Lue keskustelun säännöt.
Onko nyt jotenkin hienoa olla introvertti? Eräs räväkin tietämäni ihminen sanoo olevansa
26.01.2022 |
On todella äänekäs, puhelias, kovaääninen, ulospäinsuuntautunut, puhuu nonstoppina vieraillekin, jatkuvasti menossa ja joka päivä oltava lauma ihmisiä ympärillä, ja onkin.
Olen aina ajatellut, että hän on todellinen malliesimerkki ääri-ekstrovertista ihmisestä.
No nyt kuitenkin sanoi viimeksi että hän on kuulemma introvertti. Ja erityisherkkä vielä kaikenlisäksi.
Miksi, oi miksi, kun ei selkeästi ole kumpaakaan, varsinkaan se introvertti. Onko introverttiys muoti-ilmiö nykyään?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introvertti ei tarkoita että jurottaisi jossain yksin vaan että tarvitsee omaa rauhaa keskimääräistä enemmän. Sosiaalisissa tilanteissa voi olla hyvinkin räväkkä, puhelias, yms. mutta sitten pitääkin "latautua" myöhemmin. Sosiaalisena olo kuluttaa henkisiä pattereita vaikka siitä pitäisikin. Itsellä on juuri näin. Minut pintapuolin tuntevat ihmiset ajattelevat juuri että olen hyvin sosiaalinen ja puhelias, yms., mutta esim. kavereiden kanssa vietetyn hauskan päivän jälkeen tarvitsen päivän tai pari ihan itsekseni.
Lisään vielä että eri ihmisillä se palautumisaika on eri pituinen. Jollekin voi riittää yksi ilta, toinen tarvii monta päivää.
.
Mä tarviin viikkoja tai jopa kuukausia.
Voin olla viikosta toiseen yksin, viihdyn omissa oloissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Introvertit ovat keskimäärin enemmän pohdiskelijoita, mikä johtuu ihan siitä, että heidän sisäinen virittyneisyystilansa on korkea, jolloin he eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä pitääkseen virittyneisyystasoaan optimaalisena, vaan oikeastaan päinvastoin: he kaipaavat rauhaa laskeakseen kierroksia.
Ekstrovertilla tilanne on päinvastainen. Heidän virittyneisyystilansa on matala, minkä vuoksi he turhautuvat helpommin yksin ollassaan ja tarvitsevat itsensä ulkopuolisia asioita kohottaakseen virittyneisyystilaansa. Tämä tekee väistämättäkin ihmisestä vähemmän syvällisen kuin äärimmäiseen introversioon taipuvaisesta ihmisestä, koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta. Omissa ajatuksissa viipyily ei ole ekstrovertille yhtä luontaista kuin introvertille.
Kukaan ei silti ole kokonaan kumpaakaan näistä piirteistä. Kyseessä on piirrejanan kaksi vastakkaista puolta, ja valtaosa ihmisistä sijoittuu johonkin keskivälin seuduille. Täysin introverttien tai ekstrovertti ei ole kukaan. Introverttikin kaipaa joskus seuraa ja ekstrovertti omaa rauhaa.
Introvertti tykkää pohdiskella itsekseen. Minun ekstroverttinä pitää kirjoittaa ja lukea kirjoittamani tai puhua ja kuunnellut itseäni, että tiedän, mitä ajattelen asioista. Kuulostaa hullulta, mutta näin se on. Minulla on maisteritutkinto yhteiskuntatieteellisestä hyvin arvosanoin, minua on kutsuttu älykkääksi ja syvälliseksi - mutta en osaa pelkästään "ajatella", vaan ajatus pitää ulkoistaa.
Onko olemassa ketään, joka EI joskus haluaisi olla itsekseen/ kaipaisi omaa aikaa edes vähän? Onhan semmoisella introvertillä, joka ei halua juuri lainkaan olla muiden seurassa, ja sellaisella, joka haluaa olla muiden seurassa yhtä paljon kuin ns ekstrovertit jotakin eroa. Jotkut puhuvat ambivertteydestä.
