ja ammattikorkeakoulu ei ole. Suurempi osa yliopisto-opiskelijoista käy yliopiston kokonaan (ainakin ensimmäisen tutkinnon), mutta AMK:sta tulleet saavat erilaisen pohjakoulutuksen. Tosin aiemmin saadakseen kaksi yliopistotutkintoa piti opiskella tutkinnot puhtaaksi erikseen, mutta nykyisin voi arvosanat käyttää hyödyksi kaksi kertaa molemmissa tutkinnoissa (Itsellänkin niin, mutta ei esimerkiksi äidilläni), minkä vuoksi kaksoistutkintoja on paljon enemmän. Lisäksi nykyisin tutkinnot ovat lyhyempiä, mikä on järkevää, sillä ne haluttiin Suomessakin 70-luvun lopun tutkinnon uudistamisen jälkeen lyhentää eurooppalaiselle tasolle. Tosin uudistus oli järkevä. Siitä olen paljon lukenut.
Kannattaa kuitenkin opiskella ja kehittää itsen, kun siihen on aitoa halua!
Nykyisin tuntuu että todella voi valmistua aika helposti verrattuna entiseen. Siinä on hyötyä siinä, että saadaan äkkiä nuoria töihin.
Huono puoli on se, että osaaminen jää osittain vajaaksi. Huomaan tämän jo siinä, että tohtoriopiskelijoissa on nuorissa sellaisia, joilla on hyvin kapea ja lyhyt osaaminen oman alansa tutkimushistoriasta, teorioista ja menetelmistä, on lähinnä luettu vain uusimmat jutut tärppeinä joihinkin tentteihin. Kun taas meillä vanhemmilla opiskelijoilla on selvästi laajempi ja syvällisempi tieto asioista.
Toisilla aloilla on taas opetusta paljon trendikkäissä aihepiireissä, jolloin opiskelijoilta jää jotkut alan perusasiat (ne tylsät, aikaavievät ja vaativat) oppimatta. Tyypillistä on nykyisin korostaa kaikkea joka liittyy uusiin teknologioihin, someen, nettiin, digitalisoitumiseen kaiken muun kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amkin ja yliopiston ero tällä hetkellä omissa opinnoissa:
Yliopisto 5 op: Lue 5 kpl psykologian opusta, kirjoita 3 esseetä ja tee tentti yliopistolla jossa esseekysymyksiä. Monta luentoa joissa läsnäolopakko.
Amk sosionomi 5 op: Tässä 5 kirjaa jotka halutessasi voit lukea, sitten on viiden (!) kysymyksen monivalintatehtävä netissä jossa on rajaton määrä yrityksiä. Eli klikkaile ja arvaile mielesi mukaan niin kauan kuin haluat. Lisäksi yksi haastattelutehtävä, käytä paria lähdettä. Osallistu tunneille jos ehdit.
Oon kyllä ihan tosi hämilläni miten helppoa on amk-opinnot! Ymmärtääkö nää sosionomit sitten yhtään mitään ihmisen psykologiasta valmistuttuaan? Näillekö annetaan sitten valta päättää muiden asioista? Ja sitten ihmetellään mikä on lastentarhanopettajan (yo) ja varhaiskasvatuksen sosionomin (amk) ero ja miksi palkkaus ei ole sama...
Tuommoisella on romutettu se, että tutkintotodistus tarkoittaisi jotain. Jopa ihan oikeasta korkeakoulusta voi nykyään valmistua erilaisia ja hyvin eri vaikeusasteisia polkuja samaan tutkintoon.
Polku 1: lukio -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Polku 2: amis -> amk -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Jälkimmäisessä polussa 2 ei tarvitse osata kuin peruskoulun matematiikka, eli prosenttilasku vaikeimmillaan. AMK perustuu siihen, että amiksen käynyt pääsee sen läpi, ja tuossa polussa 2 korkeakoulun matikankurssit korvaantuvat AMK matikankursseilla. Eli ei tarvitse ihan oikeasti osata edes derivoida tai integroida, ja pääsee dippainssiksi.
Polussa 1 sitten käydään korkeakoulun perusmatikat eli äärimmäisen vaikeat kurssit.
Meillä on siis amk-dippainssejä ja sitten oikeita dippainssejä. Jälkimmäinen osaa laskea melkein mitä vaan, ensimmäinen osaa laskea prosenttilaskuja jotenkuten. Sama tutkintonimike.
Ei muuten korvaudu. Jos olet insinööri ja haluat dippainsinööriksi, joudut suorittamaan lähes kaiken mikä kuuluu dippainsinöörin perustutkintoon. Ei kannata tosiaan yrittää amkinssin osaamisella teknilliseen yliopistoon, koska ei kuitenkaan pääse läpi perusfysiikan kursseista. Esim. perusfysiikan kurssit on suunniteltu teknillisissä yliopistoissa niin vaikeaksi, että vain parhaimmat edes pääsee niistä läpi. Kyseessä on suomeksi sanottuna älykkyystesti, jota virallisesti ei saisi tehdä, mutta se tehdään joka tapauksessa kiertotien kautta eli fysiikan peruskurssien kautta. Tällä tavalla saadaan poistettu aines, jonka älykkyys on liian alhainen dippainsinööreiksi.
Sama juttu on tradenomin tutkinnon kanssa: se ei korvaa juuri mitään kauppatieteiden maisterin tutkinnosta.
Yliopistotutkinnot on yiiopistotutkintoja ja korkeakoulututkinnot on korkeakoulututkintoja.
Ei ne nyt niin vaikeita ole (sain kaikista 5). HY:n matikan laitoksen kurssit kuten mitta ja integraali ja differentiaaliyhtälöiden jatkokurssi olivat paljon vaikeampia ja pelkkä läpipääsy oli tiukassa.
ohis
Nyt ei puhuta humanistisesta yliopistosta, vaan teknisestä yliopistosta eli teknisestä korkeakoulusta, joita olivat esimerkiksi TKK, TTKK yms..
Sain minäkin TKK perusmatikoista T1-T3 ja perusfysiikoista 5, mutta ei ne helppoja kursseja olleet. Päinvastoin. Kokonaisarvosanani oli DI tutkinnossa yli 4..
Kyllä minä sen tajusin. Olen opiskellut TKK:lla ja myöhemmin Aallossa sekä HY:lla Kumpulassa. Toki TKK:n perusfysiikat ainakin sähköllä vaativat työtä ja noppia työmäärään nähden oli niukasti, mutta ei ne mun mielestä vaikeustasoltaan olleet lähelläkään HY:n matikan kandivaiheen vaikeampia kursseja eikä pidäkään olla.
Kaksi alapeukuttajaa on ilmeisesti jostain syystä sitä mieltä, että kyseinen henkilö on tekniikan ylioppilas? Hmm. En keksi tähän mitään muuta syytä kuin alemmuuskompleksi, ettei voi käyttää sitä todellista nimikettä.