Lue keskustelun säännöt.
Onko nyt jotenkin hienoa olla introvertti? Eräs räväkin tietämäni ihminen sanoo olevansa
26.01.2022 |
On todella äänekäs, puhelias, kovaääninen, ulospäinsuuntautunut, puhuu nonstoppina vieraillekin, jatkuvasti menossa ja joka päivä oltava lauma ihmisiä ympärillä, ja onkin.
Olen aina ajatellut, että hän on todellinen malliesimerkki ääri-ekstrovertista ihmisestä.
No nyt kuitenkin sanoi viimeksi että hän on kuulemma introvertti. Ja erityisherkkä vielä kaikenlisäksi.
Miksi, oi miksi, kun ei selkeästi ole kumpaakaan, varsinkaan se introvertti. Onko introverttiys muoti-ilmiö nykyään?
Kommentit (80)
Hän valehtelee tai ei jmmärrä mistä puhuu. Intovertti hän ei kyllä ole, vähintään ambivalentti, todennäköisesti ekstrovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen käytös voi viitata että ihmisten seurassa jännittää ja on hermostunut ja siksi puhuu koko ajan kaikille ja vaikuttaa ulospäinsuuntautuneelta.
Mulla itselläni on tuon kaltainen taipumus ja sitten kotona mietin mitä tullut sanottua ja käyttäydyttyä ja sitten hävettää.
Ja omasta mielestäni olen hyvinkin introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies puhuu ihan koko ajan kaikille ja on erittäin seurallinen, tähän puoleen hänessä ihastuin. Mutta silti on introvertti ja tarvitsee paljon aikaa ihan vaan yksin tai muuten tulee vihaiseksi. Asutaan eri osoitteissa.
Hän vetää sitten roolia seurassa. Siihenhän kaikkia opetetaan ja kasvatetaan. Työelämän rooleihin. Normaaleiksi.
Käyttäytyminenhän ei vielä pelkästään kerro mitään piirteestä. Jokainen voi oppia käyttäytymään vastoin kuin oma temperamentti määrää. Tosin tässä on sitten olemassa introverteilla ihan burnoutin vaara, jos taipuu liikaa. Kuitenkin meidät jo varhain sosiaalistetaan siihen, mikä on yhteiskunnallisesti hyväksyttyä. Nykymaailmassa se on ekstroversio. Tämä toki riippuu jonkin verran myös kulttuurista, mutta tutkitusti jopa aasialaisissa kulttuureissa, joissa ennen ihailtiin pidättyväisyyttä, on alettu kallistua suosimaan ekstroversiota.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa nykytutkimusten mukaan ihmiset eivät ole pelkästään joko introverttejä tai ekstroverttejä, vaan meissä on puolia niistä molemmista. Ihminen ja ihmismieli on niin monimutkainen kokonaisuus että minusta ainakin tuntuisi hassulta ajatella, että tämä ilmiö olisi niin mustavalkoinen. Siitä olen samaa mieltä että tämä "diagnoosi" on ollut pinnalla jo vähän pidemmän aikaa, samalla tavalla muodissa niinkuin adhd ja autisminkirjokin. Tää nyt menee vähän ohi aiheen, mutta yksi kaveri oli myös saanut päähänsä että hänellä on adhd, ja rupesi sitten popsimaan lääkkeitä siihen. Mitään merkkejä moisestahan ei ollut, ja ne lääkkeethän on amfetamiinijohdannaisia... Ei kuulemma uni tullut päiväkausiin, ja kumma kun ei oikeita lääkkeitä ole löytynyt 😅 Saisi lääkärit tehdä ne diagnoosit vähän tarkemmin 😳
ADHD:ta ei pitäisi voida diagnosoida kevyesti. Normaalisti tehdään tarkat tutkimukset, jotta ADHD voidaan diagnosoida, ja piirteet on oltava näkyvissä jo lapsuudessa. Yleensä kukaan lääkäri ei siis määrää ADHD-lääkkeitä sillä perusteilla, että joku kuvittelee kärsivänsä keskittymishäiriöstä. Tutkittiinko tämä sun tuttava? Tutkimuksiinhan kuuluu vanhemman haastattelukin, jotta oireiden esiintyminen lapsuudessa voidaan varmistaa. Lääkkeet ovat stimulantteja, ja unettomuus on tosiaan yleinen haittavaikutus.
