Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun viransijainen saa aina vakiviran - löytyykö täältä vertaistukea?
26.01.2022 |
Alaani kuuluu, että vakituiset virat on pakko lakisääteisesti laittaa aina auki. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että moni virka ei oikeasti edes ole auki. Lähes aina noihin virkoihin on katsottu joku jo valmiiksi - usein se on tuota tehtävää hoitanut viransijainen tai jos sijaista ei ole, niin joku ko. paikkakunnalta kotoisin oleva henkilö, joka on valmiiksi tuttu.
Viran kuvaus työpaikkailmoitukseen laaditaan niin, että sijainen täyttää kriteerit parhaiten tai kriteerit ovat niin ylimalkaiset, että sijainen voidaan valita virkaan, vaikka olisi pätevämpiäkin hakijoita. Viransijainen saa paikan lähes poikkeuksetta, vaikka virkaa hakeneiden joukossa olisi ansioituneempia hakijoita. Usein vedotaan siihen, että haastattelun perusteella tuo sijainen oli kaikkein pätevin, vaikka paperilla jotkut muut hakijat olisivat olleet kokeneempia. Tuota haastatteluasiaa on vaikea kyseenalaistaa, sillä et pääse seuraamaan muiden hakijoiden haastatteluita. Ja koskaan ei julkisesti myönnetä, että valinta johtui siitä, että tämä Pekka-Irmeli on hoitanut tätä sijaisuutta ja siksi valittiin hänet. Aina väitetään, että se sijainen on se pätevin.
Turhauttaa aivan kamalasti, kun noihin virkoihin ei ole mitään mahdollisuutta! Sillä ei ole väliä, että itse on kouluttautunut pitkälle, hankkinut paljon monipuolista työkokemusta ja erityisosaamista, kun nuo virat eivät oikeasti ole saatavilla. Turhauttavaa on myös se, että on aivan tuurista kiinni, satutko ensin päätymään johonkin sijaisuuteen, joka sitten aukeaisi vakiviraksi ja voisit saada paikan. Monissa alan työpaikoissa joudut tekemään viransijaisuutta joskus vuosiakin ja silti paikka ei aukea/sijaistettava palaa takaisin. Eli sekään ei ole ratkaisu, että ensin etsisi sijaisuuden, josta itse saisi sen vakiviran.
Onko täällä muita tämän asian kanssa kamppailevia? Turhauttaa aivan valtavasti, kun virat menevät jo valmiiksi tutuille ihmisille, vaikka hakijoiden joukossa olisi ansioituneempiakin ihmisiä.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kaksi ristiriitaista viestiä: viransijainen ei saa virkaa - viransijainen saa aina viran. Kumpi se nyt on oikea?
Jos olisit lukenut viestini, niin olisit ymmärtänyt: viransijainen saa aina sen avautuvan viran. Jos virkaa ei aukea, niin sitä ei saa edes se sijainen.
Ap
Miten virassa voi olla sijainen, jos virka ei koskaan aukea? Ainakin valtiolla (jossa suurin osa virkoja on) joku joko hoitaa virkaa tai sitten se on avoin. Ns. lepäävässä virassa ei ole ketään, ei edes sijaista.
Ainakin itse olin viransijainen, ja kovasti povattiin minulle siitä virkaa. Sittenpä päättäjät päättivät supistaa ammatillista koulutusta ja se siitä virasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoin viestiä yhdelle esimiehelle, kun heillä avautui nyt vakivirka ja kommentoin, että on tosi mielenkiintoinen virka heillä avoinna ja kysyin, onko ollut paljon kiinnostuneita (tiedän jo valmiiksi, että talon sisältä viransijainen haki tuota paikkaa). Esimies kommentoi "Yllättävän hiljaista on ollut, luulin, että olisi kiinnostava paikka. Tervetuloa hakemaan".
Olen ihmeissäni. Eivätkö ole riemusta kiljuen ottamassa tuota viransijaista tuohon hommaan vai onko pakko vain näön vuoksi toivottaa tervetulleeksi hakemaan?
tod.näk. ottavat tuon sijaisen, mutta pakko näön vuoksi esittää, että paikka olisi oikeasti avoinna.
