Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Onko helppoa korkeakoulututkintoa ollenkaan? Vaikka ala ei olisi tähtitiedettä, niin pitää jaksaa kuitenkin 4-5 vuoden opiskelut, gradun tekeminen ja monilla aloilla vielä monet harjoittelut. Vaatii ainakin pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä jne. Itselläni on nuorena aikuisena suoritettu yliopistotutkinto takana, ja olen siinä työssä edelleen nyt paljon vanhempana. Joskus ajattelen, että voisi olla virkistävää opiskella jotakin ja vaihtaa vaikka vielä alaa, mutta vaikka saisin hyväksiluettua entiset opinnot ja valmistumisaika lyhenisi, en tiedä, jaksaisinko silti opiskella enää pitkiä aikoja.
Hyväksilukuja ei yliopistossa anneta yli 10 vuotta vanhasta tutkinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on hakeutua sellaiselle alalle, joka oikeasti kiinnostaa.
Tätä olen sanonut kersallekin. Tää ei ole mitään elämäntaitohöpöä vaan ihan raaka totuus - kun aihe tuntuu mielekkäältä, pääset valtavan paljon psrempiin tuloksiin sekä opiskelussa että myöhemmmin töissä.
Jos päälle neljökymppisenä hankit loppututkinnon, et hyödy siitä. Et saa niitä paikkoja joita vastavalmistuneet saavat, työnantaja kehuu sinua mutta ei välttämättä nosta sinua akateemisten hommiin, eikä välttämättä nosta palkkaasi merkittävästi. Lue siis sitä mikä oikeasti kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on hakeutua sellaiselle alalle, joka oikeasti kiinnostaa.
Tätä olen sanonut kersallekin. Tää ei ole mitään elämäntaitohöpöä vaan ihan raaka totuus - kun aihe tuntuu mielekkäältä, pääset valtavan paljon psrempiin tuloksiin sekä opiskelussa että myöhemmmin töissä.
Jos päälle neljökymppisenä hankit loppututkinnon, et hyödy siitä. Et saa niitä paikkoja joita vastavalmistuneet saavat, työnantaja kehuu sinua mutta ei välttämättä nosta sinua akateemisten hommiin, eikä välttämättä nosta palkkaasi merkittävästi. Lue siis sitä mikä oikeasti kiinnostaa.
Ei tuo neljänkymmenen rajapyykki ole mikään ehdoton. Omalla vuosikurssilani aloitti paljon vanhempiakin. Mutta toki varmaan riippunee hieman alastakin. Ja varmasti mihin itsekin tähtää. Esimerkiksi on luultavasti hieman eriasia valmistuuko vanhempana (yli 40 vuotiaana) v vaikka sitten oikiksesta tai lääkikksetä kuin vaikka kehitysmaatutkimuksesta tai ruotsinkielestä ilman halua ryhtyä opettajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Ei taida olla papin työstä hirveästi kokemusta tai sitten on jostain käpykylästä. Jatkuvaa puhumista ja kulkemista paikasta toiseen eri kirkkoja kappeleita tilaisuuksia omaisten luona vierailua rippileirejä muistelua ja selvää ottamista järjestelyä puhelin soi kokoajan ym ym.
mark kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Ei taida olla papin työstä hirveästi kokemusta tai sitten on jostain käpykylästä. Jatkuvaa puhumista ja kulkemista paikasta toiseen eri kirkkoja kappeleita tilaisuuksia omaisten luona vierailua rippileirejä muistelua ja selvää ottamista järjestelyä puhelin soi kokoajan ym ym.
Tähän vielä lisäksi että olet jatkuvasti valokeilassa ja vastaat työpaikallasi jostain asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on hakeutua sellaiselle alalle, joka oikeasti kiinnostaa.
Tätä olen sanonut kersallekin. Tää ei ole mitään elämäntaitohöpöä vaan ihan raaka totuus - kun aihe tuntuu mielekkäältä, pääset valtavan paljon psrempiin tuloksiin sekä opiskelussa että myöhemmmin töissä.
Jos päälle neljökymppisenä hankit loppututkinnon, et hyödy siitä. Et saa niitä paikkoja joita vastavalmistuneet saavat, työnantaja kehuu sinua mutta ei välttämättä nosta sinua akateemisten hommiin, eikä välttämättä nosta palkkaasi merkittävästi. Lue siis sitä mikä oikeasti kiinnostaa.
Tuossa on vaan pakko olla myös realisti. Jos hakeutuu jollekin ei-kaupalliselle niche alalle, niin vaikka olisi tohtori siitä, niin todennäköisesti pakertaa jossain tutkijana nälkärajan alapuolella olevalla palkalla, joka vielä tasaisesti joutuu murehtimaan löytyykö rahoitusta ensi vuodelle vai loppuuko duunit.