Olen huomannut saman. Suurin piirtein 90% ihmisistä tuntuu pitävän itseään introvertteina. Muistan eräänkin kerran, kun pomo kertoi hämmästyneensä siitä, että hänet oli jossain testauksessa määritelty ekstrovertiksi. Hän kun oli kuvitellut olevansa kovinkin introvertti. Todellisuudessa kyseinen henkilö on suurin piirtein ekstrovertin ruumiillistuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Introvertit ovat keskimäärin enemmän pohdiskelijoita, mikä johtuu ihan siitä, että heidän sisäinen virittyneisyystilansa on korkea, jolloin he eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä pitääkseen virittyneisyystasoaan optimaalisena, vaan oikeastaan päinvastoin: he kaipaavat rauhaa laskeakseen kierroksia.
Ekstrovertilla tilanne on päinvastainen. Heidän virittyneisyystilansa on matala, minkä vuoksi he turhautuvat helpommin yksin ollassaan ja tarvitsevat itsensä ulkopuolisia asioita kohottaakseen virittyneisyystilaansa. Tämä tekee väistämättäkin ihmisestä vähemmän syvällisen kuin äärimmäiseen introversioon taipuvaisesta ihmisestä, koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta. Omissa ajatuksissa viipyily ei ole ekstrovertille yhtä luontaista kuin introvertille.
Kukaan ei silti ole kokonaan kumpaakaan näistä piirteistä. Kyseessä on piirrejanan kaksi vastakkaista puolta, ja valtaosa ihmisistä sijoittuu johonkin keskivälin seuduille. Täysin introverttien tai ekstrovertti ei ole kukaan. Introverttikin kaipaa joskus seuraa ja ekstrovertti omaa rauhaa.
Ja mihin sinä tämän väittämän perustat että ekstrovertti tuskastuu kun hän alkaa pohtimaan asioita? Se, että minusta on ollut kivaa ulkona ihmisten kanssa ja olen puhunut monta tuntia heidän kanssaan, enkä ole silti väsynyt, en tarvitse päiväkausia palautuakseni niistä juhlista, ei tarkoita etten kykenisi illalla pohtimaan pitkiäkin aikoja asoita omassa päässäni.
Päinvastoin silloin kun on jutellut muiden kanssa, niin sitä uutta pohdittavaa on kertynyt vaikka kuinka paljon. Kyllä se omissa ajatuksissa viipyminen on ihan yhtä yleistä molemmille, jos vaan ylipäätään tykkää ajatella. Se ajattelu ei ole mikään introverttien yksinoikeus ja ominaisuus joka on suotu vain heille.
Ekstrovertit kykenevät olemaan yksin, heillä ei vaan ole tarvetta ladata jotain akkuja palaverien, juhlien, laivamatkan tai konferenssien jälkeen.
Minä näen introvertit ihmisinä jotka rakastavat omia ajatuksiaan niin paljon ettei heitä kiinnosta kuulla muiden ajatuksia ja kun heidät pakotetaan siihen, se on rasittavaa, koska se kyseenalaistaa heidät ja se ahdistaa ja vie aikaa, että pääsee siitä sinne omaan pikku maailmaan taas turvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Introvertit ovat keskimäärin enemmän pohdiskelijoita, mikä johtuu ihan siitä, että heidän sisäinen virittyneisyystilansa on korkea, jolloin he eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä pitääkseen virittyneisyystasoaan optimaalisena, vaan oikeastaan päinvastoin: he kaipaavat rauhaa laskeakseen kierroksia.
Ekstrovertilla tilanne on päinvastainen. Heidän virittyneisyystilansa on matala, minkä vuoksi he turhautuvat helpommin yksin ollassaan ja tarvitsevat itsensä ulkopuolisia asioita kohottaakseen virittyneisyystilaansa. Tämä tekee väistämättäkin ihmisestä vähemmän syvällisen kuin äärimmäiseen introversioon taipuvaisesta ihmisestä, koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta. Omissa ajatuksissa viipyily ei ole ekstrovertille yhtä luontaista kuin introvertille.
Kukaan ei silti ole kokonaan kumpaakaan näistä piirteistä. Kyseessä on piirrejanan kaksi vastakkaista puolta, ja valtaosa ihmisistä sijoittuu johonkin keskivälin seuduille. Täysin introverttien tai ekstrovertti ei ole kukaan. Introverttikin kaipaa joskus seuraa ja ekstrovertti omaa rauhaa.
