Lue keskustelun säännöt.
Kadutko lapsesi isää?
26.01.2022 |
Sori tökerö otsikko, en saanut muotoiltua järkevästi. Tarkoitan tuolla kysymyksellä siis sitä, että kun paljon saa lukea sitä miten mies on jättänyt perheen eikä pahimmillaan ole tekemisissä omien lapsiensa kanssa laisinkaan ja kehtaa vielä elareista kitistä, ei hoida lasta/lapsia yms. ja silti aliarvioi äitiä lapsen hoitamisesta, niin jos nyt voisit päättää, olisitko toivonut isän olevan joku sopivampi?
Kommentit (76)
Kyllä. Jätti minut ja lapset toisen naisen vuoksi, ja katkaisi välit lapsiinsa kokonaan. Lapset ovat jo aikuisia eikä mitään kontaktia isään ole ollut noin 15 vuoteen. Ei tietoa missä asuu, mitä tekee, onko saanut lisää lapsia, onko edes elossa... tällaisiakin tapauksia löytyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Päinvastoin, tässä asiassa voin taputtaa itseäni selkään. En hankkinut vauvakuumeesta huolimatta lasta nuorempana, vaan päätin ensin etsiä elämäni rakkauden. Hän on ihana puoliso ja isä. Elämä ja oleminen hänen kanssaan on helppoa ja kevyttä. Uusperhe ja se, että pitäisi olla exän ja pahimmassa tapauksessa hänen suvun, sekä luontoisten jälkeläisten kanssa tekemisissä on jo ajatuksenakin uuvuttava.
Jos isävalinta alkaa kaduttaa niin onneksi tämä on aina vaihtoehto
https://open.spotify.com/track/5B1wBJuhjaKGnI2aDDk7ID?si=2b91419157a341…
Kyllä mua kaduttaa. Olisi pitänyt tajuta puhua enemmän asioista ja vastuunjakamisesta ennen lasten hankintaa. Toki olisi saattanut luvata jotain ihan muuta kuin mitä todellisuus toi tullessaan, mutta silloin olisi ollut puhtaasti hänen mokansa. Katsoin vaan miten hyvin hän tuli muiden lasten kanssa juttuun ja miten kaikki lapset aina viihtyivät miehen seurassa. No tosiasia on, että mies olisi erinomainen kummisetä. Hauskuttaa ja keksii kivaa tekemistä kerran kuussa. Vastuuta ei mistään lapsen asioista ole ottanut tai osallistunut arkeen tai kasvatukseen. Ei mennyt niinkuin kuvittelin ja erohan siitä tuli. No tuskinpa meni hänenkään suunnitelmien mukaan siis.
En kadu yhtään, päinvastoin tunsin olleeni onnekas kaikilla elämän saroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kysymys. Kadun sitä, että jumituin tähän mieheen vuosiksi ennen kuin tajusin päästää irti. Siinä samalla halusin myös tehdä hänen kanssaan pari lasta, joita en toki kadu vaan ovat parasta elämässäni. Kolmannenkin kerran tulin raskaaksi, mutta päädyin aborttiin, koska en voinut enää kuvitella tekeväni tälle miehelle lasta. Avioliitto oli siinä kohtaa jo täysin taputeltu. Ihan ok isä hän silti on lapsilleen, vaikka pariskuntana olimme aivan vääriä toisillemme. Mutta tekisinkö tämän kaiken uudestaan hänen kanssaan, niin en ikinä.
Vierailija kirjoitti:
En isää, mutta joka päivä lapsille raivoavaa lasten äitiä kadun usein. Ei olisi pitänyt ajatella että varhaiskasvatuksen lastenhoitaja varmasti on hyvä äiti ja tulee toimeen lasten kanssa. Olikin ihan raivo...
En tietenkään tiedä teidän tilanteestanne, mutta usein sen raivoamisen taustalla on jotain ihan muuta kuin raivohullu luonne. Moni raivoaa esim. uupumuksen tai neuvottomuuden vuoksi. Masennuskin voi näkyä ulospäin vihaisuutena. Ei ole mitenkään harvinaista että vanhemmista nimenomaan se vastuullisempi turhautuu lastenhoitoon ja jatkuvaan lasten asioiden kanssa säätämiseen.
Jos kertomasi on totta, niin toivottavasti puutut asiaan muutenkin kuin vain paheksumalla lasten äitiä! Teidän pitäisi nyt keskustella asiasta ja yrittää ratkaista tilanne jotenkin, eihän elämänne noin voi jatkua. Suosittelen että yrität ottaa selvää että mistä raivoaminen johtuu ja miten sen saisi loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yritetään miesvihaa aiheesta joka ei pidä paikkaansa. En minäkään 3 lapsen isänä suostuisi maksamaan vaimolleni palkkaa lastemme hoidosta jos ero tulisi. Miksi hitossa mun pitäisi maksaa yhtäkkiä moninkertaisia summia lapsistamme? Jos oletetaan että meidän kolme alle 9v lasta kuluttuvat meiltä ehkä 300€ kk ydinperheenä, niin miksi hitossa mun pitäisi maksaa elareita senttiäkään enemmän kuin 150€? Äidin osuus on puolet ja jos elarit vaikka 500€ niin ei takuulla ole lasten elinkustannukset 1000€. Kyllä se on itse äiti se p...aska joka yrittää kääntää syyn mieheen...
