Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun viransijainen saa aina vakiviran - löytyykö täältä vertaistukea?
26.01.2022 |
Alaani kuuluu, että vakituiset virat on pakko lakisääteisesti laittaa aina auki. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että moni virka ei oikeasti edes ole auki. Lähes aina noihin virkoihin on katsottu joku jo valmiiksi - usein se on tuota tehtävää hoitanut viransijainen tai jos sijaista ei ole, niin joku ko. paikkakunnalta kotoisin oleva henkilö, joka on valmiiksi tuttu.
Viran kuvaus työpaikkailmoitukseen laaditaan niin, että sijainen täyttää kriteerit parhaiten tai kriteerit ovat niin ylimalkaiset, että sijainen voidaan valita virkaan, vaikka olisi pätevämpiäkin hakijoita. Viransijainen saa paikan lähes poikkeuksetta, vaikka virkaa hakeneiden joukossa olisi ansioituneempia hakijoita. Usein vedotaan siihen, että haastattelun perusteella tuo sijainen oli kaikkein pätevin, vaikka paperilla jotkut muut hakijat olisivat olleet kokeneempia. Tuota haastatteluasiaa on vaikea kyseenalaistaa, sillä et pääse seuraamaan muiden hakijoiden haastatteluita. Ja koskaan ei julkisesti myönnetä, että valinta johtui siitä, että tämä Pekka-Irmeli on hoitanut tätä sijaisuutta ja siksi valittiin hänet. Aina väitetään, että se sijainen on se pätevin.
Turhauttaa aivan kamalasti, kun noihin virkoihin ei ole mitään mahdollisuutta! Sillä ei ole väliä, että itse on kouluttautunut pitkälle, hankkinut paljon monipuolista työkokemusta ja erityisosaamista, kun nuo virat eivät oikeasti ole saatavilla. Turhauttavaa on myös se, että on aivan tuurista kiinni, satutko ensin päätymään johonkin sijaisuuteen, joka sitten aukeaisi vakiviraksi ja voisit saada paikan. Monissa alan työpaikoissa joudut tekemään viransijaisuutta joskus vuosiakin ja silti paikka ei aukea/sijaistettava palaa takaisin. Eli sekään ei ole ratkaisu, että ensin etsisi sijaisuuden, josta itse saisi sen vakiviran.
Onko täällä muita tämän asian kanssa kamppailevia? Turhauttaa aivan valtavasti, kun virat menevät jo valmiiksi tutuille ihmisille, vaikka hakijoiden joukossa olisi ansioituneempiakin ihmisiä.
Kommentit (198)
Aina ei valita talossa jo sisällä olevaa henkilöä. Minut on kerran ohittanut virkahaussa ulkopuolinen henkilö, ja kerran taas olen itse ohittanut virkaa määräaikaisena tehneen, talon sisäisen hakijan. Näissä on vaan pidettävä pää kylmänä ja koitettava olla ottamatta itseensä. Saatat olla pätevämpi kuin virkaan valittu, mutta ehkä valittu on kuitenkin sopivampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä käskette ensin hakeutumaan sijaiseksi ja sitä kautta saamaan viran. Ei se niin vaan mene, aika usein sen sijaan käy näin:
1. Laura tekee viransijaisuuksia ympäri Suomen ja joutuu muuttamaan aina töiden perässä uuteen paikkaan. Lauralla on huonoa onnea ja hänen kohdalleen osuu vain sijaisuuksia, joille ei ole luvassa jatkoa. Lauran ainoa vaihtoehto on jatkaa noita sijaisuuksia ja toivoa, että jossain vaiheessa osuu kohdalle sijaisuus, joka avautuu vakituiseksi paikaksi.
2. Ville pohtii, lähteekö tekemään viransijaisuutta työpaikkaan X, Y vai Z. Ville valitsee paikan Y, jossa tarjotaan viransijaisuutta pisimmäksi ajaksi eli 1,5 vuodeksi. Ville valitsi huonosti, sillä työpaikassa Z olisi avautunut 6 kk sijaisuuden jälkeen virka, mutta Villen kieltäydyttyä tuosta paikasta Kalle meni työpaikkaan Z sijaiseksi ja tuli valituksi virkaan. Ville ei voinut etukäteen tietää, että juuri tuossa työpaikassa avautuu virka ja sekös Villeä harmittaa.