Ja mihin sinä tämän väittämän perustat että ekstrovertti tuskastuu kun hän alkaa pohtimaan asioita? Se, että minusta on ollut kivaa ulkona ihmisten kanssa ja olen puhunut monta tuntia heidän kanssaan, enkä ole silti väsynyt, en tarvitse päiväkausia palautuakseni niistä juhlista, ei tarkoita etten kykenisi illalla pohtimaan pitkiäkin aikoja asoita omassa päässäni.
Päinvastoin silloin kun on jutellut muiden kanssa, niin sitä uutta pohdittavaa on kertynyt vaikka kuinka paljon. Kyllä se omissa ajatuksissa viipyminen on ihan yhtä yleistä molemmille, jos vaan ylipäätään tykkää ajatella. Se ajattelu ei ole mikään introverttien yksinoikeus ja ominaisuus joka on suotu vain heille.
Ekstrovertit kykenevät olemaan yksin, heillä ei vaan ole tarvetta ladata jotain akkuja palaverien, juhlien, laivamatkan tai konferenssien jälkeen.
Minä näen introvertit ihmisinä jotka rakastavat omia ajatuksiaan niin paljon ettei heitä kiinnosta kuulla muiden ajatuksia ja kun heidät pakotetaan siihen, se on rasittavaa, koska se kyseenalaistaa heidät ja se ahdistaa ja vie aikaa, että pääsee siitä sinne omaan pikku maailmaan taas turvaan.
Ei ahdista, vaan pitkästyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Introvertit ovat keskimäärin enemmän pohdiskelijoita, mikä johtuu ihan siitä, että heidän sisäinen virittyneisyystilansa on korkea, jolloin he eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä pitääkseen virittyneisyystasoaan optimaalisena, vaan oikeastaan päinvastoin: he kaipaavat rauhaa laskeakseen kierroksia.
Ekstrovertilla tilanne on päinvastainen. Heidän virittyneisyystilansa on matala, minkä vuoksi he turhautuvat helpommin yksin ollassaan ja tarvitsevat itsensä ulkopuolisia asioita kohottaakseen virittyneisyystilaansa. Tämä tekee väistämättäkin ihmisestä vähemmän syvällisen kuin äärimmäiseen introversioon taipuvaisesta ihmisestä, koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta. Omissa ajatuksissa viipyily ei ole ekstrovertille yhtä luontaista kuin introvertille.
Kukaan ei silti ole kokonaan kumpaakaan näistä piirteistä. Kyseessä on piirrejanan kaksi vastakkaista puolta, ja valtaosa ihmisistä sijoittuu johonkin keskivälin seuduille. Täysin introverttien tai ekstrovertti ei ole kukaan. Introverttikin kaipaa joskus seuraa ja ekstrovertti omaa rauhaa.
Introvertti tykkää pohdiskella itsekseen. Minun ekstroverttinä pitää kirjoittaa ja lukea kirjoittamani tai puhua ja kuunnellut itseäni, että tiedän, mitä ajattelen asioista. Kuulostaa hullulta, mutta näin se on. Minulla on maisteritutkinto yhteiskuntatieteellisestä hyvin arvosanoin, minua on kutsuttu älykkääksi ja syvälliseksi - mutta en osaa pelkästään "ajatella", vaan ajatus pitää ulkoistaa.
Tykkään tehdä sitä, että kerron jollekin toiselle ajatukseni ja samalla ne vähän niinkuin testaan ja hienosäädän. Monesti kun sanoo omat ajatuksensa ääneen, ne on tarkennettava jotta toinen voisi ne ymmärtää. Itse visuaalisena myös kuvittelen ne asiat kuvina. Mutta se ei ole pakollista. Pystyn hyvin kyllä tekemään sellaisen dialogin ihan omassa päässäni.