Vierailija kirjoitti:
Monessa paikassa ainakin kunnan hommissa määräaikaiset valitaan virkoja hakeneiden joukosta. Tämä on hyvä tapa saada jalka oven väliin, vaikkei virkaa heti saisikaan.
Mun alalla ongelmana on, että jos haluat vaikka vaihtaa vakituisesta virasta jonnekin sijaiseksi, jotta saisit jalan uuden paikan oven väliin, niin työnantaja ei anna lupaa. Meillä on kiristetty virkavapaan ehdot niin tiukaksi, että vain opintovapaalle tai perhevapaille voi lähteä. Tällä on haluttu välttää osa virkojen roikottajista. Ainoa mahdollisuus saada siis joku muu työpaikka on irtisanoutua vakivirasta tekemään sijaisuuksia, joista _ehkä_ saattaa aueta jossain vaiheessa vakivirka.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa kuulla: millä alalla te olette, jotka sanotte, että sijaisen kouluttamisessa työhön ja talon tavoille opettelussa menee kauan?
Julkista valtaa käyttävässä organisaatiossa, missä pitää hallita paljon lakipykäliä olematta kuitenkaan juristi koulutukseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kaksi ristiriitaista viestiä: viransijainen ei saa virkaa - viransijainen saa aina viran. Kumpi se nyt on oikea?
Jos olisit lukenut viestini, niin olisit ymmärtänyt: viransijainen saa aina sen avautuvan viran. Jos virkaa ei aukea, niin sitä ei saa edes se sijainen.
Ap
Miten virassa voi olla sijainen, jos virka ei koskaan aukea? Ainakin valtiolla (jossa suurin osa virkoja on) joku joko hoitaa virkaa tai sitten se on avoin. Ns. lepäävässä virassa ei ole ketään, ei edes sijaista.
Ainakin itse olin viransijainen, ja kovasti povattiin minulle siitä virkaa. Sittenpä päättäjät päättivät supistaa ammatillista koulutusta ja se siitä virasta.
Tuttua myös täällä! Ei ole mitään taetta siitä, että povattu virka olisi varma. Minulle lupailtiin yhdessä paikassa, että jos tulen tekemään 2 vuodeksi työtä, aukeaisi tuosta virka. En onneksi mennyt tuohon lankaan. Virkaa ei nimittäin avattu ja tuon sijaisuuden vastaanottanut jäi työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisella puolella laki määrää sen, että virat on aina julistettava avoimesti haattavaksi julkisesti.
Tavallisiin toimiin ja työpaikkoihin ei näin tiukkaa ole.
Virka on eri asia kuin joku toimi tai duunari työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin viestiä yhdelle esimiehelle, kun heillä avautui nyt vakivirka ja kommentoin, että on tosi mielenkiintoinen virka heillä avoinna ja kysyin, onko ollut paljon kiinnostuneita (tiedän jo valmiiksi, että talon sisältä viransijainen haki tuota paikkaa). Esimies kommentoi "Yllättävän hiljaista on ollut, luulin, että olisi kiinnostava paikka. Tervetuloa hakemaan".
Olen ihmeissäni. Eivätkö ole riemusta kiljuen ottamassa tuota viransijaista tuohon hommaan vai onko pakko vain näön vuoksi toivottaa tervetulleeksi hakemaan?
tod.näk. ottavat tuon sijaisen, mutta pakko näön vuoksi esittää, että paikka olisi oikeasti avoinna.