Ehkä sinä voisit itse olla lähivanhempi ja näyttää mallia, kuinka lasten ruoka, asuminen, vaatetus, harrastukset ja viihde-elektroniikka hoidetaan 300 eurolla kuussa. Hoitamisesta ei tietty maksetaan mitään ylimääräistä, sehän on vaan arkea.
-Ydinperheellinen kolmen lapsen äiti.
Sen verran hyvästi olen mukana perheemme menoissa ettei ole epselvää etteikö tuohon päästäisi... Meillä ei pakollisten kulujen jälkeen edes jää 300€ jonka voisi käyttää lapsiin ja jos ottaa huomioon meidän perheen 600€ ruokalaskun, siitä maksimissaan puolet on lasten, puhelin hankintahintoineen on pari kymppiä kuukessa kun se luuri maksaa 100-150 ja liittymä 10€ ja kestää vuosia, sähkö ja vesi, lopulta hyvin vähän niiden osuus nousi siihen mitä aikoinaan asuin yksin, parit kengät ja vaatteet ehkä 20€kk. Ihan varmasti 150€ saa ostettua jo kavereille syntyärilahjatkin ja itelle jotain kivaa... Joka tapauksessa kolmeen lapseen ei saa tuhlattua yli 500€kk tai pitää olla jo kalliit harrastukset ja sen 500€ kin pitää mennä puoliksi... Palkka ei tarvitse äidille maksaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En isää, mutta joka päivä lapsille raivoavaa lasten äitiä kadun usein. Ei olisi pitänyt ajatella että varhaiskasvatuksen lastenhoitaja varmasti on hyvä äiti ja tulee toimeen lasten kanssa. Olikin ihan raivo...
En tietenkään tiedä teidän tilanteestanne, mutta usein sen raivoamisen taustalla on jotain ihan muuta kuin raivohullu luonne. Moni raivoaa esim. uupumuksen tai neuvottomuuden vuoksi. Masennuskin voi näkyä ulospäin vihaisuutena. Ei ole mitenkään harvinaista että vanhemmista nimenomaan se vastuullisempi turhautuu lastenhoitoon ja jatkuvaan lasten asioiden kanssa säätämiseen.
Jos kertomasi on totta, niin toivottavasti puutut asiaan muutenkin kuin vain paheksumalla lasten äitiä! Teidän pitäisi nyt keskustella asiasta ja yrittää ratkaista tilanne jotenkin, eihän elämänne noin voi jatkua. Suosittelen että yrität ottaa selvää että mistä raivoaminen johtuu ja miten sen saisi loppumaan.
Aina on yritetty olla tasa-arvoisia ja tottakai puutun... Kun se on jokapäiväistä ja näkyy silmistä ihan niin on syytä olla jo jotain mieltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yritetään miesvihaa aiheesta joka ei pidä paikkaansa. En minäkään 3 lapsen isänä suostuisi maksamaan vaimolleni palkkaa lastemme hoidosta jos ero tulisi. Miksi hitossa mun pitäisi maksaa yhtäkkiä moninkertaisia summia lapsistamme? Jos oletetaan että meidän kolme alle 9v lasta kuluttuvat meiltä ehkä 300€ kk ydinperheenä, niin miksi hitossa mun pitäisi maksaa elareita senttiäkään enemmän kuin 150€? Äidin osuus on puolet ja jos elarit vaikka 500€ niin ei takuulla ole lasten elinkustannukset 1000€. Kyllä se on itse äiti se p...aska joka yrittää kääntää syyn mieheen...
Ehkä sinä voisit itse olla lähivanhempi ja näyttää mallia, kuinka lasten ruoka, asuminen, vaatetus, harrastukset ja viihde-elektroniikka hoidetaan 300 eurolla kuussa. Hoitamisesta ei tietty maksetaan mitään ylimääräistä, sehän on vaan arkea.
-Ydinperheellinen kolmen lapsen äiti.
Sen verran hyvästi olen mukana perheemme menoissa ettei ole epselvää etteikö tuohon päästäisi... Meillä ei pakollisten kulujen jälkeen edes jää 300€ jonka voisi käyttää lapsiin ja jos ottaa huomioon meidän perheen 600€ ruokalaskun, siitä maksimissaan puolet on lasten, puhelin hankintahintoineen on pari kymppiä kuukessa kun se luuri maksaa 100-150 ja liittymä 10€ ja kestää vuosia, sähkö ja vesi, lopulta hyvin vähän niiden osuus nousi siihen mitä aikoinaan asuin yksin, parit kengät ja vaatteet ehkä 20€kk. Ihan varmasti 150€ saa ostettua jo kavereille syntyärilahjatkin ja itelle jotain kivaa... Joka tapauksessa kolmeen lapseen ei saa tuhlattua yli 500€kk tai pitää olla jo kalliit harrastukset ja sen 500€ kin pitää mennä puoliksi... Palkka ei tarvitse äidille maksaa...