Olen oikeastaan aika ekstrovertti siis myös omassa päässäni, mutta minusta on aivan ihana jutella ihmisten kanssa, jos heillä on vain jotain mielenkiintoista sanottavaa. Moni introvertti on tyhjä minulle, koska vaikka heillä olisi 1000 ajatusta päässä, mutta yksikään ei saavu minuun asti sillä ei ole merkitystä. Silloin niitä voisi olla vaikka 0, ihan sama, koska lopputulos on nolla ajatusta jaettuna. Parempi sitten se 2 ajatuksen ekstrovertti kuin sen omassa päässään 1000 ajatuksen pelkästään yksin omassa päässään elävän introvertin, koska niitähän ei koskaan kuule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa nykytutkimusten mukaan ihmiset eivät ole pelkästään joko introverttejä tai ekstroverttejä, vaan meissä on puolia niistä molemmista. Ihminen ja ihmismieli on niin monimutkainen kokonaisuus että minusta ainakin tuntuisi hassulta ajatella, että tämä ilmiö olisi niin mustavalkoinen. Siitä olen samaa mieltä että tämä "diagnoosi" on ollut pinnalla jo vähän pidemmän aikaa, samalla tavalla muodissa niinkuin adhd ja autisminkirjokin. Tää nyt menee vähän ohi aiheen, mutta yksi kaveri oli myös saanut päähänsä että hänellä on adhd, ja rupesi sitten popsimaan lääkkeitä siihen. Mitään merkkejä moisestahan ei ollut, ja ne lääkkeethän on amfetamiinijohdannaisia... Ei kuulemma uni tullut päiväkausiin, ja kumma kun ei oikeita lääkkeitä ole löytynyt 😅 Saisi lääkärit tehdä ne diagnoosit vähän tarkemmin 😳
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on vai siitä, miten palaudut sosiaalista tilanteista. Itsekin tunnen introvertin, joka ei ainakaan ole ujo vaan rohkea ja halutessaan puhelias. Mutta vastapainoksi hän sitten nyhjöttääkin monta päivää yksin kotona palautumassa, koska ihmiset vei kaikki voimat.
Kyse ei ole vain siitä. Niin yleisesti luullaan, mutta psykologiassa tieteenalana introversio ja ekstroversio ovat paljon laajempia asioita. Pohjimmiltaan kyse on sisäisestä viritystilasta ja sen säätelystä. Koska introvertin sisäinen virittyneisyys on korkea, kaikki ylimääräiset virittyneisyyttä nostavat asiat, joista ihmiset ovat vain yksi, aiheuttavat helposti kuormittumista. Virittyneisyyttä laskeakseen introvertti tarvitset omaa tilaa ja aikaa.
Ekstrovertin viritystila on luonnostaan introverttia matalampi, jolloin ekstrovertti tarvitsee ulkopuolisia ärsykkeitä - mukaan lukien ihmiset - nostaakseen virittyneisyyttään. Matalan virittyneisyytensä ansiosta ekstrovertti ei myöskään kuormitu ihmisistä ja erilaista tapahtumista niin helposti kuin introvertti, eikä tarvitse yhtä pitkää palautumista kuin introvertti.
Puhun introverteista ja ekstroverteista havainnollistaakseni asioita. Oikeasti ei ole täysin introvertteja tai ekstrovertteja ihmisiä, vaan kaikissa on molempia vaihtelevissa määrin. Jo termit luonut Karl Jung (joka tosin puhui intravertista ja ekstravertista) totesi tämän. Muiden tietojen lähteenä on temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoittama Ujot ja introvertit -tietokirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Introvertit ovat keskimäärin enemmän pohdiskelijoita, mikä johtuu ihan siitä, että heidän sisäinen virittyneisyystilansa on korkea, jolloin he eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä pitääkseen virittyneisyystasoaan optimaalisena, vaan oikeastaan päinvastoin: he kaipaavat rauhaa laskeakseen kierroksia.
Ekstrovertilla tilanne on päinvastainen. Heidän virittyneisyystilansa on matala, minkä vuoksi he turhautuvat helpommin yksin ollassaan ja tarvitsevat itsensä ulkopuolisia asioita kohottaakseen virittyneisyystilaansa. Tämä tekee väistämättäkin ihmisestä vähemmän syvällisen kuin äärimmäiseen introversioon taipuvaisesta ihmisestä, koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta. Omissa ajatuksissa viipyily ei ole ekstrovertille yhtä luontaista kuin introvertille.
Kukaan ei silti ole kokonaan kumpaakaan näistä piirteistä. Kyseessä on piirrejanan kaksi vastakkaista puolta, ja valtaosa ihmisistä sijoittuu johonkin keskivälin seuduille. Täysin introverttien tai ekstrovertti ei ole kukaan. Introverttikin kaipaa joskus seuraa ja ekstrovertti omaa rauhaa.