Mä oon tosta eri mieltä. Jos kerta esimies olisi luullut viran kiinnostavan muitakin, niin luultavasti ovat oikeasti katsomassa, tulisiko sisäistä hakijaa parempi hakija. Ei kaikissa työpaikoissa olla tyytyväisiä siihen sijaiseen, vaikka yleensä oltaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on joo yleinen ilmiö. Ja niille jotka puolustelee että on oikein että sijainen valitaan: ei ole. Ensinnäki kuntalain mukaan PÄTEVIN tulisi valita. Toisekseen tuo johtaa pitkässä juoksussa osaamisen rapuautumiseen. Ketään pätevää ei palkata ulkopuolelta, osaaminen katoaa, diversiteetti katoaa. Lopputulos surkea osaaminen. Näin on käynyt jo monessa kunnassa.
Näissä on aina vähän harmaan sävyjä: toisissa tehtävissä kokemuksella ja koulutuksella on enemmän merkitystä kuin toisissa. Koskaan en toivoisi selkeästi pätevimmän hakijan tulevan ohitetuksi sen vuoksi, että joku muu on ollut viransijainen. Toisaalta en ole vielä nähnyt cv:tä, jolla töitä tehtäisiin.
Jos sijainen on hoitanut työnsä hyvin, en näe mitään syytä palkata jotakuta muuta tehtävään. Harvassa hommassa kun mitään superstarboja tarvitaan, ja jos on todisteet olemassa siitä että homma sujuu, niin miksi ottaa riskejä?
Jos taas tarvitaan kovaa osaamista ja hakijoista sitä löytyy, tai viransijainen on suoriutunut korkeintaan tyydyttävästi, kannattaa varmaan kokeilla vaihtoa.
Naamakertoimella työpaikkojen jakaminen on sitten kokonaan oma lukunsa, ja sitä ei varsinkaan julkisella puolella pitäisi koskaan tapahtua.
Joopa joo. Juuri naaman perusteella sitä rekrytointia tapahtuu eikä kaikki sijaisuuksia tehneetkään saa vakivirkaa! Kun rekrytointi on yhden ihmisen päätöksestä kiinni, hän voi täysin vapaasti suosia ystäviään, entisiä työkavereita tai mitä hyvänsä, kunhan valittu on pätevä! On totta, että rekryilmoitus räätälöidään juuri tietyille ihmisille sopiviksi. Kyse opettajien viroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on joo yleinen ilmiö. Ja niille jotka puolustelee että on oikein että sijainen valitaan: ei ole. Ensinnäki kuntalain mukaan PÄTEVIN tulisi valita. Toisekseen tuo johtaa pitkässä juoksussa osaamisen rapuautumiseen. Ketään pätevää ei palkata ulkopuolelta, osaaminen katoaa, diversiteetti katoaa. Lopputulos surkea osaaminen. Näin on käynyt jo monessa kunnassa.
Näissä on aina vähän harmaan sävyjä: toisissa tehtävissä kokemuksella ja koulutuksella on enemmän merkitystä kuin toisissa. Koskaan en toivoisi selkeästi pätevimmän hakijan tulevan ohitetuksi sen vuoksi, että joku muu on ollut viransijainen. Toisaalta en ole vielä nähnyt cv:tä, jolla töitä tehtäisiin.
Jos sijainen on hoitanut työnsä hyvin, en näe mitään syytä palkata jotakuta muuta tehtävään. Harvassa hommassa kun mitään superstarboja tarvitaan, ja jos on todisteet olemassa siitä että homma sujuu, niin miksi ottaa riskejä?
Jos taas tarvitaan kovaa osaamista ja hakijoista sitä löytyy, tai viransijainen on suoriutunut korkeintaan tyydyttävästi, kannattaa varmaan kokeilla vaihtoa.
Naamakertoimella työpaikkojen jakaminen on sitten kokonaan oma lukunsa, ja sitä ei varsinkaan julkisella puolella pitäisi koskaan tapahtua.
Joopa joo. Juuri naaman perusteella sitä rekrytointia tapahtuu eikä kaikki sijaisuuksia tehneetkään saa vakivirkaa! Kun rekrytointi on yhden ihmisen päätöksestä kiinni, hän voi täysin vapaasti suosia ystäviään, entisiä työkavereita tai mitä hyvänsä, kunhan valittu on pätevä! On totta, että rekryilmoitus räätälöidään juuri tietyille ihmisille sopiviksi. Kyse opettajien viroista.