Mitenkäs esimerkiksi teidän päivähoitomaksut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En isää, mutta joka päivä lapsille raivoavaa lasten äitiä kadun usein. Ei olisi pitänyt ajatella että varhaiskasvatuksen lastenhoitaja varmasti on hyvä äiti ja tulee toimeen lasten kanssa. Olikin ihan raivo...
En tietenkään tiedä teidän tilanteestanne, mutta usein sen raivoamisen taustalla on jotain ihan muuta kuin raivohullu luonne. Moni raivoaa esim. uupumuksen tai neuvottomuuden vuoksi. Masennuskin voi näkyä ulospäin vihaisuutena. Ei ole mitenkään harvinaista että vanhemmista nimenomaan se vastuullisempi turhautuu lastenhoitoon ja jatkuvaan lasten asioiden kanssa säätämiseen.
Jos kertomasi on totta, niin toivottavasti puutut asiaan muutenkin kuin vain paheksumalla lasten äitiä! Teidän pitäisi nyt keskustella asiasta ja yrittää ratkaista tilanne jotenkin, eihän elämänne noin voi jatkua. Suosittelen että yrität ottaa selvää että mistä raivoaminen johtuu ja miten sen saisi loppumaan.
Aina on yritetty olla tasa-arvoisia ja tottakai puutun... Kun se on jokapäiväistä ja näkyy silmistä ihan niin on syytä olla jo jotain mieltä...
Kuulostaa todella ikävältä. Tulee mieleen että teidän kohdalla ero ehkä olisi parempi ratkaisu, kun sitten lapsilla olisi sinun luonasi ainakin turvallinen ja rauhallinen koti, jos itse olet kärsivällisempi. Lähes kaikki korottavat joskus ääntä mutta jatkuva huutaminen ja raivoaminen on kyllä jo väkivaltaa. Tuo on sinullekin varmasti raskasta. Kaikista ei vain ole sellaiseen perhe-elämään että eletään yhdessä ja sitoudutaan perheeseen täysin, siihen ei esim. ammatti tai sukupuoli liity välttämättä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu, mutta jos olisin voinut valita toisin (ehkäisy petti), niin olisin odottanut vielä parisen vuotta, että mies saa kasvaa ja tehdä omia juttujaan.
Lapselle hän on ollut aina mahtava isä ihan vauvasta asti ja mukana kaikessa; myös 3. vaimo pitää lastamme kuin omanaan. Anoppini oli aivan super, olimme todella läheisiä ja harrastimme yhdessä kaikenlaista ikebanasta tennikseen.
Miehelläni on myös toisesta avioliitosta jälkeläisiä ja kaikki ovat iloisen sekamelskassa tapaamisissa.
Olen saanut myös kutsuja mm. jouluun, mutten ole viitsinyt lähteä sekoittamaan pakkaa, koska on jo niin omat mies-anoppi-sisko-äitikuviot.
Lapsemme on aivan ihana pakkaus, ja ilman exääni häntä ei olisi.
Nykyinen anoppini on kuin noita-akka ja mustasukkainen pojastaan, joka on myös fiksu, muttei fiksumpi kuin exäni, joka on erittäin menestynyt finanssipuolella.
Kaikkea ei näköjään voi saada samassa paketissa ja näillä mennään.
Lapsia kun ei ole pakko tavata.
Kuka muutenkaan haluaa tavata entisiä lapsiansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN, ...
Sillä .
EI ole
Miestä
Eikä lastakaan .
..
Ei
tule last
a
Eikä
PASKAA.
Vierailija kirjoitti:
En, koska lapseni on täydellinen juuri sellaisena kuin on. Tykkään monista piirteistä, joista hän muistuttaa isäänsä. Hänen isänsä hyvät puolet. Huonoja en halua enää edes ajatella.
Tämä sillä ajatuksella, että olen kasvattanut lapsen kokonaan yksin. Myös taloudellisesta puolesta olen vastannut yksin. Turvaverkot ovat olleet kaukana.
Toista lasta en tekisi lapseni isän kanssa enää.
Jos nyt tekisin toisen lapsen ja en haluaisi parisuhdetta, valitsisin kumppanuusvanhemmuuden. Hyvätuloinen mies, joka kamppailisi samojen parisuhdeongelmien kanssa. Voisimme kasvattaa lapsen 50/50 tai 80/20. Isä olisi tiiviisti lapsen elämässä mukana ja maksaisi kohtuulliset elatusmaksut. Haluan hyvät elarit, koska asuminen maksaa, ruoka maksaa, harrastukset maksaa ja päivähoito maksaa. Kaikki elarit menisi lapsen kuluihin.
Töistä saa rahaa, ei tarvitse mitään elareita!
Todellinen puolikas olisi riittävä. Minulla on esimerkiksi auto osittain lapsen takia. Kai sekin maksaa jotain vakuutuksineen.