Ja mihin sinä tämän väittämän perustat että ekstrovertti tuskastuu kun hän alkaa pohtimaan asioita? Se, että minusta on ollut kivaa ulkona ihmisten kanssa ja olen puhunut monta tuntia heidän kanssaan, enkä ole silti väsynyt, en tarvitse päiväkausia palautuakseni niistä juhlista, ei tarkoita etten kykenisi illalla pohtimaan pitkiäkin aikoja asoita omassa päässäni.
Päinvastoin silloin kun on jutellut muiden kanssa, niin sitä uutta pohdittavaa on kertynyt vaikka kuinka paljon. Kyllä se omissa ajatuksissa viipyminen on ihan yhtä yleistä molemmille, jos vaan ylipäätään tykkää ajatella. Se ajattelu ei ole mikään introverttien yksinoikeus ja ominaisuus joka on suotu vain heille.
Ekstrovertit kykenevät olemaan yksin, heillä ei vaan ole tarvetta ladata jotain akkuja palaverien, juhlien, laivamatkan tai konferenssien jälkeen.
Minä näen introvertit ihmisinä jotka rakastavat omia ajatuksiaan niin paljon ettei heitä kiinnosta kuulla muiden ajatuksia ja kun heidät pakotetaan siihen, se on rasittavaa, koska se kyseenalaistaa heidät ja se ahdistaa ja vie aikaa, että pääsee siitä sinne omaan pikku maailmaan taas turvaan.Ei ahdista, vaan pitkästyttää.
Kirjoitat ”koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta” ja minä haastan tämän näkemyksen.
En näe mitään syytä miksi hän tuskastuisi tai pitkästyisi pohdiskelusta. Kai ymmärrät kuinka paljon asioita todella ekstroverteille tapahtuu? Eivät he nyt vain siirry seuraavasta tilanteesta ja ihmisestä toiseen ja sitten suoraan uneen. Jopa ekstroverteillä on aikaa istua autossa, ruokaa laittaessa, uidessa tai vaikka meikatessa sinne bileisiin ja ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Introvertit ovat keskimäärin enemmän pohdiskelijoita, mikä johtuu ihan siitä, että heidän sisäinen virittyneisyystilansa on korkea, jolloin he eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä pitääkseen virittyneisyystasoaan optimaalisena, vaan oikeastaan päinvastoin: he kaipaavat rauhaa laskeakseen kierroksia.
Ekstrovertilla tilanne on päinvastainen. Heidän virittyneisyystilansa on matala, minkä vuoksi he turhautuvat helpommin yksin ollassaan ja tarvitsevat itsensä ulkopuolisia asioita kohottaakseen virittyneisyystilaansa. Tämä tekee väistämättäkin ihmisestä vähemmän syvällisen kuin äärimmäiseen introversioon taipuvaisesta ihmisestä, koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta. Omissa ajatuksissa viipyily ei ole ekstrovertille yhtä luontaista kuin introvertille.
Kukaan ei silti ole kokonaan kumpaakaan näistä piirteistä. Kyseessä on piirrejanan kaksi vastakkaista puolta, ja valtaosa ihmisistä sijoittuu johonkin keskivälin seuduille. Täysin introverttien tai ekstrovertti ei ole kukaan. Introverttikin kaipaa joskus seuraa ja ekstrovertti omaa rauhaa.
Ja mihin sinä tämän väittämän perustat että ekstrovertti tuskastuu kun hän alkaa pohtimaan asioita? Se, että minusta on ollut kivaa ulkona ihmisten kanssa ja olen puhunut monta tuntia heidän kanssaan, enkä ole silti väsynyt, en tarvitse päiväkausia palautuakseni niistä juhlista, ei tarkoita etten kykenisi illalla pohtimaan pitkiäkin aikoja asoita omassa päässäni.
Päinvastoin silloin kun on jutellut muiden kanssa, niin sitä uutta pohdittavaa on kertynyt vaikka kuinka paljon. Kyllä se omissa ajatuksissa viipyminen on ihan yhtä yleistä molemmille, jos vaan ylipäätään tykkää ajatella. Se ajattelu ei ole mikään introverttien yksinoikeus ja ominaisuus joka on suotu vain heille.