Sen sijaan jostain kaupallisesta jutusta voi löytää hyvän työpaikan, jossa porskuttaa reippaalla palkalla eikä tarvi joka kuukausi pohtia riittääkö rahat ruokaan.
Ihan oikeasti.
Onhan se kiva, jos duuni ja tutkinto kiinnostaa, mutta se ei ole välttämättä taloudellisesti realistista, ja lisäksi se aiempi harrastus väistämättä loppuu harrastuksena, jos siitä tulee työtä. Jos aiemmin harrastit vaikka ohjelmointia ja rupeat ohjelmoijaksi, niin se ohjelmointiharrastus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on hakeutua sellaiselle alalle, joka oikeasti kiinnostaa.
Tätä olen sanonut kersallekin. Tää ei ole mitään elämäntaitohöpöä vaan ihan raaka totuus - kun aihe tuntuu mielekkäältä, pääset valtavan paljon psrempiin tuloksiin sekä opiskelussa että myöhemmmin töissä.
Jos päälle neljökymppisenä hankit loppututkinnon, et hyödy siitä. Et saa niitä paikkoja joita vastavalmistuneet saavat, työnantaja kehuu sinua mutta ei välttämättä nosta sinua akateemisten hommiin, eikä välttämättä nosta palkkaasi merkittävästi. Lue siis sitä mikä oikeasti kiinnostaa.
Tuossa on vaan pakko olla myös realisti. Jos hakeutuu jollekin ei-kaupalliselle niche alalle, niin vaikka olisi tohtori siitä, niin todennäköisesti pakertaa jossain tutkijana nälkärajan alapuolella olevalla palkalla, joka vielä tasaisesti joutuu murehtimaan löytyykö rahoitusta ensi vuodelle vai loppuuko duunit.
Sen sijaan jostain kaupallisesta jutusta voi löytää hyvän työpaikan, jossa porskuttaa reippaalla palkalla eikä tarvi joka kuukausi pohtia riittääkö rahat ruokaan.
Ihan oikeasti.
Onhan se kiva, jos duuni ja tutkinto kiinnostaa, mutta se ei ole välttämättä taloudellisesti realistista, ja lisäksi se aiempi harrastus väistämättä loppuu harrastuksena, jos siitä tulee työtä. Jos aiemmin harrastit vaikka ohjelmointia ja rupeat ohjelmoijaksi, niin se ohjelmointiharrastus loppuu.
Juuri näin. Harrastukset harrastuksena ja työ työnä. Siksi työuraksi kannattaa valita asia, mikä kiinnostaa riittävästi, vaikka ei kaikkein eniten, ja tehdä vapaa-ajalla sitä kiinnostavaa juttua.
Kenenkään sanotaan nyt vaikka intohimoisen keskiaikaa larppaavan roolipeliharrastajan ei tietenkään pidä lähteä hoitajaksi pelkän varman työllistymisen vuoksi, vaikka ihmisten auttaminen ei kiinnosta yhtään ja voi pahoin eritteiden näkemisestä. Valitsee sen sijaan vaikka kaupallisen alan, mistä saa jonkun kivan asiantuntijatyön sen sijaan, että lähtisi opiskelemaan työllistämätöntä historiaa tai pukusuunnittelua, vaikka ne olisivat mielenkiintoisinta maailmassa. Historiaa voi lukea myös sivuaineena.
Kaikkein katkerin tilanne on se, että on seurannut sydäntään ja 7 vuoden päästä löytää itsensä pitkäaikaistyöttömänä maisterina tai kaupan kassalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Teologian opinnotkaan eivät ole kokonaisuudessaan mitään erityisen helppoja. Vähintään kaksi klassista kieltä, latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Monien valmistuminen viivästyy näiden vuoksi vuosilla. Paljon filosofiaa ja systemaattista teologiaa kuten kolminaisuusopin logiikkaa; persoonakäsityksien ja metafysiikan suhdetta, joka ei ole mitään helpointa käsittää. Ehkä jos tavoitteena on ykkösillä läpi, mutta paljon joutuu silti lukemaan.
En tiedä, mistä nuo pitkät lomatkaan tulevat, koska papilla pyhäpäivät ovat työpäiviä ja lomat eivät niillä pitene. Työajaton työ ja vapaapäivät yleensä arkipäivinä, jolloin perheenjäsenet töissä. Ei mitään korvauksia pyhä- tai ylityöstä.