3. Tiina on vakituisessa virassa Oulussa, mutta haluaisi muuttaa puolison perässä Turkuun. Tiina yrittää hakea vakituisia virkoja Turun seudulta, mutta paikkoja avautuu vain harvoin. Kun joku paikka tulee auki, on siihen katsottu henkilö jo valmiiksi talon sisältä. Tiina joutuu miettimään, irtisanoutuuko vakituisesta virasta Oulussa ja muuttaa Turkuun, jossa on ehkä tiedossa joku sijaisuus eikä vakituisen paikan saamisesta ole mitään varmuutta. Riski on Tiinasta iso alalla, jossa vakituisia paikkoja on vain vähän ja suurin osa niistä menee talon sisällä olevalle.
Niin tiedän ton kakkoskohdan, kun sijaisuuksien kans saa kärvistellä ja pohtia, tuliko valittua väärä paikka jos toisessa paikassa olisikin auennut haku! Muutamat kerrat on kyllä v i t u t t a n u rankasti, kun toiseen paikkaan menemällä olisi auennut se virka ja kerrankin itse olisi ollut se sijainen, joka olisi todennäköisesti valittu.
Oma kokemus on, että sijainen valitaan aina, paitsi jos olisivat olleet jotenkin tyytymättömiä. Tiedän yhden ihmisen, joka on jäänyt valitsematta virkaan, kun se tuli avoimeksi. Haki kyllä ja oli pakko haastatella hänet, mutta olivat niin tyytymättömiä työn jälkeen, ettei hänen virkaan valitseminen tullut kuuloonkaan. Valitsivat ulkopuolisen henkilön, joka ei ollut ennestään tuttu. Ovat olleet tyytyväisiä valintaansa. Eli joskus näinkin päin.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei valita talossa jo sisällä olevaa henkilöä. Minut on kerran ohittanut virkahaussa ulkopuolinen henkilö, ja kerran taas olen itse ohittanut virkaa määräaikaisena tehneen, talon sisäisen hakijan. Näissä on vaan pidettävä pää kylmänä ja koitettava olla ottamatta itseensä. Saatat olla pätevämpi kuin virkaan valittu, mutta ehkä valittu on kuitenkin sopivampi.
Tuo sopivampi vs. pätevämpi on kyllä kimurantti juttu! Aina kun se sopivin ja pätevin eivät ole ne samat hakijat. Minä tulin kerran valituksi yhteen paikkaan ja ihmettelin suoraan, miten minut on voitu valita, kun hakijoiden joukossa oli heitä, joilla oli enemmän työkokemusta. Esimies sanoi, että kokonaisuus ratkaisi. Kai näissäkin tapauksissa, joissa halutaan se sopivin hakija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi h-tissä pitäisi päästä määräaikaisten ohi suoraan vakivirkaan? Tuohan on kuin aikoinaan entisessä työpaikassani, hyviä sijaisia oli vaikea saada mutta sivusta otettiin sellaisia joilla ei ollut alasta hajuakaan, niitä sitten selviteltiinkin aina pääluottamusmiestä myöten.
Jos joku on jo hyvässä tapauksessa 2-3 vuotta tehnyt ko. työtä ja sitten hänet syrjäytetään haussa niin kyllä se v-uttaa. Ei ainakaan tee mieli paljon perehdyttää uutta tulijaa itse määräaikaisena. Onneksi tuollainen on nykyään harvinaista.
Se, että esim. valtiolle on ainakin täällä korvessa vaikea päästä, on sitten eri juttu. Joka mahdolliseen sijaisuuteenkin on kymmeniä hakijoita. Lienee pysyttävä tässä nykyisessä, kun ikääkin on ja kaiken lisäksi olen mies..
Tämä. Tein viisi vuotta määräaikaisuuksia (kyllä) samassa talossa joten olen totisesti virkani ansainnut, vaikka päteviä hakijoita sillä kierroksella olikin 120. T. Lehtori
Silti se, että siinä oli muodollinen haku, oli väärin niitä 120 kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perehdytys maksaa, mun ammatissa menee vähintään vuosi ennenkuin työntekijä oikeasti on tuottava. Ei mitään järkeä jatkuvasti vaihtaa, jos jo on löydetty ihminen jolta todistetusti työ sujuu ja pärjää organisaatiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi h-tissä pitäisi päästä määräaikaisten ohi suoraan vakivirkaan? Tuohan on kuin aikoinaan entisessä työpaikassani, hyviä sijaisia oli vaikea saada mutta sivusta otettiin sellaisia joilla ei ollut alasta hajuakaan, niitä sitten selviteltiinkin aina pääluottamusmiestä myöten.
Jos joku on jo hyvässä tapauksessa 2-3 vuotta tehnyt ko. työtä ja sitten hänet syrjäytetään haussa niin kyllä se v-uttaa. Ei ainakaan tee mieli paljon perehdyttää uutta tulijaa itse määräaikaisena. Onneksi tuollainen on nykyään harvinaista.