Tuo rekryilmoitusten räätälöinti tietylle ihmiselle sopivaksi pätee muillakin aloilla. Kummasti kriteerit on juuri ne, jotka sillä hommaan halutulla ihmisellä sattuu olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras on, kun erään alan joissakin virantäytöissä yksi kriteeri on "paikallisympäristön tuntemus". Ihan oikeasti. Jos olet vaikka opettaja, niin osaat kyllä opettaa, vaikket olisi ollut ko. paikkakunnalla töissä. Naurettavia ovat olleet nämä rekryt, joissa on vedottu siihen, että esim. helsinkiläiseen kouluun on kaivattu opettajaa, jolle tuo ympäristö on ennestään tuttu. Eikö muka vaikka Turussa tai Oulussa työskennellyt opettaja kykenisi opettamaan lapsia/nuoria Helsingissä?
Vierailija kirjoitti:
Paras on, kun erään alan joissakin virantäytöissä yksi kriteeri on "paikallisympäristön tuntemus". Ihan oikeasti. Jos olet vaikka opettaja, niin osaat kyllä opettaa, vaikket olisi ollut ko. paikkakunnalla töissä. Naurettavia ovat olleet nämä rekryt, joissa on vedottu siihen, että esim. helsinkiläiseen kouluun on kaivattu opettajaa, jolle tuo ympäristö on ennestään tuttu. Eikö muka vaikka Turussa tai Oulussa työskennellyt opettaja kykenisi opettamaan lapsia/nuoria Helsingissä?
Tämä on ihan naurettavaa pelleilyä.
Lapset/nuoret on loppupeleissä aika samanlaisia joka paikassa. Toki jossain koulussa voi olla vaikka paljon erityistä huomiota vaativia nuoria, mutta se on ihan eri asia ilmaista työhakemuksessa kuin tuo paikallisen ympäristön tuntemuksen vaatiminen. Osaako joku ope sanoa, onko sillä mitään väliä, tunnetko kovin tarkkaan sen Imatran, Kauhajoen tai Riihimäen ympäristöä, jos olet siellä töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelukaverini kutsuttiin 400 km päässä olevaan työhaastatteluun, jossa opiskelukaverini kävi päiväseltään. Puoli tuntia haastattelun jälkeen soittivat tuolle hänelle ja kertoivat valinneensa heille ennestään tutun ihmisen virkaan. Tuo henkilö oli tehnyt viransijaisuutta heillä ja oli paikkakunnalta kotoisin. Ymmärrän täysin, miksi opiskelukaverini oli tosi pettynyt. Valinta oli selvästi tehty jo ennen haastattelua.
Vierailija kirjoitti:
Paras on, kun erään alan joissakin virantäytöissä yksi kriteeri on "paikallisympäristön tuntemus". Ihan oikeasti. Jos olet vaikka opettaja, niin osaat kyllä opettaa, vaikket olisi ollut ko. paikkakunnalla töissä. Naurettavia ovat olleet nämä rekryt, joissa on vedottu siihen, että esim. helsinkiläiseen kouluun on kaivattu opettajaa, jolle tuo ympäristö on ennestään tuttu. Eikö muka vaikka Turussa tai Oulussa työskennellyt opettaja kykenisi opettamaan lapsia/nuoria Helsingissä?
Tämäkin on yksi tapa pedata paikka tietylle hakijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa paikassa ainakin kunnan hommissa määräaikaiset valitaan virkoja hakeneiden joukosta. Tämä on hyvä tapa saada jalka oven väliin, vaikkei virkaa heti saisikaan.
Mun alalla ongelmana on, että jos haluat vaikka vaihtaa vakituisesta virasta jonnekin sijaiseksi, jotta saisit jalan uuden paikan oven väliin, niin työnantaja ei anna lupaa. Meillä on kiristetty virkavapaan ehdot niin tiukaksi, että vain opintovapaalle tai perhevapaille voi lähteä. Tällä on haluttu välttää osa virkojen roikottajista. Ainoa mahdollisuus saada siis joku muu työpaikka on irtisanoutua vakivirasta tekemään sijaisuuksia, joista _ehkä_ saattaa aueta jossain vaiheessa vakivirka.
