Lue keskustelun säännöt.
Onko nyt jotenkin hienoa olla introvertti? Eräs räväkin tietämäni ihminen sanoo olevansa
26.01.2022 |
On todella äänekäs, puhelias, kovaääninen, ulospäinsuuntautunut, puhuu nonstoppina vieraillekin, jatkuvasti menossa ja joka päivä oltava lauma ihmisiä ympärillä, ja onkin.
Olen aina ajatellut, että hän on todellinen malliesimerkki ääri-ekstrovertista ihmisestä.
No nyt kuitenkin sanoi viimeksi että hän on kuulemma introvertti. Ja erityisherkkä vielä kaikenlisäksi.
Miksi, oi miksi, kun ei selkeästi ole kumpaakaan, varsinkaan se introvertti. Onko introverttiys muoti-ilmiö nykyään?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole intro. Ekstrovertti on.
En tiedä, että miksi kukaan mainostaisi peruspersoonaansa toisenlaisena, kuin mitä se oikeasti on.
Semmoinen yli-ekstroversio, joka haluaa aina tulla nähdyksi ja kuulluksi, keikkua jokaisen trendiaallon harjalla. 😄
Introvertit eivät juuri mainosta itseään. Sivulliset tekevät diagnoosin siitä veätytyjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Nykyään pitää olla analyysi ja diagnoosi joka asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo mullakin on kaveri joka sanoo olevansa introvertti, jakaa introverttimeemejä ym.
Hän on tosin sanonut näin jo vuosia, eli ei ole uusi juttu, mutta introverttiys ja burgeriushan on ollut muotia jo kymmenen vuotta.Tuo kaveri on kyllä aika rauhallinen ja porukassa se hiljaisempi tyyppi, mutta hän on koko ajan kavereiden kanssa, viihtyy laumoissa, todella aktiivinen sosiaalinen elämä, poikaystävä vaihtuu parin vuoden välein eikä osaa olla yksin jne.
Tuntuu, että jotkut luulevat introverttiyden olevan sitä; ettei ole äänekäs.
Vaikka oikeastihan se ei liity asiaan mitenkään, ja porukassa äänekäs voi olla introvertti siinä missä se porukan hiljainen ekstrovertti.
Introverttiys ei tosiaan selitä hiljaa oloa. Esim. joku ei saa palaverissa suutaan auki, koska on
-toivottoman ujo
-ei osaa ilmaista itseään eli huonot sos taidot
-ahdistuu sos tilanteissa omien traumojensa takia
-pelkää, että kaikki huomaavat hänen puuttuvat kykynsä, jos avaa suunsa
Tässä näitä, keksikää itse lisää.
Introvertti VOI olla sosiaalisesti sujuva, verbaalisesti lahjakas, vitsiniekka jne jne.
Mutta voi myös olla tuppisuu 'autisti', noin kärjistettynä. Ja introlla voi myös olla mitä tahansa luettelemiani syitä olla hiljaa porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen väittää olevansa introvertti nykyään...
Pakostakin, koska ekstrovertti on monelle pahinta mitä ihminen voi olla. Kälättää, turhanpuhuja, äänekäs, utelias, ei osaa olla hiljaa, rasittava, tyhjäpää, pinnallisia jne. Ihan vaan muutama mitä nimityksiä ekstrovertteihin liitetään.
Introvertit ovat tietenkin aina älykkäitä, muita huomioonottavia, osaavat olla yksikseen, syvällisiä juttuja ajattelevia, pohdiskelevia jne.
Vaikka asioissa joku pieni korrelaatio saattaisi löytyä, niin moni on ottanut tämän jotenkin yksi yhteen. Introvertti voi olla tyhmä siinä missä ekstrovertti tai pohdiskeleva. Se, että viihtyy myös muiden seurassa ja saa siitä iloa ei tarkoita etteikö osaa ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole intro. Ekstrovertti on.