Ekstrovertit kykenevät olemaan yksin, heillä ei vaan ole tarvetta ladata jotain akkuja palaverien, juhlien, laivamatkan tai konferenssien jälkeen.
Minä näen introvertit ihmisinä jotka rakastavat omia ajatuksiaan niin paljon ettei heitä kiinnosta kuulla muiden ajatuksia ja kun heidät pakotetaan siihen, se on rasittavaa, koska se kyseenalaistaa heidät ja se ahdistaa ja vie aikaa, että pääsee siitä sinne omaan pikku maailmaan taas turvaan.Ei ahdista, vaan pitkästyttää.
Halusitko korjata minulle minun oman näkemykseni asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin mieluummin ekstrovertimpi. Ei tässä ole mitään hienoa. Ihmiset väsyttää ja vie kaiken energian. Tavallaan haluan erakoita täysin, mutta sitten taas en. Moni pitää minua pelkästään mulkkuna, kun nyhjään kotona ja yritän ladata akkuja, etten pimahtaisi. Väsyneenä saattaa myös päästä sammakoita suusta ja muutun vihaisen näköiseksi, vaikka en ketään oikeasti vihaakaan. En palaudu yhdessä yössä. Jos olen jonkun kanssa tiivisti päivän, tarvitsen vähintään kaksi päivää sen jälkeen yksinoloa. Eläimet ei onneksi kuluta akkuani.
Introvertti ja ekstroverttiys tarkoittavat lähinnä kognitiivisten funktioiden hierarkiaa persoonallisuudessa. Eli jokaisella introlla on ylä-ja kolmostasolla introfunktio ja kakkos-ja nelostasolla ekstrofunktio. Kukaan ihminen ei täten ole täydellinen intro tai ekstro vaan se riippuu kuinka hyvin eri persoonallisuuden funktiot ovat kehittyneet ja kehittyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Ihan sama ilmiö, kun kaikkein ilkeimmät ja vttumaisimmat ja koppavimmat tuntemani ihmiset postaa jotain ”kindness costs nothing be kind 🥰😍❤️” -imeläpaskaa. Todella huvittava ilmiö. 😂🤣
Vierailija kirjoitti:
On ilmeisesti muotia nykyään. Itsekin tiedän pari räväkkää ja huomionhakuista ihmistä, jotka viimeaikoina somessa ovat ilmoittaneet moneen kertaan olevansa introverttejä. Olivat peruskoulussa ainakin kiusaajia ja kiusasivat juurikin hiljaisempia ja niitä introverttejä :D toinen pitää instassa jotain joogatiliä ja ilmeisesti joogapiireissä on ainakin jotenkin uskottavampi, kun ilmoittaa olevansa introvertti
Räväkkä ja huomionhakuinen ei indikoi ekstroverttiä. Voi siis hyvin olla äänekäs, puhelias, huomion hakuinen tai räiskyvä ja samaan aikaan introvertti, ja moni onkin.
Sosiaalisuus on sitten vielä oma aspektinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Introvertit ovat keskimäärin enemmän pohdiskelijoita, mikä johtuu ihan siitä, että heidän sisäinen virittyneisyystilansa on korkea, jolloin he eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä pitääkseen virittyneisyystasoaan optimaalisena, vaan oikeastaan päinvastoin: he kaipaavat rauhaa laskeakseen kierroksia.
Ekstrovertilla tilanne on päinvastainen. Heidän virittyneisyystilansa on matala, minkä vuoksi he turhautuvat helpommin yksin ollassaan ja tarvitsevat itsensä ulkopuolisia asioita kohottaakseen virittyneisyystilaansa. Tämä tekee väistämättäkin ihmisestä vähemmän syvällisen kuin äärimmäiseen introversioon taipuvaisesta ihmisestä, koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta. Omissa ajatuksissa viipyily ei ole ekstrovertille yhtä luontaista kuin introvertille.
Kukaan ei silti ole kokonaan kumpaakaan näistä piirteistä. Kyseessä on piirrejanan kaksi vastakkaista puolta, ja valtaosa ihmisistä sijoittuu johonkin keskivälin seuduille. Täysin introverttien tai ekstrovertti ei ole kukaan. Introverttikin kaipaa joskus seuraa ja ekstrovertti omaa rauhaa.