Olen introvertti ja saatan vaikuttaa sosiaaliselta. Introvertti EI tarkoita ujoa, tuppisuuta, epäsosiaalista, ihmisvihaajaa tai erakkoa.
Introvertti tarvitsee vain ihmiskontaktin jälkeen omaa hiljaista toipumisaikaa. Jolloin saa olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa nykytutkimusten mukaan ihmiset eivät ole pelkästään joko introverttejä tai ekstroverttejä, vaan meissä on puolia niistä molemmista. Ihminen ja ihmismieli on niin monimutkainen kokonaisuus että minusta ainakin tuntuisi hassulta ajatella, että tämä ilmiö olisi niin mustavalkoinen. Siitä olen samaa mieltä että tämä "diagnoosi" on ollut pinnalla jo vähän pidemmän aikaa, samalla tavalla muodissa niinkuin adhd ja autisminkirjokin. Tää nyt menee vähän ohi aiheen, mutta yksi kaveri oli myös saanut päähänsä että hänellä on adhd, ja rupesi sitten popsimaan lääkkeitä siihen. Mitään merkkejä moisestahan ei ollut, ja ne lääkkeethän on amfetamiinijohdannaisia... Ei kuulemma uni tullut päiväkausiin, ja kumma kun ei oikeita lääkkeitä ole löytynyt 😅 Saisi lääkärit tehdä ne diagnoosit vähän tarkemmin 😳
ADHD:ta ei pitäisi voida diagnosoida kevyesti. Normaalisti tehdään tarkat tutkimukset, jotta ADHD voidaan diagnosoida, ja piirteet on oltava näkyvissä jo lapsuudessa. Yleensä kukaan lääkäri ei siis määrää ADHD-lääkkeitä sillä perusteilla, että joku kuvittelee kärsivänsä keskittymishäiriöstä. Tutkittiinko tämä sun tuttava? Tutkimuksiinhan kuuluu vanhemman haastattelukin, jotta oireiden esiintyminen lapsuudessa voidaan varmistaa. Lääkkeet ovat stimulantteja, ja unettomuus on tosiaan yleinen haittavaikutus.
Ne lääkkeet vain vaikuttavat ADHD-ihmiseen eri tavalla kuin moninkertaisella annoksella otetut "stimulantit" ns. normaaliin ihmiseen.
Lisäksi kaikkien vanhempia ei aina voi haastatella tai sanotaanko, vanhempiin ei voi aina luottaa. Osa haluaa kieltää ongelmat. Toisaalta ihmisellä voi olla ADD, jolloin hän on ollut hiljainen haaveisiin vaipuva ja "kiltti oppilas" esim. koulussa. Opettaja tuskin on kirjannut mitään ylös tällaisesta harmittomasta tapauksesta, ja sitten se sama haahuilija ihmettelee miksei työt suju ja tekee mieli vaan lukea kirjaa.
😅 onkohan kännit vetäissyt rohkaisuksi. Tai sitten vaikuttaa muodilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei introvertti tarkoita samaa, kuin esimerkiksi ujo tai hiljainen. Introvertti voi olla puhelias ja sosiaalinen, mutta tarvitsee paljon omaa aikaa olla yksin.
Itse olen ambivertti biseksuelli, ja pidän vähän outoina tapauksina introverttejä, ekstrovertteja, heteroita ja homoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen mielestään se on varmaan introverttiyttä, että haluan rentoutua omassa rauhassa tunnin verran, kun on ollut sosiaalinen koko päivän. Ei, tuo on vaan normaalia.
Ensinnäkin introverttejä on monenlaisia. On sosiaalisia introvertteja, joilla voi olla laajakin kaveripiiri, mutta tyypillistä introverteille on se, että nämä haluavat usein keskustella kahden kesken, eivätkä välitä osallistua joukkotoimintaan. Introverttiyden huipentuma on nk. yksinäinen susi, jonka tosiaan on pakko olla lähes aina yksin, ettei menettäisi energiaansa, mutta yksinäiselläkin sudella voi olla vaikutusvaltainen tuttavapiiri, johon on tosin harvemmin kiinteämmin yhteydessä.