En tiedä, että miksi kukaan mainostaisi peruspersoonaansa toisenlaisena, kuin mitä se oikeasti on.
Semmoinen yli-ekstroversio, joka haluaa aina tulla nähdyksi ja kuulluksi, keikkua jokaisen trendiaallon harjalla. 😄
Introvertit eivät juuri mainosta itseään. Sivulliset tekevät diagnoosin siitä veätytyjästä.
No viimeisten tutkimusten mukaan tilanne on kääntynyt niin, että on enemmän introverttejä kuin ekstroverttejä. Ja samaan aikaan yksinäisyys lisääntyy. Mutta sehän ei ole heille onneksi ongelma, koska heistä on ihanaa olla yksin,
Minä olen introvertti, mutta silti töissä lähes aina äänessä. Olen myös ollut kiusattu, niin pyrin puhumaan kaikille ja kutsumaan kaikkia lounaalle ja kahville, vaikka oikeasti olisi nämä hetket mieluummin yksin.
Kesälomalla voin olla sen neljä viikkoa yksin helposti, mutta voi myös sattua kaveriporukan jotkut juhlat, missä biletän koko viikonlopun nonstoppina.
En usko, että monikaan joka näkee minua vain juhlissa, sukuloimassa tai töissä pitää minua introna. Töissäkin on näin etäaikana moni ihmetellyt ja ollut huolissaan juuri minusta, kun olen niin sosiaalinen. Oikeasti olen rakastanut joka hetkeä, kun ei tarvitse käyttää kaikkea energiaa muihin ihmisiin. Normaalisti en arkena näe ketään vapaalla, yhtenä iltana voi pakosta lähteä ja viikonloppuisin vaan toisena päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Vaikka nimenomaa mikään onko fiksu, rauhallinen tai syvällinen, ei liity siihen onko muiden seura sinusta energisoivaa (ekstovertti) vai kuluttavaa (introvertti).
Vierailija kirjoitti:
Introvertti alkaa onneksi olemaan vähän out termi. Mutta erityisherkkä on nyt kova juttu, varsinkin työelämässä olen kuullut nyt muutaman kerran tällaisia perusteluita sille, että joku ei suoriudu kaikista työtehtävistä, niin silloin hän on erityisherkkä (omasta mielestään). Eräs asiakaspalvelussa oleva oli kovin valikoiva työtehtävissään, ei halunnut esim. soittaa asiakkaalle koskaan itse ja perusteena, että on erityisherkkä.... hmmm.
Aikaisemmin oli sana introvertti käytössä ja kaikkihan oli sitten aina ekstroverttien syytä, kun nuo eivät saa kuulemma puheenvuoroa palavereissa. No, ollaan kokeiltu sitäkin, että ollaan ihan hiljaa kaikki muut. No mikä on lopputulos - tuo tietty porukka ei avaa suutansa silti, vaikka työtehtävään kuuluisi infota muitakin asioista.
No tämä erityisherkkä kyllä pitää paikkansa. Tämä uusi z gen on kyllä niin herkkää sukupolvea ettei tottakaan. Kaikesta loukkaannutaan ja kaikki on triggeröivää ja kaikki on ahdistavaa heille. Jos ja kun kirjastot joutuvat laittamaan jopa Orwellin 1984 kirjan kanteen varoitutarran niin sitä tarraa tarvitsevat ovat kyllä erityisherkkiä.
Ennen ihmiset olisivat jopa hävenneet myöntävänsä tarvitsevan jotain tuollaista tarraa. Nyt pitää olla turvallisia tiloja, hajutonta, äänetöntä, väritöntä ja ilman mielipiteitä, eikä sitä vaan myönnetä vaan vaaditaan.