Se, että esim. valtiolle on ainakin täällä korvessa vaikea päästä, on sitten eri juttu. Joka mahdolliseen sijaisuuteenkin on kymmeniä hakijoita. Lienee pysyttävä tässä nykyisessä, kun ikääkin on ja kaiken lisäksi olen mies..
Tämä. Tein viisi vuotta määräaikaisuuksia (kyllä) samassa talossa joten olen totisesti virkani ansainnut, vaikka päteviä hakijoita sillä kierroksella olikin 120. T. Lehtori
Silti se, että siinä oli muodollinen haku, oli väärin niitä 120 kohtaan.
Varmasti 120 hakijan joukossa oli pätevämpiä hakijoita. Virka olisi kuulunut jollekin heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kävi äsken juuri noin. Valittu ei ollut millään mittareilla pätevin, mutta oli vanha tuttu. Mä sain pahoittelusoiton ja selittelyn, miksi mua ei valittu. Ei haittaisi yhtään, jos tehtävään olisi valittu joku muu siihen sopiva, mutta nykyinen valinta suoraan sanottuna vain ärsyttää.
Että inhoan näitä valmiiksi päätettyjä rekryjä!
Odotan parhaillaan tietoa erääseen työhaastatteluun liittyen. Satun tuntemaan tuon ihmisen, joka kyseistä sijaisuutta on tehnyt. Joo, hänellä on pitkä työkokemus, mutta ko. ihminen on ujo, ulosanti on niukkaa ja hänelle on iso haaste pitää esimerkiksi presentaatioita yleisölle, on itsekin sanonut niin. Meillä on tismalleen sama koulutus, oma työkokemukseni on hieman lyhyempi, mutta olen ulosanniltani sosiaalisempi, presentaatiot ja verkostoituminen sujuvat hyvin. En silti menisi sanomaan, että minulla on mahdollisuuksia paikkaan, koska sijainenkin hakee paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kysyn aina jos vaan mahdollista, että onko sisäisiä hakijoita tiedossa jo ennen hakuajan päättymistä. Jos on, niin olen jonkun kerran jättänyt hakematta paikkaa tuon takia. Turhaan olisi mennyt aikaa työhakemuksen täyttämiseen, kun virka kuitenkin meni sille, joka sijaisuutta oli siihen asti hoitanut...
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa tämä ketju!
Itselleni nihkeintä on ollut se, että olen joutunut muuttamaan sijaisuuksien perässä eri puolille Suomea. Meni monta vuotta, etten voinut rakentaa elämää mihinkään ja oli pakko muuttaa töiden perässä, jos noita sijaisuuksia halusi tehdä. Lopulta sain yhdestä paikasta suoraan ilman sijaistamista vakituisen viran, mutta se osoittautui nopeasti kamalaksi. Nyt olen jumissa työpaikassa, jossa minua on alusta asti kiusattu rankasti. En voi lähteä sijaisuuksien perään irtisanoutumatta nykyisestä virastani. Tyhjän päälle heittäytyminen ja kenties taas vuosiksi sijaisuusrumbaan päätyminen hirvittää, kun nyt minulla on jo lapsiakin. Koska nykyisessä organisaatiossa ei ole etenemis/vaihtamismahdollisuutta, olen tässä virassa jumissa niin kauan, kunnes löytäisin toisen vakituisen viran jostain. Ongelma on vain siinä, että kun jossain aukeaa vakituinen virka, niin aina sitä virkaa hakee myös se sijainen, joka tulee valituksi. Tunnen olevani niin jumissa. :(
Teoriassahan - ja tietämättömän mielessä - kaikki on mahdollista. Lainaanpa itseäni toisesta ketjusta. Muun muassa aineenopettajasta tässäkin on kysymys:
Minä olen asunut koko ikäni sinkkuna Helsingissä ja nykyisin olen pitkäaikaistyötön. Minulla ei olisi edes rahaa lähteä katsomaan asuntoja muualta ja järjestämään muuttokuormaa. Määräaikaisiin töihin ei kannata hakea, ja irtisanomisaika tekee jokaisesta työpaikasta epävarman. Työsuhteen päättyessä jäisin työttömäksi paikkakunnalle, joka ei ole kotini ja jota en tunne, eikä paluu kotiin onnistuisi muuten kuin lottovoiton avulla. Tai työpaikan, mutta sitä on vaikeampi saada kuin lottovoittoa.
Olen 57-vuotias. Tässä iässä ja tilanteessa täytyy jo miettiä sitä, missä päin maata aikoo päättää päivänsä: kotiseudullaan vai siellä, minne joskus hautautui pätkätöiden perässä kulkiessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen moni ketjussa puolustelee sen sijaisen automaattista valitsemista. Varmasti on hyviä sijaisia, ei sillä, mutta todellako aina se sijainen on kaikista hakijoista sopivin?