Vierailija kirjoitti:
Hanken ja KTM. Tarvitsee vain osata ruotsia. Nykyään pääsee suomalaisetkin, aiemminhan se oli suunniteltu sukurutsan takia jälkijättöiseksi jääneille aatelissukujen vesoille, jotta heille saadaan akateeminen tutkinto.
🤣🤣täydennä tällä vastauksella Hikipediaa. On aika osuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.
Millä tavalla henkisesti raskasta? En ole huomannut.
t. opettaja
No, kai, jos sitä tekee oppilaslähtöisesti ja ajattelee, että ne on ihmisiä.
kasvatustiede, iso osa on erittäin arkitajuista yleisasiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei teologi tieteenä laita ketään uskomaan myytteihin, vaikka niitä myyttejä siellä tutkitaankin. Niistä kielistä on myös todella paljon hyötyä länsimaisten kielten ymmärtämisessä, sanojen etymologioiden ymmärtämisessä jne. On hepreaa opiskelta todella paljon, jos vt:n eksegetiikkaa opiskelee. Harva vain teologian sisällä sitä opiskelee pitkälle. Nokkimisjärjestys siellä menee, että kvali-kvanti -linja on se helppo ja systemaattinen sekä kieliin liittyvä vaikea. (Ihan kuin valtiotieteellisessä oli tämä viestinnän "pehmeämpänä" ja alempiarvoisena pitätäminen.) Tällä en tarkoita, että tuo ala olisi mitenkään supervaativa tai että juuri ap:n kannattaisi sitä opiskella. Nuo kommentit eivät vain osuneet maaliin.
Vierailija kirjoitti:
Teologiseen on melko helppo päästä, mutta papiksi pääseminen on tosi vaikeaa. Ei vaan löydy sitä ekaa työpaikkaa.
Kasvatustieteisiin on myös helppo päästä. Varhaiskasvatuksen opettajalla on 1000 % varma työllistyminen.
Eikös prellen kuulu osata ruotsia? Monelle se on nykyään kompastuskivi. Själv kan jag bättre svenska än de flesta svartrockar. Mutta kun olen jo eläkkeellä ja ihan uskomaton. Vaikka usein se ei niin suuri haitta olekaan, niin en pysty valehtelemaan iankaikkisesta elämästä ja muusta hapatuksesta. Varhaiskasvatuksessa työ voi olla antoisaa, vaativaa, vastuullista ja ei turhan hyvin palkattua sekään, kuten ei hoitoalakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeneen ajatuksia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologiseen on melko helppo päästä, mutta papiksi pääseminen on tosi vaikeaa. Ei vaan löydy sitä ekaa työpaikkaa.
Kasvatustieteisiin on myös helppo päästä. Varhaiskasvatuksen opettajalla on 1000 % varma työllistyminen.
Eikös prellen kuulu osata ruotsia? Monelle se on nykyään kompastuskivi. Själv kan jag bättre svenska än de flesta svartrockar. Mutta kun olen jo eläkkeellä ja ihan uskomaton. Vaikka usein se ei niin suuri haitta olekaan, niin en pysty valehtelemaan iankaikkisesta elämästä ja muusta hapatuksesta. Varhaiskasvatuksessa työ voi olla antoisaa, vaativaa, vastuullista ja ei turhan hyvin palkattua sekään, kuten ei hoitoalakaan.
Samanlainen virkamiesruotsi kuin missä tahansa korkeakoulututkinnossa, myös AMK-tutkinnossa. Sillä kielitaidolla ei lähtökohtaisesti työasioita ruotsiksi hoideta. Jos haluaa hakeutua kaksikieliseen tai ruotsinkieliseen työpaikkaan, tulee olla riittävä ruotsin taito. Seurakunnat tosin taitavat järjestään olla yksikielisiä.
Oikeustieteen opiskelijana on koomista, miten moni pitää oikista helppona alana ilman mitään käsitystä todellisuudesta. Salitenttien, joihin useimmiten et saa ottaa mukaan edes lakikirjoja, läpipääsyprosentti vaihtelee 30-60% välillä ja yleisin arvosana on 1 tai 2. 5 opintopisteen eteen saa lukea vähintään 1500 sivua sekä opetella pitkän litanian oikeusperiaatteita, 15 lain säädöslistan sekä jokaisen lain tärkeimmät sisällöt ulkoa. Lisäksi tulee selvitellä kaikesta kaikkea oikeustapaustehtävissä; esineoikeudessa saa tutustua vaikkapa siihen miten erilaiset eristeet taloissa homehtuvat, ja hallinto-oikeudessa taas saa selvittää mitkä sairaudet luetaan suoraan ikääntymisen aiheuttamiksi ja mitkä ei.