Olen huomannut saman, että kun olen ekstroverttinä hiljaa, niin hiljaisuus laskeutuu ja kaikki vaan kastelee toisiaan. Mitään ei saada aikaiseksi eikä mitään järkevää sanottua. Olen tullut tulokseen , että moni on ”introvertti” koska hänellä ei vaan ole mitään sanottavaa ja annettavaa, mutta kivemmältä kuulostaa verhoilla se tosiasia sen alle, että olisi introvertti, eikä vaan ilman ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkailmoituksissahan aina hamutaan ekstroverttia multitaskaajaa, kaikentietävää hauskaa, ainajaksavaa tsempparia ja tiimipelaajaa, energistä johtajatyyppiä.
Jos se sekoittaa sanat ekstrovertti ja introvertti toisiinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies puhuu ihan koko ajan kaikille ja on erittäin seurallinen, tähän puoleen hänessä ihastuin. Mutta silti on introvertti ja tarvitsee paljon aikaa ihan vaan yksin tai muuten tulee vihaiseksi. Asutaan eri osoitteissa.
Hän vetää sitten roolia seurassa. Siihenhän kaikkia opetetaan ja kasvatetaan. Työelämän rooleihin. Normaaleiksi.
Tuommoinen ihminen EI ole introvertti, piste.
Olen itse introvertin stereotypian ruumiillistuma ja diagnotisoituna F41.1 GAD:illa.
En kuitenkaan ole sosiaalisesti vammainen, osaan toki puhua, olla sosiaalinen ja olen hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä hyvssä asemassa, mutta energiaa se vaatii. Ei oikeastaan ole semmoista kanssakäymistä ihmisten kanssa joka ei veisi minulta energiaa, ei edes oman vaimon kanssa, kaikki kanssakäyminen ihmisten kanssa on negatiivista nettoa jaksamiseen, vaikka se olisi positiivistakin. Kaipaan silti ihmisten seuraa ajoittain, mutta positiivisenkin tapaamisen jälkeen pitää saada omaa aikaa vähintään samassa suhteessa, mitä sitä on kulunut sosialisoidessa, mielellään enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka jaksaa pohtia sukulaisen persoonallisuutta/onko absoluuttinen totuus tämä ajatus ja pitääkö paikkaansa?!? Next.
Luojan kiitos intoverttiydestä on alettu puhua. Siis, ettemme olekaan outoja ja kummallisia, väärinkäyttäytyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Introvertit ovat keskimäärin enemmän pohdiskelijoita, mikä johtuu ihan siitä, että heidän sisäinen virittyneisyystilansa on korkea, jolloin he eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä pitääkseen virittyneisyystasoaan optimaalisena, vaan oikeastaan päinvastoin: he kaipaavat rauhaa laskeakseen kierroksia.
Ekstrovertilla tilanne on päinvastainen. Heidän virittyneisyystilansa on matala, minkä vuoksi he turhautuvat helpommin yksin ollassaan ja tarvitsevat itsensä ulkopuolisia asioita kohottaakseen virittyneisyystilaansa. Tämä tekee väistämättäkin ihmisestä vähemmän syvällisen kuin äärimmäiseen introversioon taipuvaisesta ihmisestä, koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta. Omissa ajatuksissa viipyily ei ole ekstrovertille yhtä luontaista kuin introvertille.
Kukaan ei silti ole kokonaan kumpaakaan näistä piirteistä. Kyseessä on piirrejanan kaksi vastakkaista puolta, ja valtaosa ihmisistä sijoittuu johonkin keskivälin seuduille. Täysin introverttien tai ekstrovertti ei ole kukaan. Introverttikin kaipaa joskus seuraa ja ekstrovertti omaa rauhaa.
Itsekään en tunne yhtäkään ekstroverttia tai oikeammin sellaiseksi tunnustautuvaa. Johtoryhmän kanssa illanvietossa jokainen sanoi olevansa introvertti. Ja mukana jos jonkinlaista ikisupliikkia myyntireiskaa ja bisnespamppua jotka käytännössä sosialisoivat työkseen ja vapaa-ajalla juoksevat poikain kanssa pelireissuilla ja ties missä. En tajua, miksi näin. Luulisi, että edes joku sanoisi olevansa ekstrovertti.
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