Osa introverteista on hyvin puheliaita todellisuudessa, mutta välttevät aina small talkia, mutta kun introvertti tuntee toisen ihmisen paremmin, niin introvertti voi olla hyvin puhelias tapaus.
On toki myös hiljaisia, ujoja introverttejä. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tieteilijät pysty selkeästi todistamaan, että harvalla meistä on sama kuva itsestämme, kuin muilla ihmisillä meistä. Minäkin olen omasta mielestäni introvertti, koska olen jopa viikon tapaamatta ketään ja puhunkin vain ehkä kaupan kassalle. Sitten saatan seurassa puhua höpöttää kaikenlaista suuna päänä tuntitolkulla ja taas vetäytyä päiviksi omiin oloihini. Valitettavasti asia on niin, että oma peilikuva on se suurin valehtelija?
Vierailija kirjoitti:
Heh. Ihan sama ilmiö, kun kaikkein ilkeimmät ja vttumaisimmat ja koppavimmat tuntemani ihmiset postaa jotain ”kindness costs nothing be kind 🥰😍” -imeläpaskaa. Todella huvittava ilmiö. 😂🤣
Tai sitten nämä, jotka julistelevat ympäriinsä olevansa yksinäisiä, vaikka onkin aviomies ja kavereita ja miljoona sometykkääjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tieteilijät pysty selkeästi todistamaan, että harvalla meistä on sama kuva itsestämme, kuin muilla ihmisillä meistä. Minäkin olen omasta mielestäni introvertti, koska olen jopa viikon tapaamatta ketään ja puhunkin vain ehkä kaupan kassalle. Sitten saatan seurassa puhua höpöttää kaikenlaista suuna päänä tuntitolkulla ja taas vetäytyä päiviksi omiin oloihini. Valitettavasti asia on niin, että oma peilikuva on se suurin valehtelija?
Mutta tuo aloituksen tyyppihän on koko ajan keräämässä ihmisiä ympärilleen. En usko, että on introvertti. Sinä ja minä ollaan. Itsekin voin olla 4 seinän sisällä puhumatta kellekään päiväkausia. Moni tulisi hulluksi. Eikä siis vain pystytä, vaan se on jopa mukavaa välillä erakoitua kunnolla.
Vihaan myös sitä, että en saa töissä syödä lounasta yksin ja ilman että kukaan kälättää. Minua pidetään tylynä, kun en halua lähteä lounasravintolaan tai työporukan risteilylle. Ihan painajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan vallalla käsitys, että intovertti = syvällinen pohdiskelija, herkkä ja taiteellinen älykkö ja ekstrovertti = pinnallinen käytännön kouhottaja, vesi-hanhen-selästä -tyyppi, kovapintainen ja eopäsensitiivinen. Eli olisi hienompaa olla intro.
Ihan näinhän se ei ihan mene 😊
Joo nimenomaan introverttiys liitetään syvällisempiin ominaisuuksiin, ja ekstroverttiys pinnallisiin.
Onko se sitten ihmekään, kun ekstrovertit selittävät hädissään olevansa introverttejä.
Introvertit ovat keskimäärin enemmän pohdiskelijoita, mikä johtuu ihan siitä, että heidän sisäinen virittyneisyystilansa on korkea, jolloin he eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä pitääkseen virittyneisyystasoaan optimaalisena, vaan oikeastaan päinvastoin: he kaipaavat rauhaa laskeakseen kierroksia.
Ekstrovertilla tilanne on päinvastainen. Heidän virittyneisyystilansa on matala, minkä vuoksi he turhautuvat helpommin yksin ollassaan ja tarvitsevat itsensä ulkopuolisia asioita kohottaakseen virittyneisyystilaansa. Tämä tekee väistämättäkin ihmisestä vähemmän syvällisen kuin äärimmäiseen introversioon taipuvaisesta ihmisestä, koska todella ekstrovertti ihminen yksinkertaisesti tuskastuu pitkällisestä pohdiskelusta. Omissa ajatuksissa viipyily ei ole ekstrovertille yhtä luontaista kuin introvertille.