Ja mihin sinä tämän väittämän perustat että ekstrovertti tuskastuu kun hän alkaa pohtimaan asioita? Se, että minusta on ollut kivaa ulkona ihmisten kanssa ja olen puhunut monta tuntia heidän kanssaan, enkä ole silti väsynyt, en tarvitse päiväkausia palautuakseni niistä juhlista, ei tarkoita etten kykenisi illalla pohtimaan pitkiäkin aikoja asoita omassa päässäni.
Päinvastoin silloin kun on jutellut muiden kanssa, niin sitä uutta pohdittavaa on kertynyt vaikka kuinka paljon. Kyllä se omissa ajatuksissa viipyminen on ihan yhtä yleistä molemmille, jos vaan ylipäätään tykkää ajatella. Se ajattelu ei ole mikään introverttien yksinoikeus ja ominaisuus joka on suotu vain heille.
Ekstrovertit kykenevät olemaan yksin, heillä ei vaan ole tarvetta ladata jotain akkuja palaverien, juhlien, laivamatkan tai konferenssien jälkeen.
Minä näen introvertit ihmisinä jotka rakastavat omia ajatuksiaan niin paljon ettei heitä kiinnosta kuulla muiden ajatuksia ja kun heidät pakotetaan siihen, se on rasittavaa, koska se kyseenalaistaa heidät ja se ahdistaa ja vie aikaa, että pääsee siitä sinne omaan pikku maailmaan taas turvaan.
Sinä kärjistät nyt sanomisiani. En sanonut, ettei ekstrovertti tykkää ajatella. Ja sitä paitsi sanoin, että kukaan ei edes ole täysin ekstrovertti. Perustan ajatukseni temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvisen kirjallisuuteen. Hänen mukaansa introverteille on luontaisempaa viipyillä pitkään omissa ajatuksissaan ja sisäisessä maailmassaan. Introvertti saa sisäisestä maailmastaan ne ärsykkeet, joita ekstrovertti hakee ulkomaailmasta.
Nämä ovat tutkittuja ilmiöitä - eivät omia mielipiteitäni. Ja koska jokainen ihminen tyypillisesti kuitenkin pohtii ja ajattelee, pohdiskelu ei ole mikään introversioon taipuvaisten ihmisten oikeus. Kyse on vaan siitä, että jos äärimmäisen introvertti ja äärimmäisen ekstrovertti ihminen laitetaan tyhjään huoneeseen yksin pohtimaan asioita, introvertti on siellä enemmän kotonaan. Ekstrovertti turhautuu nopeammin ja kaipaa muuta tekemistä. Kuitenkin introvertti turhautuu lopulta myös, koska kukaan ei ole täysin introvertti.
Sinulla tuntuu olevan jotain hampaankolossa introvertteihin liittyen. Introversio ei ole yhtä kuin omien ajatusten rakastaminen. Tunnut loukkaantuvan siitä, ettei introvertti niin herkästi jaa ajatuksiaan. Se on vaan introvertin tapa toimia, harkita ja miettiä. Ekstrovertti taas herkemmin sanoo ajatuksensa ääneen niitä pitkään pohtimatta. Kumpikaan ei ole parempi tai huonompi tapa. Ne vaan ovat erilaisia tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on vai siitä, miten palaudut sosiaalista tilanteista. Itsekin tunnen introvertin, joka ei ainakaan ole ujo vaan rohkea ja halutessaan puhelias. Mutta vastapainoksi hän sitten nyhjöttääkin monta päivää yksin kotona palautumassa, koska ihmiset vei kaikki voimat.
Kyse ei ole vain siitä. Niin yleisesti luullaan, mutta psykologiassa tieteenalana introversio ja ekstroversio ovat paljon laajempia asioita. Pohjimmiltaan kyse on sisäisestä viritystilasta ja sen säätelystä. Koska introvertin sisäinen virittyneisyys on korkea, kaikki ylimääräiset virittyneisyyttä nostavat asiat, joista ihmiset ovat vain yksi, aiheuttavat helposti kuormittumista. Virittyneisyyttä laskeakseen introvertti tarvitset omaa tilaa ja aikaa.
