Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun viransijainen saa aina vakiviran - löytyykö täältä vertaistukea?
26.01.2022 |
Alaani kuuluu, että vakituiset virat on pakko lakisääteisesti laittaa aina auki. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että moni virka ei oikeasti edes ole auki. Lähes aina noihin virkoihin on katsottu joku jo valmiiksi - usein se on tuota tehtävää hoitanut viransijainen tai jos sijaista ei ole, niin joku ko. paikkakunnalta kotoisin oleva henkilö, joka on valmiiksi tuttu.
Viran kuvaus työpaikkailmoitukseen laaditaan niin, että sijainen täyttää kriteerit parhaiten tai kriteerit ovat niin ylimalkaiset, että sijainen voidaan valita virkaan, vaikka olisi pätevämpiäkin hakijoita. Viransijainen saa paikan lähes poikkeuksetta, vaikka virkaa hakeneiden joukossa olisi ansioituneempia hakijoita. Usein vedotaan siihen, että haastattelun perusteella tuo sijainen oli kaikkein pätevin, vaikka paperilla jotkut muut hakijat olisivat olleet kokeneempia. Tuota haastatteluasiaa on vaikea kyseenalaistaa, sillä et pääse seuraamaan muiden hakijoiden haastatteluita. Ja koskaan ei julkisesti myönnetä, että valinta johtui siitä, että tämä Pekka-Irmeli on hoitanut tätä sijaisuutta ja siksi valittiin hänet. Aina väitetään, että se sijainen on se pätevin.
Turhauttaa aivan kamalasti, kun noihin virkoihin ei ole mitään mahdollisuutta! Sillä ei ole väliä, että itse on kouluttautunut pitkälle, hankkinut paljon monipuolista työkokemusta ja erityisosaamista, kun nuo virat eivät oikeasti ole saatavilla. Turhauttavaa on myös se, että on aivan tuurista kiinni, satutko ensin päätymään johonkin sijaisuuteen, joka sitten aukeaisi vakiviraksi ja voisit saada paikan. Monissa alan työpaikoissa joudut tekemään viransijaisuutta joskus vuosiakin ja silti paikka ei aukea/sijaistettava palaa takaisin. Eli sekään ei ole ratkaisu, että ensin etsisi sijaisuuden, josta itse saisi sen vakiviran.
Onko täällä muita tämän asian kanssa kamppailevia? Turhauttaa aivan valtavasti, kun virat menevät jo valmiiksi tutuille ihmisille, vaikka hakijoiden joukossa olisi ansioituneempiakin ihmisiä.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi valita pätevin. Ja pätevin ei aina ole se sijainen. Ei perehdyttäminen ole kaikilla aloilla mikään vuosien homma. Kyllä vuosien työkokemuksella osaa monia asioita jo valmiiksi ja äkkiäkös fiksu ihminen uutta oppii.
Mutta miten pätevin määritellään?
Jos oletetaan että tehtävään tarvitaan tietty koulutus ja kaikilla hakijoilla kuten tietysti myös viransijaisella se on? Onko pätevin automaattisesti se, jolla on eniten työkokemusta, vaikka se olisi erilaisista tehtävistä kuin haettavana olevan virka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi valita pätevin. Ja pätevin ei aina ole se sijainen. Ei perehdyttäminen ole kaikilla aloilla mikään vuosien homma. Kyllä vuosien työkokemuksella osaa monia asioita jo valmiiksi ja äkkiäkös fiksu ihminen uutta oppii.
Mutta miten pätevin määritellään?
Jos oletetaan että tehtävään tarvitaan tietty koulutus ja kaikilla hakijoilla kuten tietysti myös viransijaisella se on? Onko pätevin automaattisesti se, jolla on eniten työkokemusta, vaikka se olisi erilaisista tehtävistä kuin haettavana olevan virka?
Pätevyys koostuu mun työssä mm. seuraavista: pohjakoulutus, lisäkoulutus, työkokemus, muut ammatilliset "ansiot" sekä ammatillinen erityisosaaminen. Tämän lisäksi myös työelämätaidot, sosiaaliset taidot ja persoona vaikuttavat. Pätevin ei välttämättä ole se, jolla on pisin työkokemus, mutta työkokemuksen painoarvo ei voi olla kovin vähäinen. Jos toisella hakijalla on 10 v työkokemus ja toisella vuoden, niin tuossa on iso ero. Jos taas molemmat ovat olleet jo vuosia työelämässä, niin ei ole väliä, onko toisella työkokemusta 10 v ja toisella 7 v.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi valita pätevin. Ja pätevin ei aina ole se sijainen. Ei perehdyttäminen ole kaikilla aloilla mikään vuosien homma. Kyllä vuosien työkokemuksella osaa monia asioita jo valmiiksi ja äkkiäkös fiksu ihminen uutta oppii.
Tämä! Kumma kun ketjussa niin moni puolustelee sijaisen oikeutta vakipaikkaan. Entäs jos itse olisit se ulkopuolinen pätevämpi hakija, mutta paikan veisi nenäsi edestä sijainen vain siksi, että hän on tehnyt tuota hommaa?