Mielestäni tässä ketjussa on jo vastattu tähän kysymykseen. Kyse on perehdyttämisestä. Ei työntekijöillä ole aikaa perehdyttää jatkuvasti uusia työntekijöitä. Perehdyttämisen tärkeydestä puhutaan jatkuvasti. Jos perehdyttäminen halutaan tehdä kunnolla, se vie aikaa. Jos sijainen osoittautuu hyväksi, niin totta kai hänet valitaan.
Laiskuudestahan tuossa on kyse, jos ei jakseta perehdyttää uutta työntekijää. Ja onhan se sijainenkin joskus jo perehdytetty...
Meillä menee vuoden verran, että edes suunnilleen pärjää itsenäisesti työssä ja useita vuosia erilaisen nippelitiedon omaksumiseen. En todellakaan halua koko ajan perehdyttää uutta alusta asti jos muukin vaihtoehto on ja sen nimi on pätevä sijainen.
Vierailija kirjoitti:
Että inhoan näitä valmiiksi päätettyjä rekryjä!
Odotan parhaillaan tietoa erääseen työhaastatteluun liittyen. Satun tuntemaan tuon ihmisen, joka kyseistä sijaisuutta on tehnyt. Joo, hänellä on pitkä työkokemus, mutta ko. ihminen on ujo, ulosanti on niukkaa ja hänelle on iso haaste pitää esimerkiksi presentaatioita yleisölle, on itsekin sanonut niin. Meillä on tismalleen sama koulutus, oma työkokemukseni on hieman lyhyempi, mutta olen ulosanniltani sosiaalisempi, presentaatiot ja verkostoituminen sujuvat hyvin. En silti menisi sanomaan, että minulla on mahdollisuuksia paikkaan, koska sijainenkin hakee paikkaa.
Ujot on usein älykkäämpiä ja havainnoivampia. Voi tuottaa punnitumpia ja parempia sisältöjä kuin sinä, vaikka jännittääkin niiden pitämistä. - ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyn aina jos vaan mahdollista, että onko sisäisiä hakijoita tiedossa jo ennen hakuajan päättymistä. Jos on, niin olen jonkun kerran jättänyt hakematta paikkaa tuon takia. Turhaan olisi mennyt aikaa työhakemuksen täyttämiseen, kun virka kuitenkin meni sille, joka sijaisuutta oli siihen asti hoitanut...
Samoin. Kukaan rekrytoija ei ole pahastunut kysymyksestä.
Tuo Pekka-Irmeli on niin kulunut juttu etten viitsi lukea. Toivottavasti et koskaan saa vakivirkaa, olet tyhmä! Voisit kuolla pois! 🥳
Olet saanut nauttia laajasta ja monipuolisesta työkokemuksesta ja kehtaat vielä valittaa, että pitäisi saada enemmän.
Voihan tätä käännellä vaikka miten päin, mutta tavallaan kyse on sattumasta: kun olet oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, sinut valitaan. Good luck kaikille vaan!
Puolustelijat on vaan huolissaan, ettei itselle pedatut virat mene muille 😄
Pitäisi valita pätevin. Ja pätevin ei aina ole se sijainen. Ei perehdyttäminen ole kaikilla aloilla mikään vuosien homma. Kyllä vuosien työkokemuksella osaa monia asioita jo valmiiksi ja äkkiäkös fiksu ihminen uutta oppii.
Tutulta kuulostaa tämä ketju!
Itselleni nihkeintä on ollut se, että olen joutunut muuttamaan sijaisuuksien perässä eri puolille Suomea. Meni monta vuotta, etten voinut rakentaa elämää mihinkään ja oli pakko muuttaa töiden perässä, jos noita sijaisuuksia halusi tehdä. Lopulta sain yhdestä paikasta suoraan ilman sijaistamista vakituisen viran, mutta se osoittautui nopeasti kamalaksi. Nyt olen jumissa työpaikassa, jossa minua on alusta asti kiusattu rankasti. En voi lähteä sijaisuuksien perään irtisanoutumatta nykyisestä virastani. Tyhjän päälle heittäytyminen ja kenties taas vuosiksi sijaisuusrumbaan päätyminen hirvittää, kun nyt minulla on jo lapsiakin. Koska nykyisessä organisaatiossa ei ole etenemis/vaihtamismahdollisuutta, olen tässä virassa jumissa niin kauan, kunnes löytäisin toisen vakituisen viran jostain. Ongelma on vain siinä, että kun jossain aukeaa vakituinen virka, niin aina sitä virkaa hakee myös se sijainen, joka tulee valituksi. Tunnen olevani niin jumissa. :(