Ekstrovertin viritystila on luonnostaan introverttia matalampi, jolloin ekstrovertti tarvitsee ulkopuolisia ärsykkeitä - mukaan lukien ihmiset - nostaakseen virittyneisyyttään. Matalan virittyneisyytensä ansiosta ekstrovertti ei myöskään kuormitu ihmisistä ja erilaista tapahtumista niin helposti kuin introvertti, eikä tarvitse yhtä pitkää palautumista kuin introvertti.
Puhun introverteista ja ekstroverteista havainnollistaakseni asioita. Oikeasti ei ole täysin introvertteja tai ekstrovertteja ihmisiä, vaan kaikissa on molempia vaihtelevissa määrin. Jo termit luonut Karl Jung (joka tosin puhui intravertista ja ekstravertista) totesi tämän. Muiden tietojen lähteenä on temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoittama Ujot ja introvertit -tietokirja.
Epäilen, että elämäntilanteet ja ikä voivat myös jossain määrin muuttaa taipumusta.
Ajattelin nuorempana olevani lievästi ekstrovertti, sillä olen kiinnostunut ihmisistä. Mulle avaudutaan edelleen helposti (vieraatkin) ja olen aika puhelias ja itsevarma.
Mulla oli esim opiskeluaikaan isohko kaveriporukka, mutta samalla olin aina vähiten porukan riennoissa mukana ja viihdyin hyvin monta päivää itsekseen lukemassa. Iän, tai ehkä perheellistymisen myötä tämä puoli on korostunut ja huomaan helpommin, miten seurassa olo väsyttää.
Ehkä sit ambivertti olisi kuvaavampi. Tai joskus kuulemani kuvaus siitä, että ekstroversio voi suuntautua ihmisten ja kokemusten sijaan myös asioihin ja ajatuksiin. Kuka tietää. Ehkä ap:n kuvaus vaikuttaa vähäm höpöltä, mutta toisaalta ei kai sillä paljon haittaa tee jos kokee olevansa introvertti?
Vierailija kirjoitti:
Introverttiydestä on tullut ekstroverttien muotitermi. Ääriekstrovertit sanovat olevansa introverttejä, koska tarvitsevat välilläbaikaa itselleen. No haloo, jokaisen tarvitsee välillä ladata akkuja. Intriverttiys on muutakin kuin pelkkä levon tarve sosiaalisen tilanteen jälkeen.
Esim. täällä on eri tyyppien piirteitä:
https://duunitori.fi/tyoelama/introvertti-vai-ekstrovertti
Nyt jos joku luki tämän linkin kuvauksia, niin siellä on kyllä puurot ja vellit sekaisin. Introverrti arvostaa laatua - eli ekstroverttikö ei halua tai tunnista laatua? Laatua missä asiassa? Ja ekstrovertti on aina optimistinen? Saanen epäilllä, eivät korreiloi.
Eli täysin höttöä tuo lähde.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin mieluummin ekstrovertimpi. Ei tässä ole mitään hienoa. Ihmiset väsyttää ja vie kaiken energian. Tavallaan haluan erakoita täysin, mutta sitten taas en. Moni pitää minua pelkästään mulkkuna, kun nyhjään kotona ja yritän ladata akkuja, etten pimahtaisi. Väsyneenä saattaa myös päästä sammakoita suusta ja muutun vihaisen näköiseksi, vaikka en ketään oikeasti vihaakaan. En palaudu yhdessä yössä. Jos olen jonkun kanssa tiivisti päivän, tarvitsen vähintään kaksi päivää sen jälkeen yksinoloa. Eläimet ei onneksi kuluta akkuani.
Sama itsellä. Introverttina olo on nykymaailmassa hyvin haasteellista. Minussa on toki myös se ekstrovertimpi puoli, ja kaipaan ihmisiä, mutta sitten olen ihan puhki ihmisistä ja tapahtumista, enkä millään jaksa tavata ihmisiä niin usein kuin haluaisin.
Kysehän on vai siitä, miten palaudut sosiaalista tilanteista. Itsekin tunnen introvertin, joka ei ainakaan ole ujo vaan rohkea ja halutessaan puhelias. Mutta vastapainoksi hän sitten nyhjöttääkin monta päivää yksin kotona palautumassa, koska ihmiset vei kaikki voimat.