Viransijainen valitaan lähes aina.
Kerran menin työhaastatteluun paikkaan, jossa viransijaisuutta teki eräs opiskelukaverini. Oma haastatteluni meni hyvin: tulin hyvin juttuun haastateltavien kanssa, onnistuin haastattelussa ja haastattelusta jäi hyvä fiilis. Opiskelukaveri kuvaili jälkikäteen, miten hän oli viimeinen haastateltava ja haastattelu oli sitä, että juttelivat rennosti tuttujen ihmisten kanssa kahvien ääressä naureskellen. Tuo opiskelukaveri tuli tietenkin valituksi tuohon virkaan, jota oli sijaisena hetken aikaa hoitanut. Työpaikan esimies kertoi tuosta valinnasta, mutta samaan syssyyn totesi, että tein niin suuren vaikutuksen, että haluaisivat tarjota minulle määräaikaisena erästä toista virkaa. Kieltäydyin lopulta, sillä sain paremman työtarjouksen toisaalta.
Kiinnostaa kuulla: millä alalla te olette, jotka sanotte, että sijaisen kouluttamisessa työhön ja talon tavoille opettelussa menee kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkia määräaiksisia vakinaisteta, vain hyvät.
onhan se vähän katkeraa jos sijaisena katsot vakituiseksi palkattujen tuotoksia ja näet että pystyt parempaan. Mutta sepä on sitten pomon ongelma. Ei minun. Hähän ne alaisensa on valinnut. Tsemppiä siihen.
Ymmärrän tuon harmin, ap. Oma kokemus on, että on ihan tuurista kiinni, satutko päätymään sijaisuuteen, joka aukeaa viraksi. Sijaisuuden kesto/työpaikan sijainti ei ole ainakaan omalla ja tuttujeni kohdalla ollut tae mistään. Joku on saanut viran lyhyenkin sijaisuuden jälkeen, toiset ovat tahkonneet töitä vuosikausia samalla työnantajalla vailla vakinaistamista.
Ehkä tässä inhottavaa onkin juuri se, että ei ole läheskään aina itsestä kiinni, saako sitä virkaa ja kuinka nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yleensä tapana soittaa etukäteen kiinnostavasta avoimesta virasta ja tiedustella mm. onko virka uusi vai onko siitä kenties jäämässä henkilö eläkkeelle. Yleensä tuossa kohtaa selviää jos virkaa on hoitanut joku viransijaisena. Harvoin haen näitä paikkoja, juuri siitä syystä että viransijainen saa todennäköisesti paikan, riippuu toki kuinka kiinnostavasta paikasta on kyse. Mikäli kuitenkin päätän hakea virkaa, osaan kuitenkin tuon tiedon perusteella asennoitua hakuun niin että sijaisella on lähtökohtaisesi paremmat mahdollisuudet tulla valituksi.
Tää ketju vois olla mun aloittama! :D
Mua nyppii, kun virat on pakko laittaa auki ja sitten lähes kaikki paikat ovat niitä, joihin on jo valmiiksi katsottu se viransijainen talon sisältä. Todella harva virka on "aidosti auki". Sijaisuudetkin ovat aikamoista arpapeliä. Omalle kohdalle osui useampikin sijaisuus, jotka eivät koskaan avautuneet vakiviroiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti omalle kohdalle:
Jos olisit sijainen eikö sapettaisi, jos joku ulkopuolinen tulisi viemään paikkasi sen jälkeen, kun olisit ehkä vuosiakin ollut veeässänä?
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju vois olla mun aloittama! :D
Mua nyppii, kun virat on pakko laittaa auki ja sitten lähes kaikki paikat ovat niitä, joihin on jo valmiiksi katsottu se viransijainen talon sisältä. Todella harva virka on "aidosti auki". Sijaisuudetkin ovat aikamoista arpapeliä. Omalle kohdalle osui useampikin sijaisuus, jotka eivät koskaan avautuneet vakiviroiksi.
Jos saisin päättää niin tämä pelleily virkojen kanssa lopetettaisiin. Jos joku paikka on pedattu niin sitten on, ei tarvitsisi laittaa näön vuoksi auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten oikeasti raskasta kiertää pitkin Suomea viransijaisuuksien perässä. Siinä saa taas miettiä, että lähdenkö 3-12 kuukaudeksi jonnekin pikkupaikkakunnalle sijaistamaan. Eikä ne äitiysvapaiden ja muiden sijaistukset antoisia ole siksikään, että se vapaalla oleva palaa lähes varmasti takaisin paikkaansa. Ennätys oli, kun kuulin erään henkilön pantanneen virkaansa 15 vuotta. Oli aina käynyt välissä muutaman kuukauden töissä, jäänyt äitiysvapaalle ja ollut kotona siihen asti, kunnes nuorin täytti 3 ja sama rumba alusta monta kertaa. Lopulta vaihtoi työpaikkaa eikä palannut tuohon virkaan. Oli aika hiilenä töissä työkaverit, kun virka oli noin kauan täyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmasyi opettaja
on näitä virka-ammatteja muitakin...