Sama. On muuten kettumaista, kun yrittää etsiä uutta työpaikkaa ja vain vakituiset virat käyvät. Perheellisenä en voi jättäytyä tyhjän päälle ja irtisanoutua virasta sijaisuuden takia. Suosituksiakaan ei oikein voi nykyiseltä työnantajalta pyytää, kun uutta työtä pitää etsiä kaikessa hiljaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Paras on, kun erään alan joissakin virantäytöissä yksi kriteeri on "paikallisympäristön tuntemus". Ihan oikeasti. Jos olet vaikka opettaja, niin osaat kyllä opettaa, vaikket olisi ollut ko. paikkakunnalla töissä. Naurettavia ovat olleet nämä rekryt, joissa on vedottu siihen, että esim. helsinkiläiseen kouluun on kaivattu opettajaa, jolle tuo ympäristö on ennestään tuttu. Eikö muka vaikka Turussa tai Oulussa työskennellyt opettaja kykenisi opettamaan lapsia/nuoria Helsingissä?
Tehtävän kriteerit luodaan aina palkattavan mukaan eikä toisinpäin. Jos palkattava olisi musikaalinen, olisi sitä korostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, kun erään alan joissakin virantäytöissä yksi kriteeri on "paikallisympäristön tuntemus". Ihan oikeasti. Jos olet vaikka opettaja, niin osaat kyllä opettaa, vaikket olisi ollut ko. paikkakunnalla töissä. Naurettavia ovat olleet nämä rekryt, joissa on vedottu siihen, että esim. helsinkiläiseen kouluun on kaivattu opettajaa, jolle tuo ympäristö on ennestään tuttu. Eikö muka vaikka Turussa tai Oulussa työskennellyt opettaja kykenisi opettamaan lapsia/nuoria Helsingissä?
Tehtävän kriteerit luodaan aina palkattavan mukaan eikä toisinpäin. Jos palkattava olisi musikaalinen, olisi sitä korostettu.
Reilua muita hakijoita kohtaan. Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukaverini kutsuttiin 400 km päässä olevaan työhaastatteluun, jossa opiskelukaverini kävi päiväseltään. Puoli tuntia haastattelun jälkeen soittivat tuolle hänelle ja kertoivat valinneensa heille ennestään tutun ihmisen virkaan. Tuo henkilö oli tehnyt viransijaisuutta heillä ja oli paikkakunnalta kotoisin. Ymmärrän täysin, miksi opiskelukaverini oli tosi pettynyt. Valinta oli selvästi tehty jo ennen haastattelua.
Esittäisivät näissä edes, että harkitsevat muitakin. Soittaisivat vasta seuraavana päivänä tms. Tuollainen oikein alleviivaa, että tämä oli etukäteen mietitty kuvio.
Entä jos olisit itse se sijainen ja olisi mahis vakivirkaan. Sitten tulisikin joku ulkopuolinen lässyttämään, että paikka kuuluu hänelle etkä ole yhtä pätevä?
Laajentaisin työpaikan etsintää kauemmaksi tai muuttaisin sinne, missä on enemmän työpaikkoja tarjolla. Jos vain suinkin on mahdollista, kannattaa miettiä asiaa laajemmin. Ei ole välttämättä järkevää jäädä pienelle alueelle odottamaan vapaita sijaisuuksia tai virkoja. Töitä kyllä löytyy, jos suostuu ja pystyy tekemään kompromisseja asioiden suhteen. On selvää, etteivät kaikki pysty muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Myös uudelleenkouluttautuminen voi tulla kysymykseen.
Monessa paikassa ainakin kunnan hommissa määräaikaiset valitaan virkoja hakeneiden joukosta. Tämä on hyvä tapa saada jalka oven väliin, vaikkei virkaa heti saisikaan.