Lisäksi työllistyminen vastavalmistuneena on entistä vaikeampaa kasvaneen kilpailun takia, joten pelkkä valmistuminen keskinkertaisilla arvosanoilla ei riitä, vaan henkilöbrändiä täytyy alkaa luoda jo ensimmäisinä opiskeluvuosina. Nykyään ensimmäisen vuoden opiskelijat hakevat harjoitteluihin asianajotoimistoihin, jotka taas pyytävät hakijoita liittämään hakemukseensa ylioppilastodistuksen (!!), eli pitää olla lisäksi valmistunut oikeasta lukiosta hyvin YO-arvosanoin päästäkseen halutuimpiin paikkoihin keittämään kahvia. Tämän lisäksi joukosta erottuakseen täytyy CV:stä (ja LinkedInistä) löytyä ainakin 2-3 luottamustehtävää ainejärjestössä tai ylioppilaskunnassa ensimmäisen vuoden ajalta.
Oikista kutsuvat helpoksi vain ne, jotka eivät ole siellä päivääkään opiskelleet.
Vierailija kirjoitti:
Hanken ja KTM. Tarvitsee vain osata ruotsia. Nykyään pääsee suomalaisetkin, aiemminhan se oli suunniteltu sukurutsan takia jälkijättöiseksi jääneille aatelissukujen vesoille, jotta heille saadaan akateeminen tutkinto.
Näihin on aina päässyt suomea äidinkielenä puhuvat, joihin varmaan viittaat 'suomalaisina', on ne ruotsiakin äidinkielenään puhuvat suomalaisia, jos ovat suomenruotsalaisia. On vaan tarvinnut osata ruotsia sisään pyrkiessä, jotta sillä kielellä on voinut opiskella, ei ne hakijat ole rajattu suomenruotsalaisiin. Kannattaa myös muistaa, että suomenruotsalaiset ovat vuorostaan joutuneet osaamaan suomea, jos ovat halunneet opiskella muualla ku Hankenissa tai muutamassa muussa ruotsiksi opintoja tarjoavassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeustieteen opiskelijana on koomista, miten moni pitää oikista helppona alana ilman mitään käsitystä todellisuudesta. Salitenttien, joihin useimmiten et saa ottaa mukaan edes lakikirjoja, läpipääsyprosentti vaihtelee 30-60% välillä ja yleisin arvosana on 1 tai 2. 5 opintopisteen eteen saa lukea vähintään 1500 sivua sekä opetella pitkän litanian oikeusperiaatteita, 15 lain säädöslistan sekä jokaisen lain tärkeimmät sisällöt ulkoa. Lisäksi tulee selvitellä kaikesta kaikkea oikeustapaustehtävissä; esineoikeudessa saa tutustua vaikkapa siihen miten erilaiset eristeet taloissa homehtuvat, ja hallinto-oikeudessa taas saa selvittää mitkä sairaudet luetaan suoraan ikääntymisen aiheuttamiksi ja mitkä ei.
Lisäksi työllistyminen vastavalmistuneena on entistä vaikeampaa kasvaneen kilpailun takia, joten pelkkä valmistuminen keskinkertaisilla arvosanoilla ei riitä, vaan henkilöbrändiä täytyy alkaa luoda jo ensimmäisinä opiskeluvuosina. Nykyään ensimmäisen vuoden opiskelijat hakevat harjoitteluihin asianajotoimistoihin, jotka taas pyytävät hakijoita liittämään hakemukseensa ylioppilastodistuksen (!!), eli pitää olla lisäksi valmistunut oikeasta lukiosta hyvin YO-arvosanoin päästäkseen halutuimpiin paikkoihin keittämään kahvia. Tämän lisäksi joukosta erottuakseen täytyy CV:stä (ja LinkedInistä) löytyä ainakin 2-3 luottamustehtävää ainejärjestössä tai ylioppilaskunnassa ensimmäisen vuoden ajalta.
Oikista kutsuvat helpoksi vain ne, jotka eivät ole siellä päivääkään opiskelleet.
En ole minäkään oikiksessa opiskellut, jo jonkun kaverin, joka ei päässyt, pääsykoekirjan vilkaiseminen riitti kertomaan, että minua ei kiinnosta lukea niin raskasta tekstiä. Se on oikeasti tosi työlästä. Nyt olen luonnontieteiden maisterina tekemässä kehittämistöitä ja juristien kannanottojen lukeminen on ihan tuskaa. Niistä ei aina saa edes selville onko kanta myönteinen vai kielteinen, kun ei osaa sitä kielenkäyttöä.
Ylempi elämänkoulun ammattitutkinto (YEAT) olisi kova sana!
Ammatti mihin kannattaa satsata on ortopediteknikko.Ei varmaan työt lopu.