Kukaan ei silti ole kokonaan kumpaakaan näistä piirteistä. Kyseessä on piirrejanan kaksi vastakkaista puolta, ja valtaosa ihmisistä sijoittuu johonkin keskivälin seuduille. Täysin introverttien tai ekstrovertti ei ole kukaan. Introverttikin kaipaa joskus seuraa ja ekstrovertti omaa rauhaa.
Introvertti tykkää pohdiskella itsekseen. Minun ekstroverttinä pitää kirjoittaa ja lukea kirjoittamani tai puhua ja kuunnellut itseäni, että tiedän, mitä ajattelen asioista. Kuulostaa hullulta, mutta näin se on. Minulla on maisteritutkinto yhteiskuntatieteellisestä hyvin arvosanoin, minua on kutsuttu älykkääksi ja syvälliseksi - mutta en osaa pelkästään "ajatella", vaan ajatus pitää ulkoistaa.
Näin "älykkönä" introverttinä minä taas koen, että tuollainen estäisi ajatuskulun flow'ta, mikä taas vaikeuttaa luovien ratkaisujen keksimistä ja hidastaa asiayhteyksien syntymistä. Tykkään kyllä keskustella, mutta vihaan kirjoittamista yleensä.
Eiköhän se persoonallisuudenkin kanssa ole nykyään sama kuin sukupuolenkin, voi olla aivan mikä haluaa.
On se nyt jotenkin hienompaa kuin ennen, mutta vain jos introvertti on "cool" introvertti. Maailma himoitsisi häntä mutta hän pysyttelee omissa oloissaan koska introvertti. Tiputtelee kuitenkin täkyjä instaan kun viettää mageeta elämää erämökissä rescuekoirien kanssa uutta romaania tai laulujen sanoja rustaamassa näyttäen samalla tosi raffisti hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Introvertti ei välttämättä ole stereotyyppisen hiljainen ja vetäytyvä henkilö, vaan kuvailemasi tyyppi voi hyvinkin olla pohjimmiltaan introvertti. Ei ehkä ääritapaus, jos vapaaehtoisesti hakeutuu jatkuvasti muiden ihmisten seuraan "vapaa-ajallaankin", mutta voi silti kokea sosiaalisen kanssakäymisen kuormittavaksi.
BS. Jos on oikeasti introvertti, yhdenkin päivän sosialiseeraaminen töissä voi viedä ihmisen saikulle.
Olen introvertti ja viime vuosina tarvitsen jatkuvasti enemmän omaa aikaa ja ylimääräiset menemiset rasittavat ja ärsyttävät. Jos vaikka tiistaina on meno, tarvitsen monta päivää ennen seuraavaa menoa, koska pää ei muuten jaksa/kestä.
Silti intoudun puhumaan pitkästikin ja keskustelemaan jos vastaan tulee oikea aihe, josta pidän ja josta tiedän. Omat harrastukset ja vapaa-ajan vietto. Jos vain löytyy niitä samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa keskustella asiasta, niin sehän on oikein mukavaa eikä lainkaan rasittavaa. Pidän jopa koulutuksia aiheista ja näin saan aiheesta kiinnostuneita ihmisiä mukaan jakamaan aihetta.
Jos sen sijaan on pakko tavata ihmisiä jonkun puuduttavan ja pakollisen aiheen äärellä. Työasioita, hautajaiset tms. niin sellaisen jälkeen haluaa olla koko kuukauden omassa kolossaan keräämässä voimia seuraavaan tyhmään pakolliseen sosiaaliseen hetkeen.
Kirjoitin, että tuskastuu PITKÄLLISESTÄ pohdiskelusta eli pitkästä ajasta, jonka on vaan yksin omien ajatustensa kanssa. Tottakai ekstroverttikin kykenee olemaan yksin ja tarvitseekin yksinoloa.