Oletteko muut sijaiset huomanneet tätä:
Paikoista on niin kova kilpailu, että sijaisenkin oletetaan tekevän jotain todella ekstrahienoa? En itse ole opettaja, mutta muutama kaveri on. Monesti olen myös katsonut näitä somessa aktiivisia opettajia, jotka kertovat toteuttavansa vaikka mitä projekteja koululuokalleen. Suunnittelevat jotain isotöisiä teemaoppitunteja. Mietin, että tuossahan täytyy nähdä paljon vaivaa ihan vapaa-ajallakin! Ja voin hyvin kuvitella, etteivät kollegat ole kovin mielissään, jos itse jaksaa tehdä sen minimin ja sitten tulee joku nuori ope teemaoppituntiensa ja suositun sometilinsä kanssa paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kaksi ristiriitaista viestiä: viransijainen ei saa virkaa - viransijainen saa aina viran. Kumpi se nyt on oikea?
Jos olisit lukenut viestini, niin olisit ymmärtänyt: viransijainen saa aina sen avautuvan viran. Jos virkaa ei aukea, niin sitä ei saa edes se sijainen.
Ap
Ei se aina saa sitä. Usein kyllä, mutta ei aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju vois olla mun aloittama! :D
Mua nyppii, kun virat on pakko laittaa auki ja sitten lähes kaikki paikat ovat niitä, joihin on jo valmiiksi katsottu se viransijainen talon sisältä. Todella harva virka on "aidosti auki". Sijaisuudetkin ovat aikamoista arpapeliä. Omalle kohdalle osui useampikin sijaisuus, jotka eivät koskaan avautuneet vakiviroiksi.
Jos saisin päättää niin tämä pelleily virkojen kanssa lopetettaisiin. Jos joku paikka on pedattu niin sitten on, ei tarvitsisi laittaa näön vuoksi auki.
Tämä. Turhauttaa haastattelukutsun saadessa, jos tietää, että viransijainen on hakenut paikkaa. Omat mahdollisuudet ovat minimaaliset tuossa tilanteessa, vaikka olisi kuinka hyvä hakija. Korona on tuonut sen hyvän puolen, että alallani tarjotaan haastatteluvaihtoehtoa myös etänä. Reilua heille, jotka muuten joutuisivat matkustamaan jonkun 500 km vain kuullakseen, että se viransijainen valittiin. Eipähän mene matkarahat hukkaan.
Laitoin viestiä yhdelle esimiehelle, kun heillä avautui nyt vakivirka ja kommentoin, että on tosi mielenkiintoinen virka heillä avoinna ja kysyin, onko ollut paljon kiinnostuneita (tiedän jo valmiiksi, että talon sisältä viransijainen haki tuota paikkaa). Esimies kommentoi "Yllättävän hiljaista on ollut, luulin, että olisi kiinnostava paikka. Tervetuloa hakemaan".
Olen ihmeissäni. Eivätkö ole riemusta kiljuen ottamassa tuota viransijaista tuohon hommaan vai onko pakko vain näön vuoksi toivottaa tervetulleeksi hakemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi h-tissä pitäisi päästä määräaikaisten ohi suoraan vakivirkaan? Tuohan on kuin aikoinaan entisessä työpaikassani, hyviä sijaisia oli vaikea saada mutta sivusta otettiin sellaisia joilla ei ollut alasta hajuakaan, niitä sitten selviteltiinkin aina pääluottamusmiestä myöten.
Jos joku on jo hyvässä tapauksessa 2-3 vuotta tehnyt ko. työtä ja sitten hänet syrjäytetään haussa niin kyllä se v-uttaa. Ei ainakaan tee mieli paljon perehdyttää uutta tulijaa itse määräaikaisena. Onneksi tuollainen on nykyään harvinaista.
Se, että esim. valtiolle on ainakin täällä korvessa vaikea päästä, on sitten eri juttu. Joka mahdolliseen sijaisuuteenkin on kymmeniä hakijoita. Lienee pysyttävä tässä nykyisessä, kun ikääkin on ja kaiken lisäksi olen mies..
Tämä. Tein viisi vuotta määräaikaisuuksia (kyllä) samassa talossa joten olen totisesti virkani ansainnut, vaikka päteviä hakijoita sillä kierroksella olikin 120. T. Lehtori
Silti se, että siinä oli muodollinen haku, oli väärin niitä 120 kohtaan.
Samaa mieltä, lisäksi voit kuvitella miltä minusta tuntui hakea kerta toisensa jälkeen omaa työpaikkaani ennen kuin vihdoin vakinaistettiin? Mutta laki on laki. T. Se lehtoraatin lopulta saanut
No joo, onko tämä taas sitä milleniaalien ”ei oo reiluu” -ajattelua. Eipä ole ei, ja se sijainen on voinut kitkutella aikaisemmin ihan samalla tavalla kuin muutkin.